Synnytyspelko ja sektio

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja floral2
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
F

floral2

Satasella mukana keskusteluissa
En löytänyt tähän aiheeseen liittyen uutta,ketjua joten arvelin aloittaa uuden. Olisi mukava kuulla muiden ajatuksia synnytyspelosta ja tähän liittyen sektiosta. Itselläni menossa rv 32+0 ja kyseessä ensimmäinen lapsi. Lapsi on todella toivottu,takana miltei 3v kestäneet lapsettomuushoidot mutta nyt kaikki mennyt hyvin :) ainoana raskautta varjostaa minun kova synnytyspelko. Kävin jo heti rakenneultran jälkeen äippäpolilla juttelemassa asiasta,mutta tuntui että kätilö ei ottanut minua vakavasti vaan sanoi että kaikilla on pelkoja tuossa vaiheessa ja,että vanhemmuuteen ja synnytykseen kasvaa raskauden aikana kun viikkoja on enemmän. Olen menossa ylihuomenna uudelleen synnytyspelkopolille,koska pelkoni kasvaa koko ajan,olen todella ahdistunut asian kanssa. Tiedän että sektiossakin on omat riskinsö mutta voidaanko alatiesynnytykseen pakottaa jos asia pelottaa minua niin paljon? Eniten pelkään kipua,repeämistä ja sitä että minum paniikin takia myös vauva joutuu vaaraan
 
Moi! Mulla on takana yksi synnytys, joka oli suunniteltu sektio synnytyspelon vuoksi joulukuussa -16. Mitkä asiat sinua eniten askarruttaa ?

Itse olen aina pelännyt synnytystä lapsesta saakka, lähinnä koko kokonaisuutta ja menneisyydessäni on myös sellaisia asioita jotka vaikuttaa pelkojen suuruuteen. Minua ahdistaa/pelottaa myös itse sairaalat ja sairaalassaolo. Alusta saakka olin sillä mielellä etten aio alateitse synnyttää, joten koko raskausaika oli minun mielestäni ahdistavaa taistelua kun tuntui ettei kukaan ottanut pelkojani tosissaan. Jokainen koitti kääntää pään ja kertoivat ainoastaan leikkauksen komplikaatioita vaikka yhtälailla pieleen voi mennä alatiesynnytyksessäkin.. Kävin pelkopolilla ainakin kolmesti, minut ohjattiin psykologille, osallistuin pk- seudun syperyhmään joita ei ilmeisesti enää järjestetä.. luin Kun synnytys pelottaa kirjan, naistalon sivut, videot kaikki mahollinen mitä he pyysivät mutta se ei muuttanut pelkojani suuntaan tai toiseen.. enemmänkin viha ja ahdistus kasvoi kun tuntui etteivät ihmiset ymmärrä että oikeasti pelkään, eikä sitä pelkoa voi vain laittaa laatikkoon ja sulkea sitä. Minulle tarjottiin jopa neuvolalääkärissä mielialalääkkeitä!! Enhän minä ole mieleltäni sairas jos pelkään jotain??

Viimeisessä lääkärikäynnillä vihdoin minulta kysyttiin kummin haluan synnyttää, sain itse päättää ilman painostusta ja ekaa kertaa oltiin myötätuntoisia. Se oli ihana tunne, vihdoin sain huokasta ja nauttia viimeisistä raskausviikoista. Jälkeenpäin mietittynä suututtaa ja harmittaa että muutoin suht oireeton raskausaika meni pelkästään murehtiessa että pakotetaanko minut synnyttämään alateitse..

Enkä sanoisi että sektio oli pakotieni onneen tai että olisin päässyt helpolla, vaikka leikkaus onnistui täysin, kotiuduin parissa päivässä ja paraneminen supernopeeta ilman suuria kipuja, oli se silti henkisesti raskas kokemus sairaalapelon vuoksi. Se tunne kun leikkaussalin ovet avautuivat.. en ikinä unohda sitä enkä ole varma pystynkö ikinä siihen uudelleen vaikka joskus toisen lapsen haluaisinkin. Ja heti synnytyksen jälkeen tultiin sanomaan että seuraava synnytys olisi hyvä olla alatiesynnytys joten pelkään sitä että seuraavakin raskaus menisi taistellessa.

