Synnytystarinat
- Ketjun aloittaja Kviini
- Aloituspäivämäärä
Niin no kun niitä onnitteluita ja kommentteja tulee sit sinne tarinoidenkin puolelle ni joutuu lukemaan samat onnittelut kahdesti saadakseen ne tarinat :) Miulle on kans ihan sama, kai kumpaan tahansa voi laittaa. Kattoo jos tää ottaa tuulta alleen niin eipä se haittaa vaikka kopiois kumpaankin ketjuun saman jutun ni löytyy ainakin.
Galina
Jostain jotain jo tietävä
Synnytin käynnistetyllä synnytyksellä viikkoja oli 38+3.
Minun synnytyskertomus alkaa sillä tavalla, että jouduin tiistaina 25.3.2014 sairalaan hänäluun murtuman vuoksi. Edellisenä päivänä kaaduin ja mursin uudellen häntäluun, sillä se oli murtunu jo nourena kerran. Menin aamulla äitiyspolille ja sanoin, etten pystyy enään istumaan en nukkuman enkä oikein kävelemään, olisiko mitenkän mahdollista käynnistää synnytys, sillä olisin kysynyt siltikin neuvolasta, että voisko käynnistää synnytys tällä viikolla. No ensiksi ne kuunteli vauvansydän ääniä ja ultrasivat ja katasoivat oliko kohdunkaula miten auennut jne. (se tutkimus kävi tosi kipeä häntäluun murtuman vuoksi). Lääkäri ehdotti minulle vahvaa kipulääkettä häntäluuhun, mutta semmosella ehdolla, että jäisin sairalaan kun se kipulääkke on niin voimakasta ettei ne anna sitä kotia ja sanoivat myös sen että häntäluu kipu pitäisi saada kuriin ennen synnytystä. Vietin 2 yötä odottavienäitien osastolla ja sain aamua iltaa sitä kipulääkettä joka auttoi (jonki verran).
26.3.2014 aamulla noin klo 11 sain semmoista lääketta 3 puolikasta, joka anta supistuksia, että kohdunkaula aukenisi vähän.
27.3.2014 lääkäri katsoi oliko kohdunkaula tarpeksi auki ja se oli. Noin kello 10 minut siirettiin synnytyssaliin ja mieheni tuli sinne (onneksi). Siellä minulle annettiin vielä kätteen ruiskeella sitä samaa kipulääkettä mitä annettiin häntäluuhuun se meni vähän pähän.
Kello 10:50 lääkäri puhkaisi kalvot ja se mua pelotti avian turhaan. Minulle laitettiin tippa josta tuli jotain suolaliuvosta. Se operaatio oli semmoinen, että aluksi kätilö yritti laittaa sen vasempaan käteen ja ehti jo laittaa, mutta huomasi ettei se menny verisuoneen ja sen jälkeen se laittoi sen oikeaan käteen. Kohta alkoivat supistukset, aluksi ne ei ollu kovin kipeitä, mutta sitten alkoi pikkuisen tuntumaan, mutta sain siihen ilokaasua. Jossakin välissa synnytys osastolla kuului jostakin jonku synnyttäjän huuto kun se synnytti siinä vaiheessa mina säikähdin ja minulla tuli tosi iso supistus, mieheni naama meni vähän ihmettelyn puolelle kun sekin kuuli sen huudon hän katsoi minua vähän sillä silmällä, että kohta minäkin huudan tuolla tavalla. Supistukset alkoivat tuntumaan tosikipeiltä eikä ilokaasu enään oikein vaikuttanut ja kaiken lisäksi tuli huono olo siitä tuntuui että tulee kohta oksennus (jota ei onneksi tullut).
Klo 14:20 laitettiin epid.puudutus ja se pelotti minua myös, että jos se sattu. Olin kyllä niin tokkurainen etten tuntenut mitään. Mieheni kävi hakemassa itselleen ruoka kun milla ei tehnny mieli mitään. Pian minulla tekii mieli ponnistaa, mutta kätilö kielsi, mieheni ehtii tulla takasin ja kätilö lähti käymään jossakin ja sanoi "soita jos tulee jotain, mutta älä ponnistaa". Vähän ajan päästä kun olin yrittänyt pidättä ponnistuksia sanoin miehelleni etten pystyy enään pidättämään mun on pakko ponnistaa. Mieheni yritti kieltää, mutta mä ponnistiin muutaman kerra jolloin mieheni soitti kätilön apua. Kätilön tultua sanoin, etten pystyy enään olemaan ponnistelematta, se katsoi alapäätä ja sanoi "joo nyt siirytään ponnistelu vaiheseen.
Siirryin puoli-istuvan asentoon ja rupesin ponnistelemaan. Aluksi ponnistelu vaihe meni hyvin, mutta sitten supistukset vähenivät ja kätilö joutui pyytämään toisen kätilön paikalle, että se laitta tipan tilalle supistuksia antava aineetta. Se rupesi kohta vaikuttamaan, mutta ei palojn ja joutuivat istontamaan tehoa. Lääkäri oli valmiudessaan jos sitä olisi tarvittu, mutta ei sitten tarvittuukkaan.
Klo 15:45 syntyi pikku prinsessa
Paino 3484g
Pituus:50 cm
Yksi repeämä oli joka ommeltiin. Ennen sitä kätilö laittoi puudutuksen enkä kyllä edes tuntenut mitään.
Kävin siinä kohta pesulla kun mieheni pesi sillä välin pienokaisen. Sen jälkeen satin vähän evästä ja satin mös synnyttäjien osastolta perhehuone, joka oli loistava asia.
Synnytyttäijen osatolla vietimme 4 päivä sen takia kun seurattiin vauvan keltaisuutta yhden ylimääräisen päivän, mutta kaikki kääntyi parempaan pain.
31.3.2014 Pääsimme kotia pikku prinsessan kanssa
Mielestäni synnytys meni mainiosti ei jäänny mitään traumoja ja sain kaiken mahdollisiman avun minkä tarvitsin. En edes huutannu kertakaan mieheni vaan sanoi, että ainoastaan mitä mina hoin oli sille niin kuin olisin lyönny varpaan ja sanoin "ai ai ai ai"
joka minua naurattaa vieläkin. Kätilöt olivat mukavia ja auttavaisia.
Voisin synnyttää vielä monta lasta jos se synnytys on tuommoista minulla.
.
Minun synnytyskertomus alkaa sillä tavalla, että jouduin tiistaina 25.3.2014 sairalaan hänäluun murtuman vuoksi. Edellisenä päivänä kaaduin ja mursin uudellen häntäluun, sillä se oli murtunu jo nourena kerran. Menin aamulla äitiyspolille ja sanoin, etten pystyy enään istumaan en nukkuman enkä oikein kävelemään, olisiko mitenkän mahdollista käynnistää synnytys, sillä olisin kysynyt siltikin neuvolasta, että voisko käynnistää synnytys tällä viikolla. No ensiksi ne kuunteli vauvansydän ääniä ja ultrasivat ja katasoivat oliko kohdunkaula miten auennut jne. (se tutkimus kävi tosi kipeä häntäluun murtuman vuoksi). Lääkäri ehdotti minulle vahvaa kipulääkettä häntäluuhun, mutta semmosella ehdolla, että jäisin sairalaan kun se kipulääkke on niin voimakasta ettei ne anna sitä kotia ja sanoivat myös sen että häntäluu kipu pitäisi saada kuriin ennen synnytystä. Vietin 2 yötä odottavienäitien osastolla ja sain aamua iltaa sitä kipulääkettä joka auttoi (jonki verran).
26.3.2014 aamulla noin klo 11 sain semmoista lääketta 3 puolikasta, joka anta supistuksia, että kohdunkaula aukenisi vähän.
27.3.2014 lääkäri katsoi oliko kohdunkaula tarpeksi auki ja se oli. Noin kello 10 minut siirettiin synnytyssaliin ja mieheni tuli sinne (onneksi). Siellä minulle annettiin vielä kätteen ruiskeella sitä samaa kipulääkettä mitä annettiin häntäluuhuun se meni vähän pähän.
Kello 10:50 lääkäri puhkaisi kalvot ja se mua pelotti avian turhaan. Minulle laitettiin tippa josta tuli jotain suolaliuvosta. Se operaatio oli semmoinen, että aluksi kätilö yritti laittaa sen vasempaan käteen ja ehti jo laittaa, mutta huomasi ettei se menny verisuoneen ja sen jälkeen se laittoi sen oikeaan käteen. Kohta alkoivat supistukset, aluksi ne ei ollu kovin kipeitä, mutta sitten alkoi pikkuisen tuntumaan, mutta sain siihen ilokaasua. Jossakin välissa synnytys osastolla kuului jostakin jonku synnyttäjän huuto kun se synnytti siinä vaiheessa mina säikähdin ja minulla tuli tosi iso supistus, mieheni naama meni vähän ihmettelyn puolelle kun sekin kuuli sen huudon hän katsoi minua vähän sillä silmällä, että kohta minäkin huudan tuolla tavalla. Supistukset alkoivat tuntumaan tosikipeiltä eikä ilokaasu enään oikein vaikuttanut ja kaiken lisäksi tuli huono olo siitä tuntuui että tulee kohta oksennus (jota ei onneksi tullut).
Klo 14:20 laitettiin epid.puudutus ja se pelotti minua myös, että jos se sattu. Olin kyllä niin tokkurainen etten tuntenut mitään. Mieheni kävi hakemassa itselleen ruoka kun milla ei tehnny mieli mitään. Pian minulla tekii mieli ponnistaa, mutta kätilö kielsi, mieheni ehtii tulla takasin ja kätilö lähti käymään jossakin ja sanoi "soita jos tulee jotain, mutta älä ponnistaa". Vähän ajan päästä kun olin yrittänyt pidättä ponnistuksia sanoin miehelleni etten pystyy enään pidättämään mun on pakko ponnistaa. Mieheni yritti kieltää, mutta mä ponnistiin muutaman kerra jolloin mieheni soitti kätilön apua. Kätilön tultua sanoin, etten pystyy enään olemaan ponnistelematta, se katsoi alapäätä ja sanoi "joo nyt siirytään ponnistelu vaiheseen.
