Synnytyspelko

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja LP
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
L

LP

Silmät suurina ihmettelijä
Onko kellään jo synnytyspelkoa? Minua pelottaa nyt jo ihan hirveästi se kipu ja epämukavuus mitä supistukset olivat viime synnytyksessä. Kaikki aina sanoo, että "äidit unohtaa sen synnytyskivun nopeasti, koska muuten kukaan ei hankkisi toista vauvaa". Mutta mä en ole unohtanut :/ Se oli ihan kauheeta. Jännittää myös se sosiaalinen tilanne siinä ja se kun kaikki on "koko ajan" siellä alapäässä katsomassa ja koskemassa.

Synnytyksen jälkeen piti viimeksi antaa joku arvosana synnytyskokemukselle kokonaisuudessaan. Annoin 9.5 koska kaikkihan oli loppunut ihan hyvin, terve lapsi syntyi ja koko henkilökunta oli tehnyt niin hienon työn. Mutta mitä pidempään menee tuosta hetkestä, niin mun päässäni tämä arvosana vain laskee ja nyt muistan melkein vaan se ikävä.

Tämä on yksi syy miksi olen siirtänyt seuraavan vauvan hankkimista eteenpäin pidempään kuin olisin oikeasti halunut. Jossain vaiheessa olin jopa varma, että en enää halua synnytyspelon takia lapsia. Mutta niinhän vauvakuume pääsi yllättämään heikkona hetkenä ja vaikka olen tosi iloinen toisesta vauvasta niin välillä kaduttaa koska pelkään niin paljon.

Onneksi se synnytys on vaan se yksi vuorokausi (toivottavasti) ja sitten kaikki on hyvin taas.
 
Tavallaan synnytys tuntuu kiinnostavalta, uudelta jutulta ja tuntuu jännältä saada kokea se. Kuitenkin pelottaa, kun tietää miten moni asia voi mennä pieleen. Mikäli alatiesynnytys sujuu kivasti ja ongelmitta pärjään varmasti, mutta mahdolliset ongelmat kammottavat.

Pelottaa, että paikat repeilevät, että en ikinä palaudu, en pysty pidättämään virtsaa, en nauti seksistä ja saan jonkun hirveän laskeuman. Pelottaa, että synnytys pitkittyy, vauvan terveys vaarantuu tai joudutaan hätäsektioon. Pelottaa, että vauva saa CP-vamman synnytyksen ongelmien tuloksena. Pelottaa että vauva kuolee tai että minä kuolen. Pelottaa, että saan lapsivuodeaikana veritulpan ja sitä myötä keuhkoembolian. Pelottaa, että kätilö ei kuuntele tai on muuten kurja minua kohtaan. Pelottaa, että käskytetään, komennetaan eikä toiveitani kuunnella lainkaan. Pelottaa, että normaalisti rauhallisesta persoonastani kuoriutuukin vittumainen ämmä, joka valittaa kaikille kaikesta ja uhriutuu. Pelottaa baby blues ja se, jos ei fiilikset vauvaa kohtaan tunnu aluksi luontevilta.

Niin, kyllähän se synnytys siis sanalla sanoen pelottaa. Mietin, että pitäisikö aikanaan ottaa neuvolassa esille vai ei. SYPE-äitiys on toisaalta "hullun ämmän" leima, mutta toisaalta sen turvin voi saada enemmän huomiota ja huolenpitoa synnärillä.
 
Apua. Huomaan, etten ole osannut pelätä. Miettinyt, lukenut eri ongelmatilanteista ja pohtinut, mutten kertaakaan vielä pelännyt. Ehkä sama fiilis kun lentäessä; jos matkalle on päästävä, on otettava riski että kone tipahtaa, ja sit asia vaan on niin. Oishan se kiva, että kaikki tulee elävinä synnäriltä ja elämä ei olisi kovasti vaikeutunut synnytyksen jälkeen, mut en osaa pelätä pahinta. Toivottavasti saatte puhuttua peloista ammattilaisen kanssa :hello
 
