Synnytyskipu ja seksuaalisuus

jarkko

---
Vau.fi:n asiantuntija
Kysymys kaikille: kuinka synnytyskipu on vaikuttanut sinun osaltasi seksuaalisuuteen ja parisuhteeseen? Kuinka olette käsitelleet synnytyskokemusta?
 
Synnytyskipu varsinaisesti ei ole aiheuttanut muutoksia, mutta paha repeämä kyllä. Tuntuu, että alapää on ruma ja löysä. Miehelle puhuin asiasta ja hänen mielestä kaikki on OK. Seksi on edelleen kyllä hyvä...
 
Synnytyksen jälkeiset kivut sai kyllä halut nollaan. 3vk synnytyksen jälkeen kun päätettiin kokeilla seksiä, niin oli mieskin kovin varovainen, vaikka ei kipuja enää ollut. Hyvin lähti siitä eteenpäin taas rullaa petipuuhat ja eikä synnytyskipuja ole tullu jälkeenpäin mietittyä edes. Kyllä aika kuultaa muistot :)
 
Onneksi aika kultaa! :) Itsekin ajattelen nykään esikoisen syntymää varsin mukavissa merkeissä, vaikka todellisuudessa olin melko paniikissa (avotarjonta ja lopuksi synnytys meinasi mennä imukupiksi) koko synnytyksen ajan.

Synnytyskipu voi joskus jäädä kummittelemaan parin elämään. Silloin voidaan jopa puhua, että kivusta on tullut kolmas pyörä suhteeseen. Silloin ei välttämättä ole kyse enää "oikeasta" kivusta, vaan enemmänkin kivun pelkäämisen tuottamasta jännityksestä. Seksiin on vaikea heittäytyä, jos ajatukset kiirivät kivun ja jännityksen välimaastossa.

Jos kuulostaa tutulta, niin ei syytä huoleen. Tällaisista ajatuksista ja tuntemuksista on kyllä mahdollista päästä eroon. On olemassa kipuun erikoistuneita seksuaaliterapeutteja, joihin voi olla yhteydessä. Ja toki tänne saa kirjoittaa anonyymisti (tai nimimerkillä) tunteistaan.
 
(en tiedä onko tämä ketju enää aktiivinen, mutta yritetään!)

Minulla on synnytyksestä jo 8 kuukautta, mutta yhdyntä sattuu edelleen. Epäilen, että kyse on haamukivusta. Vai onko kyseessä vain imetyksestä johtuvat kuivat limakalvot? Liukastetta käytämme aina, joskus sattuu, joskus ei, mutta hyvin harvoin tuntuu hyvältä.

Sain synnytyksessä episiotomian lisäksi melko pahan repeämän, ja alapää oli kipeä pitkään. Seksiä koitimme vasta jälkitarkastuksen jälkeen. Lääkäri sanoi, että kaikki oli palautunut normaalisti, mutta silti eka kerta sattui ihan järkyttävästi. Sen jälkeen kipu on pikku hiljaa vähentynyt, mutta ei poistunut.

Ikävintä on, että olen alkanut pelätä yhdyntää ja vältellä sitä. :sad001 Miehen kanssa voin kyllä keskustella asiasta, ja hän on ymmärtäväinen, mutta itseäni tilanne alkaa jo vaivata.
 
Kuulostaa erittäin hyvältä, Jenna, että pystyt miehesi kanssa pohtimaan seksikipua ja että miehesi suhtautuu asiaan ymmärtäväisesti. Toki on kurjaa, että asia on alkanut häiritä sinua.

8 kk ei ole mitenkään erityisen pitkä aika, jos puhutaan pahasta repeämästä. Arpikudoshan voi tuntua hyvin pitkään -- jos ei suoranaisesti kipeältä -- niin ainakin oudolta. Tuntemukset kyllä vähenevät ajan kanssa. Niitä voi kuitenkin esiintyä usean vuoden aikana. On ymmärrettävää, ettei seksi tunnu hyvältä. Kaikki kummat tuntemukset ja myös pelko kivusta vievät helposti ajatuksia muualle kuin nautintoon.

Mitenkä muut seksitavat kuin yhdyntä? (Jos et halua kirjoittaa julkisesti, voit laittaa yksityisviestin.) Voisiko sitä kautta löytyä pelotonta ja vapautuneenpaa nautintoa? Tässä kohdin tosin pitää muistuttaa, että jos kyseessä on haamukipu ja pelko, silloin tietysti yhdynnän vältteleminen voi lisätä pelkoa ja tehdä yhdynnästä haastavamman myöhemmin. On myös mahdollista opettaa mieltä sivuuttamaan kipua ja löytämään kiputuntemusten seasta nautinnollisia tuntemuksia. Tehtävä on toki haastava: tällaiseen etsintään voi saada halutessaan apua kipuun erikoistuneelta seksuaaliterapeutilta. Etsinnässä miehen tuki on myös tärkeää. Tässä suhteessa olet hyvässä tilanteessa, sikäli kun kerroit miehesi ottavan hyvin huomioon kiputilanteen.
 
Takaisin
Top