Siirryin puoli-istuvan asentoon ja rupesin ponnistelemaan. Aluksi ponnistelu vaihe meni hyvin, mutta sitten supistukset vähenivät ja kätilö joutui pyytämään toisen kätilön paikalle, että se laitta tipan tilalle supistuksia antava aineetta. Se rupesi kohta vaikuttamaan, mutta ei palojn ja joutuivat istontamaan tehoa. Lääkäri oli valmiudessaan jos sitä olisi tarvittu, mutta ei sitten tarvittuukkaan.
Klo 15:45 syntyi pikku prinsessa
Paino 3484g
Pituus:50 cm
Yksi repeämä oli joka ommeltiin. Ennen sitä kätilö laittoi puudutuksen enkä kyllä edes tuntenut mitään.
Kävin siinä kohta pesulla kun mieheni pesi sillä välin pienokaisen. Sen jälkeen satin vähän evästä ja satin mös synnyttäjien osastolta perhehuone, joka oli loistava asia.
Synnytyttäijen osatolla vietimme 4 päivä sen takia kun seurattiin vauvan keltaisuutta yhden ylimääräisen päivän, mutta kaikki kääntyi parempaan pain.
31.3.2014 Pääsimme kotia pikku prinsessan kanssa
Mielestäni synnytys meni mainiosti ei jäänny mitään traumoja ja sain kaiken mahdollisiman avun minkä tarvitsin. En edes huutannu kertakaan mieheni vaan sanoi, että ainoastaan mitä mina hoin oli sille niin kuin olisin lyönny varpaan ja sanoin "ai ai ai ai"
joka minua naurattaa vieläkin. Kätilöt olivat mukavia ja auttavaisia.Voisin synnyttää vielä monta lasta jos se synnytys on tuommoista minulla.
.
Kviini
Vauhtiin päässyt keskustelija
Pienen prinsessamme matka ulkomaailmaan oli lyhyt ja ytimekäs. Se meni kuta kuinkin näin:
Perjantaina 28.3 lähti siis iltapäivällä limatulppa.
Keskiviikkona, torstaina ja perjantaina 2.4-4.4 tuli pikkuhousunsuojaan pienesti semmoista beigeä vuotoa. Se ei ollut minkään hajuista, ei veristä, muutoinkin tosi vaikea kuvailla, muuta kuin beige vuoto :D Ajattelin, että ehkä limatulpan jäännöksiä tai vastaavaa.
3.4-4.4 välisenä yönä heräsin useisiin kipeisiin supistuksiin, niitä tuli monta, mutta ei minkäänlaista säännöllisyyttä. Näin oli ollut monena aikaisempanakin yönä, joten pöh, en tosiaankaan osannut odottaa synnytksen alkua :D
4.4 perjantaiaamuna heräsimme normaaliin tapaan esikoisen kanssa puoli seiskan aikaan. Seiskan aikaan sitten alkoi tulla supistuksia, heti alle 10min välein, mutta minuutin tarkka säännöllisyys oli edelleen hukassa. Supistukset oli kyllä aika tiukkoja, ajoittain jouduin jopa pysähtymään sen ajaksi.
Kävin suihkussa, jonka jälkee supistuksen voimakkuus oli hiukan kovempi. Lähdimme kuitenkin koko perheen kera vielä perhekerhoon. Siellä supistuksi tuli n.6min välein, mutta sinnittelin loppuun saakka. Ajattelin, että en tahdo turhaan mihinkään äitipolille mennä, kun olisi jok tapauksessa ollut aika sydänkäyrälle klo 13.
Klo 12 supistukset alkoi tihenemään ja TODELLA paljon voimistumaan. Paine alapäässä, lantiossa ja peräsuolessa oli aika kova, istuminen oli hankalaa. Ystävämme tuli esikoista katsomaan, siksi aikaa kun käydään siellä käyrällä :D mainitsin kyllä, että saattaa olla ettei tulla ilman vauvaa takasin.
Tulimme äitipolille sovitusti klo 13, jolloin mainitsin, että ei välttämättä tarvitse toteuttaa sydänkäyräaikaa, vaan voitaisiin synnyttää. Kätilö tutki, tällöin olin 2-3cm auki ja kanavaa oli nimeksi jäljellä. Supistuksia tuli 2-3min välein ja ne oli jo tosi kipeitä, pyysin kivun lievitystä.
Siirryimme suoraan synnytyssaliin, jossa sain rueta hengittelemään ilokaasua. Ensin 30%, ei mitään apua. Sinnittelin mielummin ilman, kätilö nosti pyynnöstä ilokaasun 40%. Aluksi se oli ihan jees, mutta sitten teho alkoi hävitä, kun supistukset koveni entisestään. En pystynyt makaamaan, enkä istumaan. Seisoin siis puoli kahdesta eteenpäin ja nojasin sänkyyn ja heilutin lantiota.
En muista tarkkaa kellonaikaa, mutta jos en kamalasti valehtele, niin 15.20 olin 4-5cm auki, jolloin kätilö supsitteli spinaalia. Olin samaa mieltä, koska synnytys eteni hyvään tahtiin. Supistukset alkoivat olla NIIN SAATANAN kipeitä, että tuntui ikuisuudelta odottaa lääkäriä, spinaalin valmistelua ja etenkin sen laittoa. Ensimmäinen annos ei tuntunut missään, joten lääkäri laittoi toisen.
Vauvan pää oli jo todella alhaalla, sekä 6cm auki spinaalin saatuani. Siitä menikin sitten n. Puoli tuntia, kun kätilö ilmoitti, että olen 10cm auki. Siinä samassa lääkäri asteli huoneeseen, koska vauvan sydänkäyrä laite ei rekisteröinyt vauvan sydänääniä kunnolla minun vatsan päältä. Hän käski kätilöä puhkaisemaan kalvot ja laittamaan scalpin (vauvan päähän kiinnitettävä laite, joka mittaa sydänäänet). Kätilön mielestä se oli turhaa, koska olin jo 10cm auki, mutta teki työtä käskettyä. Sitten jäimme odottamaan ponnistamisen tarvetta.
Spinaali auttoi loppujen lopuksi loistavasti kipuun. Sain levättyä ennen ponnistamista hyvin. Alapäässä en tuntenut lainkaan kipua, ainoastaan paineen tunne säilyi ja tatsi niihin supistuksiin. Mulla meni n.20min, kunnes ponnistamisen tarve tuli. Mies soitti kelloa ja kätilö opiskelijoineen saapui paikalle. Kätilö ilmoitti näkevänsä vauvan tukan ja antoi ohjeeksi "ähise, ponnistele, tuherra, miltä ikinä sinusta tuntuu".
Kerkesin ponnistaa maksimissaan 5 kertaa, kun tyttö oli ulkona. Minuutin ponnistusvaihe oli ehkä vähän liioiteltu Napanuora oli n.75cm pitkä, joten se ylttyi sekä kaulan, että käden ympäri, aiheuttamtta kuitenkaan vaurioita. Istukka syntyi 10min tytön jälkeen. Oli hiukan kalkkeutunut, niin kuin se usein on, mutta muutoin täysin normaali, painoi 450g. Tyttö sai apgarpisteiksi 9/9. Heti salissa imi molemmat rinnat.
Synnytyksestä jäi pelkästään hyvä mieli!!!
(pahoittelen kirjotusvirheitä)
Muokkaan sen verran, että tyttö syntyi klo 16.41 ja minulle ei tullut minkäänlaisia haavaumia, repeymiä, eikä episiotomiahaavaa \o/
Perjantaina 28.3 lähti siis iltapäivällä limatulppa.
Keskiviikkona, torstaina ja perjantaina 2.4-4.4 tuli pikkuhousunsuojaan pienesti semmoista beigeä vuotoa. Se ei ollut minkään hajuista, ei veristä, muutoinkin tosi vaikea kuvailla, muuta kuin beige vuoto :D Ajattelin, että ehkä limatulpan jäännöksiä tai vastaavaa.
3.4-4.4 välisenä yönä heräsin useisiin kipeisiin supistuksiin, niitä tuli monta, mutta ei minkäänlaista säännöllisyyttä. Näin oli ollut monena aikaisempanakin yönä, joten pöh, en tosiaankaan osannut odottaa synnytksen alkua :D
4.4 perjantaiaamuna heräsimme normaaliin tapaan esikoisen kanssa puoli seiskan aikaan. Seiskan aikaan sitten alkoi tulla supistuksia, heti alle 10min välein, mutta minuutin tarkka säännöllisyys oli edelleen hukassa. Supistukset oli kyllä aika tiukkoja, ajoittain jouduin jopa pysähtymään sen ajaksi.
Kävin suihkussa, jonka jälkee supistuksen voimakkuus oli hiukan kovempi. Lähdimme kuitenkin koko perheen kera vielä perhekerhoon. Siellä supistuksi tuli n.6min välein, mutta sinnittelin loppuun saakka. Ajattelin, että en tahdo turhaan mihinkään äitipolille mennä, kun olisi jok tapauksessa ollut aika sydänkäyrälle klo 13.
Klo 12 supistukset alkoi tihenemään ja TODELLA paljon voimistumaan. Paine alapäässä, lantiossa ja peräsuolessa oli aika kova, istuminen oli hankalaa. Ystävämme tuli esikoista katsomaan, siksi aikaa kun käydään siellä käyrällä :D mainitsin kyllä, että saattaa olla ettei tulla ilman vauvaa takasin.
