Synnytyskertomukset

Keskustelun 'Laskettu aika joulukuu 2012' aloitti Mymmeli-85, 28 joulu 2012.

Vaihda nimimerkki! | Näin pääset alkuun/apua! | Top 100
  1. Mymmeli-85 Peruskäyttäjä

    Täällä voi jakaa oman synnytyskokemuksensa niin laajasti tai lyhyesti, kuin itse haluaa.
  2. Mymmeli-85 Peruskäyttäjä

    Tässäpä meikäläisen synnytystarina:

    Heräsin 21. päivän "aamuna" noin puoli kolmen aikaan kipeään supistukseen. Seuraava supistus tulikin sitten jo heti kymmenen minuutin päästä, eli voisi sanoa, että heti oli täysi rähinä päällä. Supistukset olivat kyllä todella "lempeitä" ja niistä selvisi helposti pienellä hytkytyksellä ja lantion keinuttelulla. Vähän puoli viiden jälkeen soitettiin anopille, että laittaa auton lämpiämään, että pääsee esikoisen vahdiksi. Samoihin aikoihin supistusten väli puolittui viiteen minuuttiin. Sitten ei mennytkään kauaa, kun supistusväli oli enää noin 3,5 minuutin luokkaa. Anoppi tuli vihdoin noin puoli kuuden aikoihin ja samalla ovenavauksella lähdettiin sitten miehen kanssa sairaalaan. Svo:lle meidät on kirjattu kymmentä vaille kuusi. Siinä sitten otettiin sykekäyrää, tutkittiin kohdunsuun tilanne (4 cm auki), vaihdettiin sairaalavaatteet ja annettiin peräruiske. Noissa touhuissa meni noin tunti ja synnytyssaliin päästiin ihan vähän ennen seitsemää.

    Vielä saliin päästessäkin supistukset olivat aika samalla tasolla, kuin kotonakin, eli helposti kestettävissä. Mutta melko nopeasti muuttuivat sitten kipeämmiksi. Ensimmäinen kivunlievityskeino oli geelipussi, joka toimi hyvin hetken, mutta sitten oli siirryttävä vähän järeämpiin keinoihin. Ilokaasulla pärjäsin vajaan tunnin eteenpäin, mutta sitten oli pakko pyytää epiduraali, kun tuosta kaasusta alkoi tulla huono olo eikä se enää auttanutkaan ihan samaan tapaan. Muutaman kerran tuon kaasun kanssa kävi kyllä sitenkin, ettei sen otto osunut ihan kohdilleen, vaan aloitin joko liian myöhään tai lopetin vähän liian aikaisin. Eli paremmalla ajoituksella olisi toiminut paremminkin. Epiduraalin sain puoli yhdeksän maissa. Hetken aikaa kesti, että vaikutus saatiin oikeaan paikkaan. Kalvot puhkaistiin yhdeksältä, kun ponnistutti ihan valtavasti. Siitä ei sitten mennytkään kuin 23 minuuttia siihen, kun pieni mies oli pihalla.

    Ponnistusvaihe kesti 10 minuuttia. Ilmeisesti tuosta epiduraalista johtuen oikeaa ponnistussuuntaa oli hieman hankala hahmottaa ja ainakin kerran ponnistus karkasi ylöspäin, kun naama oli touhun jäljiltä täynnä verenpurkaumia... :D Poika syntyi siis klo 9:23 ja istukka 11 minuuttia myöhemmin. Synnytyksen kokonaiskesto oli 6 tuntia 54 minuuttia.

    Inhottavin vaihe oli tuo viimeisin. Esikoisen synnytyksessä en oikeastaan tuntenut mitään, kun kätilö paineli masua, mutta silloin epiduraali oli ehtinyt vaikuttaa pidempään ja lisäksi episiotomian takia väliliha oli puudutettu, joten noilla oli varmasti jotain tekemistä asian kanssa. Mutta siitäkin selvittiin. Pieni repeämä/haava tuli tuon vanhan eppariarven kohdalle, mutta tikkejä ei siihen tarvittu.

    Pojan syntymämitat olivat 4190 g ja 53 cm. Päänympärys oli 35 cm ja Apgar-pisteet 9.

