Mä kopioin tuolta syyskuisten 13- ryhmästä oman synnytyskertomukseni. Ja varsin positiivinen kokemus siis, eli uskoisin että kuka vaan voi lukea! :)
"Tasan kaksi viikkoa on nyt kulunut Monsterin syntymästä. Ja nyt koitti hetki, että saatan saada synnytyskertomuksen kirjoitettua. =)
Kaikkihan alkoi neuvolakäynnillä torstaina 19.9. Silloin oli pissan proteiinit plussalla ja useista mittauksista huolimatta verenpaine normaalia korkeammalla. Ei vielä mitenkään kamalan hälyyttävästi korkealla, mutta terkka halusi varmuuden vuoksi laittaa lähetteen ä-polille. No, sinne päästyäni oli verenpaine selkeästi vielä korkeammalla, ja pissan proteiinit kahdella plussalla. Erikoistuva lääkäri ja ylilääkäri yhdessä tekivät päätöksen, että tehdään virtsan vuorokausi keräys, ja sen tuloksien perusteella päätös kuinka toimitaan. Ja päätöshän sitten oli niin, että aloitetaan käynnistäminen lauantaina 21.9. aamusta.
Lauantaina tietysti kovasti jännitti, ja itkukin pääsi matkalla polille. Siellä tutkittiin, ja päädyttiin laittamaan ballonki ja sen kanssa kotiin. Ohjeistuksella, että jos ballonki pysyy paikallaan, mennään takaisin sunnuntaiaamuna, ja jos tulee pois, mennään kiireettömästi samoin tein. Mentiin kotimatkalla kauppaan ja supistelin jonkin verran, mutta kotona kun otin Panadolin, poistui tuntemukset. Iltapäivällä sitten kävin vessassa, ja sillä reissulla ballonki luiskahti ulos. Pikkuhiljaa siitä sitten lähdettiin takaisin ä-polille ja sinne sitten jäätiinkin. Sain melko pian yhden Cytotecin ( tai taisi olla vastaava tuote, mutta kuitenkin ) ja kätilö totesi että muita toimenpiteitä ei tänään sitten enää tehdäkään, vaan jatketaan sunnuntaiaamuna jos mitään ei ala tapahtumaan.
Isännän kanssa vietettiin iltaa sitten siellä kammarissa, ja kun ei mitään tuntemuksia alkanut tulemaan niin lähetin isännän yöksi kotiin hoitamaan koiria ja hevosia. Soittamallahan hänet sitten saisi paikalle jos yöllä jotain alkaa tapahtumaan. Ja alkoikin. Ensin en saanut unta, joten sain Opamoxia yöhoitajalta ja pieneen selkäjomotukseen Peptidin lihakseen. Onnistun näillä nukkumaan sitten jonkin aikaa, kunnes kahden aikaan yöllä herään siihen että supistelee 7-10minuutin välein.
Saan torkuttua jotenkuten aamuun saakka, vaikka supisteleekin jonkin verran.Isäntäkin tulee hoidettuaan hevoset ulos syömään ja koirien aamutoimet. Yhdeksän aikaan lääkäri käy tekemässä sisätutkimuksen ja toteaa synnytyksen käynnistyneen, kanava hävinnyt ja kohdunsuu 3cm auki. Tuntia myöhemmin totean tarvitsevani jotain supistuskipuihin, ja kätilö siirtää meidät synnytyssaliin ja ilokaasun ääreen. Vessassa käydessä menee sitten lapsivedet, jonka todetaan olevan vihreää. Vauvalle asennetaan stan-pinni päähän tästä syystä. Ilokaasusta en koe saavani suurta hyötyä, mutta hengittelen sitä kuitenkin.
Vaille kaksitoista kätilö ehdottaa epiduraalia, vaikka olinkin alunperin ajatellu mahdollisimman lääkkeetöntä synnytystä. Sen verran kipeää supistukset kuitenkin tekevät. että ilman mukinoita suostun epiduraaliin ja melko pian anestesialääkäri tuleekin sen antamaan. Isäntä lähtee taas hoitamaan koiria ja hevosia kun minun kivut helpottaa, ja kätilökin on sitä mieltä että ehtii hienosti, reiluun tuntiin ei tule mitään tapahtumaan.
