Synnytysasento

A

akj20

Oman äänensä löytänyt
Ootteko itse saaneet valita missä asennossa synnytätte?

Itse olen aina ajatellut että tuntuisi luontevimmalta/parhaimmalta olla seisaaltaan tai kontilleen, mutta itselle sattui niin äkäinen kätilö että ei ollenkaan kuunnellut. Siinä vaiheessa kun tosissaan piti alkaa ponnistamaan niin "komensi" minut selälleen ja piti itse pitää omat jalat koukussa mikä tuntui siinä hetkessä kaikkein hankalimmalta vaihtoehdolta. Tulevassa synnytyksessä aion kysellä kätilöltä etukäteen muitakin asentoja. Siitä ensimmäisestä jäi niin epämiellyttävä kokemus..
 
Molemmissa synnytyksissä olen itse saanut valita asennon jossa ponnistaa. Ja on tarvittaessa vaihdettukin asentoa jos itsestä tuntunu ettei olekaan hyvä.

Ekan synnytin selälleen sängyllä ja itte pidin jaloista kii. Kokemattoman synnyttäjän "virheen" tein että koko synnytyksen ajan olin sängyssä ja selkäänhän siinä sattui pahasti. Toisen kanssa liikuin ja olin jumppapallon päällä supistusten kanssa kun käynnisteltiin oksitosiinilla. Synnytysasento lopulta oli tuoli ja itse koin että siinä sai hyvin ponnistettua :)

Itse en ollut aatellut etukäteen muuta kuin että ei selällään. Kätilö sitten kertoi vaihtoehtoja ja kokeiltiin eka polviseisonnassa sängyllä päädystä tukien mutta jalat tutisi niin että ei onnistunut. Kannattaa kysellä kätilöltä asennoista ja kertoa tarkkaan omia oloja ja mietteitä. Kuitenkin hyvä muistaa että jotkin tilanteet vaatii erilaisen asennon.

Tsemppiä tulevaan synnytykseen!
 
Ekassa synnytyksessä oli pakko olla sängyllä puoli-istuvassa..oli niin väsynyt jo siinä vaiheessa ettei jalat kantanu ja muuta vaihtoehtoa ei ollut..lisäksi oli monenlaista piuhaa kiinni.

Tokassa liikuin koko avautumisvaiheen ajan. Kokeilin ponnistaa jakkaralla, mutta verenpaineet heitti alas ja meinasin pyörtyä.. Joten piti siirtyä sängylle puoli-istuvaan.

Kolmas syntyi käynnistettynä myös puoli-istuvassa asennossa. Kokeilin kyllä ensin kylkiasentoa, mutta ei löytynyt oikeaa ponnistussuuntaa, joten siirryin itse puoli-istuvaan ja vauva syntyi heti.

Kun tokan aikana liikuin koko ajan, niin kolmannen avautumisvaiheen ajan taas makasin sängyllä koko ajan. Jos lähti liikkeelle, supistukset tuntu tosi pahoilta, kun taas maaten niihin pystyi keskittymään paremmin ja "hengittelemään pois".

Kaikki synnytykset ollu tosi erilaisia. Vaihtoehdoista on kyllä hyvä ottaa selvää ja jutella kätilön kanssa.. Tilanne kuitenkin näyttää, mikä sopii parhaiten siihen hetkeen. :)
 
Olisin halunnut kokeilla synnyttää jakkaralla tai kontillaan, mutta kaksossynnytyksen takia se ei ollut mahdollista jatkuvasta sektiovalmiudesta johtuen. Sängyssä piti pysyä ja kun synnytys venyi pitkälle toisen vuorokauden puolelle, oli se oikeastaan ihan hyvä ratkaisu. A-vauvan synnytin kylkimakuulla, sillä siinä asennossa itsestä tuntui hyvältä ja kun synnytys eteni normaalisti, antoi lääkäri luvan ponnistaa siinä. B-vauvalle ei annettu enää vaihtoehtoja, vaan piti olla selällään jalat telineissä, jos olisi tullut kiire lähteä leikkuriin. Onneksi kaikki meni kuitenkin hyvin ja koska ensimmäinen vauva oli tehnyt hyvin jo tilaa, syntyi toinen jo melko helposti siitä huolimatta, että koin itse asennon hankalaksi ja epämukavaksi.

