Synnytyspelko

[Tuuttis]

Synnytyspelko, eli sype kavereiden kesken.

Onko syyskuisissa monia, jotka ovat käyneet synnytyspelkopolilla? Tai oletteko saaneet tukea synnytyspelkoon?

Itsellä takana yksi synnytys ja siitä sen verran negatiivinen kokemus, että pääsin synnytyspelon takia käsittelemään asiaa tämän raskauden aikana. Tosin, kuten kätilöllekin sanoin, mulla ei sinällään ole synnytyspelkoa, mulla on synnytysraivo Käytiin asioita läpi ja auttoi paljonkin, etenkin kun tajusi että siellä raivon taustalla on edelleen suuri pelko, että jotkut asiat toistuvat.

LA on jo parin viikon päästä ja huomaan olevani jo synnytysmietteissä niin, että esikoisen synnytys tulee uniin, eikä aina ihan hyvällä tavalla. Asiaa siis käsiteltiin tunnin sype polilla viikolla 31, sitten synnytystapa-arvio käynnillä viikolla 35 ja nyt oon menossa synnytystapa-arvio vol. 2 tiistaina, missä olisi tarkoitus päättää käynnistyksen ajankohta. Muuten ei ole oikein tarjottu HUSilta muuta sype-tukea. Mietin, onko ihan normikäytäntö, vai onko muilla millaisia kokemuksia?

 

[Tuuttis]

Kukaan ei oo kommentoinut, mutta tuosta toisesta synnytystapa-arviosta vielä sananen...

Ekassa raskaudessa mun synnytystapa-arvio oli tosi nopea, anestesialääkärin tapaaminen skipattiin, koska "meillä on kiire, voit joutua odottamaan kauan" ja tiesin haluavani epiduraalin. Synnytyksen kannalta ikävä juttu, koska a) lääkäri unohti varata synnytyksen käynnistykseen ajan, joka oli BMI:n kannalta oltava viimeistään 41+0 ja b) anestesialääkärin tapaamisella oltaisiin ehkä vältytty syntyyksessä epäonnistuneelta epiduraalilta. Jäi silloin vähän huijattu oli ja sit lasketun ajan mentyä, käynnistyksen kanssa oli ongelmia neuvolan ja sairaalan välillä...

Tässä toisessa raskaudessa sain käydä kaksi kertaa synnytystapa-arviossa, koska synnytyspelon ja radin takia piti hienosäätää käynnistys oikeaan hetkeen. Tällä jälkimmäisellä kerralla oli aivan mielettömän sympaattinen lääkäri ja kätilö käymässä läpi lapsen ja omaa vointia. Eniten pelottanut "mua ei kuunnella" ja "mitään ei kerrota" pelot haihtuivat. Tapasin myös anestesialääkärin, joka katsoi, että epiduraali pitää laittaa aikaisin selkärangan haasteiden takia, mikä poisti myös pelon siitä epiduraalin laitosta, joka viimeksi oli ehkä synnytyksen kivuliain osa.

Sain myös tietää, että mikäli lapsi tulee ennen käynnistystä, otetaan mut sisään sairaalaan tarvittaessa aiemmin, jottei lähde pelot laukalle, eikä tarvitse ahdistua toiseen sairaalaan siirtymisestä.

En tiedä mitä odotin, tai odotinko mitään synnytyspelon käsittelyltä HUSin puolelta, kun olin kuullut aika paljon huonoja kokemuksia, mutta mun synnytyspelkoa on tähän mennessä käsitelty yllättävän harvakseltaan mutta silloin todella laadukkaasti. Ei edes jännitän (turhan paljoa ) lähteä huomenna käynnistykseen toisin kuin ensimmäisellä kerralla, vaikka silloin oli tosi ruusuiset odotukset.

 

[Pererroz]

Mulla on ekasta ja tästä vikasta käynnit sypellä. Eka kerta oli varmaan henkisesti tärkeämpi, mutta vaikka kuinka oli suunniteltu niin harakoillehan se suunnittelu meni. Osasto oli täynnä, kaikki salit täynnä ja piti vaan sinnitellä. Toisella kertaa en ehtinyt ressata, mutta mielenterveys dippasi ekan vauvavuoden aikana ja jouduin taas aika syviin vesiin. Nyt kolmannella kerralla kaikki on varmaan vähän paremmin, koska mä olen henkisesti paremmalla tolalla ja vaikka sype käynti olikin, niin en laske sen varaan. Katsotaan mitä tuleman pitää...

@Tuuttis paljon tsemppiä ja mielenrauhaa tuleviin koitoksiin Mukava kuulla, että tällä kertaa koet tulleesi kuulluksi ja huomioiduksi!

 

[Tuuttis]

Mulla on ekasta ja tästä vikasta käynnit sypellä. Eka kerta oli varmaan henkisesti tärkeämpi, mutta vaikka kuinka oli suunniteltu niin harakoillehan se suunnittelu meni. Osasto oli täynnä, kaikki salit täynnä ja piti vaan sinnitellä. Toisella kertaa en ehtinyt ressata, mutta mielenterveys dippasi ekan vauvavuoden aikana ja jouduin taas aika syviin vesiin. Nyt kolmannella kerralla kaikki on varmaan vähän paremmin, koska mä olen henkisesti paremmalla tolalla ja vaikka sype käynti olikin, niin en laske sen varaan. Katsotaan mitä tuleman pitää...

@Tuuttis paljon tsemppiä ja mielenrauhaa tuleviin koitoksiin Mukava kuulla, että tällä kertaa koet tulleesi kuulluksi ja huomioiduksi!

Niinhän se kai on, että suunnitelmat on suunnitelmia, mutta toivottavasti kolmas kerta toden sanoo, tai siis kolmas kerta on se korjaava kerta? Pidetään peukkuja, että on synnytyssalit tyhjänä ja vain kivoja kötilöitä mestoilla

Tällä kertaa koen myös oman kasvun auttavan suhtautumista koko synnytykseen. Tietty häpeä ja huono itsetunto sai ainakin osittain jäädä synnärille ekalla kerralla. Nyt kun osaan myös odottaa imetyksen menevän huonosti ja korvikkeen olevan ihan jees eikä luomuäitien maalaama saatanallinen salajuoni, niin on paljon rennompi suhtautuminen omaan itseensä. Enää pelottaa vain sektio ja onhan vauva kunnossa, mutta niille ei meikäläinen oikein enää mitään voi Siinä mielessä pelkopolilla käyminen ja avoimesti asioista puhuminen on auttanut.

Ärsyttää vaan edelleen se, että synnytysvalmennuksessa tai neuvoloissa ei puhuta koskaan siitä, että mitä jos se vauvan saaminen ei menekään ihan nappiin? Etenkin, jos siinä neuvolan tai sairaalan toiminnassa on jotain, minkä ei pitäisi olla mahdollista? Esim. En käynnistyksessä saanut panadolia päänsärkyyn, koska yövuorossa ollut kätilö päätti, etten semmoista tarvinnut Odotettiin sitten aamuun, jolloin mies kävi apteekissa hakemassa _lääkeitä sairaalaan_. Sen jälkeen saatiin toruja, kun ei saa sairaalassa ollessa itse lääkitä itseään...