Synnytystoiveet

[Miyn]

Ensisynnyttäjänä tein synnytystoivelistan ja näin jälkeenpäin ajattelen, että tuo toivelista on lähinnä sille synnyttäjälle tehty tyyliin "näin otat itse selvää kaikista vaihtoehdoista".
Käytännössä ainoastaan yksi kohta toteutui tuosta omasta toivelistasta. Moni juttu, mitä ajattelin hyväksi ja kokeilunarvoiseksi ja joka varmasti helpottaa oloa, tekikin olosta paljon tukalamman.
Mm. halusin ammeen -> oli varattu silloin
halusin suihkuun -> olin pari minuuttia, olosta tuli tosi huono siellä (todnäk. ammekin olisi ollut yhtä huono)
halusin terapiapallon -> ei vaan pystynyt, oli ihan kamala

Kun olin vielä suihkutilassa sen terapiapallon kanssa, nojailin siihen kontillani (tms.) kovalla kaakelilattialla, niin kätilö "luki" heti minua ja haki salin lattialle ison patjan, siirsi terapiapallon siihen ja lykkäsi ilokaasunaamarin käteen. Siinä hengailin varmaan pari tuntia. Sitten jossain kohtaa pyysin vähän parempaa kivunlievitystä ja PCB -puudute oli laitettu viiden minuutin sisällä tuosta pyynnöstä.

Musta tuntuu että sain olla aika paljon omissa oloissani (omassa kuplassani) siellä. Tavallaan hain itse kaikki siihen hetkeen sopivat asennot ja kätilöt sitten vain olivat tukena siinä. Mitään ei pakotettu eikä mitään haluamaani kielletty. Toisaalta toimitus oli sangen nopea tai ainakin eteni verkkaisesti.

Toiselle kierrokselle osaan sitten tehdä Sen Oikean Toivelistan.

 

[Momofone]

Englannissa tehdään BIRTH PLAN ja sinne laitetaan kaikki mahdollinen mutta arvaatteko onko sulla varmuutta että joku vilkaisisi sitä jossain vaiheessa? Se on teoriaa ja aiheuttaa vaa liikaa odotuksia itselleen. Sä toivot ja odotat kaikenlaista että juuri noin tulee tapahtumaan mutta eihän se nii mee! Ihan turha systeemi kirjoittaa edes sellainen

 

[Tips]

Ekassa synnytyksessä oli mukana a4-pituinen lista jota en kyllä koskaan kaivanut esiin. Tärkeimmät oli ipanassakin josta jokainen kätilö kyllä kävi ne lukemassa. Nyt toiseen synnytykseen tein vain tuon sähköisen listan niin pysyi lyhyenä.

Siellä mm:
- lääkkeetön kivunlievitys prioriteettina, amme, akupunktio ym
- ei ponnistusta puoli-istuvassa asennossa, mieluiten kokeilisin jakkaraa tms
- synnytyksen lääkkeellistä vauhdittamista haluaisin välttää viimeiseen asti
- napanuora sykkiköön rauhassa loppuun asti
- isä pidettäköön hyvin kärryillä (kielimuuri) etenkin jos jotain menee vikaan

Ystävä on kätilö ja sanoi että lyhyt ja simppeli lista on parempi heidänkin kannalta, se auttaa ymmärtämään äidin mielenliikkeitä muissakin tilanteissa. Sen sijaan netistä saatavia klikkailtavia toivelistoja hän ei kannata koska synnyttäjät helposti lähtee "shoppailemaan" mikä nyt olisi kivaa ja unohtavat että synnytyksessä voi käydä mitä vain. Eli perehtynyt toivelista joka osoittaa äidin toiveita (ei vaatimuksia), kätilöt hoitaa loput ja tarjoaa myös äidille mahdollisia mieluisia vaihtoehtoja listan ulkopuoleltakin.

 

[Suski75]

Ainoa toivomukseni oli, että saisin mahdollisimman paljon lääkkeellistä kivunlievitystä mahdollisimman äkkiä.

Ei toteutunut ollenkaan. Ensin eivät ottaneet sairaalaan ollenkaan, ja sitten kun sairaalaan päätin lähteä, minulle toisteltiin siellä 3 tuntia, ettei synnytys ole käynnissä (eli turha haluta yhtään mitään, kun kerran ei ole synnyttämässä). Sitten kätilötkin vihdoin heräsivät, että kyllä se sittenkin taitaa synnyttää, mutta siinä vaiheessa ei ehtinyt enää saada mitään kivunlievitystä, puhumattakaan mistään muustakaan ylellisyydestä, kuten ammeesta, vaan luomuna piti pusertaa.

Jos vielä synnytän, otan koko sirkuksen videolle, jotta pystyn tekemään valituksen toiminnasta. Ja vaadin ja tappelen haluamani, onhan tuo täysin naurettavaa menoa, että väitetään ettei synnytys ole käynnissä, vaikka selvästi on.