Mulla on kolme hyvää synnytyskokemusta takana. Ikinä en ole jotenkin osannut pelätä synnytystä, ainoa pelko on se että joutuu sektioon.
Tottakai se jännittää ja sattuu ja mitä vaan voi tapahtua, mutta noin yleisesti ottaen synnyttäminen suomessa on hyvin turvallista ja synnyttäjän toivomusten mukaista siinä määrin missä se on mahdollista.
Ensimmäinen synnytykseni lähti käyntiin itse 42+0 ja alun joopas eipäs vaiheen (jota kesti kaksi päivää!) synnytys kesti alle 4h. Esikoisella oli napanuora kahdesti kaulan ympäri joten tehtiin episiotomia eli välihan leikkaus että saatiin lapsi ripeästi ulos. Ponnistusvaihe kesti vain 7minuuttia ja poika oli täysin terve ja hyvä vointinen ja itse toivuin tosi nopeasti synnytyksestä ja eppari haava myös parani nopeasti.
Toisen lapsen synntys käynnistettiin yliaikaiskontrollin yhteydessä 41+5 kun olin jo muutaman cm auki saatiin suoraan puhkastua kalvot. Synntys eteni taas ripeästi ja kesti käynnistyksen aloituksesta reilu 5h ja ponnistusvaihe oli hyvin nopea vain 2minuuttia. Toivuin alkuun tosi hyvin mutta istukasta oli jäänyt jotain pientä repaletta kohtuun jonka seurauksena sain kohtutulehduksen viikko synnytyksen jälkeen ja jouduin olemaan sairaalassa iv antibiotissa pari vuorokautta.
Kolman synnytys myös käynnistettiin 40+4 lääkärin tarkastuksen yhteydessä joka oli sen vuoksi kun epäilin lapsen isoa kokoa.
Olin tuolloin kolmisen cm auki ja taas saatiin suoraan puhkaistua kalvot ja synntys meni taas hyvin ja kesti reilu 7h kalvojen puhkaisusta ja ponnistus vaihe taas 2min.

En ole missään synnytyksessä revennyt tai saanut mitään komplikaatioita, lapset ovat kaikki syntyneet terveinä ja hyvinvoivina ja pääsyt heti rinnalle vierihoitoon. Olen halunnut epiduraalin kaikissa synnytyksissä ja se on minulla toiminut tosi hyvin eikä suinkaan hidastanut synnytyksen kulkua,päin vastoin olen sen avulla pystynyt rentoutumaan ja synnytys on jopa vauhdittunut sillä.

Kaiken kaikkiaan olen odottavaisin mielen tulevaa synnytystä kohtaan.
Mutta jos kokee voimakasta pelkoa niin siitä kannattaa todellakin herkästi puhua neuvolassa ja saada lähetteen pelkopolille missä saa käytyä kaikki pelkoa herättävät asiat perin pohjin läpi :)
 
Sora sanoi:
Niin, kyllähän se synnytys siis sanalla sanoen pelottaa. Mietin, että pitäisikö aikanaan ottaa neuvolassa esille vai ei. SYPE-äitiys on toisaalta "hullun ämmän" leima, mutta toisaalta sen turvin voi saada enemmän huomiota ja huolenpitoa synnärillä.
Click to expand...

Ilman muuta kannattaa ottaa puheeksi neuvolassa jos synnytys pelottaa tai mietityttää erityisen paljon!

Minä yritän olla parhaani mukaan miettimättä koko synnytystä. Ekalla neuvolakäynnillä kysyttiin, pelottaako synnytys. Sanoin että uloshan se sieltä putkahtaa tavalla tai toisella. En sitä viitsi etukäteen murehtia. Asiat menevät sitten omalla painollaan miten menevät.
 
MelonSoda sanoi:
Ilman muuta kannattaa ottaa puheeksi neuvolassa jos synnytys pelottaa tai mietityttää erityisen paljon!

Minä yritän olla parhaani mukaan miettimättä koko synnytystä. Ekalla neuvolakäynnillä kysyttiin, pelottaako synnytys. Sanoin että uloshan se sieltä putkahtaa tavalla tai toisella. En sitä viitsi etukäteen murehtia. Asiat menevät sitten omalla painollaan miten menevät.
Click to expand...

Mulla oli varmaan aika samanlainen ajatus esikoisen kanssa. Kun koko synnytys on niin vieras asia, en osannut ajatella sitä miltään kantilta. Tai ehkä en just halunnut. Ainoa mikä harmittaa jälkikäteen on se, ettei todellakaan missään painotettu tarpeeksi, että ÄLÄ odota mitään. Synnytys menee harvoin, jos koskaan, niin kuin olit ajatellut.

Itse annoin synnytyskokemuksen arvosanaksi vitosen, koska moni asia meni mystisesti pieleen (mm. epiduraalia ei saatu toimimaan) ja päädyin lopulta kiireelliseen sektioon. En todellakaan odottanut synnyttäväni esikoista leikkauspöydällä, yksin, ilman miestäni. Mutta yhtään en pelännyt, en itseni enkä vauvan puolesta. Olin vaan tyytyväinen, että kipu loppuu nopeasti.