    Synnytyksestä jäi todella positiivinen mielikuva ja vaikka olinkin pohtinut luomuna synnyttämistä, niin luulenpa, etten kyllä tuollaista nelikiloista pystyisi luomuna synnyttämään, ellei kyseessä olisi ns. syöksysynnytys, jolloin mitään ei ehtisi saada. :D Esikoisen synnytykseen verrattuna nyt pystyin kuitenkin paremmin sietämään noita supistuksia ja sain pidempään olla pystyssä ja liikkeellä, eikä homma menny pelkäksi sängyllä makoiluksi. Koska kaikki sujui niin hyvin ja ilman komplikaatioita päästiin pojan kanssa kotiin jo seuraavana päivänä. Osastollaolosta en nauttinut sitten yhtään. Jotenkin tosi levotonta eikä omaa rauhaa ollenkaan. Onneksi tuo nopea kotiutuminen onnistui. :) Jos vaan näin meille suodaan, niin kyllä minä kolmannenkin kerran voin tähän touhuun lähteä!
  3. MPOP Rakastunut foorumiin

    Tässäpäs minun synnytyskertomukseni: 

    Eli menin sairaalaan jo 7.12. kolme yötä kestäneiden kamalien selkäkipujen takia, kun en tiennyt oliko ne supistuksia vai mitä, kun kivut olivat niin kovia ja tuntuivat aaltoilevan. Minut pistettiin käyrille, mutta supistuksia ei piirtynyt. Lääkäri otti minut sitten osastolle, kun en ollut kolmeen yöhön nukkunut, jos synnytys olisi käynnistymässä, että saisin vähän levätä ja olisi mahdollisuus vähän tujumpiin kipulääkkeisiin kuin Panadoliin (siis selkäkipuihin). Minulta otettiin rutiinipissanäytteet ja siinä oli valkuaista. Verenpaineetkin olivat taas koholla, niinkuin olivat olleet jo viikolta 32. Osastolla ollessa aloitettiin virtsan vuorokausikeräys, koska kaikissa pissanäytteissä oli proteiinia ja tulehdusarvot lähtivät nousemaan. Minulla oli myös korkea vedenmeno perjantaina ja lapsivesiä lorahti aina silloin tällöin. 

    Kaikki kokeet ja verenpainemittaukset viittasivat siihen, että minulle on kehittynyt lievä raskausmyrkytys ja sen takia synnytys päätettiin käynnistää, sunnuntaina koko rumba aloitettiin. Olin jo tätä ennen 2 cm auki, mutta kanavaa oli vielä jäljellä, joten lääkäri päätti, että annetaan tabletteja ja jos niillä synnytys ei lähde käyntiin, niin odotetaan vain, että kanava häviää ja sitten kalvot puhkaistaan. Kolmisen päivää makoilin ja odottelin synnytyksen käynnistymistä, mutta supistukset lääkkeen annon jälkeen hiipuivat aina. Sitten tiistaina 11.12. kanava oli hävinnyt ja päästiin synnytyssaliin ja kello 11:15 kalvot puhkaistiin ja synnytys lähti siitä n. 10-15 min. päästä täyteen vauhtiin. Kivut olivat jo tässä vaiheessa ihan kamalat ja vauvan pää oli todella alhaalla, mikä aiheutti tosi epämukavan paineen tunteen jo tässä vaiheessa. Sain ilokaasua, mikä välillä auttoi ja välillä ei, siitä meni vain huppeliin, mutta kivut tuntuivat edelleen. En vissiin osannut sitä käyttää ihan silleen kuin olisi pitänyt. Sain epiduraalin parin tunnin päästä kalvojen puhkaisusta kun olo oli niin tuskainen, vaikka en ollut auennut juuri yhtään enempää. Sitten laitettiin oksitosiinitippa ja sen myötä aukesin sitten ihan hujauksessa 8 cm ja alkoi ponnistuttaa. Sitten odoteltiin n. viitisen supistusta ja sitten olin 10 cm auki ja sain ruveta ponnistamaan. Ponnistusvaihe kesti 10 minuuttia, vaikka se tuntui kestävän ikuisuuden! :D Pikkuinen tyttö oli maailmassa 16:10. Istukka syntyi 19 min päästä. Synnytyksen kokonaiskestoksi tuli 5 h 24 min. Repeämiä ei tullut, mutta pieni haava.
     
    Tytön mitat oli 2510 g, 46 cm ja päänympärys 33 cm. Apgar 9/9/9. 

