Laitellaas stoori nyt kun poitsu koisii masu täynnä tyytyväisenä ♡
20.6. La aamuyöllä alkoi tulla napakoita pitkiä supistuksia, jotka jatkuivat koko vuorokauden ja kipenivät myös.
La-su yönä en saanut nukuttua supistuksilta kuin 3h TENS-laitteen avustuksella. Kävin kuumassa suihkussa kahdesti yöllä, kävelin ulkona ja opettelin TENSin käyttöä. Supistusväli noin 10-15min.
Aamulla välit tihenivät alle 10minuuttiin ja laskin synnytyksen alkaneen kello seitsemän tienoilta. Koitin pysyä jalkeilla, koska istuen/makuulla kohtu ei työskennellyt niin hyvin (välit piteni) ja teki liian kipeää. Supistaessa pyörittelin lantiota ja koitin vähän kyykkiä jms, jotta vauva laskeutuisi hyvin. Kotona koitin kohdunsuuta ja arvelin olevani 3-4cm auki kun lähdettiin synnärille puolen päivän jälkeen.
Sairaalaan kirjauduttiin 12.40. Auki 4-5cm (jee, olin osannut arvioida itse tilanteen hyvin!). Lähdettiin portaita ravaamaan miehen kanssa.
14.36 tultiin takaisin osastolle. Supistaa arviolta 5-8min välein. Kohdunsuun tilanne kuitenkin ennallaan, joten mennään kammariin odottelemaan edistystä.
Supistuksia alkaa tulla tiheästi, ihan minuutin välein. Päivällisen syömisestä ei tahdo tulla mitään, kun koko ajan supistaa enkä ehdi syödä suuta välissä tyhjäksi. Hakeudun helpottamaan oloani sänkyä vasten kyykkyyn. 16.30 kätilö tutkii (ajatuksena, että mies voisi lähteä syömään mikäli tilanne ei ole edistynyt). 6cm auki! En päästä miestä lähtemään, vaan siirrytään saliin (16.39). Matkalla kätilö toteaa, että mennään laittamaan kaikki valmiiksi, ettei tule kiire. Naurahdan mielessäni, "ai kiire? No ei varmana tällä synnytyshistorialla!".
Salissa alkaa tulla voimakkaita supistuksia lyhyillä väleillä. TENSiin tehoja koko ajan lisää, nojaan sänkyä vasten polvillani supistaessa ja koitan äänenkäytöllä saada hallittua kipua. Jonkun supistuksen välissä mies käy halaamassa ja mä rupean vaistomaisesti itkemään, ilman syytä. Liikutuin kai vähän shokissa. Seuraavalla supistuksella kätilö kuulee mun äänenkäytöstä, että homma edistyy. Hän sanoi, että mulla on menossa "8cm epätoivo", osaa tulkita sen - normaali reaktio kuulemma. Pari supistusta tulee, niihin tulee kerta kerralta hurjasti voimaa lisää. Tunnen kun vauva laskeutuu ja kalvot poksahtaa (lapsivettä vain pisaroita! Esikoisella sama juttu). Luonto ottaa vallan, ääntelen kovaa aaaaaaa ja mmmmm ja kroppa pakottaa ponnistamaan, tai oikeammin mun kroppa ponnisti vaikka koitin laittaa vastaan. TENS boostaa koko ajan kovilla tehoilla. Kätilö ilmeisesti (?) supistaessa kokeilee kädellään mun takaa, että vauvan pää alkaa tulla. Komentaa napakasti jakkaralle. Samantien samoilla supistuksilla työnnän vauvaa ulos, kroppa tekee työtä käskemättä hullulla voimalla. 17.02 poika syntyy, yksi pitkä 2min supistus ja se oli siinä.
Eli ehdittiin olla alle 25min salissa kun poika syntyi. Whaaaat???
Poika syntyi niin kovalla vauhdilla, että oli kuin mustikka syntyessään. Tokeni kyllä pian. 3750g ja 48cm, pipo 36cm. ♡♡♡ pääsi heti rinnalle, toista tuntia saatiin tissitellä ennen mittauksia. Jälkeiset syntyy 10min päästä. Pieni nirhauma tuli klitoriksen tienoille, siihen kaksi tikkiä.
Oli ihan hurjan voimaannuttava kokemus, tavallaan aika rajukin. Hirmu erilainen kokemus kuin aiemmat synnytykset! Mutta mitään ei jäänyt hampaankoloon, päin vastoin. Oon aivan ällikällä lyöty koko touhusta. kätilö oli mahtava, huomioi kaikki toiveet pyyteettä ja oli tukena.
Suosittelen TENSiä kaikille!!!! Mahtava laite!!!! :)