Nyt kun ollaan kotosalla, niin käy kätevämmin tämä kirjoittelu tänne :)
Meidän neiti syntyi sunnuntaina 31.5. klo 12.49.
Paino 3240g, pituus 48cm ja pipo 34,5cm. Paino kotiinlähdössä 2977g.
Lauantaina sain jostakin voimaa ja päätin touhuta koko illan kaiken näköstä hommaa. Jossain vaiheessa tuntu mahassa semmosta outoa nipistelyä, en sen kummemmin ajatellu mitään vaan jatkoin hommia. Käväsin suihkussa ja menin maate, siinä vaiheessa oli vähän jomotusta. Mies tuli puolen yön aikaan kalalta ja heräsin siihen, kuulu vaan "naps" ja kun läksin vessaan niin sitte menikin vedet. Ensin en tajunnu vaan huusin ukolle jotta tuu kahtomaan :D Sitte vaan tokasin sille että nyt meni vedet ja se meinas jo panikoida et mitäs nyt. Tuumasin että soitan synnärille ja siellä sanottiin (kuten arvelinkin) että näytille 12 tunnin kuluttua jos ei synnytys käynnisty. Noh, puhelun jälkeen alkoi supparit ja yritin nukkua. Eihän siitä mitään tullu ja nousin tyhjentämään tiskikonetta! Miehen komensin nukkumaan. Otin särkylääkkeen ja menin suihkuun, alko tulemaan kivuliaita suppareita 5-10min välein. Soitin synnärille uudestaan ja ne sano että tuut heti kun et pärjää enää kotona. Noh, pakattiin kamat ja lähettiin rauhassa ajamaan. Puolessa matkassa supparit tuli 3-4min välein ja sattu niin pirusti, huusin kuulemma ku leijona. Synnärille päästiin klo 4.30 tienoilla ja heti tutkimushuoneeseen, olin 3cm auki ja supparit niin kivuliaat ettei voinu enää liikkua. Klo 5.10 pääsin saliin ja supparit tuli jo tosi usein ja oli niin kivuliaat etten siitä hetkestä enää muista paljoa. Epiduraalin kun sain niin helpotti ja sain vähän levättyä. Klo 6 tienoilla alko paineen tunne lisääntymään, tutkittiin ja sanottiin että vauva ei ole laskeutunut enkä saa ponnistaa. Noh, kylläpä oli kiva uutinen kun suoraan sanottuna tuntu että koko perse irtoaa
Paineen tunne paheni koko ajan, sain vielä 2 kertaa epiduraalia eikä auttanu. Sitte alettiin suunnittelemaan jo sektiota ja otettiin verikokeet sun muut valmiiksi. Välillä olin kontallani, että vauva laskeutuisi mutta ei siitä ollut apua, kun pää oli jumissa.
Klo 11.20 sain spinaalin, että lihakset rentoutuis ja vauva pääsisi laskeutumaan. Sen laitto ei tuntunu enää missään kun epiduraali vaikutti mukavasti. Klo 11.50 tutkittiin kun ponnistuksen tunne oli jatkuvaa, vauva olikin laskeutunu ja sain luvan ponnistaa! Ukko oli just lähteny kävelylle kun ei kestänyt katsella mun tuskia ja kätilökin lähti käymään jossain. Mä sitten yksinäni ponnistelin minkä ehdin. Lopulta klo 12.49 tyttö syntyi. Huh helpotus ja itkuhan siinä sitten tuli. Isä leikkas napanuoran vaikka arveli ettei kykene, kun on niin heikkona verestä. Siinä sitte tyttö oli rinnan päällä ja kätilö ompeli episitomian, kysy multa luvan sen leikkaamiseen ja vaikka kotona aattelin että ei todellakaan niin salissa sanoin että ihan mitä vaan kunhan tää syntyy
Osastolla oltiin su-ke ja tyttöä seurattiin mm siksi että mulla streptokokki B oli positiivinen ja vaikka sain antibiootin, niin mulla ja tytöllä oli vähän lämpöä. Sen osalta kuitenkin kaikki ok. Sitten tyttö alkoi kellertämään ja bilirubiiniarvot nousi ti ja ke aamuna. Päästiin kuitenkin kotiin, mutta tänään käytiin labrassa ja nyt ootan tuloksia. Jos on noussut edelleen, niin sitten lähetään takasi sairaalaan ja valohoitoon jossa ollaan vähintään 1vrk.
Mitähän muuta...imetyksen osalta voin sanoa, että päin *ittua meni koko ajan kun olin sairaalassa ja vauvan paino laski 8,5% mikä on maksimi. Stressaannuin lisää eikä imetys onnistunut. Sitä tyrkytettiin koko ajan eikä edes mainittu että olisi muita vaihtoehtoja. Kotiin kun päästiin niin se lähti sujumaan ihan hyvin, annoin itelleni anteeksi etten osaa heti kaikkea ja että mun nännit nyt vaan on semmoset ettei onnistu ilman kumia. Tuli siis oikeesti olo että mä oon paska äiti. Pumppaan ja imetän, kun oon imettäny niin pumppaan perään ja mies syöttää seuraavan pullosta. Tää toimii meillä ja yritän olla stressaamatta siitä enempää.
Anteeksi pitkä sepostus, toivottavasti saitte siitä jotain irti Meinaa nimittäin olla pää vielä sumussa eikä kaikki kirjoittaminen suju tai teksi ole ns järkevää. Mieskin sanoi että kyllä hormoonit hyrrää ja heittelee kun oot tommonen...hmm.. 
