Synnytyspelko ja sektio

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja floral2
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Aarre sanoi:
Minnie89, ei ole tarjottu mitään apuja nyt synnytyksen jälkeen eikä oikeestaan olla edes kysytty mitään ko asiaan liittyen esim neuvolassa ja vaikka olen asiasta maininnut pariin otteeseen, ei ole otettu kuuleviin korviin.. Vaikka olen nimenomaan sitäkin sanonut että joskus voisin toisen lapsen haluta mutta tämä pelko on niin iso musta aukko päässäni etten varmaan uskalla raskautua uudestaan. Olisi kyllä kiva päästä puhumaan näistä mutta tosi skeptinen sen suhteen että näihin ajatuksiin saisi mitään apuja kun tuntui ettei sitä saanut raskausaikanakaan miltään taholta..

Floral kiva kuulla että sinua vihdoin kuunneltiin ja sait toivomasi sektion! Onnea leikkaukseen ja nopeaa paranemista sinulle ja ihanaa vauva-arkea :)
Click to expand...

Millainen neuvolan neuvontapuhelin siellä on? Minun kaupungissa neuvolaan voi soittaa arkisin milloin vain ja he antavat aina hyvin aikaa, kuuntelevat hyvin ja tarvittaessa ohjaavat eteenpäin eri neuvolan asiantuntijoille käymään ja varaavat ajan. Pääsisitkö sitä kautta juttelemaan tunteistasi ja peloistasi? Minä pääsin aikanaan, kun haaveilin vielä useammasta lapsesta. Myöhemmin selvisi, että minun pitäisi synnyttää toinenkin sektiolla, joten siihen jäi haaveet perheen lisäyksestä ainakin toistaiseksi. Hyvä oli kuitenkin jutella oma synnytys läpi ja mahdollinen seuraava synnytys, vaikka uusi raskaus ei ollut ajankohtainen. Olisin päässyt jopa synnytyspelkopolille, vaikken ole raskaana :S eli täällä ainakin hyvin toimii palvelut.
 
Aiarana sanoi:
Millainen neuvolan neuvontapuhelin siellä on? Minun kaupungissa neuvolaan voi soittaa arkisin milloin vain ja he antavat aina hyvin aikaa, kuuntelevat hyvin ja tarvittaessa ohjaavat eteenpäin eri neuvolan asiantuntijoille käymään ja varaavat ajan. Pääsisitkö sitä kautta juttelemaan tunteistasi ja peloistasi? Minä pääsin aikanaan, kun haaveilin vielä useammasta lapsesta. Myöhemmin selvisi, että minun pitäisi synnyttää toinenkin sektiolla, joten siihen jäi haaveet perheen lisäyksestä ainakin toistaiseksi. Hyvä oli kuitenkin jutella oma synnytys läpi ja mahdollinen seuraava synnytys, vaikka uusi raskaus ei ollut ajankohtainen. Olisin päässyt jopa synnytyspelkopolille, vaikken ole raskaana :S eli täällä ainakin hyvin toimii palvelut.
Click to expand...

Hmm en osaa sanoa kun ei ole ollut tarvetta käyttää.. enkä ole oikeastaan edes ajatellut että voisin näitä tuntemuksia jollekkin "ammattilaiselle" purkaa. Ehkä siitä tosiaan olisi apua? Varmaan johtuu juuri siitä ettei raskausaikana sattunut osumaan sellaisia "ammattilaisia" kohdalle jotka olisivat oikeasti halunneet työstää näitä mörköjä vaan vähäteltiin ja toitoteltiin alatiesynnytyksen luonnollisuutta jne ja vika tikki oli se kun minulle tarjottiin lääkärin mukaan iloisuuspillereitä eli masennuslääkkeitä! Jos minä pelkään jotain niin olenko silloin masentunut?

