Synnytystoiveet ja -pelot?

[Titiuuu]

Ensisynnyttäjänä mietityttää synnytys todella paljon ja todellisemmaksi tämä tuli, kun neuvolasta pyydettiin täyttämään esitietolomake sairaalaa varten. Siinä kysytään mm synnytystoiveita! Noh, en osaa mitään toiveita esittää, kun en tiedä synnytyksestä yhtään mitään. Ahdistus nousi!

Lisäksi kärsin lääkäri- ja piikkikammosta, joten ei helpota fiiliksiä yhtään. Eniten pelottaa kipu tällä hetkellä.

 

[keltanokka]

Täällä myös jäätävä neulakammo. Jotenkin tullut vaan mieleen, että onkohan sitä siinä kohtaa niin sekaisin/väsynyt/kipeä, että yhdestäkään piikistä ei tajuaisi mennä paniikkiin..?

 

[Hilpertti]

Itse en tykkää piikeistä tai että minuu piikitetään. Esikoista synnyttäessä ei se piikki (kohdunkaulan puudute) tuntunu miltään niiden supistusten jälkeen. Enkä nähnyt edes sitä piikkiä. :)

Itellä ainoa pelko tai murhe on, että ehditään sairaalaan. Esikoinen syntyi 7 tunnissa ja kätilö varoitteli että seuraava voi tulla puolet nopeempaa...

 

[Nmnv]

Pelkoja ei ole muutakuin se että joutuisin sektioon.

Synnytystoiveena taas olisi että tämä kolmas saisi lähteä syntymään itsekseen eikä käynnistettynä, haluaisin kokea että onko tosiaan itsestään käyntiin lähtenyt synnytys supistusten osalta vähän rauhallisempi ja kestettävämpi.

Haluaisin mahdollisimman pitkään pärjätä ilman kivunlievitystä tai mahdollisesti koko synnytyksen ajan. Molemmissa aikaisemmissa synnytyksissä olen saanut epiduraalin ja 1. synnytys meni loppuun asti ilman kipua, toisessa synnytyksessä vaikutus lakkasi vähän ennen kuin alkoi ponnistuksen tarve ja tunsin koko lopun todella hyvin, hengittelin maskin kautta vaan lisähappea että pystyin keskittymään, en halunnut ilokaasua. Tai en tiedä oliko ilokaasua siinä mutta sanoi hoitaja kun pyysin että laittaa sen minimille tai pois, en ainakaan erottanut että se olisi muuhun auttanut kun keskittymiseen.

 

[Fitnessmamma]

Peloista (kipu, piikit yms.) kannattaa PUHUA jo neuvolassa ja toki sitten synnärilläkin. Pelko kasvaa, jos sitä vaan pyörittelee yksinään tai esim. täällä foorumilla. Hoitohenkilökunnan kanssa keskustelu asiasta varmasti auttaa ja ymmärrystä sekä luottamusta on sitten puolin ja toisin. :)
Mulla ainakin neuvolan terkkari oli aivan ihana, kun juteltiin viime käynnillä synnytyksestä ja siihen liittyvistä asioista. Itselle jäi hyvä fiilis keskustelusta. Omat pelot/jännitykset kohdistuu lähinnä kipuun ja jaksamiseen: kuinka kestän niitä.

Liikaa en tahdo tehdä toiveita synnytystä varten, sillä tilanteet voi muuttua nopeastikkin. Samoin naisen mieli. :D Menen avoimin mielin. Tällä hetkellä toiveena on mennä mahdollisimman pitkälle luonnonmukaisesti, mutta jos yhtään tuntuu etten kipua jaksa tai omat voimat hiipuu olen valmis puudutuksiin ja ilokaasuun. Toivon, että opiaattikipulääkkeitä en tartteis. Niin ja toivon myös, että synnytys alkaisi luonnollisesti eikä käynnistyksen kautta. Niin ja toivon myös voivani synnyttää alateitse. Ajatus sektiosta kauhistuttaa, varsinkin hätä sellaisesta. Myöskään imukuppia en toivo käytettäväksi ellei ole ihan ehdoton pakko!