Muista että Suomessa kukaan ei voi pakottaa sinua synnyttämään alateitse! :)
 
Floral mulle ainakin sanottiin pelkopolilla, että ainakaan Lahdessa ketään ei pakoteta alatiesynnytykseen. Voi toki olla varmaan sairaalakohtaista.
Mä en pelännyt kipua, mutta olin aivan paniikissa lapsen terveyden puolesta. Esikoisen sydänäänet romahti tuntemattomasta syystä ja synnytys päätyi hätä-sektioon.
Kuopuksen kanssa pelkäsin toista hätäsektiota ja myöskin samanlaista sykkeen romahdusta.
Toinenkin synnytys käynnistyi itsekseen, mutta eteni huonosti. Päätyi pyynnöstäni sektioon.
 
Itselläkin on ollut aivan pienestä pitäen lääkärikammo,en tiedä mistä se on tullut. Edes verenpainetta ei pysty mittaamaan terkkarin tai lääkärin vastaanotolla kun sykkeet ovat niin koholla. Lähinnä mietin että miten pitkään joutuu jankkaamaan etten pysty alatiesynnytykseen ja siitä huolimatta saako sektiota...ystävät kenen kanssa olen asiasta keskustellut ovat vain kommentoineet että kyllä se pelko häviää ja että alatiesynnytys on mahtava ja luonnollinen kokemus ja että minä saisin itseni ja vauvan suureen vaaraan sektiossa jne (kukaan ei voi tietää toisen pelkoa joten kommentit vain ärsyttävät!). Jos saan sektion niin varmasti se jännittää mutta voiko olla hyvästä vauvallekaan jos joudun pakolla alatiesynnytykseen ja olen paniikissa koko synnytyksen ajan...tuntuu että saako todella valita sektion kun tuntuu että kaikki syyllistää siitä että toiveena olisi sektio. Paljon hyväksyttävämpää tuntuu olevan alatiesynnytys...
 
No mä jouduin jankkaamaan viimeseen synnytystapa-arvioon saakka mikä tais olla rv 35 kohdalla.. ennen sitä en usko että kenellekkään myönnetään tosta noin vaan synnytyspelon takia sektiota.. mutta se on fakta että asut missäpäin tahansa ja asioit millä synnärillä vaan niin ne ei voi sua pakottaa alateitse synnyttämään.

Mä kuuntelin ihan samoja höpötyksiä, mun mielestä on hieno asia että suurinosa uskaltaa synnyttää ja kokee sen hienona ja voimaannuttavana kokemuksena mutta mä en siihen itse pysty enkä aio koskaan itseäni siihen tilaan saattaa.. paljon oon alatiesynnytykseen ja sen vaiheisiin perehtynyt ja musta tuntuu että oma synnytys päätyisi sektioon ihan sen takia ettei pystyisi viemään synnytystä eteenpäin niissä pelkotiloissa ja sekös vasta onkin vaarallista molemmille, mulle sekä vauvalle. Onhan se lapselle luonnollinen tapa syntyä mutta nykymaailmassa yhtä turvallista on tulla mahan kautta pihalle.. iso osa ensimmäisistä synnytyksistä päätyy johonkin komplikaatioon, harva siitä selviää ilman minkäännäkösiä "taisteluarpia", että en käsitä miksei niistä voi rehellisesti puhua tai kertoa. Enkä ole yhtään sen huonompi äiti näin, vaikken sitä pusertanut alakautta pihalle.

Sektio on iso leikkaus mutta se ei tarkoita että se olisi vaarallinen leikkaus.. tottakai on komplikaatioriski mutta niin on jokaikisessä leikkauksessa. Todella paljon turvallisempaa tehdä suunniteltu sektio, kun esimerkiksi synnytyksen pysähdyksen johdosta tehty sektio tai huonossa tapauksessa hätäsektio..
 
Muokattu viimeksi:
Pelko on asia, jota tulee kuunnella ja tunnustella, antaa ja sallia sen olla. Ymmärrän hyvin synnytyspelkoa, mutta kerron omia kokemuksia sektiosta. Minä en suosittele kenellekään sektiota suoraan, vaan että ensin yrittää alateitse ja sitten vasta sektio jos ei onnistu.

Minulla oli kiireellinen sektio, koska vauva oli virhetarjonnassa. Supistukset olivat kivuliaita ennen epiduraalia, mutta sen jälkeen ei ollut kipua, edes sektion jälkeen kotonakaan, Buranaa vain ekan viikon aikana reippaasti naamariin. Vauva voi hyvin, vaikka oli virhetarjonnassa ja syntyi terveenä. Siinä puolessa siis ei ole ongelmia. Jatkossa kyllä, ja, se juuri on syy, miksi en suosittele kenellekään ensisijaisesti sektiota.