Vaikka sen sektion sain niinkuin halusin ja minun kohdalla leikkaus, toipuminen, kaikki sujui täydellisesti niin nyt sekin pelottaa koska tiedän mitä se on vaihe vaiheelta ja olen pessimisti eli tottakai se toka kerta menee päin persettä.. Se sairaalaan meneminen, leikkaussaliin astuminen, valmistelut, siinä leikkauspöydällä makaaminen, heräämö ja sairaalayöt (eli koko kokonaisuus) on tosi ahdistava ajatus tällähetkellä enkä ole saanut pois päästäni sitä fiilistä kun istuin leikkauspöydälle kyyneleet valuen pelosta. Puhumattakaan alatiesynnytyksestä, sitä en halua edes ajatella koska siihen en tule kykenemään koskaan.

Eli tällähetkellä tyydyn ajatukseen että tämä rakas lapsi on ensimmäinen ja viimeinen ja koitan nauttia täysin rinnoin tästä vauva-ajasta. Kylläpä tämä ihmismieli osaa olla helppo ja yksinkertainen :banghead: :hilarious:
 
Aarre jos asia painaa mieltä, niin voi olla hyvä jutella siitä. Minua synnytys ja mahdollinen seuraava synnytys painoi mieltä aikanaan niin voimakkaasti, että se kalvoi mieltä ja söi voimavaroja. Pyörittelin joka päivä paljon mielessä, että miten synnytyksessä kaikki meni, miksi ja mitä jos seuraavan kanssa käy samoin. Kun sain jutella nämä tunnot asiantuntijan kanssa, joka kuunteli ja ymmärsi, niin sain päästettyä irti näistä ajatuksistani ja keskittyä muihin asioihin. Toki ei se poistanut synnytyspelkoa ja raskauden pelkoa; jos joskus olisin raskaana ja olisi sitten pakkosektio tulossa - tässä tilanteessa pidän onnellisina niitä, jotka voivat edes valita synnytystavan, vaikka pelosta johtuen, mutta kuitenkin voivat valita.

Hei semmoinen minua kiinnostaa, että te joilla on voimakas synnytyspelko, niin miksi hankitte lapsia? Minä en sektion pelossa hanki enää yhden ainutta lasta, adoptoida voisin kyllä. En siis itse ymmärrä, miksi hankkia lapsia jos synnytys pelottaa todella, todella paljon, mutta mukava olisi ymmärtää (:
 
No toi nyt on aika posketon kysymys, samaa voisi kysyä sulta miksi oot ylipäätään sen yhden lapsen hankkinut? Mitä se sun oma lapsi sun elämässä merkitsee? Näihin mielessäsi vastattuasi tiedät minkätakia mekin niitä lapsia hankitaan... Vai hankitko sinä lapsia ihan vaan hankkimisen ilosta? Kyllä se lapsen HANKKIMINEN ja vanhemmuus on niin suuria asioita elämässä että miksi sitä haluisi menettää sen kaiken synnytyspelon vuoksi? Se synnytys kun ei kuitenkaan kestä loputtomiin mutta ne lapset on sun elämässä ikuisesti.

Jos saisit nyt valita, menisitkö ajassa taaksepäin etkä olisi koskaan HANKKINUT lasta ettei sinun tarvitsisi kärsiä synnytyspelosta? Olisitko valmis luopumaan lapsestasi ja vanhemmuudesta pelon vuoksi? Sun kirjotuksista muutenkin saa sellasen kuvan että oot vähintäänkin katkera sun omasta synnytyskokemuksesta..
 
Ensinnäkin lapsia ei hankita vaan niitä saadaan.... itselläkin kyllä särähti korvaan tuo kysymys. Pelko on kuitenkin asia minkä vahvuus saattaa yllättää sitten kun raskaus ja synnytys on ajankohtainen. Vanhemmuus on niin iso asia elämässä että ne ketkä sen saa kokea,ovat varmasti onnellisia synnytyspelosta huolimatta. Tästä syystä myös itselläni isoin haaveeni oli tulla raskaaksi vaikka synnytyspelko on kova. Toiveet on korkealla että loppu raskaus ja suunniteltu sektio menevät hyvin ja saamme pikku nyytin turvallisesti maailmaan.
 