Ehkä ainoa mikä nyt mietityttää/huolestuttaa on se, jäänkö taas ilman alatiesynnytyskokemusta. Tämän kun mainitsin neuvolassa, sanoi täti että "se on aivan yliarvostettu kokemus". Mene ja tiedä.

Halusin vaan painottaa sitä, että älkää odottako synnytykseltä mitään. Ja minusta on luonnollista, jos tuntematon pelottaa. Tai kivun määrä. Peloista kannattaa puhua. Me naiset ollaan hitsin vahvoja, selvitään tästäkin ja ollaan sit entistä vahvempia!
 
Oon samaa mieltä. Ei kannata tehdä tarkkoja suunnitelmia, mutta kannattaa ehdottomasti ottaa asioista selvää jotta tietää vaihtoehdot.
 
Joo se on totta että kaikki suunnitelmat ei välttämättä toteudu, että mihinkään valmiiksi suunniteltuun kokonaisuuteen ei kannata välttämättä täysillä tuudittautua. Mielestäni kuitenkin odotuksia synnytystä kohtaan voi olla ja kannattaa ainakin vähän ottaa selvää miten synnytys etenee, mitä kivunlievitys vaihtoehtoja, synnytys asentoja yms yms on.. ihan sokkona sinne ei tarvitse mennä.
Tietysti on synnytyksiä jotka ei mene suunnitellusti ja päätyvät esimerkiksi kiireelliseen sektioon, mutta on myös todella paljon synnytyksiä jotka menevät ainakin sinne suuntaan mitä on mielessään ajatellut ja toivonut. Itse en sen vuoksi kovasti painottaisi sitä että ei kannata odottaa tai suunnitella yhtään mitään.
Kaikki toki valmistautuu omalla tyylillään, jollekin tieto lisää tuskaa ja jollekin taas tietämättömyys pelkoa ja epävarmuutta.

Rohkeasti vaan avointa keskustelua mieltä askarruttavista asioista joko neuvolassa tai jossain muulla itselle hyvältä tuntuvalla taholla :)
 
Joo, ehdottomasti kannattaa ottaa asioista selvää (kuten jo sanoinkin). Kyllä se helpottaa kun on tiedossa, mitä siellä suunnilleen tapahtuu ja mitä mahdollisuuksia on.
 
Eikö synnytuspelko oo aika normaali ei siitä hullunleimaa saa! Rohkeesti vaan juttelemaan neuvolassa. Moni saa apua keskustelusta!
 
Mua pelottaa et ei ehi sairaalaan jos oon vakka kolmestaan lasten kanssa kotona. Jos synnytys onkin nopea. Toinen pelko on et suuri veren vuoto tulee taas jos en vaikka oo ehtiny sairaalaan. Onko mitään tehtävissä? Oon kuullu et jos lapsi syntyy matkalla istukka synnytetään sairaalassa juuri siksi et se on äidin kannalta synnytyksen vaarallisin vaihe.
 
Luulin kommentoineeni tähän eilen(?), mut mihinkähän se hävis... (pohdiskeleva hymiö)
No en jaksa samaa kirjoittaa (jollei se ole jossain muualla enkä muista), niin lyhyesti vaan, että suosittelen Vauvantain synnytysvalmennusta <3 Siitä sai hyvät eväät toiselle kerralle, vaikka ekasta synnytyksestä jäi huonot muistot.

Ja itseäni ainakin auttoi, että kirjoitti synnytystoivelistan. Se ei tarkoita synnytyksen suunnittelemista etukäteen, mutta on luottavaisempi olo kun tietää, että hoitohenkilökuntakin on selvillä omista toiveista.
 
Mun mielestä oli mukavaa, kun olin etukäteen miettinyt mitä haluaisin (ja kertonut sen miehelle). Synnytyksessä en sit enää halunnutkaan muka mitään, niin mies muistutti toiveistani ja kaikki meni lopulta juuri kuin toivoinkin...

Mua pelottaa matkasynnytys... synnytyssairaala on nyt kauempana kuin viimeksi ja supistusten alusta meni 6h, et olin sen 10cm auki...
 
Mie en oikein tiiä et pelottaako itse synnytys, mut vauvan koko kyllä hieman pelottaa/ epäilyttää.
 
Vaikka laskettuun aikaan onkin vielä puoli vuotta ni olen miettinyt ja lukenut paljon synnytyksistä.
Eniten jännittää kun se on niin erilainen tilanne. tai miten pystyy olemaan luontevasti tilanteessa missä alapää on paljaana jne.
ja itselläni on melko vino selkä skolioosin takia ja sekin jännittää että saako esim. epiduraalia turvallisesti laitettua.
Ja kun yksin tätä pikkuista odotan niin olen myös paljon miettinyt sitä että menenkö synnyttämään yksin vai pyydänkö jonkun mukaan. Ja kipu on kans asia mikä pelottaa. jos epiduraalia voi vaikka laittaakaan niin mikä on sellainen kipu lääke joka vie kivun pois. Tai jos kätilö on sellainen joka vain tiuskii eikä kuuntele enkä saa toiveitani tuotua hänelle ilmi.
Paljon on asioita mitä tässä on kerinnyt jo miettiä ja netistä lukea.
 