Tulimme äitipolille sovitusti klo 13, jolloin mainitsin, että ei välttämättä tarvitse toteuttaa sydänkäyräaikaa, vaan voitaisiin synnyttää. Kätilö tutki, tällöin olin 2-3cm auki ja kanavaa oli nimeksi jäljellä. Supistuksia tuli 2-3min välein ja ne oli jo tosi kipeitä, pyysin kivun lievitystä.
Siirryimme suoraan synnytyssaliin, jossa sain rueta hengittelemään ilokaasua. Ensin 30%, ei mitään apua. Sinnittelin mielummin ilman, kätilö nosti pyynnöstä ilokaasun 40%. Aluksi se oli ihan jees, mutta sitten teho alkoi hävitä, kun supistukset koveni entisestään. En pystynyt makaamaan, enkä istumaan. Seisoin siis puoli kahdesta eteenpäin ja nojasin sänkyyn ja heilutin lantiota.
En muista tarkkaa kellonaikaa, mutta jos en kamalasti valehtele, niin 15.20 olin 4-5cm auki, jolloin kätilö supsitteli spinaalia. Olin samaa mieltä, koska synnytys eteni hyvään tahtiin. Supistukset alkoivat olla NIIN SAATANAN kipeitä, että tuntui ikuisuudelta odottaa lääkäriä, spinaalin valmistelua ja etenkin sen laittoa. Ensimmäinen annos ei tuntunut missään, joten lääkäri laittoi toisen.
Vauvan pää oli jo todella alhaalla, sekä 6cm auki spinaalin saatuani. Siitä menikin sitten n. Puoli tuntia, kun kätilö ilmoitti, että olen 10cm auki. Siinä samassa lääkäri asteli huoneeseen, koska vauvan sydänkäyrä laite ei rekisteröinyt vauvan sydänääniä kunnolla minun vatsan päältä. Hän käski kätilöä puhkaisemaan kalvot ja laittamaan scalpin (vauvan päähän kiinnitettävä laite, joka mittaa sydänäänet). Kätilön mielestä se oli turhaa, koska olin jo 10cm auki, mutta teki työtä käskettyä. Sitten jäimme odottamaan ponnistamisen tarvetta.
Spinaali auttoi loppujen lopuksi loistavasti kipuun. Sain levättyä ennen ponnistamista hyvin. Alapäässä en tuntenut lainkaan kipua, ainoastaan paineen tunne säilyi ja tatsi niihin supistuksiin. Mulla meni n.20min, kunnes ponnistamisen tarve tuli. Mies soitti kelloa ja kätilö opiskelijoineen saapui paikalle. Kätilö ilmoitti näkevänsä vauvan tukan ja antoi ohjeeksi "ähise, ponnistele, tuherra, miltä ikinä sinusta tuntuu".
Kerkesin ponnistaa maksimissaan 5 kertaa, kun tyttö oli ulkona. Minuutin ponnistusvaihe oli ehkä vähän liioiteltu
Napanuora oli n.75cm pitkä, joten se ylttyi sekä kaulan, että käden ympäri, aiheuttamtta kuitenkaan vaurioita. Istukka syntyi 10min tytön jälkeen. Oli hiukan kalkkeutunut, niin kuin se usein on, mutta muutoin täysin normaali, painoi 450g. Tyttö sai apgarpisteiksi 9/9. Heti salissa imi molemmat rinnat.Synnytyksestä jäi pelkästään hyvä mieli!!!
(pahoittelen kirjotusvirheitä)
Muokkaan sen verran, että tyttö syntyi klo 16.41 ja minulle ei tullut minkäänlaisia haavaumia, repeymiä, eikä episiotomiahaavaa \o/
Muokattu viimeksi:
Kviini, oliko sullakin PHKS synnärinä? Oliko ruuhkaa, kun on ollut jotain juttua lehessäkin, et jotkut osastot täynnä.
Jos vaikka yrittäisin nyt tarinoida, kun tyttö nukkuu aamu-uniaan :)
4.4. perjantaina aamulla 9 aikaan alkoi supistelut jotka tuli säännöllisesti mutta hiipuivat puolen päivän aikoihin pois. Soitin synnärille illalla, koska epäilin lapsivettä lorahtelevan. Pyysivät käymään aamulla. 5.4. aamulla ajeltiin synnärille ja siellä tehtiin sisätutkimus joka paljasti, että alapäässä ei ollut tapahtunut yhtään mitään ja vauvakin oli kovin korkealla. Lapsivettä ei ollut tihkunut, se oli valkovuotoa. Ajeltiin kotiin ja iltapäivällä alkoi uudestaan supistelut, ne voimistui koko ajan ja välillä oli aika sietämätön olo. 2 g paratabsia ei auttanut ja lähdettiin synnärille, perillä oltiin 9 aikaan illalla. Sisätutkimus paljasti, että olin auennut 2 cm helpotuksen itku tuli tässä vaiheessa :) Siirryttiin osastolle jossa sain kipulääkettä joka auttoikin jonkin verran. Oleskeltiin miehen kanssa olohuoneessa ja kateltiin telkkaria ja odoteltiin, että mitä seuraavaksi. Kivut ei kuitenkaan helpottaneet niin paljon että olisin voinut nukkua joten sain piikillä oksikodonia joka olikin sitten IHANA!! Kivut katosi ja sain sellasen pienen nousuhumalan, pitkästä aikaa
6.4. sunnuntaina heräilin siihen, että supistuksia ei oikeastaan enää tullut, yöllä olin saanut lisää kipulääkettä. Laittoivat mut käyrille ja yhden supistuksen aikana vauvan sykkeet kävivät 70. Loppukäyrällä ei ollut mitään moitittavaa mutta lääkäri sitten halusi tarkastaa tilanteen. 11 aikaan lääkärillä olin 3 cm auki ja ultra paljasti, että vauvan pää mahtui edelleen pyörimään lantiossani joten se ei siis ollut edes kiinnittynyt vielä. Lääkäri mittaili vauvaa ja arvioi painoksi 3600 g. 13.45 alkoi säännölliset supistukset uudestaan, sain taas suun kautta kipulääkettä ja lihaksia rentouttavan piikin jotta kohdunsuu alkaisi pehmenemään nopeammin. Peräruiskeenkin sain jotta suoli tyhjenisi. Puoli viiden aikaan kivut oli tosi kovat olin auennut sentin lisää, nyt siis 4 cm. Laittoivat käyrille jotta saisin taas oksikodinia. Käyriltä kun nousin ylös niin kivut oli aivan omaa luokkaansa, tunsin, että kohta hulahtaa jotain housuun ja menin kylpyhuoneeseen ja vedin housut nilkkoihin. Alapäästä tippui iso kasa limaa ja verta, limatulppa siis. Tässä vaiheessa en voinut supistuksen aikana tehdä muuta, kuin nojata käsienpesualtaaseen ja huohotella ja välillä huutaa. Oksikodini-piikki laitettiin reiteen ja odoteltiin mutta mitään ei tapahtunut, kivut vain yltyivät. Siinä vaiheessa sanoin, että haluan saliin ja epiduraalin, en kestäisi enää yhtään. En ollut auennut kuin n. puoli senttiä lisää mutta lähdettiin saliin klo 18. Salissa jouduttiinkin odottelemaan anestesialääkäriä melkein seitsemään saakka. Epiduraali vei aikalailla supistukset pois mutta tilalle tuli epämiellyttävä paineen tunne. Puoli yhdeksän aikaan valittelin, että kivut alkoi taas, siihen asti olin nukahdellut väsymystäni pois. Kätilö tarkasti alapään ja olin auennut 7 cm. Yhdeksän jälkeen soitin sitten kelloa, kun tuntui, että on pakko ponnistaa jo. Kätilöllä meni tosi paljon aikaa ennen kuin saapui paikalle. Se vielä kirjotteli koneelle ja sanoi, että voin jo ponnistella siinä sivussa. Katsoi alapäätäni klo 21.30 ja olin auennut 10 cm. Kätilön lisäksi saliin tuli opiskelija joiden kanssa sitten alettiin ponnistelemaan. Kipu oli jotain aivan järkyttävää! Kätilöt yrittivät samalla siirrellä kohdunkaulaani edestä pois, koska sitä oli edelleen yksi cm jäljellä eikä se antanut kunnolla periksi. Koko ajan suihkuttelivat öljyä, ettei tulisi repeämiä. Vauvan pää teki sahausliikettä, alas ja takasin ylös ja sain puserrettua sitä pikkuhiljaa kohti valoa :) Pään ulos ponnistaminen oli tosi raskasta, tuntui, ettei se vaan mahdu ulos ja huusinkin kätilöille, että repivät sen ulos kun en vaan enää jaksa työntää! Klo 22.18 kuitenkin sain synnytettyä kauniin pienen tytön joka makasi jalkojeni välissä ja koski minua jalkaan pienellä kädellään
Alkuunsa näytti hurjalta, että kenenhän tuo lapsi oikein on! Kun sain sen rinnalleni niin se alkoi tuntua omalta. Kätilö oli jossain vaiheessa synnytystä varoittanut, että he saattavat joutua tekemään episiotomian koska välilihani oli niin lyhyt. Synntyksen jälkeen kysyin, että miten asian kanssa kävi ja leikkausta ei jouduttu tekemään. Opiskelijan tarkastettua tilannetta se pyysi vielä kätilön tarkastamaan asian, minulle ei ollut yhtään repeämää, vain yhdet pienet nirhaumat molempiin isoihin häpyhuuliin :) Opiskelija irrotteli istukkaa vatsan päältä painelemalla ja klo 22.30 pienellä ponnistuksella tuli istukka joka painoi 420 g ja oli ehjä. Napanuora oli 55 cm pitkä. Tyttö alkoi tosi nopeasti imemään rintaa ja imetinkin jonkin tovin sitä ennen kuin lähdin suihkuun. Pisteitä tyttö sai 9/9, paino oli 2952 g, pituus 49 cm ja päänympärys 32,5 cm.
