Synnytyskertomukset

Keskustelun 'Laskettu aika helmikuussa 2017' aloitti lambi, 3 helmi 2017.

Vaihda nimimerkki! | Näin pääset alkuun/apua! | Top 100
  1. E&A Peruskäyttäjä Helmimammat 2017

    Oli melkoinen urakka. :D Maanantaina aamulla 8.00 aloitettiin käynnistäminen, kello 15.00 toisen cytotecin jälkeen alkoi tulla kipeitä supistuksia yön nukuin kipupiikin voimalla ja heräsin ensin 00.30 kipeisiin supistuksiin, mutta sain nukuttua vielä 3 tuntia, jolloin supistukset jatkuivat. Sain kipuihin panadolia joka sitten auttoi ja nukuin aamupalaan. Aamusta epäsäännöllisiä supistuksia, ei liian kipeitä. Asennettiin ballonki n. Klo 9.00 jonka jälkeen supistuskivut alkoivat pikkuhiljaa taas käymään sietämättömiksi klo 11.00 soitin miehen paikalle kesken työpäivän, pistettiin uusi kipupiikki joskus yhen aikaan ja kivut alkoivat pikkuhiljaa helpottaa. Iltaa kohden alkoi liikkuessa supistella enempi, mutta kipu oli siedettävää. Illasta teipattiin ballonkia vähän tiukemmalle. Mies lähti kotiin klo 20.40, kun näytti siltä, että tähän tämä homma taas lopahti. Klo 21.00 menin vessaan ja ihmettelin kun pissatti, mutta mitään ei tullut. Hoksasin, että ballongin katetri oli tiellä niin pissa ei päässyt tulemaan siksi ja hiukan sitä sormella siirsin niin johan alkoi tulemaan. Rakko tyhjeni ja seuraavaksi kuului plops! Ballonki irtosi! 22.34 alkoivat säännölliset supistukset, ensimmäisen epiduraalin sain 3 aikaan, nukuin 3 tuntia. Vessassa pystyin käymään aivan normaalisti epiduraalista huolimatta, kalvot puhkaistiin 6.55, kun olin auki 5,5cm, toisen kerran puudutettii 8 aikoihin ja kolmannen kerran 11 aikoihin. Vähän ennen kun kello löi 13.00 tunsin tarvetta ponnistaa, soitettiin kätilö paikalle. 13.00 alkoi aktiivinen ponnistusvaihe ja 13.17 oli meidän pieni poika maailmassa. Silloin se tuntui kamalalta, mutta näin jälkeenpäin ajateltuna tämä on minun elämäni ehdottomasti parhain muisto. :Heartred
    • Tykkää Tykkää x 11
    • Voittaja Voittaja x 1
  2. kotikissa Tuttu foorumilla Helmimammat 2017

    Varoitus: Älä lue tätä jos olet kohta menossa synnyttämään, tämä ei ole mikään kaikista kivoin synnytyskertomus :)