Meidän neiti syntyi sunnuntaina 31.5. klo 12.49.
Paino 3240g, pituus 48cm ja pipo 34,5cm. Paino kotiinlähdössä 2977g.
Lauantaina sain jostakin voimaa ja päätin touhuta koko illan kaiken näköstä hommaa. Jossain vaiheessa tuntu mahassa semmosta outoa nipistelyä, en sen kummemmin ajatellu mitään vaan jatkoin hommia. Käväsin suihkussa ja menin maate, siinä vaiheessa oli vähän jomotusta. Mies tuli puolen yön aikaan kalalta ja heräsin siihen, kuulu vaan "naps" ja kun läksin vessaan niin sitte menikin vedet. Ensin en tajunnu vaan huusin ukolle jotta tuu kahtomaan :D Sitte vaan tokasin sille että nyt meni vedet ja se meinas jo panikoida et mitäs nyt. Tuumasin että soitan synnärille ja siellä sanottiin (kuten arvelinkin) että näytille 12 tunnin kuluttua jos ei synnytys käynnisty. Noh, puhelun jälkeen alkoi supparit ja yritin nukkua. Eihän siitä mitään tullu ja nousin tyhjentämään tiskikonetta! Miehen komensin nukkumaan. Otin särkylääkkeen ja menin suihkuun, alko tulemaan kivuliaita suppareita 5-10min välein. Soitin synnärille uudestaan ja ne sano että tuut heti kun et pärjää enää kotona. Noh, pakattiin kamat ja lähettiin rauhassa ajamaan. Puolessa matkassa supparit tuli 3-4min välein ja sattu niin pirusti, huusin kuulemma ku leijona. Synnärille päästiin klo 4.30 tienoilla ja heti tutkimushuoneeseen, olin 3cm auki ja supparit niin kivuliaat ettei voinu enää liikkua. Klo 5.10 pääsin saliin ja supparit tuli jo tosi usein ja oli niin kivuliaat etten siitä hetkestä enää muista paljoa. Epiduraalin kun sain niin helpotti ja sain vähän levättyä. Klo 6 tienoilla alko paineen tunne lisääntymään, tutkittiin ja sanottiin että vauva ei ole laskeutunut enkä saa ponnistaa. Noh, kylläpä oli kiva uutinen kun suoraan sanottuna tuntu että koko perse irtoaa
Paineen tunne paheni koko ajan, sain vielä 2 kertaa epiduraalia eikä auttanu. Sitte alettiin suunnittelemaan jo sektiota ja otettiin verikokeet sun muut valmiiksi. Välillä olin kontallani, että vauva laskeutuisi mutta ei siitä ollut apua, kun pää oli jumissa.Klo 11.20 sain spinaalin, että lihakset rentoutuis ja vauva pääsisi laskeutumaan. Sen laitto ei tuntunu enää missään kun epiduraali vaikutti mukavasti. Klo 11.50 tutkittiin kun ponnistuksen tunne oli jatkuvaa, vauva olikin laskeutunu ja sain luvan ponnistaa! Ukko oli just lähteny kävelylle kun ei kestänyt katsella mun tuskia ja kätilökin lähti käymään jossain. Mä sitten yksinäni ponnistelin minkä ehdin. Lopulta klo 12.49 tyttö syntyi. Huh helpotus ja itkuhan siinä sitten tuli. Isä leikkas napanuoran vaikka arveli ettei kykene, kun on niin heikkona verestä. Siinä sitte tyttö oli rinnan päällä ja kätilö ompeli episitomian, kysy multa luvan sen leikkaamiseen ja vaikka kotona aattelin että ei todellakaan niin salissa sanoin että ihan mitä vaan kunhan tää syntyy
Osastolla oltiin su-ke ja tyttöä seurattiin mm siksi että mulla streptokokki B oli positiivinen ja vaikka sain antibiootin, niin mulla ja tytöllä oli vähän lämpöä. Sen osalta kuitenkin kaikki ok. Sitten tyttö alkoi kellertämään ja bilirubiiniarvot nousi ti ja ke aamuna. Päästiin kuitenkin kotiin, mutta tänään käytiin labrassa ja nyt ootan tuloksia. Jos on noussut edelleen, niin sitten lähetään takasi sairaalaan ja valohoitoon jossa ollaan vähintään 1vrk.
Mitähän muuta...imetyksen osalta voin sanoa, että päin *ittua meni koko ajan kun olin sairaalassa ja vauvan paino laski 8,5% mikä on maksimi. Stressaannuin lisää eikä imetys onnistunut. Sitä tyrkytettiin koko ajan eikä edes mainittu että olisi muita vaihtoehtoja. Kotiin kun päästiin niin se lähti sujumaan ihan hyvin, annoin itelleni anteeksi etten osaa heti kaikkea ja että mun nännit nyt vaan on semmoset ettei onnistu ilman kumia. Tuli siis oikeesti olo että mä oon paska äiti. Pumppaan ja imetän, kun oon imettäny niin pumppaan perään ja mies syöttää seuraavan pullosta. Tää toimii meillä ja yritän olla stressaamatta siitä enempää.
Anteeksi pitkä sepostus, toivottavasti saitte siitä jotain irti
Meinaa nimittäin olla pää vielä sumussa eikä kaikki kirjoittaminen suju tai teksi ole ns järkevää. Mieskin sanoi että kyllä hormoonit hyrrää ja heittelee kun oot tommonen...hmm.. 
Onnea tännekkin vauvan saaneille
Oon ihan "unohtunut" tonne salaiselle puolelle
Onnittelut sekä Naanulille että Iltsulle!