    *Pientä lisäystä tekstiin*

    Synnytyksen jälkeen kun olimme lähtemässä synnytyssalista kun olin käynyt sihkussa ja olimme syöneet, kätilö painoi vielä kohdun ja sieltä kaikkien yllätykseksi tuli monta todella massiivista verihyytymää, niitä tuli useampi ja menetin yhteensä kilon verta, jonka myötä hemoglobiini oli alhaisimmillaan 78.  
  4. Hilla83 Peruskäyttäjä

    Täällä ei synnytyskertomusta sen enempää kuin, että sektioon mentiin koska lapsivettä ei ollut mahassa lainkaan ja vauva ei olisi kuulemma kestänyt odotella enää pidempään ilman, että sen vointi huononee. Olin sairaalassa kaksi päivää ja koittivat vauhdittaa synnytyksen alkua, mutta kun ei onnistunut eli supistukset oli heikkoja niin päättivät pelastaa vauvan pinteestä toisen päivän iltana. Ja hyvä niin, sain terveen ja pirteän tytön 10 päivää yliajalla :)
  5. Isabell Tuttu foorumilla

    Synnytyskertomus pikaisesti rustattuna :) 15 pvä aamuyöllä heräsin supistuksiin ja klo 6 piti nousta ylös, sen verran kipeetä tekivät. Niitä sitten tuli n. 10 min välein ja muuttuivat koko ajan kivuliaammiksi. Sinnittelin kuitenkin kotona niin pitkään kuin mahdollista ja illalla 23 aikoihin lähettiin ajelemaan synnärille, supistuksia tuli aika tiheesti ja olivat tosi kipeitä. Sisälle kirjauduttiin joskus 23.30 ja olin tuolloin 3 cm auki. Ottivat siis ensin käyrille ja tarkistivat kohdunsuun tilanteen. Päästiin miehen kanssa perhehuoneeseen lepäämään, sain lämpimiä kauratyynyjä ja Petidin pistoksen lihakseen, jos saisin kivuilta torkahdettua. En saanut, kun ei paljoa tuntunut vaikuttavan, soitin sitten kelloa 02.30 aikoihin ja olinkin 5 cm auki ja päästiin synnytyssaliin. Alkuun menin ilokaasulla aika pitkään, ja sitten kun se ei enää tehonnut, niin sain epiduraalin. Sen jälkeen supistuskivut hellittivät ja pääsin istuskelemaan keinutuoliinkin.Laitettiin aamulla myös tippumaan supistuksia tehostavaa lääkettä. Aamulla 7 aikaan olin joku 8 cm auki ja henkilökunnan vuorokin vaihtui. Tulin tosi huonovointiseksi ja oksensin runsaasti. Olo sitten vähän helpotti, mutta samalla kauhistutti, miten selviän ponnistusvaiheesta, kun on niin heikko olo! Kivutkin palasivat kahta kauheempina takaisin ja kesti ennen kuin sain epiduraalia lisäannoksen. En paljoa vaikutusta tuntenut ja olinkin tuolloin 10 cm auki, kello oli jotain lähellä 8. Siitä alkoikin sitten mun mielestä kivuliain vaihe koko synnytyksestä. Ponnistusvaihe kesti reilu tunnin ja tyttö syntyi 16.12 klo: 09:09 <3 Välilihaa ei leikattu ja sain onneksi vain kakkos asteen repeämän ja pystyin heti synnytyksen jälkeen istumaankin, tikkejä tuli kuitenkin. 10 min tytön syntymästä syntyi jälkeiset. Tyttö oli syntymän jälkeen vaisu, eikä reagoinut kunnolla ärsykkeisiin ( ei parkunut ollenkaan ) niin kiireellä sitten punnaisivat ym ja veivät happikaappiin, mies oli siellä mukana. Joku puoli tuntia ne siellä oli, sillä aikaa siis synty jälkeiset ja kätilö tikkas. Ehtihän siinä huolestua, mutta kätilö vakuutti, ettei mitään suurempaa hätää ole. Tyttö olikin pulauttanut reippaasti kirkasta lapsivettä siellä kaapissa ja sen jälkeen sitten hyvin ruvennut huutelemaan :) Tämän jälkeen toivat sitten tytön rinnalle. Sairaalassa vietettiin melkein viikko. Synnytyksestä ei jäänyt mitään suurempia traumoja, vaikka kyllähän se kipeää teki ja vauvan voinnista huolestuin syntymän jälkeen. Mutta kyllä mä voin joskus uudestaankin synnyttämään mennä :) Tyttö syntyi siis rv 39 + 4. Painoa oli kertynyt 4000 g ja pituutta 52.5 cm <3
  6. LauraT Peruskäyttäjä

