Ensimmäisen synnytys ei ollut mitenkään hyvä. Toista odottaessa neuvolan terveydenhoitaja taivutteli minut pelkopolille, en nimittäin uskonut pelkopolista olevan mitään hyötyä ja oletin toisenkin synnytyksen menevän yhtä kehnosti, koska minun synnytykseni eivät mene oppikirjan mukaan.
Yllätyksekseni pelkopolilta tuli todella paljon apua. Kävimme läpi esikoisen synnytyksen ja sen, miksi se oli sujunut niin huonosti -- oli huojentavaa kuulla ammattilaiselta, että ensimmäisessä synnytyksessä oli tehty virheitä, joita toisessa synnytyksessä ei tulla tekemään. Samoin minulle annettiin toisen synnytyksen suhteen erilaiset ohjeet kuin muille; esikoisen synnytyksen perusteella oli riski, että toisen kanssa en ehdi sairaalaan, ja minulla oli synnytyssairaalan lupa lähteä sairaan hyvissä ajoin. Ei siis tarvinnut odotella synnytyksen etenemisen merkkejä kotona, vaan heti sairaalaan kun on minkäänlainen tunne siitä, että synnytys on alkamassa. Samoin minulle sanottiin, että vaikka sairaalat olisivat kuinka täynnä tahansa, menen lähimpään sairaalaan, koska kauemmaksi en välttämättä ehdi. Samoin minulle luvattiin pelkopolilta, että jos tulen sairaalaan hyvissä ajoin, saan myös epiduraalin jo ennen sitä normaalisti vaadittua 4 cm avautumista, koska muuten epiduraali (tai mikään muukaan puudutus) ei minulla välttämättä ehdi vaikuttamaan. Tämä kaikki aiheutti sen, että toisesta synnytyksestä tuli hyvä kokemus. Se nimittäin meni minun kroppani puolesta samoin kuin esikoisenkin synnytys, mutta nyt siihen osattiin varautua ennakkoon.
Pelkopolista oli myös se hyöty, että tiesin mitä pitää synnärille soittaessa sanoa, nimenomaan juuri tuo, että on ollut pelkopolikäynti, katso paperit, ja esikoisen synnytyksen perusteella on riski syöksysynnytykseen. Puhelinkätilö ei ruvennut tämän jälkeen edes arvioimaan tullako vai eikö tulla, vaan totesi heti tervetulleeksi sairaalaan. Tämä oli yksi pelonaiheistani, että minut käsketään odottamaan kotona pidempään tai lähtemään jonnekin huitsinnevadaan kuten esikoisen kanssa kävi.