Oma ajatus synnytyksen kulusta oli se, että synnytys oli kestänyt ikuisuuden ja olin maailman huonoin synnyttäjä! Paperilla kuitenkin synnytys oli melko hieno, kesto oli n. 8,5 tuntia ja ponnistus 45 min. Kätilö kirjoitti papereihin: Helppo ja hallittu synnytys :) Kätilö kertoi vielä, että edellisen vuoron kätilö (vuoro vaihtui klo 21) oli kertonut, että salissa on hankalanoloinen synnytys, tiukkapimppinen tyttö jonka vauva on tosi korkealla
Kätilökin oli siis erittäin yllättynyt miten helposti synnytys meni :)
Synttärikahvien jälkeen siirryimme osastolle jossa vielä imetyksen opettelua ja sitten jäimme nukkumaan väsymystä pois. Tyttöä tietysti piti vielä tovi tuijotella, koska se oli niin kaunis ja täydellinen
4.4. perjantaina aamulla 9 aikaan alkoi supistelut jotka tuli säännöllisesti mutta hiipuivat puolen päivän aikoihin pois. Soitin synnärille illalla, koska epäilin lapsivettä lorahtelevan. Pyysivät käymään aamulla. 5.4. aamulla ajeltiin synnärille ja siellä tehtiin sisätutkimus joka paljasti, että alapäässä ei ollut tapahtunut yhtään mitään ja vauvakin oli kovin korkealla. Lapsivettä ei ollut tihkunut, se oli valkovuotoa. Ajeltiin kotiin ja iltapäivällä alkoi uudestaan supistelut, ne voimistui koko ajan ja välillä oli aika sietämätön olo. 2 g paratabsia ei auttanut ja lähdettiin synnärille, perillä oltiin 9 aikaan illalla. Sisätutkimus paljasti, että olin auennut 2 cm helpotuksen itku tuli tässä vaiheessa :) Siirryttiin osastolle jossa sain kipulääkettä joka auttoikin jonkin verran. Oleskeltiin miehen kanssa olohuoneessa ja kateltiin telkkaria ja odoteltiin, että mitä seuraavaksi. Kivut ei kuitenkaan helpottaneet niin paljon että olisin voinut nukkua joten sain piikillä oksikodonia joka olikin sitten IHANA!! Kivut katosi ja sain sellasen pienen nousuhumalan, pitkästä aikaa
6.4. sunnuntaina heräilin siihen, että supistuksia ei oikeastaan enää tullut, yöllä olin saanut lisää kipulääkettä. Laittoivat mut käyrille ja yhden supistuksen aikana vauvan sykkeet kävivät 70. Loppukäyrällä ei ollut mitään moitittavaa mutta lääkäri sitten halusi tarkastaa tilanteen. 11 aikaan lääkärillä olin 3 cm auki ja ultra paljasti, että vauvan pää mahtui edelleen pyörimään lantiossani joten se ei siis ollut edes kiinnittynyt vielä. Lääkäri mittaili vauvaa ja arvioi painoksi 3600 g. 13.45 alkoi säännölliset supistukset uudestaan, sain taas suun kautta kipulääkettä ja lihaksia rentouttavan piikin jotta kohdunsuu alkaisi pehmenemään nopeammin. Peräruiskeenkin sain jotta suoli tyhjenisi. Puoli viiden aikaan kivut oli tosi kovat olin auennut sentin lisää, nyt siis 4 cm. Laittoivat käyrille jotta saisin taas oksikodinia. Käyriltä kun nousin ylös niin kivut oli aivan omaa luokkaansa, tunsin, että kohta hulahtaa jotain housuun ja menin kylpyhuoneeseen ja vedin housut nilkkoihin. Alapäästä tippui iso kasa limaa ja verta, limatulppa siis. Tässä vaiheessa en voinut supistuksen aikana tehdä muuta, kuin nojata käsienpesualtaaseen ja huohotella ja välillä huutaa. Oksikodini-piikki laitettiin reiteen ja odoteltiin mutta mitään ei tapahtunut, kivut vain yltyivät. Siinä vaiheessa sanoin, että haluan saliin ja epiduraalin, en kestäisi enää yhtään. En ollut auennut kuin n. puoli senttiä lisää mutta lähdettiin saliin klo 18. Salissa jouduttiinkin odottelemaan anestesialääkäriä melkein seitsemään saakka. Epiduraali vei aikalailla supistukset pois mutta tilalle tuli epämiellyttävä paineen tunne. Puoli yhdeksän aikaan valittelin, että kivut alkoi taas, siihen asti olin nukahdellut väsymystäni pois. Kätilö tarkasti alapään ja olin auennut 7 cm. Yhdeksän jälkeen soitin sitten kelloa, kun tuntui, että on pakko ponnistaa jo. Kätilöllä meni tosi paljon aikaa ennen kuin saapui paikalle. Se vielä kirjotteli koneelle ja sanoi, että voin jo ponnistella siinä sivussa. Katsoi alapäätäni klo 21.30 ja olin auennut 10 cm. Kätilön lisäksi saliin tuli opiskelija joiden kanssa sitten alettiin ponnistelemaan. Kipu oli jotain aivan järkyttävää! Kätilöt yrittivät samalla siirrellä kohdunkaulaani edestä pois, koska sitä oli edelleen yksi cm jäljellä eikä se antanut kunnolla periksi. Koko ajan suihkuttelivat öljyä, ettei tulisi repeämiä. Vauvan pää teki sahausliikettä, alas ja takasin ylös ja sain puserrettua sitä pikkuhiljaa kohti valoa :) Pään ulos ponnistaminen oli tosi raskasta, tuntui, ettei se vaan mahdu ulos ja huusinkin kätilöille, että repivät sen ulos kun en vaan enää jaksa työntää! Klo 22.18 kuitenkin sain synnytettyä kauniin pienen tytön joka makasi jalkojeni välissä ja koski minua jalkaan pienellä kädellään
Alkuunsa näytti hurjalta, että kenenhän tuo lapsi oikein on! Kun sain sen rinnalleni niin se alkoi tuntua omalta. Kätilö oli jossain vaiheessa synnytystä varoittanut, että he saattavat joutua tekemään episiotomian koska välilihani oli niin lyhyt. Synntyksen jälkeen kysyin, että miten asian kanssa kävi ja leikkausta ei jouduttu tekemään. Opiskelijan tarkastettua tilannetta se pyysi vielä kätilön tarkastamaan asian, minulle ei ollut yhtään repeämää, vain yhdet pienet nirhaumat molempiin isoihin häpyhuuliin :) Opiskelija irrotteli istukkaa vatsan päältä painelemalla ja klo 22.30 pienellä ponnistuksella tuli istukka joka painoi 420 g ja oli ehjä. Napanuora oli 55 cm pitkä. Tyttö alkoi tosi nopeasti imemään rintaa ja imetinkin jonkin tovin sitä ennen kuin lähdin suihkuun. Pisteitä tyttö sai 9/9, paino oli 2952 g, pituus 49 cm ja päänympärys 32,5 cm.Oma ajatus synnytyksen kulusta oli se, että synnytys oli kestänyt ikuisuuden ja olin maailman huonoin synnyttäjä! Paperilla kuitenkin synnytys oli melko hieno, kesto oli n. 8,5 tuntia ja ponnistus 45 min. Kätilö kirjoitti papereihin: Helppo ja hallittu synnytys :) Kätilö kertoi vielä, että edellisen vuoron kätilö (vuoro vaihtui klo 21) oli kertonut, että salissa on hankalanoloinen synnytys, tiukkapimppinen tyttö jonka vauva on tosi korkealla
Kätilökin oli siis erittäin yllättynyt miten helposti synnytys meni :)Synttärikahvien jälkeen siirryimme osastolle jossa vielä imetyksen opettelua ja sitten jäimme nukkumaan väsymystä pois. Tyttöä tietysti piti vielä tovi tuijotella, koska se oli niin kaunis ja täydellinen
Minäkin voisin nyt yrittää kirjoitella kun molemmat neidit ovat nukkumassa.
25.3 oli äitipoli jossa pyöräyttivät vähän ronskimmin kohdunsuulta. Sen jälkeen tuli melko napakoita supistuksia, mutta loppuivat illalla. Tuon käynnin jälkeen joka päivä tuli veristä/limaista vuotoa (olisiko ainakin osa ollut limatulppaa??)
29-30.3 la-su yönä kun olin yksin kotona, heräsin ja huomasin että supistelee melko usein, tosin kivuttomasti eikä edes säännöllisesti. Ajattelin kyllä että se oli taas väärä hälytys, mutta laitoin miehelle varoitusviestin että jos supistukset kipeytyy niin ilmotan. Monta tuntia valvoin vaikka ei niiden supistuksien olisi unia pitänyt haitata.
Seuraavanakin supisteli epäsäännöllisesti, mutta illalla olivat jo vähän kovempia että mieskin huomasi milloin niitä tuli. Ja koko illan oli todella pahaolo, olisi tehnyt mieli oksentaa.
Illalla menin kuitenkin normaalisti nukkumaan. Klo 1.00 heräsin napakkaan supistukseen ja sen jälkeen kävin vessassa ja yritin mennä takaisin nukkumaan, mutta taas tuli kova supistus.Sen jälkeen oksensinkin. Supistukset tuli heti 5min välein ja yhtä kovina kuin esikoisen käynnistyksen jälkeen (Se synnytys kesti vähän reilut 4h). Mies soitti minun äidille että voi lähteä ajamaan meille (heiltä meille kestää 1/2h).
Soitin synnytyssaliin vähän ennen 2 että tunnin on supistellut 5 min välein kovasti, niin sanoivat että voi vielä olla kotona kun ei ole vielä kauaa kestänyt. Sanoin että esikoisen synnytyksessä meni se 4h että taidetaan vaan tulla suoraan. Äiti oli klo 2 meillä ja lähdettiin samantien ajamaan.