    Jaahas, elikkä jouluaatto saatii viettää ihan niin ku haluttiiki, hyvin syödessä avattii lahjoja ja nautittii olostamme ja kasattii esikoiselle parkkitaloa. Painuttii nukkumaa joskus klo 01.00. vähä ennen klo 03.00 esikoinen heräs ja kävin laittaa takas nukkumaa, menin sänkyy ja selässä asti tuntu eka supistus. En kattonu kelloa mut ei menny kauaa kun tuli jo toinen laimea selässä asti tuntuva. Menin vessaa ja vessassa tuli taas supistus. Sitte katoin kelloa kun tuli uusi supistus ja n.5min oli välissä, menin nojatuolii istumaa josko se helpottais, mut tuliki 4min välein supistuksia. joskus 03.30 herätin miehen että supistuksia tulee alle 5min välein ja tullu puolisen tuntia. Mies kysy että olenko jo soittanu ukille että tulee tänne. "No mut eihä niit oo tullu ku vasta puoli tuntia" Mies oli kyllä sitä mieltä että soitan heti isälleni, ja kiros ku on nälkä. "No kerkeethä sie nyt syödä aamupalaa" samaa aikaa kirosin ku koko ajan kipeämpiä supistuksia tuli ja koko ajan useammin ja useammin. Mies päätti kuitenki käydä putsaamassa auton ku lunta oli satanu varmaa 40cm. Soitin sitte isälleni ja pyysin tulemaa kuitenki sanoin että mitää kiirettä ei ole että pikkuhiljaa ku tulee ni kerkeää heräämää. 

    Joskus klo. 04.00 aikoihin isäni soitti ja sano että on n.20km päässä tulossa, että vieläkö olen kasassa. "Joo, saat ajaa niin kovaa ku uskallat, supistuksia tulee 2min välein ja niitä on tullu jo reilu 15min" Sit en enää kelloa kattonukkaa muuten ku minuutteja puhelimesta että kuin usein niitä supistuksia tulee. Joskus 4 jälkee isäni tuli ja me lähtiiki sitte ihan saman tien, supistukset oli todella kipeitä ja tuli 1-2min välein, kipu oli jotain sanoinkuvaamatonta se vihlasujen ja kiristysten ja sattumisen määrä oli kamalaa. 

    Päästii sairaalaa ja pyysin välittömästi puudutusta ja jotain helpotusta oloo. Kätilö teki sisätutkimuksen ja totesi olevansa pahoillaa mutta puudutuksia ei keretä antaa että kipin kapin salii että on enää pieni reuna jälellä. Salissa otin sitte ilokaasua ku ei muutakaa saanu enää, yllättävän hyvin autto ku ties ettei muutakaa ole. :D Kätilö teki taas sisätutkimuksen ja sano että odotellaa että kalvot puhkeaa. "Voitko puhkasta ne ku mie haluan tästä kivusta eroo jo" Kätilöä nauratti ja puhkas kalvot. Siitä joku 5min eteepäin tuli ponnistamisen tarve ja ponnistin, SATTU IHAN HELVETISTI!! Täyty opetella ponnistamaa vaikka sattu ettei pidättäny. 3min eli 2 tai 3 ponnistusta ja ähisin pojan pihalle. 

    Poika pyöreäpäinen oli itteää 52,5cm ja 3935g Päänympärys oli jotain 38cm pintaa. 
    Napanuora oli kaulan, vartalon ja jalan ympärillä. 
    Koko synnytys ekasta supistuksesta siihen ku istukka tuli ulos kesti 2h38min. Ponnistusvaihe kesti sen 3min. 
    Repeämiä tuli pari pientä ja 2 tikkiä laitettii. 