Jos joskus synnytän vielä uudestaan, toivon sopivan asennon löytyvän itsestään ja että saan synnyttää siinä asennossa, jossa minusta tuntuu hyvältä. :)
 
Halusin ponnistaa konttausasennossa ja siinä ponnistaminen aloitettiinkin, mutta kätilö pakotti episiotomianteon vuoksi puoli-istuvaan, mikä ei kyllä ollut erityisen mukava asento. Mulla on ollut häntäluuongelmia ja puoli-istuvassa ei ainakaan yhtään paremmaksi menneet, konttausasennossa olisi häntäluulle jäänyt enemmän tilaa.
 
Olisin halunnut kokeilla erilaisia synnytysasentoja. Valitettavasti poika oli perätilassa, minkä takia piti synnyttää selällään. Oli kyllä varsin ikävä asento ja tunsin kipua lonkka/lantio(/selkä)seudulla. Sain ponnistusten välissä olla alkuun kyljelläni, mikä oli jo paljon parempi. Voin vain toivoa että jos saan toisen, pääsen kokeilemaan jotain muuta asentoa.

Toivottavasti aloittaja ja muutkin saa ensi kerralla mukavan synnytyskokemuksen! Tosi kurjaa jos kätilö on ikävä. :sad001
 
Itse en ollut etukäteen ajatellut synnytys asentoa muuta kuin että "kyllä se tapahtuu luonnostaan ja tiedän siinä hetkessä mikä on hyvä". Selällään synnytin, enkä kivuiltani pystynyt edes ajattelemaan, missä asennossa oikein olen. Yhtään en ajatellut mitään, miten mun jalat on yms, en oikeastaan tiennyt mistään mitään. Pääs pyöri vaan "ponnista ponnista, vielä vielä, kohta on ohi, ponnista ponnista"

Varmaan on paljon kiinni minkälainen kätilö on ja vauvan tilanne. Kannattaa kirjoittaa synnytystoive listaan että haluaa kokeilla erilaisia synnytys asentoja.
 
Puoli-istuvassa kaikki kolme ulos ponnistettu. Se oli minulle oikein sopiva asento synnyttää. Kaikissa olin avautumisen aikana liikkeellä ja pystyssä lukuunottamatta reilun tunnin ajomatkaa sairaalaan.
 
Empä juuri.Oon ollut niin piuhoissa kiinni että liikkuminenkin ollu vaikeaa. Ja itte oon kyl tykänny siinä puoli-istuvassa asennossa ponnistaa,että sikäli kyllä ihan ok.
 
Molemmissa synnytyksissä aloittanut ponnistamisen kyljellään, mutta kätilön ehdotuksesta ei siis millään lailla pakosta, siirryin puoli-istuvaan. Luotin kätilöön, kun sanoi ainakin toisella kertaa että mitäs jos siirtyisit selälleen, niin tää vauva tulee nyt :) ja niin se tulikin. Ja etenkin tokan kohdalla kun synnytin ilman selkäpuudutteita, niin selällään ponnistaminen tuntui kaikista luontevimmalta js tiesi just miten työntää. Tokasta olin muuten aktiivisesti liikkeellä, Ekasta makasin piuhoissa.
 
Ja musta oli ihan mielettömän upeeta, että mun synnytystoivelistaa kunnioitettiin alusta loppuun. Ja siellä luki etten Ekana halua selällään ponnistaa, koska epiduraalin kanssa siinä oli musta hankala ponnistaa. Mutta onneksi kätilö ystävällisesti ehdotti, koska tällä toisella kertaa se toimikin parhaiten.
 