Mä olen myös piikkikammoinen (jep jep, pelkään kipua ja piikkejä vaikka olen hoitotyön ammattilainen ), mutta kivun ollessa hieman muualla on mielestäni piikit pienempi paha.
Mulle on tärkeetä että hoitohenkilökunta kertoo kiireessäkin, mitä tullaan tekemään ja miksi. Kauhuskenaario on, että vauvalla on hätä ja mut unohdetaan ihan kokonaan ja kukaan ei sano mitä tehdään. Kiiretilanteessakin voi kertoa RAUHALLISESTI mitä tehdään ja miksi.

 

[LovecraftianBaby]

Mä en ole oikein ehtinyt ajatellakaan kunnolla synnyttämistä, tai kipua tai mitään muutakaan. Vähän on sellainen olo, että vältteleekin koko asian ajattelemista, koska tuntuu ettei positiivisista synnytyskokemuksista hirveästi kuule.

 

[Karolina]

Mulla on positiivinen synnytyskokemus takana

Päätin, että en suunnittele mitään, vaan luotan kätilöihin ja otan vastaan heidän ehdotuksia kivunlievitykseen, joita päätin pyytää tarpeen mukaan. Suunnitelma toimi tosi hyvin! Kätilö oli ihana ja ehdotti ensin mm. suihkua fitness pallon päällä, jotta rentoutuisin ja supistukset voimistuisivat, ja se auttoi. Lääkettä sain aina kun tuli sen tarve. Pelkäsin vähän epiduraalin laittoa, mutta otin sen kun olin valvonut melkein vuorokauden, ja sen avulla sain nukuttua ja kerättyä voimia ponnistukseen. Sen laittaminen ei sattunut, en nähnyt edes koko piikkiä, joten pelko osoittautui turhaksi. Nukuin tosiaan muutaman tunnin ja sitten olinkin valmis ponnistamaan :) ponnistus oli kivuton epiduraalin ansiosta, vain pieni nipistys tuntui ihan lopussa. Ja palkintohan oli mitä ihanin!!!

Kätilöille kannattaa jutella omista peloista ja toiveista synnytyksessä ja eneuvolassakin jo hyvissä ajoin ennen h-hetkeä.

 

[Huhtimami]

Mulla on toiveita synnytykseen mennessä. Eniten mietityttää/jopa pelottaa, että sattuu omalle kohdalle kätilö, joka ei ymmärrä tai halua kuunnella toiveita. Tai, jonka kanssa ei henkilökemiat kohtaa. Toisaalta olen miehelle kertonut kaikki toiveet, että voi myös pitää meidän puolia

 

[keltanokka]

Toisaalta olen miehelle kertonut kaikki toiveet, että voi myös pitää meidän puolia

Minä olen myös miehelle puhunut toiveista ja sanonut ihan suoraan, että hän on minun äänenä jos olen siinä kunnossa etten kykene mihinkään järkevään kommunikaatioon. Luotan kyllä häneen kuin kiveen, että se helpottaa.

Onneksi pääsen synnytystapa-arvioon, muuten pelottaisi aivan tajuttomasti vauvan koko. Tuntuu, että vatsani on ihan jäätävän kokoinen. Neuvolassa rauhoittivat kuitenkin, että olen niin lyhyt niin siksi sf-mitta on iso. Haluaisin synnyttää alakautta, mutta jos se ei onnistu niin eihän sille sitten voi mitään.

 

[Huhtimami]

Tsemppiä, keltanokka tulevaan :) meille on 4. vauva tulossa ja kuitenkin mietityttää ja tietty jännittää. Kaikki synnytykset niin erilaisia. Avoimin mielin vaan pitää yrittää mennä. Toisaalta on jotenkin turvallista, kun tietää, että apu ja asiantunteva hoito on lähellä.