Ja mitä vielä, tuntia myöhemmin, vaille 1, alan tuntea paineen tunnetta alakerrassa. Eikä isäntää vielä näy ei kuulu...! Hengittelen ilokaasua ponnistamisen tarpeeseen ja isäntää odotellessa. Ja ponnistamisen tarve vaan lisääntyy. Kätilö oli jo koittanut isännälle soittaakin, että nyt alkaa tulla kiire, ja onneksi isäntä sitten ehtikin paikalle. Saan aloittaa ponnistamisen harjoittelemisen kyljelläni, ja muutamia kertoja kokeiltuani käskee kätilö minut puoli-istuvaan asentoon ja varsinainen ponnistaminen aloitetaan. Yllättäen se ei minusta tuntunut ollenkaan kipeältä eikä edes kamalan epämiellyttävältä, varmaan epiduraali vaikutti siihen. Episiotomia tehtiin jossain vaiheessa, enkä edes huomannut sitä itse. No, 16 minuuttia kesti ponnistusvaihetta ja Monsteri oli syntynyt. Lastenlääkäri oli paikalla syntymän ajan vihreän lapsiveden takia, mutta häntä ei sitten onneksi tarvittu, tyttö sai 9/9 pistettä.
Tästä alkaa sitten ongelmat, eli istukka ei lähtenyt irtoamaan ollenkaan, suonensisäisesti annetuista lääkkeistä huolimatta. Odotettiin tunti, eikä irtoamista tapahtunut. Kätilö sanoi että käsin irroitukseen tästä mennään, mutta että leikkaussali on varattu, niin odotellaan tässä synnytyssalissa. Odotettiin vielä tunti, jonka jälkeen vasta päästiin leikkuriin. Onneksi en vuotanut tässä vaiheessa, niin ei ollut kiire. Itse istukan irrotuksen aikana menetin sitten 3 litraa verta ja kun heräsin nukutuksesta sain jonkin sortin horkan, muistan hämärästi vaan tärisseeni holtittomasti. Se onneksi meni ohi. Hemoglobiinihan se tietysti sitten laski kamalan alas, alimmillaan oli 72, josta syystä vointi ei ollut kovin kummoinen. Sain kuitenkin jo maanantaina nousta pieneen suihkuun ja siitä eteenpäin kevyestä huimauksesta huolimatta olin jaloillani säännöllisesti ja isännän kanssa hoidin Monsterin.
Kaikkinensa siis synnytys kesti papereiden mukaan hieman vajaat 12 tuntia ja sairaalassa oltiin kolme kokonaista päivää, kotiuduttiin siis keskiviikkona kun Monsteri syntyi sunnuntaina. Mulle sattui tosi kivat kaksi kätiöä ja kaikkinensa jäi kauhean positiivinen ja hyvä mieli koko synnyttämisestä. En kärsinyt juuri minkäänlaisista kivuista synnytyksen jälkeen, maanantaita lukuunottamatta, jolloin episiotomia oli vähän kipeä turvotuksen takia.
Nyt ollaan oltu puolitoista viikkoa kotona koko perhe ja toivon että hormonimyrskyt alkaisivat pikkuhiljaa tasaantumaan!
Tästä tuli kamalan pitkä kertomus..."
toistaiseksi kivut yms. eivät ole pelottaneet vaikka voi olla että itsehillintä on täysin mennyttä kun päästään itse asiaan. Jotenkin sitä lasta on odottanut niin paljon, että tuntuu jollakin lailla helpottavalta ajatukselta että hän sitten vihdoin olisi tuossa vieressä. Itse olen kuitenkin raskausajan kokenut jonkin verran stressaavaksi kun sille huolelle "onhan kaikki hyvin" ei oikein voi mitään..