 

[Uusperhesatu]

Ja vaadin ja tappelen haluamani, onhan tuo täysin naurettavaa menoa, että väitetään ettei synnytys ole käynnissä, vaikka selvästi on.

Jep. Mulle väitettiin näin myös, perusteena se että supistukset tuntuivat myös selän puolella. Tällöin kuulemma synnytys ei ole oikeasti käynnissä. Vasta kun valehtelin, että supistukset siirtyivät kokonaan etupuolelle, kätilö alkoi uskoa synnytyksen olevan käynnissä. Jokaisessa kolmessa synnytyksessä supistukset ovat tuntuneet myös alaselässä, ja käsittääkseni monilla on näin, joten en tajua mihin tuo kätilö perusti näkemyksensä.

 

[Momofone]

Ainoa toivomukseni oli, että saisin mahdollisimman paljon lääkkeellistä kivunlievitystä mahdollisimman äkkiä.

Ei toteutunut ollenkaan. Ensin eivät ottaneet sairaalaan ollenkaan, ja sitten kun sairaalaan päätin lähteä, minulle toisteltiin siellä 3 tuntia, ettei synnytys ole käynnissä (eli turha haluta yhtään mitään, kun kerran ei ole synnyttämässä). Sitten kätilötkin vihdoin heräsivät, että kyllä se sittenkin taitaa synnyttää, mutta siinä vaiheessa ei ehtinyt enää saada mitään kivunlievitystä, puhumattakaan mistään muustakaan ylellisyydestä, kuten ammeesta, vaan luomuna piti pusertaa.

Jos vielä synnytän, otan koko sirkuksen videolle, jotta pystyn tekemään valituksen toiminnasta. Ja vaadin ja tappelen haluamani, onhan tuo täysin naurettavaa menoa, että väitetään ettei synnytys ole käynnissä, vaikka selvästi on.

No miksei se muka ollut käynnissä? Kohdunkaula oli kiinni tai miks?

 

[Suski75]

No miksei se muka ollut käynnissä? Kohdunkaula oli kiinni tai miks?

No siksipä juuri. Oli kuulemma sormelle auki ja paksu reuna tjsp, ja väittivät, että tila voi olla sellainen viikkojakin loppuraskaudessa, eikä nyt ole synnytys käynnissä. Ja sitten kun noin tuntia myöhemmin tarkistivat uudestaan, olikin jo täysin auki, eikä epiduraali enää onnistunut.

Tosiasiassahan synnytys oli ollut käynnissä jo useita tunteja, mutta kätilöiden ammattitaito ja oppikirjojen kriteerit eivät riittäneet sen havaitsemiseen. Ja jälkikäteen (kun synnytyksen jälkeen sain sairaalarannekkeen ja kaavun) kätilö kirjasi tietoja synnytyksestä, hän kirjasi synnytyksen kestoksi 12 h, vaikka vielä pari tuntia aikaisemmin edellisen vuoron kätilö toisti minulle jälleen kerran, ettei synnytys ole käynnissä ja tässä voi vielä mennä vaikka viikko ennen kuin lapsi syntyy.

 

[Momofone]

No siksipä juuri. Oli kuulemma sormelle auki ja paksu reuna tjsp, ja väittivät, että tila voi olla sellainen viikkojakin loppuraskaudessa, eikä nyt ole synnytys käynnissä. Ja sitten kun noin tuntia myöhemmin tarkistivat uudestaan, olikin jo täysin auki, eikä epiduraali enää onnistunut.

Tosiasiassahan synnytys oli ollut käynnissä jo useita tunteja, mutta kätilöiden ammattitaito ja oppikirjojen kriteerit eivät riittäneet sen havaitsemiseen. Ja jälkikäteen (kun synnytyksen jälkeen sain sairaalarannekkeen ja kaavun) kätilö kirjasi tietoja synnytyksestä, hän kirjasi synnytyksen kestoksi 12 h, vaikka vielä pari tuntia aikaisemmin edellisen vuoron kätilö toisti minulle jälleen kerran, ettei synnytys ole käynnissä ja tässä voi vielä mennä vaikka viikko ennen kuin lapsi syntyy.

Hei mulla kävi vähän samalla lailla. Mut koko synnytys jouduttiin käynnistään. Se eteni hitaasti ja supparit pahenivat pikkuhiljaa. Olin 2cm auki. Pyysin epiduraalin muttei ollut anestesialääkäriä vapaana, jouduin odottaa. Sain diamorfiini piikin. Juuri kun Lääkäri tuli ja piti epiduraalia kädessään olin jo 9cm auki ja piti ponnistaa.

 

[Miitu]

Ensimmäisessa synnytyksessä en osannut toivoa mitään.
Mulla oli alunperin varattu sektioaika perätilan takia, mutta vaihtuikin käynnistykseen. Olin hyvin avoimin mielin ja sainkin kaiken kaikkiaan aivan upean synnytyskokemuksen!