2.28 kirjauduttiin sisälle sairaalaan ja laittoivat käyrille. Siinä ei supistukset tullut ihan niin säännöllisesti, mutta kätilö tarkasti tilanteen niin olin 5cm auki. Kätilö jätti minut vaihtamaan vaatteet, tosin ensimmäisellä kerralla unohti antaa ne vaatteet ja yritin turhaan etsiä niitä. :D
Siitä sitten saliin, jossa 3.20 anestesialääkäri tuli laittamaan epiduraalin, mutta ensin oli jokin suoni edessä, ja sen jälkeen ei tiennyt voiko laittaa sitä siihen kohtaan ja onko se selkäytimestä tuleva neste oikean väristä. Kyllä oli pieni pelko persiissä kun lääkäri kyselee kätilöltä että eikös tämä neste nyt ole tarpeeksi kirkasta, siinä vaiheessa kun ollaan siellä minun selkäytimessä!! Siinä laitossa meni ainakin vartti ja ei se kyllä kerennyt kovin hyvin vaikuttaa. Supistukset vähän helpottui ja 3.50 supistuksen aikana meni lapsivedet. Sen jälkeen alkoi ponnistamisen tarve ja klo 4 alko aktiivinen ponnistaminen. Koski sen verran että ei pystynyt kuin pikkuisen ponnistamaan kerralla, mutta 4.05 neiti olikin jo ulkona!
Istukka tuli 4.17 ja vauva oli jo silloin rinnalla. Eikä tullut repeämiä, eikä edes nirhaumia. Napanuora vuoti alkuun, kun se jouduttiin sitomaan narulla, kun se normaali lenksu ei siihen mahtunut. Imetyksen jälkeen syötiin ja sitten kävin suihkussa ja päästiin osastolle.
Tällä kerralla kestin supistukset paljon paremmin kuin ensimmäisellä, ehkä kun tiesi jo mitä on tulossa. :) esikoisella epiduraali tehosi niin hyvin, että ponnistusvaiheessa tunsi vain paineentunteen, eli nyt teki kipeämpää, mutta se oli nopeasti ohi. :) hyvä mieli jäi, mutta miettii että jos joskus vaikka kolmaskin tulisi, niin kuinka nopeasti se sitten tulisi?!
25.3 oli äitipoli jossa pyöräyttivät vähän ronskimmin kohdunsuulta. Sen jälkeen tuli melko napakoita supistuksia, mutta loppuivat illalla. Tuon käynnin jälkeen joka päivä tuli veristä/limaista vuotoa (olisiko ainakin osa ollut limatulppaa??)
29-30.3 la-su yönä kun olin yksin kotona, heräsin ja huomasin että supistelee melko usein, tosin kivuttomasti eikä edes säännöllisesti. Ajattelin kyllä että se oli taas väärä hälytys, mutta laitoin miehelle varoitusviestin että jos supistukset kipeytyy niin ilmotan. Monta tuntia valvoin vaikka ei niiden supistuksien olisi unia pitänyt haitata.
Seuraavanakin supisteli epäsäännöllisesti, mutta illalla olivat jo vähän kovempia että mieskin huomasi milloin niitä tuli. Ja koko illan oli todella pahaolo, olisi tehnyt mieli oksentaa.
Illalla menin kuitenkin normaalisti nukkumaan. Klo 1.00 heräsin napakkaan supistukseen ja sen jälkeen kävin vessassa ja yritin mennä takaisin nukkumaan, mutta taas tuli kova supistus.Sen jälkeen oksensinkin. Supistukset tuli heti 5min välein ja yhtä kovina kuin esikoisen käynnistyksen jälkeen (Se synnytys kesti vähän reilut 4h). Mies soitti minun äidille että voi lähteä ajamaan meille (heiltä meille kestää 1/2h).
Soitin synnytyssaliin vähän ennen 2 että tunnin on supistellut 5 min välein kovasti, niin sanoivat että voi vielä olla kotona kun ei ole vielä kauaa kestänyt. Sanoin että esikoisen synnytyksessä meni se 4h että taidetaan vaan tulla suoraan. Äiti oli klo 2 meillä ja lähdettiin samantien ajamaan.
2.28 kirjauduttiin sisälle sairaalaan ja laittoivat käyrille. Siinä ei supistukset tullut ihan niin säännöllisesti, mutta kätilö tarkasti tilanteen niin olin 5cm auki. Kätilö jätti minut vaihtamaan vaatteet, tosin ensimmäisellä kerralla unohti antaa ne vaatteet ja yritin turhaan etsiä niitä. :D
Siitä sitten saliin, jossa 3.20 anestesialääkäri tuli laittamaan epiduraalin, mutta ensin oli jokin suoni edessä, ja sen jälkeen ei tiennyt voiko laittaa sitä siihen kohtaan ja onko se selkäytimestä tuleva neste oikean väristä. Kyllä oli pieni pelko persiissä kun lääkäri kyselee kätilöltä että eikös tämä neste nyt ole tarpeeksi kirkasta, siinä vaiheessa kun ollaan siellä minun selkäytimessä!! Siinä laitossa meni ainakin vartti ja ei se kyllä kerennyt kovin hyvin vaikuttaa. Supistukset vähän helpottui ja 3.50 supistuksen aikana meni lapsivedet. Sen jälkeen alkoi ponnistamisen tarve ja klo 4 alko aktiivinen ponnistaminen. Koski sen verran että ei pystynyt kuin pikkuisen ponnistamaan kerralla, mutta 4.05 neiti olikin jo ulkona!
Istukka tuli 4.17 ja vauva oli jo silloin rinnalla. Eikä tullut repeämiä, eikä edes nirhaumia. Napanuora vuoti alkuun, kun se jouduttiin sitomaan narulla, kun se normaali lenksu ei siihen mahtunut. Imetyksen jälkeen syötiin ja sitten kävin suihkussa ja päästiin osastolle.
Tällä kerralla kestin supistukset paljon paremmin kuin ensimmäisellä, ehkä kun tiesi jo mitä on tulossa. :) esikoisella epiduraali tehosi niin hyvin, että ponnistusvaiheessa tunsi vain paineentunteen, eli nyt teki kipeämpää, mutta se oli nopeasti ohi. :) hyvä mieli jäi, mutta miettii että jos joskus vaikka kolmaskin tulisi, niin kuinka nopeasti se sitten tulisi?!
Tiiina
Jostain jotain jo tietävä
Meidän synnytyskertomusta... Pe 11.4 mentiin äitipolille suunniteltuun käynnistykseen myrkytysepäilyn vuoksi. Siellä asetettiin ballonki n. klo 9.45.
Jouduin osastolle seurantaan verenpaineen vuoksi. Ballonki irtosi itsekseen klo 14. Koko tämän ajan supistuksia tuli voimakkaasti, kohdunsuu avautui mukavasti 3cm. Kun ballonki irtosi loppui myös supparit. Uneton yö uudessa paikassa osastolla ja jatketaan käynnistystä aamulla.
La 12.4 aamu meni lääkäriä odottaessa. Hänen tehtyä tutkimukset päästiin odottamaan synnytyssaliin pääsyä ja kalvojen puhkaisua.
Saliin päästiin n. klo 17. Kalvot puhkaistiin ja supistuksia alkoi tulla mukavasti. Tunnin päästä tästä laitettiin kaveriksi oksitosiini tippa.
Klo 01 supistukset kävi sietämättömiksi ja sain epiduraalin (ilokaasut oli jo kokeiltu ja todettu tehottomaksi) Epiduraalia voin kyllä suositella, tosin liikkuminen on silloin mahdotonta, mutta ainakin minä sain muutaman tunnin jopa nukutuksi.
Klo 06 supistukset alkoi taas käydä liiankin kivuliaiksi ja todettiin että epiduraalin katetri on irronnut. Laitettiin uudestaan ja taas hetki torkkumista.
Noin klo 7-8 aloin tuntea paineen tunnetta ja todella kipeitä suppareita. Sitten mentiinkin rytinällä ja klo 9.06 meillä oli pieni poika sylissä.
Imukuppia tarvittiin kaverina ja välilihaa jouduttiin hieman leikkaamaan, mutta nyt kaikki se tuntuu vaivan arvoiselta! Synnytys oli todella pitkä ja ponnistuavaihe jotain sanoin kuvailemattoman kamalaaa, mutta onneksi isä tsemppasi muiden kätilöiden kanssa ja palkinto korvaa kaiken!
Nyt pieni mies tuhisee tyytyväisenä vieressä.
Siimä lyhykäisyydessään mitä muistan koko ajasta :)
tulevanisin ajatuksia osoitteessa tulevaisi.blogspot.fi
Jouduin osastolle seurantaan verenpaineen vuoksi. Ballonki irtosi itsekseen klo 14. Koko tämän ajan supistuksia tuli voimakkaasti, kohdunsuu avautui mukavasti 3cm. Kun ballonki irtosi loppui myös supparit. Uneton yö uudessa paikassa osastolla ja jatketaan käynnistystä aamulla.
La 12.4 aamu meni lääkäriä odottaessa. Hänen tehtyä tutkimukset päästiin odottamaan synnytyssaliin pääsyä ja kalvojen puhkaisua.
Saliin päästiin n. klo 17. Kalvot puhkaistiin ja supistuksia alkoi tulla mukavasti. Tunnin päästä tästä laitettiin kaveriksi oksitosiini tippa.
Klo 01 supistukset kävi sietämättömiksi ja sain epiduraalin (ilokaasut oli jo kokeiltu ja todettu tehottomaksi) Epiduraalia voin kyllä suositella, tosin liikkuminen on silloin mahdotonta, mutta ainakin minä sain muutaman tunnin jopa nukutuksi.
