Synnytystarinat

[Tiukuliisa]

Päätin avata tänne synnytystarinoille oman otsikon. Jokainen joka haluaa, niin voi kirjoittaa omat tarinansa tänne, niin hyvät kuin huonot kokemuksensa. Jokainen synnytys on erillainen ja jokainen kokee synnytyksen eri tavalla. Tarkoitus ei ole pelotella ketään synnytystarinoilla, mutta muistakaa, että kaikki tarinat eivät ole kauniita. Ajattelin, että useampi varmaankin haluaa purkaa tuntemuksiaan synnytyksestä ja kertoa tarinansa, näin saattaa löytyä myös vertaistukea ja myös vinkkejä tulevaan niille joilla synnytys on vasta edessä.

 

[kpa79]

Tässä meidän tarina kun vielä tuoreessa muistissa. Pääjuoni: Turha sunnitella kun siihen ei pahemmin voi vaikuttaa anyway Tässä meidän tarina.

Ensin hieman taustaa: Minulle siis kolmas synnytys, joten jollain tavalla pystyi hahmottamaan mitä tulemaan pitää. Ekan kanssa sain ilokaasua ja epiduraalin. Tästä viisastuneena ymmärsin olla ottamatta ilokaasua tokan kohdalla, ei sovi minulle. Tosin en ehtinyt silloin saada mitään muutakaan, joten luomuna mentiin vähän väkisin. Silloin olin kyllä aika paniikissa kun ei yhtään osannut hahmottaa millainen kipu tulee olemaan. Loppujen lopuksi se olikin yllättävän ok, ja ajattelin että voidaan tälläkin kertaa hoitaa ilman kivunlievitystä mikäli on tarve, toki olin valmis ottamaan esim epiduiraalinkin jos näytti siltä. En kuitenkaan suunnitellut yhtään mitään, päätin että katsotaan miten menee.

Ja näin siis meni: Aamulla 19.5.2015 vein lapset normisti hoitoon ja lähdin itse Helsinkiin shoppailemaan pari jutskaa, ihan junalla ja kaikkea, naureskelin että jään sitten pois Kauniaisten kohdalla ja piipahdan Jorvissa jos on tarve. No, jotenkin en oikein jaksanutkaan innostua sen enempää shoppailusta, ja jotenkin kävely tuntui raskaalta. Parin tunnin jälkeen suunnistin kotiin. Illalla kävin vielä ruokakaupassa, ja silloin hieman supisti. Ajattelin että tää nyt on tätä samaa mitä on ollut jo parina iltana, joten ei tässä mitään. Sitä paitsi edellisillä kerroilla supistukset alkoivat hiljalleen aamuyöstä, mutta lapset syntyiät vasta myöhään illalla. Joten no hätä.

Kasin jälkeen rupesin huvikseni kellottamaan supistuksia, ja väli oli siinä vaiheessa noin 5minsaa. Kipuja ei kuitenkaan ollut vielä paljon mitään. 21 jälkeen tahti oli about sama, mutta kivuliaammat. "Varoitussoitto" äidille, saattaa tulla vielä lähtö yöllä. Sitten rupesi tapahtumaan, ja äiti tuli meille joskus 23 pintaan. Tässä vaiheessa supistukset rupesivat olemaan aika kipakoita, mutta vielä hallittavissa. 23.20 soitin Jorviin, sanoivat että varmaan kannattaisi tulla. Lähdettiin ajamaan joskus 23.45, ja synnytysosaston tiskille tultiin 20.05.2015 about 00.02. Tässä vaiheessa supistuksia tuli varmaan minuutin-kahden intervallilla ja tuntuivat aika ikäviltä. Noin 00.15 meidät otettiin tutkimushuoneeseen, auki 4cm. Ei kun vöihin kiinni. Kätilö lähti katsomaan jos amme olisi vapaa. Soita kelloa jos on jotain. No juu, puoli minuuttia myöhemmin kello 00.25 meni vedet ja rupesi saman tien ponnistuttamaan. Kätilö takaisin, nyt piti päästä saliin tai lapsi syntyisi sinne huoneeseen. Synnytyssaliin mentiin tutkimuspöytineen päivineen. Tervemenoa kivunlievitykselle (ilokaasua tarjottiin, ei kiitos), luomuna mennään. Taas.

No, sinne tullessa palelin kuin pieni sisilisko ja oli muutenkin suhteellisen epämukava olo, ja aika kivuliasta. Tässä vaiheessa pikkuinen kohdunkaulareuna vielä jäljellä, mutta kätilö sai työnnettyä sen jonnekin (ei ehkä maailman ihanin tunne) ja sain ponnistaa. Ponnistusvaihe on kirjattu alkaneen 00.39, ja kesti kokonaisuudessaan 12 minsaa. Tuntui aika pitkältä, ja siltä, ettei tapahtunut mitään. Yhdessä vaiheessa luulin että mestat räjähtää kun pää jäi "jumiin" juuri kahden supistuksen välissä, mutta sitten helpotti. Ja sitten koko lapsi luiskahtikin näppärästi maailmaan 00.51 komean huudon kera. Ja siihen se kipu/epämiellyttävä tunne loppui aika lailla. Jokunen minuutti myöhemmin tuli istukka, ja se oli siinä. Ei pienintäkään repeytymää eikä nirhaumaa. Pojalla oli napanuora kaulan ympärillä, muttei mitenkään vaarallisesti jos nyt tajusin oikein. Hieman oli kalpea, mutta sai kuitenkin 9 pistettä kaiken kaikkiaan, joten kunnossa oli. 3940g ja 50cm, pää 36,5cm. Pääsin kuumaan suihkuun ja saatiin evästä, oli ihan sairas nälkä tässä vaiheessa! Ja sitten siirryttiin synnyttäneiden osastolle joskus 3 maissa.