    Lauantai-iltana 11.2. katsottiin kotona elokuvaa kun kivuliaita supistuksia alkoi tulla säännöllisesti muutaman minuutin välein. Kun tätä oli jatkunut kahden tunnin ajan, soitin kättärille. Sieltä sanottiin, että voin tulla näytille, vaikka tuskin mikään hengenhätä on koska olen ensisynnyttäjä, eikä lapsivesi ole mennyt. Ajettiin sitten miehen kanssa sairaalaan, jossa todettiin, että kohdunsuu on vasta 2 cm auki, ja kätilö ehdotti että menisin kotiin hakemaan vauhtia supistuksiin Panadolin ja Litalginin voimalla. Näistä ei juuri ollut apua ja supistukset olivat todella kipeitä. En nukkunut sinä yönä, mutta seuraavana päivänä supistukset onneksi laantuivat hieman niin että sain nukuttua hieman. Illalla ne taas yltyivät sietämättömiksi ja tulivat 2-5 min. välein. Soitto sairaalaan, josta sanottiin, että voin tulla päivystykseen näytille. Siellä todettiin, että kohdunsuu on auki 4 cm ja että kohdunkaula on lähes kokonaan sulanut pois. Oli mahtava tunne, kun kätilö sanoi, että voimme siirtyä synnytyssaliin. Minut kirjattiin sisään 13.2. klo 1.20. Menin aluksi suihkuun jumppapallon ja maton kanssa. Lämmin suihku auttoi supistuksiin yllättävän hyvin! Kahden tunnin suihkusession jälkeen kohdunsuu oli 5 cm auki ja siirryin ammeeseen. Vietin ammeessa kaksi tuntia, kätilö tarjoili aamupalaa ja teetä ammeeseen :) Sitten supparit voimistuivat ja sain kipupiikin (Oxanest). Tämän jälkeen sain jopa nukuttua. Synnytyskertomuksessa lukee: “Kurkataan huoneeseen, sekä synnyttäjä, että puoliso nukkuvat” :D Kolmen tunnin unien jälkeen heräsin voimistuneiden kipujen ja supistuksien kanssa. Sain spinaalikipulääkkeen. En halunnut puudutusta, koska pelkäsin että se hidastaa synnytystä. Viiden tunnin kivuliaiden supistusten jälkeen tilanne kohdunsuulla on edelleen sama, 5 cm auki. Jäämme odottamaan anestesialääkäriä joka voi spinaalin antaa. Saan siksi aikaa ilokaasua ja TENS-laitteen. Olen positiivisesti yllättynyt molempien vaikutuksesta. Yhdeltätoista lapsivesi menee spontaanisti. Tämän jälkeen ks 6 cm auki. Saan seisontalaitteen, koska haluan pysytellä pystyasennossa, jotta painovoima edesauttaisi toimintaa. Tässä vaiheessa kipu oli jo melko sietämätöntä ja ilokaasun annosta nostettiin. Pyysin myös päästä takaisin ammeeseen. Anestesialääkäri saapuu paikalle klo 14.28 ja saan kipuspinaalin. Klo 15.00 ks avautumista hidastanut kalvorakko puhkaistaan. Vuodan lisää lapsivettä. Klo 16.20 laitetaan oksitosiinitippa jotta hommaan saataisiin vähän vauhtia. Tunnin päästä supistuskivut palaavat ja ks on edelleen 6 cm auki. Aikaisemmin oli ollut puhe, että ponnistusvaihetta varten voidaan antaa vielä epiduraali spinaalikatetrin kautta, mutta tässä kohtaa teen päätöksen: en enää halua minkäänlaista kivunlievitystä enkä puudutuksia, koska pelkään, että ne voisivat hidastaa synnytystä. Suurin pelkoni on, että synnytys kestää vielä pitkään, ja omat voimat alkaa olla jo todella koetuksella. Siirryn seisoma-asennosta konttausasentoon. Synnytyskertokuksessa lukee: “upeasti keskittyy hengittämiseen”. Virtsarakosta katetroidaan 700 ml virtsaa. Ks 7-8 cm auki. Klo 18.30: “Sisukkaasti vaihdellut asentoa ja ollut pystyssä ja polvillaan”. Saan kuulla, että vauva on tulossa kasvot edellä. Jokaisella supistuksella päästän kurkustani matalaa karjuntaa ja nojaan sänkyyn käsivarsillani. Olo on erittäin eläimellinen. Katson sivusilmällä miestäni, joka istuu keinutuolissa lukemassa Game of Thrones - kirjaa. Tunnen valtavaa epätasa-arvoa :D Klo 19.32 ks on vihdoin 10 cm auki!! Tämä tuntuu lottovoitolta. Siirryn kyljelleni makaamaan kätilön ehdotuksesta. Kätilöiden vuoro vaihtuu ja saan ponnistusvaiheeseen aivan mahtavan vanhemman kätilön. Itse olin ajatellut synnytysasentoa jossa painovoima auttaisi lapsen laskeutumista, mutta kätilö on sitä mieltä, että tässä kohtaa perinteinen asento olisi parempi, lähinnä minun voimieni säästämisen takia. Ponnistelen jonkun aikaa kyljelläni, ja siirryn sitten hänen kehotuksestaan puoli-istuvaan asentoon. Varsinainen ponnistusvaihe alkaa klo 19.45. Ponnistusten aikana kätilö tukee minun toista jalkaa ja työntää sitä minua vastaan. Mies tukee samalla tavalla toista jalkaa. Supistusten välillä mies pyyhkii minua kylmällä kostealla liinalla ja tuo vettä. Olo on ihan kuin juoksisi ultrajuoksua Saharassa ilman harjoittelua. Yli tunnin ponnistamisen jälkeen sikiön pää jää kiristämään välilihaa voimakkaasti, lapsi ei pääse syntymään kiristyksen yli. Kätilö puuduttaa minut ja leikkaa välilihan. Kun saan kokeilla lapsen päätä, tuntuu siltä, että maaliviiva lähestyy vihdoin. Mies katsoo syntynyttä lasta, jonka pää on ulkona. Se on muovautunut alienin pään muotoiseksi virhetarjonnasta johtuen, pää on aivan sininen ja napanuora kiertynyt kaulan ympärille. Päätä seuraa valkoinen veltto kroppa. Mies tarkkailee kätilöitä jotka eivät vaikuta huolestuneilta. Hän päättää olla sanomatta minulle mitään. Kiitin jälkeenpäin tästä päätöksestä :)


    Klo 21.07 “Syntyy jäntevä tyttö, apga 9/10 pistettä. Kuivattu ja nostettu äidin syliin ihokontaktiin. Hamuilee upeasti rinnan suuhun ja ryhtyy imemään napakalla otteella.” :Heartred
    • Tykkää Tykkää x 5
    • Voittaja Voittaja x 5
    • Sympatiaa Sympatiaa x 1
  3. lambi Addikti Toukokuunmammat 2014

    Hienosti kirjoitit hurjasta kokemuksestasi kotikissa! Onnea parhaasta mahdollisesta lopputuloksesta sinnekin:Heartred!