Klo 06 supistukset alkoi taas käydä liiankin kivuliaiksi ja todettiin että epiduraalin katetri on irronnut. Laitettiin uudestaan ja taas hetki torkkumista.
Noin klo 7-8 aloin tuntea paineen tunnetta ja todella kipeitä suppareita. Sitten mentiinkin rytinällä ja klo 9.06 meillä oli pieni poika sylissä.
Imukuppia tarvittiin kaverina ja välilihaa jouduttiin hieman leikkaamaan, mutta nyt kaikki se tuntuu vaivan arvoiselta! Synnytys oli todella pitkä ja ponnistuavaihe jotain sanoin kuvailemattoman kamalaaa, mutta onneksi isä tsemppasi muiden kätilöiden kanssa ja palkinto korvaa kaiken!
Nyt pieni mies tuhisee tyytyväisenä vieressä.
Siimä lyhykäisyydessään mitä muistan koko ajasta :)
tulevanisin ajatuksia osoitteessa tulevaisi.blogspot.fi
Perjantaina 28.3 kävin synnytystapa-arviossa. Pyysin lääkäriä kokeilemaan kohdunsuuta vähän ronskimmin. Olin tuolloin kohdunsuun etureunasta auki 1,5cm. Lääkäri sai sisätutkimuksella koko kohdunsuun auki siihen 1,5cm:iin. Koko loppupäivän ja illan supistelikin napakammin, mutta supistukset loppuivat kuitenkin yöhön mennessä.
29.3 illalla nukkumaan mennessäni tunsin, että jotain lirahtaa housuun aina supistuksen jälkeen. Sitä ei kuitenkaan tullut paljon, joten oletin sen olevan vaan vetistä valkovuotoa. Mielessä käväisi kuitenkin, että entäs jos tämä nyt sitten onkin sitä lapsivettä ja en ole edes pakannut sairaalakassia! Sen yön nukuin tosi levottomasti ja aamulla heräsin jo seitsemän aikoihin.
30.3 Soitin kuitenkin synnärille heti aamukahvit juotuani ja sieltä sanottiin, että kyllä sinä sen lapsiveden menon sitten huomaat! Menin takaisin nukkumaan joskus aamu yhdeksän maissa ja nukuin pari tuntia. Herättyäni huomasin, että lapsivettä tulee yhä enemmän aina supistuksen jälkeen. Supistukset oli jokseenkin kivuttomia joten lähdin hakemaan Heseltä ruokaa (mies ja esikoinen olivat siis lähteneet edellisenä päivänä mummolaan, joten arvelin herkutella hieman)!
Matkalta soitin kuitenkin miehelleni, että lähtee tulemaan kotia kohti koska tänään lähdetään vielä sairaalaan. Kävin ostamassa sapuskat ja kun pääsin takaisin kotiin kerkesin juuri ja juuri kylppäriin kun lapsivettä tuli niin että housuissa ollut side, pikkarit ja lattia kastui! Supistuksia, jotka olivat tosin aika lieviä, tuli ennen lapsiveden menoa n. 10-20 min. välein. Lapsiveden mentyä ne harvenivat niin, että niitä tuli vain puolen tunnin välein. Noin klo13.30 mies tuli kotiin ja kasattiin siinä vielä vauvan sänky, laitettiin turvakaukalon telakka paikoilleen autoon ja pakkasin sairaalakassin.
15.30 lähdettiin sairaalaan käyrille, koska vauva ei ollut juurikaan liikkunut vesien mentyä. Sykkeet oli kuitenkin hyvät ja siinä käyrillä maatessani supistuksia rupesi tulemaan 5-7 min. välein, mutta ne oli vielä siedettäviä. En saanut enää kotiinlähtölupaa vaikka meiltä ei ole sairaalaan kuin 10 minuutin ajomatka!
17.00 menin synnyttämättömien osastolle jossa supistukset tulivat jo 3-5 min. välein jaolivat jo niin kivuliaita, etten pystynyt olemaan sängyssä pitkällään vaan nousin seisomaan jokaisen supistuksen aikana. Mies laittoi minulle selkään tens- laitteen (meillä oli oma mukana) ja se helpotti hieman supistusten aikana. Pyysin joskusklo 19.00 päästä synnytys saliin, mutta olin auki vain 3cm ja kohdunkaulaa oli vielä reilusti jäljellä. Uudelleen synnyttäjien täytyi kuulemma olla auki 4 tai 5cm ennenkuin pääsevät saliin. Mies lähti käymään kotona ja minä kärvistelin kovenevien supistusten kanssa osastolla!
Klo 22.00 maissa menin suihkuun koska supistukset olivat jo niin napakoita että pelkäsin huonetoverini heräävän kun puuskutin menemään joka supistuksen aikana. Suihkuun mennesäni olin auki edelleenkin sen 3cm mutta kohdunkaula oli lyhentynyt ja pehmentynyt entisestään. Suihkussa vietin tunnin jonka aikana aukesin 4cm:iin. Pyysin päästä nyt saliin ja sain luvan! Soitin miehelleni että nyt mennään!
23.20 synnytys salissa minua vastassa oli aivan ihana vanhempi kätilö, joka laittoi minulle taas tens- laitteen selkään. Pyysin heti epiduraalia ja ilokaasua, koska olin jo aika väsynyt seisomaan, olinhan ottanut kaikki supistukset vastaan seisten jo kuusi tuntia! Ennen epiduraalin laittoa hengittelin ilokaasua joka auttoi rentoutumaan supistusten välillä ja vei supistukselta terävimmän huipun.
31.3 klo 00.40 olin auki 5cm kun sain epiduraalin. Se vei kivut, mutta jätti paineen tunteen alapäähän. Kätilö kävi pian epiduraalin laiton jälkeen minun pyynnöstä vielä tarkistamassa kohdunsuun tilanteen, olin auki vasta 6cm. Kätilö sanoi että tässä voi mennä vielä tovi, sellainen 1cm\tunnissa on normaali vauhti avautua, mutta toki sekin on tapauskohtaista.
01.15 pyysin uudelleen ilokaasua, koska paineen tunne alapäässä oli muuttunut aika lailla sietämättömäksi. Noin 01.40 huusin miehelleni ilokaasumaskin läpi, että soita kelloa, minua ponnistuttaa! Kätilö tuli ja sanoi minun olevan auki jo 10cm. Ponnistamaan rupesin 01.45 kontallaan, mutta se sattu ihan hirveästi ja kätilö käski minun kääntyä kyljelleen. Ponnistin kylkiasennossa ja vihdoin 02.14 syntyi terve poikavauva! Itkuhan siinä pääsi niin isältä kuin äidiltäkin! Ja varmaan ne kätilötkin itki onnesta kahvihuoneen puolella kun toimitus oli ohi ja minä olin lopettanut kiljumisen ja karjumisen Kokemuksena tämä synnytys oli paljon kivuliaampi kuin esikoisen kohdalla. Mutta lopputulos oli sen kaiken kivun ja huudon arvoista!
29.3 illalla nukkumaan mennessäni tunsin, että jotain lirahtaa housuun aina supistuksen jälkeen. Sitä ei kuitenkaan tullut paljon, joten oletin sen olevan vaan vetistä valkovuotoa. Mielessä käväisi kuitenkin, että entäs jos tämä nyt sitten onkin sitä lapsivettä ja en ole edes pakannut sairaalakassia! Sen yön nukuin tosi levottomasti ja aamulla heräsin jo seitsemän aikoihin.
30.3 Soitin kuitenkin synnärille heti aamukahvit juotuani ja sieltä sanottiin, että kyllä sinä sen lapsiveden menon sitten huomaat! Menin takaisin nukkumaan joskus aamu yhdeksän maissa ja nukuin pari tuntia. Herättyäni huomasin, että lapsivettä tulee yhä enemmän aina supistuksen jälkeen. Supistukset oli jokseenkin kivuttomia joten lähdin hakemaan Heseltä ruokaa (mies ja esikoinen olivat siis lähteneet edellisenä päivänä mummolaan, joten arvelin herkutella hieman)!
Matkalta soitin kuitenkin miehelleni, että lähtee tulemaan kotia kohti koska tänään lähdetään vielä sairaalaan. Kävin ostamassa sapuskat ja kun pääsin takaisin kotiin kerkesin juuri ja juuri kylppäriin kun lapsivettä tuli niin että housuissa ollut side, pikkarit ja lattia kastui! Supistuksia, jotka olivat tosin aika lieviä, tuli ennen lapsiveden menoa n. 10-20 min. välein. Lapsiveden mentyä ne harvenivat niin, että niitä tuli vain puolen tunnin välein. Noin klo13.30 mies tuli kotiin ja kasattiin siinä vielä vauvan sänky, laitettiin turvakaukalon telakka paikoilleen autoon ja pakkasin sairaalakassin.
15.30 lähdettiin sairaalaan käyrille, koska vauva ei ollut juurikaan liikkunut vesien mentyä. Sykkeet oli kuitenkin hyvät ja siinä käyrillä maatessani supistuksia rupesi tulemaan 5-7 min. välein, mutta ne oli vielä siedettäviä. En saanut enää kotiinlähtölupaa vaikka meiltä ei ole sairaalaan kuin 10 minuutin ajomatka!
17.00 menin synnyttämättömien osastolle jossa supistukset tulivat jo 3-5 min. välein jaolivat jo niin kivuliaita, etten pystynyt olemaan sängyssä pitkällään vaan nousin seisomaan jokaisen supistuksen aikana. Mies laittoi minulle selkään tens- laitteen (meillä oli oma mukana) ja se helpotti hieman supistusten aikana. Pyysin joskusklo 19.00 päästä synnytys saliin, mutta olin auki vain 3cm ja kohdunkaulaa oli vielä reilusti jäljellä. Uudelleen synnyttäjien täytyi kuulemma olla auki 4 tai 5cm ennenkuin pääsevät saliin. Mies lähti käymään kotona ja minä kärvistelin kovenevien supistusten kanssa osastolla!
