Synnytyskertomukset

Keskustelun 'Laskettu aika elokuussa 2016' aloitti JANOCH, 15 heinä 2016.

Vaihda nimimerkki! | Näin pääset alkuun/apua! | Top 100
  1. mävaan Tuttu foorumilla Huhtimammat 2018 Elomammat 2016

    ..
    • Tykkää Tykkää x 20
    • Voittaja Voittaja x 2
    Last edited: 13 tammi 2017
  2. Susamama Tuttu foorumilla Huhtikuunmammat 2015

    Ihanaa ja onnea ♡♡
  3. Hile85 Aloittelija

    Heräsin aamulla 20.8. siihen että lapsivettä lorahti pöksyihin. Siitä sit äkkiä pystyyn ennen ku koko sänky on ihan märkä! Onneks vähän vaan lakanat kastui, loput tuli lattialle :) Herätin miehen ja ajattelin jo et pian tulee lähtö sairaalaan. Supistukset ei kuitenkaan alkaneet ja sanoivat sairaalassa että vielä voi 24h olla kotona ellei tule olotilaan muutoksia. Supistuksia tuli epäsäännöllisesti koko päivän ja käytiin ihan pikkukävelylläkin että saataisiin supistukset tihentymäalueilta. Illemmalla sitten, joskus klo 17 aikoihin ne alkoivat muuttua tosi kivuliaiksi. Supistuksia tuli kuitenkin vielä niin harvoin että en halunnut lähteä "turhaan" sairaalaan. Aloin jo vähän väsymään supisteluihin ja klo 21 aikoihin supisteli n 10-15 min välein. Päätin et nyt lähetään tai joudutaan synnyttää kotona! Kolmas lapsi niin pelko oli et tulee nopeasti.

    Sairaalaan kirjattiin sisään klo 22.30 aikaan, ensin tutkittiin ja olin jo n 4cm auki. Käyrät otettiin samalla kun kätilö laittoi salia valmiiksi ja soitteli lääkäriä paikalle. Saliin kun päästiin sain onneks ilokaasua pahimpaan kipuun. Ei se kaasu varsinaisesti auttanut, mut sainpahan keskityttyä hengittämiseen enemmän ku kipuun. Sain spinaalipuudutuksen, joka yhdessä ilokaasua kanssa auttoi pahimman yli. Klo 23.45 maissa oli ihana kivuton hetki, vaikka supistukset tuntuikin niin eivät olleet hirveän pahoja. Vartin päästä kivut lisääntyi ja pyydettiin kätilö paikalle et laittaisi epiduraalin. Kätilö tutki ja sanoi et oon jo kokonaan auki et voitais vaikka yrittää ponnistaa. Hassua oli et itse en tuntenut yhtään ponnistustarvetta, pelkät supistukset. Kahdesta aikaisemmasta on tullut myös selkeä ponnistamisen tarve. Tästä syystä arvelin ettei se mihinkään vielä synny kun ei kerran ponnistuta! Mut yritettiin kuitenkin ja ilokaasun voimin sitten ponnistettiin n 15 min ajan ja tyttö oli kuin olikin maailmassa! Klo 00.24 siis syntyi. Tuli ihan nauru kun en uskonut sen niin helposti tulevan! :)

    Isä leikkasi napanuoran ja sain tytön heti syliini. Osasi muuten heti hakeutua rinnalle ja imu sujui hienosti jo synnytyssalissa! Nyt ei vielä ole maito kunnolla noussut, joten toivon että pian nousisi niin sais neiti tarpeeksi ruokaa!
    • Tykkää Tykkää x 14
    • Voittaja Voittaja x 1
  4. Pöppiäinen89 Aloittelija

    Elokuun viimeisen päivän aamuna heräsin klo 5.30 kun tunsin vesiputouksen sisälläni. Ehdin juuri nousta sängystä, kun lapsivedet hurahti lattialle. Noin 7.30 oltiin sairaalassa ja huomattiin supistusten alkaneen. Pääsin suoraan synnytyssaliin. Kivun lievitykseksi sain lämmintä suihkua, ilokaasua ja epiduraalin. Ponnistamaan aloin vasta puolen yön aikaan. Parin tunnin ponnistaminen jälkeen syntyi ihana prinsessa :) Ponnistamisen aikana minulle tehtiin eppari ja repesin silti. Verta menetin melkein 900g. Kätilöt auttoivat vauvan leuan ulos. Olin kuulemma aikas tiukka... Tämä kaikki sattui ihan järkyttävän paljon, itkin ja huusin niin että koko sairaala raikas. Mieheni joutui poistumaan hetkeksi salista vessaan nostamaan jalat ylös. Hän sai kuitenkin napanuoran leikata :) Olin todella sekaisin sinä aikana kun minua ommeltiin. Höpötin ihan omituisia asioita. Ennen kuin synnytyssalista pois pääsi, piti pissaamisen onnistua. Pyörryin matkalla vessasta pois. Osastolle pääsin aamukuudelta. Hb oli pari päivää alta 90. Nyt ollaan vauvan kanssa kotona, mutta en edes suostu ajattelemaan toista lasta :/ niin ikävät muistot jäivät.
    • Sympatiaa Sympatiaa x 4

Jaa tämä sivu