Synnytyskertomus

[Kyfi9012530]

Tässä vähän taustaa: Eka synnytykseni 2,5 v sitten käynnistettiin rv 42+0. Koko raskauden aikana ei silloin ollut mitään merkkejä, että synnytys olisi käynnistymässä.

Käynnistetty synnytys oli kamala kokemus, ja toivoin kovasti nyt koko raskauden ajan, että saisin tällä kertaa kokea luonnollisen käynnistyksen. Mutta näytti pahasti siltä, että taaskaan ei tapahdu mitään. Pelkäsin kipua ja käynnistystä. Laskettu lähestyi, eikä mitään merkkiä synnytykseen valmistautumisesta.

Sain yllättyä ihan täydellisesti,ja muutamassa tunnissa minulla olikin rakas poikamme sylissä :)

http://blogit.kaksplus.fi/miiametso/2016/09/synnytys/

 

[Mekku]

Mulla kolmas käynnistettiin pitkän vedenmenon vuoksi ja komppaan sitä että helvetin kipeä se oli. Kakkosen synnytys oli vähemmän kivulias vaikka olikin pidempi (esikoinen leikattiin poikkitilan vuoksi)

 

[Balacenia]

Mulla käynnistettiin tää meidän ykkönen, insuliinihoitoisen radin ja epäillyn pysähtyneen kasvun vuoksi rv 38+6. "Sain" kokea kaikki käynnistysmenetelmät, sillä matkaan lähdettiin todella epäkypsästä tilanteesta. Vetelin 3 päivää cytoteccejä, eikä juuri tullut supistuksia. Sen verran niistä (tai tehdystä oksitosiinirasituksesta) oli apua, et paikat aukes sen verran, et saatiin laitettua ballonki. Ballonki tuli ulos n. 5h laiton jälkeen, eikä mitään vaikutusta. No sit seuraavana päivänä (päivä nro 5) pääsin vihdoin saliin ja puhkottiin kalvot. No ei sekään tehonnu, joten oksitosiinitippaan vaan. Ei ollu mikään järkky nopee toimitus oksitosiinillakaan, kipeistä supistuksista syntymään n. 11h. Tyttö synty 39+4.
Epiduraali oli mun pelastus ja tehokkaimmat supistukset tuli epin vaikutuksen alaisena. Ei jääny traumoja, mutta kovasti silti toivon, et seuraavaa ei tarvis käynnistää. Sen verran henkisesti oli raskasta olla osastolla noin pitkään!