Ensinnäkin liikkuminen, mm. Sängystä ja sohvalta ylösnousu on hankalaa aluksi. Vauvan ja ihan kaiken kanssa tarvitsee pari ekaa viikkoa 24/7 apua, koska esim. Sängyssä vauvan siirtely on haavan takia äärimmäisen hankalaa. Sitten liikuntarajoitus kestää niin saamarin pitkään, puoli vuotta osa ja vuoden osa jutuista. Mm. Kahvakuulaan ei kannata tarttua vähintään vuoteen. Juoksukin on siinä rajoilla, ehkä voi aloittaa aiemmin, ehkä ei. Eli jos on ollut liikunnallinen, niin sitä samaa tasoa ei todennäköisesti tule enää koskaan saavuttamaan.

Sitten kiinnikkeet. Lähes kaikilla tulee kiinnikkeitä, mutta kaikilla ei pahoja onneksi. Mutta sitten kun tulee pahat kiinnikkeet, jotka esimerkiksi liimaavat rakon kiinni kohtuun, niin se on ikuinen kipu ja tuska ja helvetillinen pissavaiva sen takia, jota ei voi parantaa. Minulla on tämä ja se on niin tympeää kuin olla voi. Kaikki tärinä sattuu, pissaaminen on kipeää, kohtu pysyy paikallaan ja muut elimet ympärillä liikkuu ja ärsyttää niitä kiinnikkeitä ja kipu on hirveää.

Sitten viimeisenä pisteenä iin päällä on se, että sektion takia kohtu ohenee arven kohdalta niin, että seuraavan raskauden aikana kohtu voi revetä helposti. Eli lähtökohtaisesti jokainen sektioäiti on riskiraskaus jatkossa.

Jos vaan pystyy lapsen alateitse synnyttämään, niin siitä voi jo heti parhaimmassa tapauksessa kävellä normaalisti ja olla ja elää normaalia elämää. Sektion jälkeen menee aluksi viikkoja, että kävely on normaalia ja sitten kuukausia ja vähintään vuosi, että muut elämä on normaalia, ellei käy yhtä huono tuuri kuin minulla, että tulee kiinnikkeitä ja siinä meni kroppa pilalle ikuisesti.

Sektio on helppo siinä hetkessä jos kipua pelkää, mutta siinä on erittäin iso riski, että saa krooniset loppuelämän kivut kaveriksi. Se pilaa, elämän. Olisiko parempi kestää muutama tunti kipua jonka kuitenkin voi epiduraalilla lieventää tai poistaa kokonaan, kuin kärsiä koko loppuelämä? Ihan tosissaan tuota kannattaa miettiä. Sektiossa voi käydä todella huonosti. Se ei ole mikään oikotie onneen.

Toki jos on ollut sohvaperuna jo aiemmin, niin tuo liikunnan menettäminen ei sitten ole ongelma. Kivut ovat silti.
 
Mä en kyllä lähtis yleistämään noita sektion jälkeisiä kipuja. Ihan vaikka sen takia eyyä jokainen kokee kivun erilailla. Ja kiireellisessä sektiossa leikkaukseen ei ehditä valmistautua niin perusteellisesti kuin suunnitellussa, joten jo sentakia leikkaus ja siitä parantuminen voi olla pidempää.

Mulla täysin päinvastainen kokemus suunnitellusta sektiosta. 8 tuntia leikkauksesta kävelin ekan kerran, kahden päivän jälkeen pääsin kotiin. Käveleminen itsessään oli hyvinkin helppoa ja kivutonta, ainoastaan ylösnoustessa tuntui, jos ei tarpeeksi hyvin saanut tukea nousussa. Ensimmäisestä yöstä saakka pystyin itse itsenäisesti hoitamaan ja syöttämään vauvaa. 2 viikkoa leikkauksesta kävelin jo 5 kilometrin vaunulenkkejä. Kiinnikkeiden syntymiseen pystyy hieman itse vaikuttamaan. Leikkaushaava parantunut niin hyvin, että nyt puolen vuoden jälkeen edes tuskin huomaakaan koko arpea. Ja muutenkin puoli vuotta synnytyksestä tuntuu siltä ettei mitään leikkausta olisi ollutkaan, pystyn normaalisti treenaamaan ja elämään.