    Onnea kaikille jo synnyttäneille omista "voitoista" ja kiitos kertomuksista!
    • Tykkää Tykkää x 1
  4. L82day <3 Tuttu foorumilla Helmimammat 2017

    Kotikisalle onnittelut tyttövauvasta! Minusta kirjoituksesi oli hieno - sinulla on sana hallussa, hienosti kuvattu koko tapahtuma loppu hyvin kaikki hyvin - hienosti kestit pitkään jatkunutta kipua ja sinnittelit ilman puudutuksia! Respect!
    • Tykkää Tykkää x 1
  5. kotikissa Tuttu foorumilla Helmimammat 2017

    Kiitos kommenteista :) Ja kyllä oikeastaan näen synnytykseni myös "voimaannuttavana". On uskomatonta että meistä naisista löytyy tuollaista voimaa! Onnea kaikille synnyttäneille ja muille hurjasti tsemppiä koitokseen!!
    • Tykkää Tykkää x 7
  6. Kaku15 Ihastunut foorumiin Maalisäidit 2020 Helmimammat 2017

    Täällä päästiin tositoimiin lasketun päivän illalla 16.2. Kokoviikon supisteli aina iltaisin 1-2h, mutta ne aina loppui ja olo alkoi olla varsin kärsimätön :shifty: laskettuna päivänä tuli aamun ajan jo napakampia supistuksia, akupunktio oli varattu klo 15 ja mietin et tuleekohan lähtö ennen sitä.. no ei tullut vaan supistukset taas loppui ja nukuin esikoisen kanssa kunnon päiväunet. Akupunktiossa neulotettiin synnytyspisteet ja päänahan stressipisteet mitkä oli todella kipeät. Synnytystä edistävät pisteet oli todella arat ja hoitaja niitä vielä manipuloi niin että todella tuntui mutta hoito oli todella rentouttava :grin

    Äiti sanoi heti hoidon jälkeen että näytin todella rentoutuneelta ja arveli että synnytys on kyllä lähellä kun väri kasvoilla muuttui.. alkuillan hyppäsin vessassa ja puuhasin esikoisen kanssa, aina välillä supisteli ja vauva vaihteli mahassa asentoa. Kahdeksan aikaan kun laitoin esikoista nukkumaan alkoi supistella kipeämmin, ysistä asti aloin seurailemaan kelloa ja supistuksia tuli 5-6min välein pikkuhiljaa koventuen. Kävin suihkussa ja lämmittelin jyväpussia ja laitoin miehelle viestiä et valmistautuu siihen et yöllä tulee lähtö. Pompin ahkerasti jumppapallolla ja keinuttelin keinutuolissa, panadolista ja suihkusts ek ollu apua js supistukset voimistu :) klo 24 soitin miehelle et lähtee ajeleen ja lähdin ite synnärlä kohti. Autossa väli vaihteli 3-5min välillä ja sairaalassa olin 00.45. Käyrälle piirty koko ajan supistuksia n.6-7min välein kun makuulle mennessä ne automatkan jälkeen vähän hidastu. Auki olin 3cm ja pääsin saliin.
    Salissa jatkoin keinuttelua jumppapallolla, supistukset alko olla jo varsin napakoita ja mietittiin kivunlievitystä. Mies tuli paikalle vähän ennen puolta kahta.
    Hoitaja laitto mut käyrille ja streptokokin takia antibiootin tippumaan. Yhtäkkiä supistaessa plopsahti ja lapsiveet valahti alle about 2.20 :woot: aika villi kokemus :wtf: esikosta kalvot puhkastiin ni se oli erilaista. Vesien mennessä olin reilu 4cm auki mut sen jälkeen alko supistaan tosi tiuhaan ja kipeesti ni arvasin et nyt mennään taas ja lujaa.. kätilö vähän hidasteli ja altaaseen pääsy veny ja veny niin et olin jo liian kipee, ei montaa supistusta ehtiny siel olla joskus kolmen kieppeillä olin siel altaassa, vartin yli jo pois ku ei pystyny oleen ja pyysin kohdunkaulanpuudutetta.. no siinäkin ne aikaili kun kelloon vastannu hoitaja vaan totes tilanteen ja laitto ilokaasun hollille ja välitti tiedon meidän salikätilölle joka sit vasta soitti lääkärin paikalle.. sillon olin jonku 7-8cm auki ja siit ei montaa supistusta menny niin ponnistutti. Lääkäri tuli just valmisteleen puudutteen ja kätilö tsekkas et reilu 8cm mut hyvin reunoja puudutteelle.. joopajoo.. kiskoin tuskassa ilokaasua ja supistuksen välillä huusin et nyt ponnistuttaa ihan oikeesti.