Ei tosiaan kukaan hanki lapsia siksi, että synnytys olisi niin superkiva kokemus, vaan hirveähän se kaikille on. Sen on kuitenkin yleensä valmis kestämään, koska tarve saada lapsia jyrää kaiken yli. Niin vahvoja ne vietit ovat.
 
Minä siis kysyin, kun en tosiaan ymmärrä ja mukavaa olisi, jos joku selventäisi asiaa. En aina ymmärrä, miksi olen lapsen ylipäätään hankkinut, vauvakuume oli silloin niin mahdoton. Muuta syytä ei ollut. Kyllä, olen katkera miten synnytys meni ja olen katunut lapsen hakintaa monta kertaa, mutta onneksi nykyään olen oppinut pitämään tästä elämästä äitinä. Siksi haluaisin, että joku asiallisesti kertoisi, kun en ymmärrä välillä miksi tuon yhden halutun edes olen hankkinut, niin miksi joku haluaisi isossa pelossa vielä lisää (:
 
Mä en pelänny synnytystä ennen ensimmäistä synnytystä. Nyt pelkään mutta silti haluan toisenkin lapsen :) Kyllä se halu menee pelon edelle.
 
Ei lasten haluamiseen ole mitään sellaisia järkisyitä, jotka tekisivät lasten haluamisesta järkevää tai kannattavaa, vaan kysymys on puhtaasti sisäisestä biologisesta tarpeesta, eli vietistä. Kaikilla ei tätä viettiä ole, mutta suurimmalla osalla on. Lapsen hankinta ja lapsen kanssa eläminen on varmasti erityisen raskasta, jos on tehnyt lapsen ilman tätä viettiä.

Sanoisin, että jos ei lapsia halua, niin abortti ja sterilointi on hyvä vaihtoehto, jotta lapsia ei varmasti tule vahingossa sellaiselle joka ei niitä halua. Lapsenhaluamisvietin puute ei liity mitenkään siihen, pelkääkö synnytystä vai ei, ja toisaalta synnytyspelko ei vaikuta siihen mitenkään, onko viettiä vai ei.

Minulla vietti näkyy siten, että oma lapsi tekee minut uskomattoman onnelliseksi pelkällä olemassaolollaan, ja tunne on vahvempi kuin mikään rakastuminen ikinä. Ja ennen kuin sain lapsen, tiesin, että olen mieluummin kuollut kuin loppuelämäni lapseton.
 
Muokattu viimeksi:
Aarre sanoi:
Minnie89, ei ole tarjottu mitään apuja nyt synnytyksen jälkeen eikä oikeestaan olla edes kysytty mitään ko asiaan liittyen esim neuvolassa ja vaikka olen asiasta maininnut pariin otteeseen, ei ole otettu kuuleviin korviin.. Vaikka olen nimenomaan sitäkin sanonut että joskus voisin toisen lapsen haluta mutta tämä pelko on niin iso musta aukko päässäni etten varmaan uskalla raskautua uudestaan. Olisi kyllä kiva päästä puhumaan näistä mutta tosi skeptinen sen suhteen että näihin ajatuksiin saisi mitään apuja kun tuntui ettei sitä saanut raskausaikanakaan miltään taholta..

Floral kiva kuulla että sinua vihdoin kuunneltiin ja sait toivomasi sektion! Onnea leikkaukseen ja nopeaa paranemista sinulle ja ihanaa vauva-arkea :)
Click to expand...