  7. Mymmeli-85 Peruskäyttäjä

    LauraT: Siellähän on ollu nopeaa toimintaa! :) En kyllä uskalla kuvitellakaan tuota kipua, kun ilman puudutuksia joutuu synnyttää, mutta onneksi sentään ehdit sairaalaan! Ja hienoa, että kaikki meni hyvin. :) Oot kyllä melko sissi, kun noin isopäisen lapsen sait tähän maailmaan ilman puudutuksia.
  8. terhisusanna Uusi käyttäjä

    SYNNYTYSKERTOMUS (39+3)

    Oli 4.12.2012 39+2 ja minulla oli aika ultraan sen takia, koska minulla oli raskauden ajan diabetes, mutta onneksi sain ruokavaliolla sokerit kuriin ja ei tarvinut syödä lääkkeitä eikä pistää itseä, mutta lasta tarkkailtiin noin 3 viikon välein loppuajasta ja katsottiin, että lapsen paino ei ala nousemaan. No Ultrassa kävi sitten ilmi, että napanuoren toiminta on alkanu vähän heikentyyn ja lapsen painoarvio on 3,3 kiloa niinpä minut laitettiin sitten seuraavana
    5.12.2012 käynnistykseen klo.7.30 piti olla synnytyssalissa.

    Noniin tuli 5.12 ja aamu alkoi hyvin ja noi 7.10 oltiin lähdössä sairaalaan kunnes huomasin että automme ei lähde käyntiin ja paniikkihan siinä tuli, että ei keretä oikeaan aikaan sairaalaan, mutta onneks sitten 7.20 saatiin auto käyntiin ja päästiin matkaan.

    Synnytyssairaalassa oltiin noin 7.28 ja päästiin suoraan synnytysvastaanotto huoneeseen missä otettiin vauvan sydänääni käyriä ja annettiin peräruiske sekä sen jälkeen mentiin huoneeseen odottamaan, että lääkäri saapuu ja katsoon, että miten aletaan käynnistämään synnytystä klo oli noi 10:nen ja odotettiin siinä sitten, että lääkäri tulee ja lääkäri saapui sitten 11- 12 aikaan (tarkkaa aikaa en muista). No lääkäri tutki siinä minut ja olin jo 2 senttiä auki ja kanavaa noi 1 sentti jäljellä ja ultrattiin vauva ja siinä huomattiin että vauva on avotarjonnassa, mutta se on sen ajan murhe ku synnytyskäynnistyy sanoi lääkäri. Lääkäri määräsi, että käynnistys aloitettaisiin oksitosiinitipalla. Tippa laitettiin minulle siinä 12.30 – 13 aikaan.

    Siinä sitten vain katsottiin telkkaria miehen kanssa ja odotettiin, mutta mitään tuntunu tapahtuvan ja niinpä mies sanoi sitten, että hän lähtee käymään kaupassa noin.14.20 ja itse sitten ajattelin vähän aikaan pitää silmiä siinä kiinni, kun viime yönä ei oikeen tullu nukuttua ja tiesin, että tarvitaan paljon lepoa koska synnytys saatta kestää tosi kauan ja voimathan siinä menee. Torkahdin siinä sitten vähän aikaa kunnes heräsin siihen, että luulin pissanneeni sänkyyn, mutta sitä tuli vaan ja tuli kunnes tajusin, että se on lapsivettä klo oli 14.55 ja kutsuin hoitajan joka toi “Vaipan” ja sänkyyn suojan, sekä soitin heti tienkin miehelleni että lapsi vedet on menny ja sillä välin soitin äidilleni kertoakseni uutiset, koska hänen oli puhe tulla kanssa mukaan synnytykseen minun ja mieheni lisäksi. Sillä välin kun puhuin äitini kanssa niin mieheni saapui jo sairaalaan. Sen jälkeen alkoi sitten odottelu, että koska supistukset alkaa. Kävelimme mieheni kanssa todella paljon, mutta mitään ei tapahtunut ja sitten vanhempani tulivat käymään katsomaan vointiani klo.18.30 ja siinä sitten rupateltiin kunnes huomasin ensimmäisen supistuksen ja samaan aikaan kätilö tulikin klo. 19.03 ja laittoi minut käyrille katsomaan vauvan sydänääni käyriä ja sanoi samalla että katsotaan myös supistuksia ja niitä alkoikin piirtyyn hyvin noin 3 – 5 minuutin välein, mutta vielä ne eivät olleet kovinkaan kipeitä. sen jälkeen kätilö lisäsi tippaa lisää.