    Puudutetta varten piti kammeta selälleen ja mä vaan tärisin ja yritin olla ponnistamatta.. lopulta kun lääkäri seiso sen puudutteen kans jalkopääs ni se totes et ei tääl mitään Puudutetta tarvita, tääl on pää! :woot: sen ilme oli näkemisen arvonen kun se arpo et mitä se sille hirveelle piikille tekee ku jonku pitäs ottaa koppi vauvasta :wideyed:

    No kätilö kisko hanskoja käteen ja kerkesin iteki tunkea käteni spontaanisti sinne päähän et kappas, niinpä onki pää ku luulin kokoajan vaan paskovani siihen pöydälle kun se selällään olo oli niin epämukavaa :nailbiting::meh:

    Yks supistus ja vauva synty 03.35, ponnistus merkitty 2min mittaseksi :woot:

    Oikeesti tuo loppu tuntu ikuisuudelta kun olin niin helkkarin kipeä, mut virallisesti se kesti about 10min :hilarious: kätilöt kerkes muutamaan kertaan todeta et etenee tosi nopeesti.. isossa sairaalassa hädintuskin kätilö olis varmaan ehtiny paikalle.. täällä pienes paikalle ehti kaks kätilöä ja lääkäri mut eipä ne mitään voinu ku poju oli niin hätänen :facepalm: ja en tajunnu sitä kätilöä varottaa et esikosta synnytyksen viimenen osuus oli aivan samanlainen :banghead::banghead:

    Nopeasta ulostulosta huolimatta selvisin ilman tikkejä.. vähän nirhaumaa ja pien repeämä mikä ei vaatinu tikkejä. Hurjsn paljon nopeemmin toipunu mitä esikosta vaik ei siitäkään tullu ku muutama tikki mut ei sairaalas olles silti oikeen pystyny istuun :)

    Olipas kaunistelematonta :bag: noh, synnytysosuus oli silti ihan kivaa raskausaikaan verrattuna , mut jos semmonen hulluus iskee et viel haluaa kaikki raskauskammotukset kärsiä ni täytyy yrittää muistaa kirjottaa synnytystoiveisiin huomautus kahdesta hyvin nopeasta ja kivuliaasta loppuvaiheesta. Jotenkin se loppu on ollu molemmissa niin hallitsematon ton nopeuden takia et varmaan seuraavalla kerralla olis joku järeämpi kivunlievitys paikallaan vaik toki pelkän ilokaasun voimin se tämäki ulos saatiin :angelic:
    • Tykkää Tykkää x 10
    • Voittaja Voittaja x 2
    • Olen samaa mieltä Olen samaa mieltä x 1
  7. Suklaapehmis Tuttu foorumilla Heinä-äidit 2020 Helmimammat 2017