Yhtälailla alatiesynnytyksestä voi jäädä ikuisesti piinaavat laskeumat, eppari, pukamat, pissavaivat jne nekös vasta varmasti mukavia ovatkin..
 
Mulla oli kiireellinen sektio ja toivuin nopeasti. Vuorokausi piti olla makuulla mutta sen jälkeen hoidin ja syötin vauvan itsenäisesti. Haavakipua oli kyllä mutta pahin kipu helpotti parissa päivässä. Yllätyinkin siitä miten nopeasti haavakipu alkoi vähenemään. Toki haavaa piti varoa mutta aloitin jo parin viikon päästä leikkauksesta lyhyet ja rauhalliset vaunulenkit... Kaikilla ei noin hyvin toipuminen kuitenkaan mene.
 
Kyllä minäkin jo viikon päästä sektiosta kävin pitkät vaunulenkit, mutta vielä kaksi vuotta synnytyksestä en ole päässyt treenaamaan niin kuin ennen, suoria vatsalihaksia on arven kiinnikkeiden takia mahdotonta treenata, kahvakuulailua en voi vieläkään tehdä ja esimerkiksi rakasta harrastusta tankotanssia en varmaan koskaan enää pääse harrastamaan. Kyllä muuten lievä treeni onnistuu, mutta ei tuollainen oikeasti kunnon kuntoilu. Miten lie muilla sektioäideillä, minulla nyt kriteerit ovat korkealla.

Pelottelen tässä sektioasiassa muita, koska se on vaarallinen ja iso leikkaus. Miksi muuten lääkärit olisivat niin vastahakoisesti tekemässä huvin vuoksi sektiota?
 
Ei se vissiin tarkoita että jokaisella sektioäidillä on sama kohtalo kuin sinulla eli on tullut noita ikäviä kiinnikkeitä ym minkä takia elämänlaatu kärsii? Tälläkin hetkellä eräs fitnessalan ihminen kirjoittaa blogia, joka synnytti sektiolla ja ainakin kirjoitusten perusteella pystyy treenaamaan jo kovaakin alle vuosi leikkauksesta??

On aika tavanomaista että sektioäiti on käynyt läpi useammankin leikkauksen, ja sekin on oikeesti tosi tosi harvinaista että kohtu repeäisi tai muuta vastaavaa. Ja senhän takia esimerkiksi kahden sektion jälkeen tehdään automaattisesti kolmas, ettei niin voi käydä vahingossakaan esim supistusten aikana. Vielä selventäen että se kohdun repeämisriski on siinä vaiheessa kun haluat synnyttää alateitse.. se on jo äärimmäistä että raskausaikana repeytyisi.

Tän takia en varmaan ikinä voittanut ja tule voittamaan omaa pelkoani sillä kukaan ei tunnu ymmärtävän mitä PELKO on. Ei paljoa auta että tullaan kertomaan "kauhutarinoita" kuinka sektio on iso ja vaarallinen leikkaus, miten se pelko voi sillä kadota? Tulee pahempi mieli korkeintaan. Huomaa ettei teistä kumpikaan ole synnytyspelkopotilaita vaan teillä on ihan muista syistä päädytty sektioon..

Mä en todellakaan kadu päätöstäni eikä mieltäni kalva se etten synnyttänyt lastani alateitse vaan olen täysin tyytyväinen lopputulokseen. Vaikka pelko jäi ja on edelleen, minkä vuoksi tuskin koskaan toista lasta haluan.

Tottakai on iso ja vaarallinen leikkaus mutta yleinen. Ja ne jotka eivät saa itse päättää vaan "joutuu" leikkuriin terveydellisistä syistä, eivät varmaan myöskään halua pelkkiä lyttääviä kommentteja siitä kuinka elämä menee pilalle keisarileikkauksessa.

Mites sitten alatiesynnytys ensisynnyttäjällä? Joka viides ensisynnytys päätyy sektioon. Kaikista synnytyksistä joka viides käynnistetään ja jopa kolmaosa käynnistetyistä synnytyksistä päätyy sektioon. Kiireellisessä sektiossa riskit ovat kaksinkertaiset. Suomessa tällähetkellä synnytyksistä noin 17% on sektioita, siitä 6% suunniteltuja. Episotomia on todella yleinen toimenpide ensisynnyttäjälle ja siinä puhutaan aina vähintään 2. Asteen repeämästä ja se voi vaivata lopuniän. Pidätysvaivat, ulkoiset peräpukamat.. kohdun/emättimen/peräaukon laskeumat ovat varmasti mukavia nekin. Ei ole harvinaista sekään ettei istukka irtoa vaan mennään nukutuksen kautta irrotukseen.

