Kiitos kaikille onnitteluista!
Nyt tulee näköjään pitkä synnytystarina
36+0
Kävin heti perjantaina aamulla käyrillä ja verikokeissa korkean verenpaineen takia, jota oli seurattu jo pitkään. Parin tunnin kuluttua tuli soitto lääkäriltä, että pitäisi lähteä osastolle seurantaan, joten pakkasin sairaalakassin loppuun ja siirryin sairaalaan, jossa odottelin tunnin osastolle laittoa, jonka jälkeen kävin syömässä ja pääsin huoneeseen.
Minut laitettiin kahden aikoihin käyrille, jonka aikana tuli kivuttomia supistuksia. Kun nousin ottamaan verenpainelääkettä, lorahti nestettä housuihin ja luulin, että se oli pissaa (mulla oli virtsankeräily menossa raskausmyrkytysepäilyn takia). Koska en pystyny sitä pidättelemään ja se tuli holahtaen vessassa, aloin epäillä lapsivettä ja hetken päästä tehtiin lapsivesitesti, mikä oli positiivinen. Tästä alkoi jatkuvat supistukset, mitkä ei kuitenkaan olleet vielä kovinkaan kivuliaita. Käyrillä olin uudestaan puolen tunnin päästä tästä ja kolmen aikoihin otettiin streptokokkinäyte.
Näytteenoton jälkeen supistukset tiheni ja muuttui vähän kivuliaammiksi ja vähän neljän jälkeen ajattelin pyytää panadolia, kun supistuksia tuli niin tiuhaan ja pelkkä hengittely ei enää auttanut. Kätilö teki tutkimuksen ja totesi, että olen auki ja lähdetään saliin klo 16:41. Kysyi, että mennäänkö kävellen vai sängyllä ja totesi, että sängyllä kun vähän kipuilin ja hyvä niin, koska hississä alkoi jo hiukan ponnistuttaa. Salissa toinen kätilö katsoi uudestaan tilanteen ja totesi, että todella oon jo täysin auki ja kävi vielä hakemassa jotain salin ulkopuolelta, jonka aikana alkoi ponnistuttaa toden teolla. Sain ilokaasunaamarin käteen, mutta en tajunnu sen toimintaa, joten hengitin siitä kaksi kertaa sisään ja lähinnä puristelin sitä kädessäni samalla kun ponnistin, eli käytännössä täysin ilman kivunlievitystä mentiin.
Ponnistusvaihe itsessään kesti 6 minuuttia, tyttö oli ulkona 16:56, eli erittäin nopeaa toimintaa. Oikeastaan niin nopeaa, että kätilöt (jossain vaiheessa huoneeseen pöllähti toinen avuksi) ei ehtiny ottaa vastaan kun loppuvartalo sujahti mitään tekemättä pään perässä ja vauva humpsahti pöydälle.
Toisen asteen repeämät tuli ja kätilö tikkasi ne puudutuksen kanssa. Tässä vaiheessa opin käyttämään sitä ilokaasua, joten sain siitä oikein kivan lisäpuudutteen. Lääkäri tarkisti vielä tilanteen lopuksi kun näytti, että jostain vuotaa verta, mutta ei näkynyt mitään poikkeavaa. Isä ei valitettavasti ehtinyt paikalle, koska älysin lähettää viestin vasta saliin mennessä ja hän lähti töistä ja ajomatkaa on n. 50 minuuttia, hän pääsi todistamaan tätä kasaan kursimista.
Kätilöt olivat sitä mieltä, että aito toksemia oli päällä, koska silloin vauvat usein syntyvät tosi kovaa vauhtia. Vaikka tämä olikin aika shokki (en todellakaan tajunnut tulevani synnyttämään), oon todella tyytyväinen, että pärjäsin ilman selkäpuudutteita ja että ei tarvinut olla kauaa kivuissa, vaan kaikki meni todella nopeasti. :)