    Tässä miun kertomus!
    Eli ke illalla mentiin normaalisti nukkumaan. Mie kävin sit jotenki miettimään synnytystä ja tuli semmone jännittävä olo! Sanoin siitä miehellekin ja juteltiin siitä. Sit menikin lapsivedet! Mies pomppas ylös ja autto kuivaamisissa. Suihkussa kävin peseytymässä. Soitin synnärille ja sinne neuvottiin tulemaan to aamupäivällä. Aamu tuli ja mentiin sairaalaan. Yöllä tuntui hieman suoisteluja, mutta ne loppuivat melkein kokonaan aamuun mennessä. Sairaalassa tarkkailussa todettiin streptokokki bakteeri ja jouduin jäämään osastolle antibiootiin, muuten olisin päässy viel kotii. Tällöin olin 1 sormelle auki ja kanavaa vielä hieman jäljellä.
    Yöllä alkoi taas tuntua kipeähköjä supisteluja. Sain särkylääkettä ja oxanestia, niillä pärjäsin aamuun asti. Aamulla taas supistukset laantuivat. Olin auki 2 sormelle, kohdunkaulaa jäljellä.
    Pe aamulla sitten mentiin saliin käynnistykseen, kalvot puhkottiin ja oksitosiini tippaan. Supistukset alkoivat tuntua iltapäivän aikaan. Illalla olin 5cm auki ja kanavaa hieman jäljellä. Illalla kivut tuntuivat todella pahoilta ja sinnittelin ilokaasun kanssa pitkään ja kokeilin eri asentoja. Mies auttoi tosi paljon, hieroi selästä ja rauhoitteli.
    N klo 21 sain epiduraalin, Jinka seurauksena supistukset loppuivat ja homma tyssäs. Lääkäri päätti lopettaa oksitosiini tipan ja että yritetään la aamuna uudestaan. Tarkoitus oli antaa kohdulle lepoa ja että nukkuisin yön yli.
    No epiduraalin loppuessa supistelut jatkuivat ja voimistuivat, kohtu kuitenkaan ei supistelut tarpeeksi voimakkaasti, laitettiin uudestaan oksitosiini tippa. Vauva möyri mahassa todella voimakkaasti Ja häneltä nousi sykkeet korkealle monta kertaa. Tän takia vauvan päästä otettiin laktaatti koe, joka oli hyvä eli vauvalla ei ollu hätää.
    Klo 2 olin auki n 7 cm ja vielä kanava hieman tuntui. Olo oli todella epätoivonen ja ahdistunut! Sain uuden epiduraalin joka rentoutti. Klo 4 aamulla lääkäri totesi että olin kokonaan auki. Kätilö pyysi että hälytetään apua kun alan tuntea ponnistuksen tarvetta. Hälytettiin apua kun tuntui että nyt ponnistuttaa. Kätilö kuitenkin pyysi vielä hengittelemään kun oli muualla joku toinen tilanne päällä. Olo oli ihan kauhea kun ei saanut ponnistaa, ähkin ja puhkin sängyssä ja huusin miehelle että nyt se kätilö tänne! Kätilö sitten tuli ja siitä sitten alkoi puolentoista tunnin ponnistelu, ilokaasua välillä vedellen. Oli tosi toivoton olo kun tuntui ettei se vauva sieltä tule millään, ja voimat oli ihan lopussa. Lopulta kuitenkin puoli päätä oli syntynyt ja sain siitä voimaa vielä ponnistaa loput. Vauvan pää syntyi, mutta vartalo oli tiukassa. Meinasi jäädä hartioista jumiin mutta lopulta hän sieltä tuli.
    Kun vauva tuli ulos, mie olin niin väsynyt että katoin vaan että huh tulihan se sieltä. Mies itki onnen kyyneleitä vieressä :Heartred mie ite olin niin väsynyt että tuijotin vaan pienokaista.
    Pintanaarmuilla selvittiin ja kaks tikkiä tuli.. kätilö sanoikin että jos vauva olis ollu vielä vähä isompi ni ei ois vältttmättä enää mahtunut ulos. Painoa tosissaan vauvalla oli melkein 4300g.
    Synnytys oli kyllä niin lääkitty ku olla ja voi, mutta vauva voi tosi hyvin eikä hänelle tullut siitä mitään ongelmia. Se on pääasia , tää nyytti oli tän vaivan arvoista. :Heartred
    • Tykkää Tykkää x 6
    • Voittaja Voittaja x 3
    • Luova Luova x 1
  8. Kyfi1646340 Aloittelija

    Meillä synnytys alko sillä ett oltiin muutettu pari päivää aiemmin... edellisenä päivänä sit synnytyksestä huomasin meijän koiran olevan tosi levoton(emokoira joka aikanaan menettäny pentunsa)... sanoin miehelle siitä... ja totesin ennen nukkumaan menoa että millanenkohan yö on tulossa... noh.. sain nukkuu aamuun saakka.. aamulla kerkesin käydä vessassa ja palasin sitte miehen kainaloon... yhtäkkiä alhaalta kuulu kova napsaus johon totesin miehelle ett nyt tais mennä kalvot(en ollu varma ku edellinen synnytys käynnistyi supistuksilla. Kello oli 7.30)... noh... nousin sit ylös ja olin miehelle menossa keittämään kahvia kun huomasin ett nyt valuu reippaasti jotain jalkoja pitkin... sanoin miehelle sitte että no nyt ne vedet meni... mies sano ett soittaa laitokselle... onneks matkaa oli vaan 500 m... sieltä sit sanoivat ett tulla kun supistukset alkaa tai viimeistään iltapäivän aikana... kello oli 8.30 suunnilleen ehkä ku synnärille lähettiin... mies sitä ennen joi kahvin... minä kaakaon... synnärille pääsyn jälkeen päästiin heti käyrille jossa oltiin puol tuntia... vauva voi hyvin ja supistukset aukas hyvin kohdun suuta... olin mennessä jo 4 cm auki... käyriltä mentiin suoraan sit synnytyssaliin... kello oli n. 9.00... siellä sain puudutteena kohdunkaulan puudutteen... siinä vaiheessa olin jo 6-7 cm auki... aikaa kulu ja supistukset avas kohdunsuuta hienosti... joskus klo 10.18-10.19 sain alkaa ponnistaa joka ei kestäny ku pari minuuttia... tuon jälkeen sain ihanan pienen poikavauvan syliini... kokoa hänellä oli 47 cm ja 2710g... synnytyksestä tuli ainoastaan pari pintanaarmua vaikka edellinen synnytys repi paikkoja... voin sanoo että kaikki se oli kyllä todellakin vaivansa arvoista...
    • Tykkää Tykkää x 9
  9. Sallamaari Aloittelija