Yhtälailla alatiesynnytyksestä voi jäädä iänikuisia taisteluarpia, joten mun mielestä on aika turha alkaa niitä punnaamaan kummasta voi saada pahemmat vaivat. Kyse on kuitenkin nyt pelosta..
 
Aarre;juurikin tätä tarkoitin että kukaan ei pysty ymmärtämään sitä todellista pelkoa mikä saattaa olla synnytystä kohtaan. Kävin tänä aamuna neuvolassa jossa otin asian puheeksi ja sain taas kuulla samat asiat että naisen keho on luotu synnytykseen,se on luonnollinen asia jne. Neuvolatäti sanoi ettei ketään voida pakottaa alatiesynnytykseen mutta silti kaikki antaa sen kuvan että olisin huonompi ihminen kun haluan sektion... itsellä laskettu aika elokkn lopulla ja olen saanut kyllä asiasta itselle niin mustan möykyn ensi kuun loppuun etten usko että mikään synnytyspelkopoli saa mieltäni enää muuttumaan
 
Mä ymmärrän sun tilanteen täysin! Asia vaan pahenee näiden ihmisten toimesta jotka jankuttaa kuinka alatiesynnytys on luonnollinen ja kaunis asia. Ja onhan se, mutta se ei poista sitä pelkoa vaikka kuinka sitä kerrotaan ja pelotellaan leikkauksen vaaroista.

Mun mielestä pitäisi oikeasti keksiä jokin muu keino näiden pelkotilojen poistamiseen, ei siellä pelkopolillakaan muuta kuule kun että leikkaus on iso ja paha, alatiesynnytys on paras tapa.. on siis erittäin hyvä että niistä riskeistä kerrotaan ja toitotellaan alatiesynnytyksen parhautta MUTTA kun se ei edelleenkään poista pelkoa. niitä ajatuksia pitäisi pystyä käsitellä ja työstää, mutta siihen ei ole mahollisuutta niin pienellä aikataululla mitä siihen hommaan "annetaan".

Tsemppiä sulle taisteluun! Kyllä sä sen sektion saat kunhan pysyt kovana sen suhteen. Koita nauttia viimeisistä raskausviikoista ja olla ajattelematta sitä että joku pakottaisi sinut synnyttämään alateitse.
 
Mä pystyn kyllä treenaamaan ihan normaalisti. Käyn salilla, lenkeillä ja kahvakuulailuakin voin tehdä. Juoksemisesta en osaa sanoa, koska selän takia en saa juosta mutta kyllä tuo kuntosali ja kahvakuulailu on mielestäni kunnon liikuntaa. Mä en juurikaan kärsinyt synnytyspelosta ja sektio oli muista syistä mutta halusin tuoda sen esiin, että toipuminen voi sujua hyvin :) Muuten en olisikaan tähän kommentoinut...
 
Floral ja Aarre, olen ehdottomasti samaa mieltä teidän kanssa.

Joo, hätäsektiosta toipuminen vei aikansa, mutta pelasin sm-sarjassa puol vuotta myöhemmin.
Kiinnikkeiden syntymistä ei voi kukaan tietää etukäteen, joillekin tulee enemmän, toisille vähemmän.
Kipu oli kuitenkin vain kipua, ja pystyin hoitamaan lapsen alusta lähtien omatoimisesti.
Toisen sektion kohdalla, sain urheiluluvan lääkäriltäni viiden viikon jälkeen. Kyseli onko mulle tosissaan tehty sektio. Olin toipunut kuulemma käsittämättömän nopeasti.

Jälkimmäisessä synnytyksessä olin sairaalassa vesien menon jälkeen ja niin totaalisessa paniikissa. Olisin halunnut olla koko ajan kiinni monitoreissa, koska halusin kuulla lapsen sydänäänet. 16 tunnin jälkeen luovutin.
En uskaltanut ottaa epiä, koska se saattoi olla yksi syy esikoisen hätäsektioon. Ja tästä syystä menin ton 16 tuntia ilman kipulääkitystä. Viimeisen tunnin ilokaasua kanssa.