Kakkosesta olin listannut pitkän listan, mutta kätilön toimesta ainutkaan toive ei toteutunut. Ja ei se synnytyskään mennyt kuten olin ajatellut.

Toivelistallani oli mm.
- Amme kivunlievitykseen
- Mahdollisimman pitkälle lääkkeettömillä kivunlievityskeinoilla
- Radio / Musiikkia
- Kätilöltä ohjeita ja opastusta
- Minulle selitetään tarkkaan jos joudutaan tekemään eri toimenpiteitä
- Mieheltäni kysytään minua koskevia asioita jos olen tilassa jossa en itse osaa vastata
- Mahdollisimman pian ihokontaktiin
- Miehelle kenguruhoitoon jos tarve
- Mies mukaan heräämöön

tässä muutama jotka tuli mieleen!

 

[Anima]

Aika karkeasti kirjoitettu, mutta kätilölle tämän kaltaisia toiveita.
Jaottelin ne toiveeseen avautumisvaiheeseen, ponnistus ja jälkeis, toiveet imetyksen ja vauvan hoidon, pukemisen, ihokontaktin ym. suhteen.
Pitkä lista, niin kätilön helppo poimia oleellisimmat.
Tietty ilmoittaen että nämä toiveet vain siinä tapauksessa jos kaikki sujuu omalla painollaan. Esimerkiksi toive lääkkeettömistä kivunlievityksistä ja omat mielipiteeni lääkkeellisistä. Ei tarvitse kätilön turhaa kertoa, kun toidän jo kaikkien antotavat, hyödyt ja haitat (mm. vaikutus imetykseen).
Omista peloista ja toiveista kertominen tärkeää. Ei tarvitse turhaan selittää mahdollisesti useammalle hoitavalle kätilölle ja kätilö oppii edes hieman tuntemaan mua. En ole romaania kirjoittanut, selkeästi ja ytimekkäästi.

-osaan itse kysyä neuvoa, jos sitä tarvitsen
-soitetaan tukihenkilöiden kanssa kelloa jos on asiaa, ei tarvitse käydä turhaan tarkistamassa
-ei kirkkaita valoja, ilmoita etukäteen jos sellaisia tarvitaan
-synnytykseen ei puututa, jos tarvitsee näin tehdä, niin haluan perustelut ja mahdolliset vaihtoehdot
-osaan hoitaa omat kivunlievitykseni jos jostain syystä lääkkeellinen kivunlievitys on tarpeen haluan sen tässä järjestyksessä (ilokaasusta lähtien olin kaikki luetellut, viimeisenä vaihtoehtona epiduraali)
-ei kovia ääniä
-haluan ponnistaa ilman ohjausta
-ei oksitosiinia missään vaiheessa synnytystä
-ponnistusasentoihin toiveet
-istukan syntymiselle aikaa (huom. oksitosiini)
-toive apuvälineistä (esim. amme, isoin jumppapallo..)
-luettelo omista apuvälineistä mitä mukana
-jos mahdollista, langaton ktg
-en makaa sängyllä
-ei turhia sisätutkimuksia, en ole tutkimusten aikana makuullaan
-toiveet ongelma tilanteiden varalle


Doulalle ja puolisolle omat toiveet esimerkiksi
-muistuta pissillä käymisestä
-vaadin jatkuvaa läsnäoloa
-uskalla ehdotella eri asentoja ym.
-huomioi jos ääni nousee korkealle, leuka ja naama kiristyneenä
-jos en itse jaksa puhua kätilölle, puhu puolestani
-jos ongelmia, esim. vauvaa virvoittelemaan viedään, doula pysyy luonani ja puoliso vauvan kanssa
-jne. todella yksinkertaisia käytännöllisiä muistutuksia ja vinkkejä

 

[siska]

Tein listan etukäteen, mutta olin sairaalaan saapuessa jo 10cm auki ja oli vaan kova tarve ponnistaa, että siinä ei sitten hirveesti listat muistunut mieleen. Sain kuitenkin aluksi vaikuttaa ponnistusasentoon (tää oli oikeestaan itselleni ainut tärkeä juttu) kuten olin toivunut, mutta kun ponnistusvaihe venyi niin sit mentiin sen protokolan mukaan, mutta sai siinäkin vähän vaikuttaa..

Koen että mua kuunneltiin ja mielipidettä kysyttiin ilman listojakin, mitä nyt sitä tunnissa hirveesti ehtii tulla semmosia tilanteita..

Seuraavaan synnytykseen mulla tosin on edellisestä kokemuksesta tullut parisen toivetta:
- että lääkäri pysähtyis vähän enempi kuunteleen
- se pudendaalipuudute vois sittenkin olla testaamisen arvoinen (nyt mentiin luomuna, kun ei muuta kerinny ja tota jotenkin en uskaltanu jos laittaminen sattuu)
- enempi palautetta ja ohjeistusta ponnistamiseen (olin niin hukassa, et mikä suunta ja mitä mä ees oon tekemässä)