Olisi ihana lukea maaliskuisten synnytyskertomuksia :)
Synnytyskertomukset
- Ketjun aloittaja Leijonaemo-
- Aloituspäivämäärä
Meillä synnytys käynnistyi vesien menolla 29.2 noin klo 23.45. Tästä tunnin päästä alkoi supistelut joiden kanssa valvottiin noin kuuteen asti aamulla jonka jälkeen ne loppuivat kuin seinään. Sairaalaan lähdettiin klo 12 2.3. Supistelut oli täysin loppuneet ja sairaalassa otettiin streptokokki testi joka määrittäisi jäänkö sairaalaan vai menenkö kotiin odottamaan että supparit alkaa taas.
No testi oli positiivinen ja noin klo 13.30 meidät otettiin sisään synnärille jossa aloitettiin antibiootit ja todettiin että olin 4cm auki. Onneksi saatiin jäädä sillä aivan järkyttävät supistukset alkoi melko samantien. Niiden kanssa kärvisteltiin suihkun voimin muutama tunti kunnes alkoi hallitsematon ponnistus tarve joka supistuksissa ja tässä vaiheessa alettiin ottaa ilokaasua. Tuntien jälkeen edelleen 4cm auki ja koska en voinut hallita ponnistamisen tarvetta päätti kätilö että saisin epiduraalin aikaisin sillä vauva ei ollut kiinnittynyt ja liikutti päätään kokoajan joka aiheutti ponistamisen.
Epiduraalin jälkeen kipu katosi kokonaan ja sain nukuttua mukavasti. Avauduin kokonaan vasta 2.3 Joskus klo 02-03 ja kipuja siis ei epiduraalin ansioista ollut enää tunteihin ja olin kerännyt voimia hyvin. Ponnistamaan alettiin about 03.45 ja klo 04.15 poika syntyi. Ponnistusvaihe oli mielestäni nopea ja heti kun pää oli ulkona kipua ei enää ollut. Avautumisvaihe ennnen epiduraalin oli mielestäni paljon pahempi kuin itse ponnistaminen.
Kaikki meni lopulta hyvin, sain muutaman tikin sisälle eikä väliliha repeytyjänyt ollenkaan. Henkilökunta oli sairaalassa mahtava, Kivunlievitys oli 10/10 ja muutenkin oli tosi positiivinen kokemus. Valvominen oli ainoa ikävä asia näin jälkikäteen katsottuna ja sillehän ei mitään voi.
No testi oli positiivinen ja noin klo 13.30 meidät otettiin sisään synnärille jossa aloitettiin antibiootit ja todettiin että olin 4cm auki. Onneksi saatiin jäädä sillä aivan järkyttävät supistukset alkoi melko samantien. Niiden kanssa kärvisteltiin suihkun voimin muutama tunti kunnes alkoi hallitsematon ponnistus tarve joka supistuksissa ja tässä vaiheessa alettiin ottaa ilokaasua. Tuntien jälkeen edelleen 4cm auki ja koska en voinut hallita ponnistamisen tarvetta päätti kätilö että saisin epiduraalin aikaisin sillä vauva ei ollut kiinnittynyt ja liikutti päätään kokoajan joka aiheutti ponistamisen.
Epiduraalin jälkeen kipu katosi kokonaan ja sain nukuttua mukavasti. Avauduin kokonaan vasta 2.3 Joskus klo 02-03 ja kipuja siis ei epiduraalin ansioista ollut enää tunteihin ja olin kerännyt voimia hyvin. Ponnistamaan alettiin about 03.45 ja klo 04.15 poika syntyi. Ponnistusvaihe oli mielestäni nopea ja heti kun pää oli ulkona kipua ei enää ollut. Avautumisvaihe ennnen epiduraalin oli mielestäni paljon pahempi kuin itse ponnistaminen.
Kaikki meni lopulta hyvin, sain muutaman tikin sisälle eikä väliliha repeytyjänyt ollenkaan. Henkilökunta oli sairaalassa mahtava, Kivunlievitys oli 10/10 ja muutenkin oli tosi positiivinen kokemus. Valvominen oli ainoa ikävä asia näin jälkikäteen katsottuna ja sillehän ei mitään voi.
Papumaa
Satasella mukana keskusteluissa
Käynnistys eteni lääkkeillä rivakasti ja rajusti, en osannut esikoisen spontaanin synnytyksen jälkeen edes ajatella miten raju tuleman pitää. Ennen synnytystä pelkäsin tosi paljon ponnistusvaihetta, joka oli esikoisen kohdalla erittäin kivulias kokemus kun emätin repesi ja puskeminen hoitui ilman kivunlievityksiä. Olin ajatellut siis saavani kaiken mahdollisen lopun rutistukseen. Noh.. kuinkas sitten kävikään. Otin käynnistyslääkettä kahden tunnin välein, aloin saamaan aika nopeasti todella kivuliaita ja pitkiä supistuksia, mutta ensimmäisen 6h aikana en kuitenkaan avautunut kuin neljään senttiin. Tens oli hyvä apuväline kestämään kipua. Saliin pääsin ilokaasulle ja ammeeseen kun olin 4cm auki, kunnes sain jonkinlaisen kestosupistelun ilman taukoja ja aukesin puolessa tunnissa kokonaan auki. Tässä vaiheessa aloin olla kipujen kanssa aika rikki, enkä meinannut uskoa miten supistelu voi sattua niin paljon enemmän kuin esikoisen kohdalla. Pyysin kohdunkaulan puudutteen, mutta se oli myöhäistä. Aloin ponnistaa ja apinan raivolla, kivunlievitykseen pettyneenä, puskin niin vihaisena kuin pystyin. Vauva oli ulkona vartissa ja ponnistuksesta jäi itseasiassa tosi hyvä fiilis! Sain käännettyä ultimatunkivun ja pettymyksen kivunlievityksen saamiseen voimavaraksi, jonka avulla sain vauvan puskettua ulos ja kivun helpottumaan joka supistuksen myötä.
Tuumaisin, että lääkkeillä startattu synnytys, ei enää ikinä. Turhan rajua. Mutta onpahan nyt kaksi hyvin erilaista luomua synnytystä takana.
Tuumaisin, että lääkkeillä startattu synnytys, ei enää ikinä. Turhan rajua. Mutta onpahan nyt kaksi hyvin erilaista luomua synnytystä takana.