No jo on anuksesta! Ihan ehdottomasti synnytyspelkoon pitäis suhtautua just samoin ku muihinkin pelkoihin, ja jos ihmisen on joku pelkoja aiheuttava asia läpikäytävä ni siihen pitää saada apua ja kuunnella.
Mulla siis tosiaan itellä jäänyt traumat omasta synnytyksestä, vaik alakautta synnytinki, niin moni asia meni vikaan (huonoa tuuria, en tarkoita et ois jotenki yleistä) ja haluaisin päästä puhumaan asiasta. Varsinkin ku kakkosta kuumeilen tähän perään. Neuvolassa th oli hiukan sillä kannalla et ylireagoin mut tekee kyl lähetteen jos haluun mennä synnärille keskustelee. mut nyt toi kättäri suljetaan ni pitänee miettiä mihin suuntaan. Eikä se synnytyksen ja virheellisten toimenpiteiden läpikäynti välttämättä mun pelkoja poista joten pitänee yrittää muuten neuvolan kautta päästä juttelee asiasta. On se meidän naisten elämässä semmonen kokemus ettei sitä voi vaan unohtaa, meni synnytys hyvin tai huonosti.

Joo samaa mieltä ku edelliset toista aiaranan kyssäristä, ite haluan lapsia vaik pelkäänki synnytystä ja sektiota vielä enemmän. Ei mikään pelko tai kärsimys MUN OMALLA KOHDALLA ollut liikaa tuosta upeasta tyttärestä. Ja mun rakkaus riittää vaikka lapsitusinalle, mä vaan teen parhaani sit ku pitää se lapsi siltä masusta ulos saada. Pieni hetki vs koko elämän mittainen onni ja lahja. Helppo valinta mulle, mut en todellakaan väitä et ois kaikille, koska pelot hoitamattomana/ratkaisemattomana rajoittaa niin paljon.
 
Synnytyspelko on pelkona vähän hankala kun siihen ei voi itseään siedättää/pikkuhiljaa totutella niinkuin verraten esimerkiksi koirapelko. Sentakia varmaan monen on vaikea antaa apua/tukea näihin ajatuksiin ellei ole itse erikoistunut sype potilaisiin. Tosin olen lukenut kirjan "kun synnytys pelottaa" jonka on kirjoittanut sype erikoistuneet lääkärit ja psykologit enkä voi kehua kirjaa hyväksi.. siinä ei oikeestaan muuta ole kuin sitä samaa mitä sype käynneillä = verrataan alatiesynnytystä ja sektiota ja siinäkin kirjassa painotetaan alatiesynnytyksen paremmuutta. Ja kävin kirjan kirjoittajien Hanna Rouheen ja Maiju Tokolan vastaanotolla, mutta en kokenut saavani niiltäkään mitään apua.

Mua ainakin auttaa ja auttoi kun olen ottanut perinpohjaisesti selvää synnytyksen (ala ja sektio) eri vaiheista, mahdollisista komplikaatioista ym niin synnytyksessä mikään ei tule "yllätyksenä" vaan tiedostaa mitä esim seuraavaksi tapahtuu. Mutta joissain tapauksissa tieto lisää tuskaa.. Sekin on totta että loppupeleissä kaikki tapahtuu niin nopeasti, ettei kunnolla "ehdi pelätä" vaan enemmänkin ne pelot ja ajatukset hyökkäävät ennen ja jälkeen synnytyksen. Sen jälkeen kun sain sektiopäätöksen, tuntui vasta ekan kerran siltä että minua ymmärretään eikä enään koitettu "kääntää päätä". Erittäin helpottavaa oli kun pääsi vierailemaan leikkaussalissa viikkoa ennen toimenpidettä ja kätilö kertoi/näytti tarkasti jokaisen vaiheen heräämöön saakka. Synnytyksen jälkeen peloista ei sitten olla edes kysytty. Omassa neuvolassa mun pelkoja ei raskausaikana ymmärretty ollenkaan, ei lääkärit eikä hoitajat joten eipä ole ihmekään..

Minnie89 suosittelen menemään naikkarille juttelemaan jos siltä tuntuu! Siellä ainakin oli sympaattisen olosta henkilökuntaa kun kävin siellä synnyttämässä. Mä kävin kättärillä sektiopäätökseen saakka ja täytyy kyllä sanoa että naikkarin henkilökunta/ilmapiiri oli minun mielestä parempaa.
 
Takaisin
Top