    No vanhempani sitten lähtivät käymään siskoni tykönä mihin isäni jäisi kun äitini tulisi mukaan synnytykseen ajattelin, että lähden saattamaan vanhempani alhaalle, koska supistukset eivät vielä olleet kovinkaan kipeät. No päästiin sinne asti mihin vanhempani olivat jättäneet takin ja siinä sitten iskikin todella kova supistus ja ilmoitin vanhemmilleni, että taidan mennäkin huoneeseen takaisin ja lupasin ilmoitella äidille heti kun pääsen synnytyssaliin niin hän tulisi. Noniin pääsin siinä sitten mieheni tuella takaisin huoneeseen ja saman tien soitin kelloa ja ilmoitin haluavani jotain kivunlievitystä ja kätilö tutki ja olin noin 3 senttiä vasta auki ja se oli aikamoinen pettymys, mutta onneksi pääsin synnytyssaliin ja kätilö heti kysyi, että mitä kivunlievitystä olin ajatellut ja sanoin että epiduraalia, niinpä hän sitten soitti ja tilasi anestesialääkärin, siinä kätilö sitten laittoi tipan ja alkoi antamaan nesteytystä koska puoli pussia on vähintään pitänyt mennä ennen kuin saan epiduraalin. Siinä vaiheessa sitten äitini saapui synnytyssaliin nro 2. Samaan aikaan kätilö sanoi että tarkistetaanpa tilanne ja olin auki vasta noin 4 senttiä sekä hän laittoi vauvan päähän anturan mikä katsoo vauvan sydämmensykkeet. Melkeen heti tuon jälkeen saapui sitten anestesialääkäri nuori mies joka esitteli itsensä ja alkoi laittamaan epiduraalia, eikä siinä vielä kaikki hän ei osannut laittaa sitä oikeen ja sorkki sitä monta kertaa väärään kohtaan muistan sen että yhdessä vaiheessa sanoin äidilleni että olisin mielummin ollut ilman puudutusta ja synnyttänyt luonnollisesti kun olisin ottanut epiduraalin minkä laitto oli yhtä helskuttia.

    Onneksi jossain vaiheessa anestesialääkäri sanoi, että nyt se vissiin meni oikeen ja sain olla normaalisti, mutta sen epiduraalin laitto ja se kärsimys oli turhaan, koska epiduraali ei auttanut yhtään niihin kipuihin, mutta minun ONNEKSENI kätilö tarkisti tilanteen ja huomasi minun olevan jo 9 senttiä auki ja kätilöllä vaihtui vuoro ja vuoroon saapui minun toivomani ihana kätilö todella symppis semmoinen.

    Heillä oli palaveri menossa kunnes tunsin todella kovaa paineen tunnetta ja halusin alkaa ponnistamaan niinpä soitin kelloa ja kätilö saapuikin heti ja tarkisti tilanteen ja sanoi, että ihan vielä ei saa ponnistaa,koska siellä oli jokin kova reuna vielä ja hän laittoi mulle jonkun piikin pehmittämään sen reunan ja 


    klo. 22.04 sain alkaa ponnistamaan, mutta siinä vaiheessa iski täysi paniikki ja en uskaltanutkaan ponnistaa kuin vähän, koska pelkäsin repeämistä todella paljon. Siinä aikani vitkuttelin ponnistuksen suhteen kunnes tajusin, että en pääse pakoon tästä tilanteesta ja pakkohan se vauva on sieltä ulos saada ja enkä mä sitä ulos saa jos en ala ponnistaan ja siinä vaiheessa hätäännyin vielä enemmän kun sanoivat että lapsen sydänäänet laskevat joka supistuksen kohdassa. Sitten alkoi kunnon ponnistus, mutta kätilö huomasi siellä olevan jonkun kovan reunan mikä ei pehmene ja hän lähti hakemaan toista kätilöä ja tämäkin kätilö totesi saman asian, vauva ei päässyt tulemaan sen kovan reunan 
    takia alas päin ja lääkäri sitten saapuikin, koska vauva ei päässyt alaspäin ja vauvan sydänäänet laskivat koko ajan. 