    Heräsin ma aamuna puoli 7, tuntu rakossa painetta ja menin vessaan pissalle, sen jälkee menin takas sänkyyn ja hetken siinä kerkesin makoilla ja yrittää nukkua, kunnes pikkasen vailla 7 tuli tosi kipee supistus, tiesin heti että lähtö tulee. Sit niitä alko pikkuhiljaa tulemaan lisää, kello oli noin 10 ku saavuttii synnärille kun en enää kestäny kotona, siinä vaiheessa olinkin jo 5cm auki, eikun synnytyssalii vaan ja ilokaasut naamalle, epiduraalipuudutusta ootellessa. Kello oli 11 kun epiduraalin sain ja siinä sit vierähtikin muutama tunti paikkoja availlessa, kunnes kello tuli lähemmäs viisi ja lapsivesikalvot puhkastiin, sit ei menny ku pari minuuttia kun alko ponnistuttamaan. Siitä eteenpäin noin 15 min poika synty, napanuora oli kiertyny kahteen kertaan kaulalle ja vielä kerran kropan ympärille. Vauvan väri oli vähän huolestuttava, mutta se virkos siitä äkkiä ja sain vauvan syliini :Heartred sit ruvettiin painelemaan istukkaa ulos, siinä meni pieni hetki, varmaan toiset 15 minuuttia. Sitte ku se istukka lörähti ulos, niin samalla valtava määrä verta lorahti, lenti pitkin lattioita ja kätilöä. Sit rupes hirveesti pyörryttämään ja olin vaan siinä ihan rauhallisena ja kummastelin, kun yhtäkkiä hoitajia ja lääkäreitä rupee paukkaamaan sinne saliin hirveesti, hemoglobiini tippu kertaheitolla tosi alas ja samoten verenpaineet. Sitte paineet rupes pikkuhiljaa tasaantumaan, ja mulle kerrottiin, että menetin noin 2,5litraa verta siinä rytäkässä. Sain kaks pussia lisäverta samasena iltana/yönä, nyt olo jo paljon parempi. Minä ja jannu voidaan hyvin :)
    • Tykkää Tykkää x 11
    • Voittaja Voittaja x 2
    • Sympatiaa Sympatiaa x 1
  10. Gagezzz Ihastunut foorumiin Helmimammat 2017

    2.3 menin 11 aikaa synnärille, kun vauva ei millään liikkunut. Käyrillä makasin 1,5h jonka jälkeen ultrattiin ja todettiin lapsiveden vähyys.
    13.30 laitettiin ballonki ja heti alkoivat supistukset kovana 3min välein, tihenivät ja kovenivat vielä illan mittaan. 22.40 ballonki tippui pois.

    Yön supisti taas kivuttomasti ja sainkin hyvin nukuttua.
    10 tehtiin sisätutkimus kohdunsuu 3cm auki, mutta kanavaa 3cm jäljellä. Jatkettiin käynnistystä cytoilla. Se olikin yhtä tuskaa koko aika! Toisen tabletin sain neljän tunnin päästä ja koko ajan supisteli 2min välein. Kahta viimeistä tablettia ei enää annettu kun laskettiin että nyt on jo niin pahoja ettei enää tarvetta.
    Seuraavana yönä en nukkunutkaan silmäystäkään vaikka kaikkea kokeiltiin parasetamolia ja jotain vahvempaa pilleriä, akupunktiota, aquarakkuloita(sattui enemmän kuin supistukset, en suosittele) ja kaikki mitä vaan tarjolla oli muttei mikään auttanut.

    Seuraavana päivänä lääkäri tarkisti taas kohdun suun, edelleen 3cm auki, mutta kanavaa enää 1,5cm. Aloin itkemään, kun sanottiin että koko kanavan pitää kadota. Enkä olisi enää henkisesti jaksanut jatkaa toista 12h kipua saadakseni vielä loputkin häviämään. Niimpä sen takia päätettiin siirtyä saliin, että saadaan vahvemmat kivunlievitykset.