Mä oon taas tieteellinen esimerkki mitä liika stressi ja pelko voi tehdä. Sain sairaalassa stressin ja väsymyksen aiheuttaman halvauskohtauksen. Lääkärit sanoi, ettei ikinä ollut nähnyt noin vakavana.
Yleensä on toispuoleista tunnottomuutta ym.
Mutta mulla tuli neliraajahalvaus ja pystyin puhumaan vain yksittäisiä sanoja. Tästä onneksi toivuin n.vuorokaudessa.

Missään nimessä ei ole parempi pakottaa itseään alatiesynnytykseen. Kullakin on peloissa omat syynsä ja niitä voidaan keskustelemalla käydä läpi. Tämän jälkeen äiti päättää itse mitä haluaa tehdä.

Toki sektiota ei pidä ottaa puntaroimatta vaihtoehtoja tarkkaan. Kaikessa on hyvät ja huonot puolensa. Itsellä ensimmäinen sektio oli välttämättömyys, josta onneksi molemmat selvisimme hengissä.
Toinen sektio piti mut järjissäni ja tulen aina pitämään tätä oikeana ratkaisuna.

Toivon Floral sulle kaikkea hyvää ja kukaan ei saa paheksua synnytyspelkoa. Phks:ssä ainakin asia hoidettiin ensiluokkaisesti henkilökunnan osalta.
 
Suomessa ei kenenkään tarvitse synnyttää alakautta vasten tahtoaan, ellei sitten synnytys satu käynnistymään huonossa paikassa ja etenemään sen verran haipakkaan, ettei sairaalaan edes ehdi.

Minulla on ennestään muutama muu pelko, jotka äityvät helposti paniikkikohtaukseksi ja pakokauhuksi. Jossain määrin olen näitä vuosien varrella joutunut työstämään, ja sen verran olen oppinut, että pelon ei pidä antaa estää jokapäiväistä elämää, vaan sen kanssa pitää opetella elämään niin, että se ei haittaa. Äärimmäinen pelko ei myöskään ole rationaalista, vaikka sille itse keksisikin monia järkeenkäyviä syitä, pelko on vain kropan virheellinen reaktio. Toinen, mitä olen oppinut, on se, että kauhu ei minua vahingoita ja se menee ohi kun vain odottaa ja hengittää rauhassa. Toki se menee ohi pyörtymälläkin, joten pyörtyminenkään ei ole huono vaihtoehto.

Ennen synnytystä yksi huolistani oli se, että saan synnyttäessä paniikkikohtauksen, enkä kykene synnyttämään lasta. Niin, ja onhan se paniikkikohtaus aina nolo, kun muut näkevät minut tilassa, jossa en pysty hallitsemaan itseäni ollenkaan. Käytännössä synnytys kuitenkin sattui niin paljon, ettei minulle jäänyt aikaa pelätä tai mennä paniikkiin, eikä tullut kuolemanpelkoakaan, koska olin jo niin varma, että kuolen, että turha sitäkään enää oli pelätä. Synnytys eteni hyvin ihan ilman minun osallistumistani, ja vauva syntyi käytännössä ihan itsekseen, jotain se kätilökin siellä hääräsi. Valtaosa synnyttäjistä on synnytyksen aikana tilassa, jossa eivät pysty hallitsemaan reaktioitaan, joten siitäkään ei tarvitse nolostua. Eli ainakin minulle synnytys olikin yllättävän helppo juttu, vaikka etukäteen en osannutkaan niin kuvitella. Synnyttäessä pelosta pääsee hyvin helposti eroon vetämällä ilokaasua sen verran, ettei enää tajua mitä tapahtuu, tai miksi millään olisi mitään merkitystä. Lapsi syntyy kyllä ilman äidin tajuamistakin. :grin
 
Aarre, onko sulle tarjottu minkälaista keskusteluapua pelkoihin? Kiinnostuksesta ihan kyselen, en oo joutunut sektioon. Viime synnytyksestä jäi kyllä pelot ja jouduin tosiaan jonkun aiemmin mainitsemaan istukan käsinirroitukseen. Henki olisi mennyt jos ei ois sairaalassa oltu. Silti seuraavakin saa syntyä alakautta jos tahtoo, mut tarvin paljon apua synnytyspelkojen poistamiseen.
Mulla puolestaan sektio ajatuksena kuvottaa ja pelottaa ihan törkeästi, eikä sillekään sen rationaalisempaa syytä oo.