    Ponnistusvaihetta oli mennyt silloin jo 50 minuuttia ja yhtäkkiä supistukset heikkenivät todella paljon siinä vaiheessa ne olivat antamassa minulle tablettia joka koventaa supistuksia mutta siinä vaiheessa olin jo niin väsynyt ja poikki että en suostunut ottamaan ja niinpä he joutuivat lisäämään tippaa. Sen jälkeen lääkäri joutui leikkaamaan sen kovan kohdan ja saatiin vauvaa alas päin, mutta vauvan sydänäänet heikkenivät niin paljon että lääkäri päätti ottaa imukupin käyttöön ja sen jälkeen kun lääkäri oli laittanut pienen imukupin vauvan päähän niin seuraavan ponnistuksen aikana 
    meille syntyin

    klo 23.08 todella IHANA JA VALLOITTAVA PIKKUPRINSSI Joka vei heti Äidin, Isän Ja Mummon Sydämmen. 3330g ja 47cm ja pää 35.

    Poika Syntyi oikeassa tarjonnassa, vaikka alussa ultralla katsottuna poitsu oli avotarjonnassa.
    Poika pääsi heti rinnalle ja minun äitini sai katkaista napanuoran joka oli vauvan pään ympäri ja jalan ympäri sen jälkeen isukki pääsi kylvettään vauvaa sillä välin kun minun piti ponnistaa istukka ulos ja istukka syntyi 23.15 ja se oli niin täydellinen, että kätilön piti näyttää se meillekin. Sen jälkeen alettiin tarkistamaan, että paljonko olen revennyt ja huomattiin, että repeämiä oli todella paljon ja sen takia jouduin nukutukseen ja leikkaussaliin parsittavaksi ja parsiminen oli kestänyt yli tunnin, minkä jälkeen minut siirrettiin teholle valvontaan, koska heräämöä ei ollut enään silloin yöllä ja lääkärit olivat päättäneet, että jään sinne aamuunasti tarkkailtavaksi.

    LOPPU HYVIN KAIKKI HYVIN!! Aamulla pääsin takaisin synnytysosastolle missä iskä ja lapsi olikin nukkumassa vielä!! :)

    Olin revennyt 3 C:n asteen repeämän, eli se pelko kävi todeksi kun piti ponnistaa.

    Synnytyksen kesto oli 4h15min josta

    I Vaihe 3 h ja 5 min josta

    II Vaihe 1 h ja 3 min

    III Vaihe 7 min

    Ps. Ensi kerralla jos synnytyn vielä alakautta niin otan minispinaalin, minkä kätilö kertoi varmasti tehoavan, mutta voi olla että vaadin kumminkin sektion repeytymien takia, että enään en repeä niin pahasti. Repeämisten toipumiseen meni yli 6 viikkoa.

    Toivon, että kaikki naiset saavat kokea synnytyksen, koska se on yksi maailman ihmeellisimmistä ja ihanimmasta asioista mitä nainen saa kokea!! Kaikille Onnea Synnytykseen Ja Muistakaa Hengittää niin se aukoo paljon nopeammin paikat kuin huutaminen tai vastaan pitäminen!!emoticon  emoticon




  9. -Dolly- Tuttu foorumilla

    Mula meni muutama päivä enenn laskettua aikaa lapsivedet klo 20.00 saunan jälkeen. Sit puolen tunnin päästä siitä sairaalaan. Sairaalassa alkoi supistelut n.5min välein ja siitä aika äkkiä tiheni pariin minuuttiin. Muutaman tunnin makoilin sängyllä ja tuskailin tiheneviä supistuksia. Kävin välissä suihkussa siinä toivossa että se lieventäis kipuja. Päinvastoin, vaan pahensi niitä. No sit mentii jo synnytyssaliin, otin ilokaasua, sain epiduraalin. Supistukset hellittivät ja sain välillä lepuutella silmiäki. Sit puyudutus lakkas ja olivat juuri lisää laittamassa kun huomattiin että oon täysin auki ja valmiina synnyttämään. Eli puudutetta ei sit enää laitettu, jotta tuntisin ponnistamisen tarpeen paremmin. Sit rupesin ponnistamaan ilman puudutusta. Ponnistusvaihe kesti n. 20min ja sian hänet omin voimin ulos ja terveenä syntyi. Koko synnytys kesti 7h 15min. Synnytyksen jällkeen pitelin vauvelia sylissä samalla kun jälkeiset tuli ja parit tikit laitettiin pienehköihin repeämiin. Tikkien laitto ei sattunut yhtään. Sitten menin suihkuun nja mies kylvetti vauvan, Sit syötiin sairaalan tarjoama juhlava aamiainen ja vaan toljotettiin meidän nukkuvaa vauvaa. :)

Jaa tämä sivu