    13 aikoihin lääkäri päätti puhkaista kalvot kun supistukset eivät enää saaneet aikaan mitään vaikka olivat ihan kamalia. Koko ajan puuskutin ilokaasua, tosi laimeena kylläkin kun oksetti niin pahasti. Ei kauaakaan niin piti jo pyytää epiduraalia ja se oli kuin taivaasta ja sain nukuttua noin tunnin, kunnes kivut alkoivat palaamaan. Tässä kohtaa kanava lähes hävinnyt ja auki 4,5cm. Hetken aikaa koitin kärvistellä, mutta pakko oli ottaa uusi satsi puudutetta ja samaan aikaan laitettiin vielä oksitosiinitippa. Taas pari tuntia siedettävää kipua, sitten oli tunto alkoi palaamaan ja vaihdettiin puudutteeseen joka tippui jatkuvalla syötöllä ja jätettiin oksitosiini pois.

    Kohdun suuta ei enää tarkistettu, kunnes aloinkin valittamaan kakkahätää. Ennen vessaanmenoa piti tarkistaa tilanne ja olinkin 9cm auki, se olikin joku ihan muu kuin kakka kun pyrki ulos ;D päätettiin kuitenkin käydä tyhjentämässä rakko ja se olikin elämän pahimpia virheitä kun istuin pöntöllä ja teki mieli ponnistaa, eikä toivoakaan ylöspääsemisestä. Tarvittiin kolmet apukädet ja rollaattori joiden avulla päästiin sänkyyn takaisin. 25min kylkiasennossa ponnisteltiin ja muistan hirveän paineen ja huutaneeni useaan otteeseen "tappakaa mut nyt" ja "en pysty enää". Yhtäkkiä vaan plompsahti ja heti rääkyvä limainen vauva nostettiin eteen klo 22.20.
    Poju sai täydet pisteet ja ne hän on ansainnut!

    Pakko sanoa, että aika salissa meni ihan siivillä kun oli niin hyvässä pöhnässä. En edes tajunnut etten ollut kerennyt syömään kuin aamupalan.. Mutta se kahden päivän käynnistely osastolla oli jotain sellasta, että ei kiitos enää ikinä!
    • Voittaja Voittaja x 4
    • Tykkää Tykkää x 3
    • Sympatiaa Sympatiaa x 2
  11. baabuska Tuttu foorumilla Helmimammat 2017

    Tämä on tosi lyhyt kertomus, kun ei tätä voi lavennella...
    Ke 21:30 eka supistus. Olo oli ollut hassu koko päivän ja lenkki+sauna tuntuivat raskailta.
    Koitin mennä nukkumaan klo 22, supistukset tulivat 1min mittaisena 10min välein.

    1:45 soitettiin hoitaja tytöille. 2:45 kirjauduttiin sairaalaan, epäilin että lähettävät vielä kotiin kun supistukset eivät olleet säännölliset/liian kipeät. Olin jo 6cm auki.

    3:13 spinaali
    5:05 ponnistukset
    5:30 ihana neiti maailmassa

    Kyllähän ponnistukset tuntuivat, kun puudute lakkasi ennen, mutta ei mitään järkyttävää kipua. Kyllä siitä selvisi...ponnistamalla :D
    • Tykkää Tykkää x 11
  12. Sonjuska Tuttu foorumilla Helmimammat 2017