Klo 22.00 maissa menin suihkuun koska supistukset olivat jo niin napakoita että pelkäsin huonetoverini heräävän kun puuskutin menemään joka supistuksen aikana. Suihkuun mennesäni olin auki edelleenkin sen 3cm mutta kohdunkaula oli lyhentynyt ja pehmentynyt entisestään. Suihkussa vietin tunnin jonka aikana aukesin 4cm:iin. Pyysin päästä nyt saliin ja sain luvan! Soitin miehelleni että nyt mennään!
23.20 synnytys salissa minua vastassa oli aivan ihana vanhempi kätilö, joka laittoi minulle taas tens- laitteen selkään. Pyysin heti epiduraalia ja ilokaasua, koska olin jo aika väsynyt seisomaan, olinhan ottanut kaikki supistukset vastaan seisten jo kuusi tuntia! Ennen epiduraalin laittoa hengittelin ilokaasua joka auttoi rentoutumaan supistusten välillä ja vei supistukselta terävimmän huipun.
31.3 klo 00.40 olin auki 5cm kun sain epiduraalin. Se vei kivut, mutta jätti paineen tunteen alapäähän. Kätilö kävi pian epiduraalin laiton jälkeen minun pyynnöstä vielä tarkistamassa kohdunsuun tilanteen, olin auki vasta 6cm. Kätilö sanoi että tässä voi mennä vielä tovi, sellainen 1cm\tunnissa on normaali vauhti avautua, mutta toki sekin on tapauskohtaista.
01.15 pyysin uudelleen ilokaasua, koska paineen tunne alapäässä oli muuttunut aika lailla sietämättömäksi. Noin 01.40 huusin miehelleni ilokaasumaskin läpi, että soita kelloa, minua ponnistuttaa! Kätilö tuli ja sanoi minun olevan auki jo 10cm. Ponnistamaan rupesin 01.45 kontallaan, mutta se sattu ihan hirveästi ja kätilö käski minun kääntyä kyljelleen. Ponnistin kylkiasennossa ja vihdoin 02.14 syntyi terve poikavauva! Itkuhan siinä pääsi niin isältä kuin äidiltäkin! Ja varmaan ne kätilötkin itki onnesta kahvihuoneen puolella kun toimitus oli ohi ja minä olin lopettanut kiljumisen ja karjumisen
Kokemuksena tämä synnytys oli paljon kivuliaampi kuin esikoisen kohdalla. Mutta lopputulos oli sen kaiken kivun ja huudon arvoista!KevätKäärö
Satasella mukana keskusteluissa
15.4 9.30 äitiysPKL uusi koko- ja synnytystapa arvio. Arvio koneella 3900g ja kädellä 4000g. Sovittiin käynnistymisestä Ballonkilla joka asennettiin 10.30. Pääsin kotiin odottamaan sen irtoamista. Tuntuihan se hiukan epämiellyttävälle tuolla haarusvälisä:)
17.30 Ballonki irtoaa ja täytyy lähteä osastolle
20.10 kalvot puhkaistaan ja jäädään aamuun odottelemaan. Yöllä kävin 2 kertaa ihanassa lämpimässä suihkussa.
16.4
3.00-6.00 ei kipeitä supistuksia tuli 10min välein.
6.00-7.30 ei kipeitä tuli 3-8 min välein ja kesto oli vaan 15-30s
8.00 synnytyssaliin saamaan oksitosiini tippaa
8.30 oksitosiini laitettu. Tätä lisättiin joka 1/2h vähän enemmän jotta supistuksista saadaan pidemmät
10.30 kokeilin kipeisiin supistuksiin lömpöpusseja, mutta niistä tuli huono olo ja supistukset tuntuivat pahemmilta makuulla joten tykkäsin olla keinustuolissa. Jumppapalloakin kokeilin mutta ei sekään ollu mun juttu.
Ilokaasua otin myös tässävaiheessa vaikka sitä hiukan vastusteliniin, koska aiemmin siitä oli vain haittaa.
Tässä kohtaa myös supistukset olivat jo NIIN kovat, että pyysi epiduraalin. Kätilö oli kuitenkin varattu ja kun kätilö tuli niin lääkäriä odoteltiin seuraavaksi. Lääköri tuli, mutta minulla supistuksia alle 2min tahtia joten oli vaikeaa pysyä oikeassa asennossa. Noh kaksi kertaa lääkäri pistikin "ohi" verisuoneen joten laitettiin spinaalipuudutus.
14.30 spinaalipuudutus-->tämä vei aivan törkeät kivut pois... Onneksi!!! Supistukset kyllä tunsin ja olin aivan tajunnan rajamailla tuossa ennen helpotusta. Oksensin kivusta ja ilokaasusta.
15.30 tunsin että supistukset pitkittyvät hiukan ja kätilön tarkastettua tilanne olinkin 10cm auki...wuhuu!!!
Tarjonta oli kuitenkin hiukan vino joten odoteltiin hetki.
16.18 poika syntyi kolmannella supistuksella eli ehkä 6 ponnistusta. Oli kyl nopea ja paikat niin hyvin puudutettuna ettei se edes sattunut eikä paikat revenneet. Kroppa seurasi kivasti perässä... Mutta sitten
Istukka ei meinannut tullakkaan! Odoteltiin tunti ja paineltiin . Sitten sait Sytoteciä(?) peräsuoleen ja paineltiin iloisesti. Yritettiin myös lisäämällä oksitosiinia ja provosoimalla supistuksia, mutta EI. Sitten piti lähteä leikkaussaliin. Kyllä oli..hmm..kiva kuulla tapa jolla tämä tehtäisiin?!?!? No leikkuriin oli mentävä ja poika noi isänsä kanssa kaksin:/
Leikkurissa sain niin tukit aineet ettei mulla ollut. Navasta alaspäin tuntoa 2,5h, joka oli pelottavaa! Istukka lähti sitten kitenkin painamalla. Olin ehtinyt vuotaa 1000ml verta, mutta Hb oli kitenkin hyvä 106.
Kun jalatclikkuuvat hiukan sain luvan lähteä osastolle. Kävellä saan vasta tänä aamuna. Minulle laitettii. Myös katetri, koska en pääse liikkumaan.
Tässäpä tämä tarina tuokio. Pahoittelut kirjoitusvirheistä. Puhelimella aamutuimaan kun kirjoittelee niin oikoluku ei ole vahvimmillaan
17.30 Ballonki irtoaa ja täytyy lähteä osastolle
20.10 kalvot puhkaistaan ja jäädään aamuun odottelemaan. Yöllä kävin 2 kertaa ihanassa lämpimässä suihkussa.
16.4
3.00-6.00 ei kipeitä supistuksia tuli 10min välein.
6.00-7.30 ei kipeitä tuli 3-8 min välein ja kesto oli vaan 15-30s
8.00 synnytyssaliin saamaan oksitosiini tippaa
8.30 oksitosiini laitettu. Tätä lisättiin joka 1/2h vähän enemmän jotta supistuksista saadaan pidemmät
10.30 kokeilin kipeisiin supistuksiin lömpöpusseja, mutta niistä tuli huono olo ja supistukset tuntuivat pahemmilta makuulla joten tykkäsin olla keinustuolissa. Jumppapalloakin kokeilin mutta ei sekään ollu mun juttu.
Ilokaasua otin myös tässävaiheessa vaikka sitä hiukan vastusteliniin, koska aiemmin siitä oli vain haittaa.
Tässä kohtaa myös supistukset olivat jo NIIN kovat, että pyysi epiduraalin. Kätilö oli kuitenkin varattu ja kun kätilö tuli niin lääkäriä odoteltiin seuraavaksi. Lääköri tuli, mutta minulla supistuksia alle 2min tahtia joten oli vaikeaa pysyä oikeassa asennossa. Noh kaksi kertaa lääkäri pistikin "ohi" verisuoneen joten laitettiin spinaalipuudutus.
14.30 spinaalipuudutus-->tämä vei aivan törkeät kivut pois... Onneksi!!! Supistukset kyllä tunsin ja olin aivan tajunnan rajamailla tuossa ennen helpotusta. Oksensin kivusta ja ilokaasusta.
15.30 tunsin että supistukset pitkittyvät hiukan ja kätilön tarkastettua tilanne olinkin 10cm auki...wuhuu!!!
Tarjonta oli kuitenkin hiukan vino joten odoteltiin hetki.
16.18 poika syntyi kolmannella supistuksella eli ehkä 6 ponnistusta. Oli kyl nopea ja paikat niin hyvin puudutettuna ettei se edes sattunut eikä paikat revenneet. Kroppa seurasi kivasti perässä... Mutta sitten
Istukka ei meinannut tullakkaan! Odoteltiin tunti ja paineltiin . Sitten sait Sytoteciä(?) peräsuoleen ja paineltiin iloisesti. Yritettiin myös lisäämällä oksitosiinia ja provosoimalla supistuksia, mutta EI. Sitten piti lähteä leikkaussaliin. Kyllä oli..hmm..kiva kuulla tapa jolla tämä tehtäisiin?!?!? No leikkuriin oli mentävä ja poika noi isänsä kanssa kaksin:/
Leikkurissa sain niin tukit aineet ettei mulla ollut. Navasta alaspäin tuntoa 2,5h, joka oli pelottavaa! Istukka lähti sitten kitenkin painamalla. Olin ehtinyt vuotaa 1000ml verta, mutta Hb oli kitenkin hyvä 106.
Kun jalatclikkuuvat hiukan sain luvan lähteä osastolle. Kävellä saan vasta tänä aamuna. Minulle laitettii. Myös katetri, koska en pääse liikkumaan.