Mut pelkoon pitäisi saada oikeaa apua. Mitkä on ne asiat mitkä synnytyksessä pelottaa eniten? Ja ymmärrän kyl ettei mitkään sektiokauhukuvien maalailut pelkoa poista
 
Kävin tänään synnytyspelkopolin lääkärin juttusilla ja sovittiin aika suunniteltuun sektioon. Tätä ennen kävin juttelemassa 2kertaa kätilön luona ja kerran terapeutilla,terapeutin luo huomenna uudelleen aika. Onneksi lääkäri oli mukava ja ymmärsi minua ja pelkoani. Helpottunut olo on vaikka iso leikkaus tulossa,jospa sitä kaikki menisi hyvin ja saataisi poika maailmaan ilman suuria komplikaatioita. Pelolle kun ei voi mitään vaikka kuinka järjellä yritäisi asioita ajatella. Terapeutti arveli minun suuren pelon takana olevan miltei 3v kestänyt lapsettomuus ja siihen liittyvät hoidot,nyt alkaa henkinen jaksaminen loppua ja tottahan se on....hyvä oli käydä keskustelua ja tutkia todellista pelon taustaa jotta sitä voidaan hoitaa ja koettaa vaikuttaa siihen(että pelkoa voisi itse hallita) ettei pelko vaikuta muissa tilanteissa jatkossa
 
Hienoa floral, tämä on varmasti sitten juuri sinulle oikea ratkaisu (: nyt rauhaa viimeisiin odotusviikkoihin ja onnellista synnytystä ja onnellisia hetkiä vauvan kanssa!

Ja nyt sinulla on aikaa valmistautua kotona sektion jälkeiseen aikaan, varmaan etusijalla missä nukut ja kuinka pääset sängystä ylös. On siinä hyviäkin puolia kun on suunniteltu sektio.
 
Floral tsemppiä viimeisiin viikkoihin! [emoji4] Suomessa ei saa sektiota helpolla, koska se maksaa viisi kertaa enemmän kuin alatiesynnytys.

Halusin itse ehdottomasti sektion viime vuonna, sillä lähipiirissäni oli useita epäonnistuneita alatiesynnytyksiä, joista osa päätyi sektioon. Lisäksi sairaalassa usein pitkitetään turhaan alatiesynnytystä, vaikka pitäisi synnyttäjä viedä jo kiireelliseen sektioon.

Minulla kävi samoin kuin muutamalla ketjussa aiemmin, että sektio meni hyvin, toivuin parissa päivässä, vauvanhoito ym. ja kotiasiat hoitui ongelmitta haavan kanssa. Ainoastaan alipainelaite haavan päällä (piti pitää viikko) hankaloitti elämää, esim. suihkussa käymistä ym.
Myös vauva on terve, sai 9/9 pistettä synnyttyään, eikä kertaakaan ole ollut kipeä viimeisen seitsemän kuukauden aikana. Tämä pakko sanoa siksi, että usein varoitellaan, että sektiovauvat ovat usein sitä tai tätä tai vähintään allergisia ym.

Lähde siis hyvillä ja turvallisin mielin suunniteltuun sektioon. Valitsisin suunnitellun sektion uudelleen myös tänä päivänä. [emoji4][emoji106]
 
Minnie89, ei ole tarjottu mitään apuja nyt synnytyksen jälkeen eikä oikeestaan olla edes kysytty mitään ko asiaan liittyen esim neuvolassa ja vaikka olen asiasta maininnut pariin otteeseen, ei ole otettu kuuleviin korviin.. Vaikka olen nimenomaan sitäkin sanonut että joskus voisin toisen lapsen haluta mutta tämä pelko on niin iso musta aukko päässäni etten varmaan uskalla raskautua uudestaan. Olisi kyllä kiva päästä puhumaan näistä mutta tosi skeptinen sen suhteen että näihin ajatuksiin saisi mitään apuja kun tuntui ettei sitä saanut raskausaikanakaan miltään taholta..

Floral kiva kuulla että sinua vihdoin kuunneltiin ja sait toivomasi sektion! Onnea leikkaukseen ja nopeaa paranemista sinulle ja ihanaa vauva-arkea :)
 
Takaisin
Top