Kaikin puolin mukava ja onnistunut synnytys, kipuja oli tietenkin, mutta jotenkin siedettävissä. Hallittavuudesta en ehkä menisi takuuseen, kai minä vähän karjuin siellä välillä Mutta fyysiesti olen aika lailla palautunut jo nyt, ja se tuntuu kivalta. Esikoisen kanssa tuli muutama tikki, ja sitä rumbaa ei ole ikävä mitenkään vaikkei edes paha ollutkaan. Toki tuska on aikamoinen kun avautuminen 4-10cm:iin meni alle puolessa tunnissa, mutta
toisaalta ei tarvinnut kovin kauan siellä kärvistellä. Mieluummin näin:)

Sen pituinen se.

 

[kuukiurustakesään]

Minä synnytin esikoiseni, joten aiempaa kokemusta synnytyksistä ei ollut muuta kuin katsojan ja avustajan roolissa (opiskeluaikana). Kirjatietoa asiasta oli, eikä synnytys jännittänyt minua paljoakaan. Olin käynyt synnytystapa-arviossa jo rv 36 aiemmin murtuneen häntäluun takia, ja kaikki oli arvioitu hyväksi ja normaaliksi alatiesynnytystä ajatellen. Kuitenkin sain uuden ajan sairaalalle rv 40+1 jos en vielä siihen mennessä olisi synnyttänyt.

No, rv 40+1 tuli (11.5.) eikä synnytystä kuulunut. Gyne arvioi taas kaiken normaaliksi ja hyväksi alatiesynnytystä ajatellen. Hän venytteli kohdunsuuta ajatuksella, että josko se käynnistäisi pikkuhiljaa synnytystä. Saman päivän iltana kivuttomia supisteluja alkoi olla tiheämmin ja klo 21 aikaan aloin kellottaa niitä. Supistusväli oli 3-12 min. En sanonut miehelle vielä mitään, mutta aavistelin, että nyt saattaisi olla tosi kyseessä. Yritin mennä nukkumaan klo 23 aikoihin, mutta supistukset kovenivat koko ajan, ne tuntuivat vain mahan puolella ja niiden väli oli nyt 2-7 min. Otin Panadolia, kävin kuumassa suihkussa ja haudoin selkää ja mahaa lämpötyynyllä, mutta mikään ei auttanut. Soitin synnärille klo 2 yöllä ja sieltä annettiin lupa tulla kun siltä tuntuu.

Klo 2:30 herätin miehen ja ei sanoin, että ruvetaan pikkuhiljaa lähtemään synnyttämään. Synnärille tullessa minut otettiin seurantahuoneeseen, olin auki 2 cm, kohdunkaulaa enää pieni reuna. Kävin puolisen tuntia lillumassa ammeessa, jonka jälkeen sain Oxanestiä lihakseen ja Dormicumia, että saisin levätyksi. Oksensin jo kolmatta kertaa mahan tyhjäksi.

Torkuin pari tuntia, jonka jälkeen supistukset oli jo selvästi kipeitä, olin 4 cm auki ja siirryttiin synnytyssaliin. Ilokaasulla mentiin klo 8 asti, jolloin sain parakervikaalipuuudutteen. Se teki minut täysin kivuttomaksi! Heti perään anestesiologi pääsi paikalle laittamaan epiduraalin, minkä yhteydessä vauvan sydänäänet romahtivat. Minut laitettiin kontilleen, annettiin lisähappea, sali tuli täyteen porukkaa. Sydänäänet korjaantuivat, mutta minut laitettiin sektiovalmiuteen tulevan varalta.

Loppu synnytys meni kyljellään maaten ja torkkuen, oksitosiinitippa laitettiin klo 13 aikoihin jouduttamaan synnytystä. Sikiön sydänäänilaskuja tuli vielä pari kertaa lievempänä. Lääkäri ja kätilöt olivat ihania ja rauhoittelivat minua, että tuskin sektioon joudutaan. Kun kivut alkoivat taas lisääntyä, kätilö tutki minut ja olin 8 cm auki. Kätilö päätteli tutkimuksesta, että vauva oli avosuisessa tarjonnassa eikä ollut päässyt kiinnittymään. Olin konttausasennossa loput 2 cm avautumisesta. Vauva saatiin kääntymään raivotarjontaan, ponnistin häntä 45 min ja 12.5. klo 16:55 sain syliini terveen, tummatukkaisen tytön! Muutama pinnallinen repeämä tikattiin. Tytön mitat 3770 g, 49 cm, pää 35 cm. Synnytyksen kokonaiskesto n. 15 h.

Synnytys vei kaikki mehut, olin tosi väsynyt pari vuorokautta. Kaiken kaikkiaan kuitenkin jäi positiivinen mieli tapahtumista ja luottamus henkilökuntaan!