Meidän varhaiseen kotiutuspäätökseen aikoinaan vaikutti se, että meidän katsottiin olevan todella sitoutuneita ja aktiivisia vauvan hoidossa alusta asti, ja oltiinkin vauvan kanssa aamusta iltaan. Hoidettiin häntä sairaalassa oma-aloitteisesti ja tehtiin perusvauvanhoidon lisäksi myös muita toimia. Voikin olla, että jos tällä kertaa syntyisi keskonen tai olisi muita ongelmia, ei pääsisi ihan niin aikaisin kotiin, koska meillä on tuo esikoinenkin hoidettavana eikä voitaisi niin intensiivisesti hoitaa myös niitä muita hoitotoimia kotona.
Nenämahaletkun käyttö on kyllä tosi helppoa, ja minusta se toi kotona pärjäämiseen hurjasti varmuutta, kun tiesi että vauvan sai ruokittua vaikkei hän jaksaisikaan syödä. Kotona olo on alussa lapselle rankempaa kun sairaalassa olo, kun on niin paljon uusia virikkeitä :)