Tässäpä tämä tarina tuokio. Pahoittelut kirjoitusvirheistä. Puhelimella aamutuimaan kun kirjoittelee niin oikoluku ei ole vahvimmillaan
Aikamoinen tarina KevätKäärö, mutta loppu hyvin, kaikki hyvin! Vauvalla ja äidillä on ilmeisesti kuitenkin kaikki kunnossa nyt :)
KevätKäärö
Satasella mukana keskusteluissa
Joo kaikki hyvin. Eihän tossa mitään muuta kun toi istukka yllätti, että noinkin voi käydä. Kipuja tai vaaraa ei ollut eli jos jollain jotain vastaavaa tulisi niin hyvissä käsissä olette. Mut en edes muita. Kuin paljon kipeät supistukset tuntuvat:)
Lisää vaan nyyttejä kehiin niin kohta saadaan turistia vauva juttuja.
Lisää vaan nyyttejä kehiin niin kohta saadaan turistia vauva juttuja.
Muokattu viimeksi:
Eli siis lopulta leikkurissa istukka tuli itsekseen, eikä tarvinnut apuvälineitä muuta kuin kamalan määrän lääkkeitä? Hui, kuvittelisi että se istukka jo tulisi mukavasti pois jos vauvakin. Mut ei se niin vaan mene näköjään.
Lupasin kirjoittaa meidän synnytyksestä joten:
9.4. aamulla menkkamaista "kipua" selässä ja vatsassa, iloitsin että vauva olisi tulossa pikkuhiljaa alaspäin ja kävin koiran kanssa tunnin lenkillä ja imuroin. Neuvolassa kerroin tuntemuksista, verenpaineet edelleen hiukan koholla ja nyt uutena asiana pissassa proteiinit plussalla. Terkka naureskeli että nyt olisi hyvä aika suunnitella synnyttämistä ennenkuin tulee myrkytys. Iltaa kohden alkoi tulla supistuksia, jotka hieman tuntuivatkin ja päätimme lievittää kipua käymällä saunassa. Ei auttanut, pahensi vaan eli klo 20 eteenpäin alkoi olla jo kipeitä supistuksia suht epäsäännöllisesti. Klo 21 eka soitto synnärille, kehoitti ottamaan Panadolia kipuun, ensisynnyttäjillä menee AINA todella kauan avautumiseen, tällöin supistukset olivat jo 2 min kestäviä ja lähes 2 min välein. Klo 23 mies soittaa synnärille etten varmasti pysty yöllä nukkumaan, supistaa lähes koko ajan. Vieläkin kehoittivat jäämään kotiin jos vaan kivuilta pystyn. Klo 24 päätimme lähteä synnärille joka tapauksessa, ainakin kipulääkkeille jos ei muuta.
10.4. klo 0:30 olimme sairaalassa, menin tarkkailuun, kätilö kurkkaa alapäähän: oho, auki 5-6cm, mennäämpä suoraan salin puolelle. Sain ilokaasua, joka auttoikin alkuun ja sain hieman hengähtää. Kerroin toiveestani epiduraaliin, joka luvattiin. Labroja odottaessa supistukset taas kovenivat, mies jo soitti kelloa, vielä ei labroja vastattu, joten yritä jaksaa. Tunnin päästä siitä kun aloitin ilokaasut tuli kätilö ja kertoi olevan aika epiduraalille. MUTTA olinkin auennut jo 8cm:n, ei ehdi enää, laitetaan kohdunkaulan puudute. Gyne tulikin salamana, vahingossa rikkoi kalvot ja voi luoja mitkä kivut! Kiljuin suoraa huutoa ilokaasunaamariin. Kätilö auttoi sängyn viereen seisomaan josko painovoima auttaisi viimeisille 2 cm, kauaa en pystynyt seisomaan vaan halusin sänkyyn. N. klo 2:45 olin loputkin auennut, kahdesti lähes tajuntani menettänyt ilmeisesti kivusta ja liiasta ilokaasusta. Vaihdettiin perushappimaski tilalle ja ponnistamaan. Ponnistusvaihe kesti 45 min, loppuvaiheessa pää sahasi edestakaisin joten oksitosiinitippa avuksi. Loppujen lopuksi poika syntyi klo 3:39, saaden 9-10-10 pisteet. Repesin jonkin verran, tikkien määrää en tiedä, pari päivää synnytyksestä oli aikamoista, buranalla olen silti selvinnyt.
Synnytys oli siis nopea ensisynnyttäjälle, mielelläni olisin halunnut kunnon kipulääkityksen, mutta hengissä selvittiin. :) Pääasia että poika voi hyvin.
9.4. aamulla menkkamaista "kipua" selässä ja vatsassa, iloitsin että vauva olisi tulossa pikkuhiljaa alaspäin ja kävin koiran kanssa tunnin lenkillä ja imuroin. Neuvolassa kerroin tuntemuksista, verenpaineet edelleen hiukan koholla ja nyt uutena asiana pissassa proteiinit plussalla. Terkka naureskeli että nyt olisi hyvä aika suunnitella synnyttämistä ennenkuin tulee myrkytys. Iltaa kohden alkoi tulla supistuksia, jotka hieman tuntuivatkin ja päätimme lievittää kipua käymällä saunassa. Ei auttanut, pahensi vaan eli klo 20 eteenpäin alkoi olla jo kipeitä supistuksia suht epäsäännöllisesti. Klo 21 eka soitto synnärille, kehoitti ottamaan Panadolia kipuun, ensisynnyttäjillä menee AINA todella kauan avautumiseen, tällöin supistukset olivat jo 2 min kestäviä ja lähes 2 min välein. Klo 23 mies soittaa synnärille etten varmasti pysty yöllä nukkumaan, supistaa lähes koko ajan. Vieläkin kehoittivat jäämään kotiin jos vaan kivuilta pystyn. Klo 24 päätimme lähteä synnärille joka tapauksessa, ainakin kipulääkkeille jos ei muuta.
10.4. klo 0:30 olimme sairaalassa, menin tarkkailuun, kätilö kurkkaa alapäähän: oho, auki 5-6cm, mennäämpä suoraan salin puolelle. Sain ilokaasua, joka auttoikin alkuun ja sain hieman hengähtää. Kerroin toiveestani epiduraaliin, joka luvattiin. Labroja odottaessa supistukset taas kovenivat, mies jo soitti kelloa, vielä ei labroja vastattu, joten yritä jaksaa. Tunnin päästä siitä kun aloitin ilokaasut tuli kätilö ja kertoi olevan aika epiduraalille. MUTTA olinkin auennut jo 8cm:n, ei ehdi enää, laitetaan kohdunkaulan puudute. Gyne tulikin salamana, vahingossa rikkoi kalvot ja voi luoja mitkä kivut! Kiljuin suoraa huutoa ilokaasunaamariin. Kätilö auttoi sängyn viereen seisomaan josko painovoima auttaisi viimeisille 2 cm, kauaa en pystynyt seisomaan vaan halusin sänkyyn. N. klo 2:45 olin loputkin auennut, kahdesti lähes tajuntani menettänyt ilmeisesti kivusta ja liiasta ilokaasusta. Vaihdettiin perushappimaski tilalle ja ponnistamaan. Ponnistusvaihe kesti 45 min, loppuvaiheessa pää sahasi edestakaisin joten oksitosiinitippa avuksi. Loppujen lopuksi poika syntyi klo 3:39, saaden 9-10-10 pisteet. Repesin jonkin verran, tikkien määrää en tiedä, pari päivää synnytyksestä oli aikamoista, buranalla olen silti selvinnyt.
Synnytys oli siis nopea ensisynnyttäjälle, mielelläni olisin halunnut kunnon kipulääkityksen, mutta hengissä selvittiin. :) Pääasia että poika voi hyvin.
KevätKäärö
Satasella mukana keskusteluissa
Huhut sentään Jade84!! Aikamoinen kokemus sinulla!
Minä ja vauva ollaan EDELLEEN sairaalassa. Ei se huoli, että saa hänet pihalle masusta... Oln niin tohkeissani tänään lähdössä kotiin, kunnes selvisi et lapsen sokerit olivat aivan liian alhaiset eikä rintamaiyini ole riittänyt Poika nukkuu niin sikeästi monta tuntia, että menee monta tuntia saada hänet hereille :/
Myöskään kuulututkimusra emme vielä läpäisseet. Vauvan toinen lonkka lähtee pois kupistaan joten siitäkin joudumme konrolliin muutamanviikonpäästä.
Miä hajoon, kun tunnen itseni epäonnistuneeksi äidiksi, joka ei osaa edes lastaan syöttää Itken vaan täällä. Nytkin vauva nukkuu, mutt hän jostain kumman syystä vaihta punertavat ihosta sinertäväksi aina välillä enkö saa siksi unta. Kakki on kuulemma hyvin, mutta mua pelottaa. Mul on silmätkin jo niin turvoksissa, että en nää eteeni kävellä.
Minä ja vauva ollaan EDELLEEN sairaalassa
. Ei se huoli, että saa hänet pihalle masusta... Oln niin tohkeissani tänään lähdössä kotiin, kunnes selvisi et lapsen sokerit olivat aivan liian alhaiset eikä rintamaiyini ole riittänyt Poika nukkuu niin sikeästi monta tuntia, että menee monta tuntia saada hänet hereille :/Myöskään kuulututkimusra emme vielä läpäisseet. Vauvan toinen lonkka lähtee pois kupistaan joten siitäkin joudumme konrolliin muutamanviikonpäästä.
Miä hajoon, kun tunnen itseni epäonnistuneeksi äidiksi, joka ei osaa edes lastaan syöttää
Itken vaan täällä. Nytkin vauva nukkuu, mutt hän jostain kumman syystä vaihta punertavat ihosta sinertäväksi aina välillä enkö saa siksi unta. Kakki on kuulemma hyvin, mutta mua pelottaa. Mul on silmätkin jo niin turvoksissa, että en nää eteeni kävellä.