Osa puudutteista annostellaan alapäähän niihin en uskois et skolioosi vaikuttaa. Ilokaasuahan voi käyttää plus tietty lääkkeettömät kivun lievitykset. Epiduraali on monesti ensisynnyttäjälle annettava uudelleen synnyttäjälle ei välttämättä ehi. Kivun takia ei hirveesti se alapään paljastaminen ollu mitenkään paha. Henkilökunta on nähny varmaan 7 000 alapäätä. Ainoo vaan kun oli erikoistuva mieslääkäri joka tutki niin sillon huusin ettei ylimääräsiä tutkimuksia. Ei ne siis ollu ylimääräsiä vaan ihan perusteltuja. Eka synnytys oli niin järkyttävän pitkä et katottiin monen monta kertaa tilanne.

Mulla vedet siis lorissu 38+6 (39+1 synty)ja 38+3 (38+4 synty) et tosiaan puolen vuoden päästä voi olla jo nyytti sylissä. (Äitillä ainoa alatiesynnytys 38+0 tietämillä ja identtisellä kaksossiskolla 39+4 myös siis suunnilleen samoilla viikoilla vedet lorissu ja vrk-2 ollu lapsi sylissä. voisko olla perinnöllistä siis et vedet menee ja syntyy ennen la. ihmettelen kyllä jos menee yli kun oon ite vielä niin pieni (150cm) ja ekaa odottaessa vielä aivan jäätävä maha. Ja supistellukin molemmat kipeesti jo ennen la eka voin viikkoo ennen la ja toka jo rv 27?? Lähtien. Nyt toivon ettei ihan 3 kk supistele kipeesti kun on pikkasen enempi järkeistetympi ikäero.
 
dootti sanoi:
Mun mielestä oli mukavaa, kun olin etukäteen miettinyt mitä haluaisin (ja kertonut sen miehelle). Synnytyksessä en sit enää halunnutkaan muka mitään, niin mies muistutti toiveistani ja kaikki meni lopulta juuri kuin toivoinkin...

Mua pelottaa matkasynnytys... synnytyssairaala on nyt kauempana kuin viimeksi ja supistusten alusta meni 6h, et olin sen 10cm auki...
Click to expand...

On kyllä niin väärin, että synnytyssairaaloja on nykyään niin väljästi ja äitien matkat lähimpään synnäriin ovat pidentyneet! Itse asun onneksi 15min päässä oman kaupungin synnytyssairaalasta, mutta kyllä todella pelottaisi ja arveluttaisi jos matkaa olisi useita tunteja. Etenkin äkilliset tilanteet, kuten istukan ennenaikainen irtoaminen... Synnärien karsiminen maksaa pahimmillaan vauvojen ja äitien henkiä! :angry1
 
Meillä on synnärille matkaa reilu 100 km, talvikelissä menee 1,5-2h aikaa, riippuen kelistä. Kesällä pääsee vähän nopeempaa ja ambulanssilla n. 40 minsaan, jos vaan saa ambulanssin:) mulla nopein synnytys ollu 4 h, edellinen oli 5h.
 
Muokattu viimeksi:
Huh huh Huli, tollasella matkalla ei kyllä kauaa uskalla kotona ootella lähtöä!
Itse pääkaupunkiseutulaisena niin vaikea kuvitella tollasia matkoja.
Vaikkakin täällä pahan ruuhkan ja ainaisten tietöiden vuoksi lyhyempikin matka voi kestää melko pitkään.
Meiltä menee yksi bussi lähes kotiovelta synnärin ovelle niin sekin matka kestää n.50min :D Ja koti ja synnäri on kuitenkin saman kaupungin sisällä. Tosin nyt synnyttämään en meinannut bussilla lähteä :D
 
No joo, äippäpoli on kans tuolla samassa tietty, niin ei oo niin helppoa näitä ultra reissujakaan suunnitella, kun melkeimpä päivän saa varata aikaa tuolla käydäkseen:)
Mut onneks tää nyt ei kuitenkaan oo pisin matka mitä suomessa on, taitaa tuolla lapissa olla vielä julmemmat. Ja onneks tää on kuitenkin tuttua huttua edellisiltä kierroksilta:)
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top