    Jos vihdoin vähän kertois omastakin.
    21.2 noin klo 3.30 heräsin melko kivuliaisiin supistuksiin tiheimmillään 4min, mut pääsääntöisesti 8-12min. Supistellut oli pitkin viikonloppua ja käynnistysarvio oli aamulla edessä. 41+5.
    Klo 9.00 saavuttiin arvioon ja supistuksiakin tuli, mutta olivat vähemmän kivuliaita kuin aamuyöstä. käyrillä oltiin yms. Lääkäri tutki klo 11 ja yllättäen olinkin jo 4cm auki, ei käynnistystarvetta! Lääkäri suositteli lähtemään kaupungille, kotio tunnin matka nii ei sinne.
    Miehen kanssa pyörittiin vajaa kolmisen tuntia kaupoilla, supistuksia alkoi tulla 4-6min välein.
    Kahden maissa oltiin takaisin synnärillä ja saliin päästiin 14.40. Edelleen 4cm auki. Väsytti tosi paljon joten sain oxanestia klo 15.30 ja lämpöpussin ja sain nukuttua vajaa 2h. Söin ja käyrillä maattiin, supistuksia piirtyi n. 8min välein.
    Menin suihkuun, viihdyin siellä vain puolisen tuntia, koska veden lämpötila vaihteli koko ajan.
    Klo 19 supistusten huippu oli kipeä, mutta pärjäsin lämpöpussilla. 19:30 kohdunsuun tilanne ennallaan, mutta vetistä vuotoa jäi kätilön hanskaan ja otettiin lapsivesinäyte joka positiivinen. Vetistä valkovuotoa oli jo perjantaista saakka, joten koska varmuutta milloin vesiä alkanut tihuuttamaan ei ollut päätettiin jouduttaa synnytystä kalvojen puhkaisulla. Sterptokokki positiivinen, joten antibiotti laitettiin tippumaan. Puhkaistiin klo 20.38. Supistukset muuttuivat todella kivuliaiksi 21.30, ilokaasua hengittelin, välillä jumppapallon päällä pompin tai nojailin sänkyyn. 23.00 ei enää apua ilokaasusta, tuli vain huono-olo, piti olla liikkeessä. 23.45 pyysin epiduraalia. Epi vihdoin 1.30 ja samalla oksitosiini tippumaan, koska kohdunsuu auennut vain 4,5cm. Tarkoitus oli, että saisin nukuttua pari tuntia. Epi auttoi todella hyvin.
    Vauvan sykkeet kuitenkin alkoivat hidastumaan, joten piti pyöriä. Katetroitiin myös.
    Klo 2.25 olin jo 7cm auki, mutta vauvan ahdinko oli selvä. Mikroverinäyte otettiin, siinä kaikki kunnossa, mutta vauvan sykkeet edelleen huonot. Lääkäri ultrasi, jolloin paljastui, että vauva kääntynyt avotarjontaan. Keskusteltiin sektiosta, mutta päädyttiin kääntöyritykseen ja kokoarvion (3,6kg) puolesta alatiesynnytykseen. Alkoi rankkavaihe, kun kymmenuen piuhojen kanssa täytyi kontillaan olla, epi vähensi tuntoa jaloissa ja väsytti ihan älyttömästi. Kipuja ei onneksi ollut.
    Klo 4.25 9cm auki. Uudet mikroverinäytteet, ne ok. Vauvan sykkeet pysyivät hyvinä vain kontillaan tai vasemmalla kyljellä.
    Oksitosiini annosta lisättiin, koska supistusten teho ja kesto olivat huonot tai eivät vain piirtyneet käyrille.
    Klo 5.14 täysin auki ja ponnistusvaihe alkoi klo 5.50. Aloitin ponnistukset vasemmalla kyljellä maaten. vauvan sykkeet huonot. Klo 5.57 lääkäri avuksi, ja käännyin selälleni. Kääntöyritys onnistunut ja raivotarjonnassa tulossa, hyvin hitaaati kuitenkin. klo 6.10 puudutettiin väliliha, 6.14 asetettiin imukuppi ja tehtiin episiotomia, kolmella vedolla syntyi pää, hartiat tiukassa, repeämät tuli hartioiden takia. Toinen kätilö oli mukana ja painoi poikaa ulos vatsan päältä. Klo 6.19 poika ulkona. Ponnistelin niin kovasti, että oma hapetus kärsi, lisähappea tarvitsin supistusten välissä, taju meinasi lähteä pari kertaa. Kasvot ja kaula täynnä verenpurkaumia.
    Vauvaa jouduttiin ärsyttämään, noin minuutti syntymästä päästi ensimmäisen äänen. Sen jälkeen virkeä poika, rintaa heti hamuili.
    Istukka syntyi klo 6.30. Tikit epiin ja emättimen toisen asteen repeämiin.
    Litra meni verta. Synnytyksen kesto 26h 30min.. kokoarvio oli hieman alakanttiin poika painoi sen 3940g.
    Voimat oli niin lopussa, että olin vain kiitollinen avusta ponnistusvaiheessa, imukupista ei jäänyt traumoja.
    Voin tehdä saman toistekin.
    • Tykkää Tykkää x 5
    • Voittaja Voittaja x 2
    Last edited: 19 maalis 2017
  13. kotikissa Tuttu foorumilla Helmimammat 2017

    Vautsi Sonjuska! Mun mielestä tällasia tsemppitarinoita tarvitaan, että vaikka synnytys ei olisikaan helppo tai nopea niin siitä ei välttämättä jää pelkoja ja traumoja. Itsellä oli todella pitkä (3 vrk) kestänyt ja äärimmäisen kivulias (1,5 h ponnistusvaihe ilman kivunlievitystä), niin olisin myös valmis tekemään saman uudelleen.
    • Tykkää Tykkää x 1
  14. Sonjuska Tuttu foorumilla Helmimammat 2017

    Kiitoksia, kyllä olin aivan loppu, mut silti voittaja fiilis. Monet sanoo, että ei sitä kipua yms muista jälkeenpäin, mutta kyllä mun muistin mukaan teki ihan perkeleen kipeetä, eka supistukset, sit ponnistus ja se alapään tuska synnytyksen jälkeen. Mut tosiaan, palkinto mitä parhain. :Heartred
    • Tykkää Tykkää x 1
  15. kotikissa Tuttu foorumilla Helmimammat 2017

    Mä muistan että oli todella kivuliasta, mutta en esim. muista että miltä kipeät supistikset tuntui, vaikka niitä kesti 3 vrk O_O
    • Tykkää Tykkää x 1

Jaa tämä sivu