Mulla myös vähän samankaltaista kokemuksia kuin muilla ollut. Ekan synnytys käynnistettiin ja käynnistyksestä syntymään kesti kaksi ja puoli vuorokautta, joten arvatenkin olin jo ihan loppu siinä ponnistusvaiheessa. Olin toivonut kyllä eri asentojen kokeilemista mutta ei se sitten onnistunutkaan. Lisäksi oli niin vahvat epit päällä etten olisi pysynytkään jaloillani. Eli puoli istuvassa ponnistin. Eppari tehtiin ja imukupilla autettiin lopuks. Ja kätilö kyllä hyvinkin omavaltaisesti määräsi koko synnytyksen ajan kaikesta. Ja mä olin pihalla ku lumiukko :D

Toka kerta oli ihan erilainen. Kovasti multa kyseltiin mitä haluaisin ja missä asennossa olisin. Varovasti ja ystävällisesti ehdotettiin aina välillä. Puoli-istuvassa sitten lopulta olin silläkin kertaa ponnistusvaiheessa enkä muuta olisi kaivannutkaan. Kun siihen asti sain kuitenkin liikkua vapaasti.

Puoli-istuva sopii siis minulle :) Tsempit kaikille joiden synnytys lähestyy!
 
Minä olin molemmissa synnytyksissä sängyllä puoli istuvassa asennossa ja se sopi minulle. Esikoisen kanssa kokeilin polvillaan ja kyljellään mutta ne olivat minulle hyvin epäluonnolliset asennot. Ekassa raskaudessa olin sairaalassa kun olin 4cm auki ja kyljellään ja selällään odottelin ponnistusvaihetta. Toisessa raskaudessa menin sairaalaan vasta kun olin jo 7cm auki niin siinä ei paljoa ehtinyt mietiskellä kun lapsi oli jo syntynyt. Molemmista jäi erilaiset hyvät muistot. Ensimmäisessä oli aivan ihana kätilö ja toinen oli helppo ja nopeasti ohi!
 
En saanut, toivoin kyllä useaan otteeseen jakkaraa, mutta olin kokoajan sängyssä. Tosin olin niin poikki että tuskin oisin jalkojen päällä edes pysynyt ja homma hoitui onneksi ihan mallikkaasti myös sängyssä selällään ollessa :) Lopussa kun kuitenkin tuli vielä lisäksi hieman mutkia matkaan joten jakkaralla olo ei olisi edes ollut mahdollinen asento lapsen syntyä.
 
kesävaavi sanoi:
Ekassa synnytyksessä oli pakko olla sängyllä puoli-istuvassa..oli niin väsynyt jo siinä vaiheessa ettei jalat kantanu ja muuta vaihtoehtoa ei ollut..lisäksi oli monenlaista piuhaa kiinni.

Tokassa liikuin koko avautumisvaiheen ajan. Kokeilin ponnistaa jakkaralla, mutta verenpaineet heitti alas ja meinasin pyörtyä.. Joten piti siirtyä sängylle puoli-istuvaan.

Kolmas syntyi käynnistettynä myös puoli-istuvassa asennossa. Kokeilin kyllä ensin kylkiasentoa, mutta ei löytynyt oikeaa ponnistussuuntaa, joten siirryin itse puoli-istuvaan ja vauva syntyi heti.

Kun tokan aikana liikuin koko ajan, niin kolmannen avautumisvaiheen ajan taas makasin sängyllä koko ajan. Jos lähti liikkeelle, supistukset tuntu tosi pahoilta, kun taas maaten niihin pystyi keskittymään paremmin ja "hengittelemään pois".

Kaikki synnytykset ollu tosi erilaisia. Vaihtoehdoista on kyllä hyvä ottaa selvää ja jutella kätilön kanssa.. Tilanne kuitenkin näyttää, mikä sopii parhaiten siihen hetkeen. :)
Click to expand...

Mä oli tosi aktiivinen synnytyksessä ja käynnistetty synnytys tuntui tosi pahalta selästä, että olin ihan auts en jaksa enään tätä kipua.. Jos olisin tiennyt niin olisin kokeillut sängyllä makaamista. Jotenkin vaan ajattelin, että aktiivinen asento on parempi. Ja niin sitä monesti puhutaankin, että kannattaa liikkua synnytyksessä. Kätilö vain mumisi synnytyksessä.

Tähän piti siis lisätä että lapsi syntyi sektiolla. Olin kuitenkin kontillani lattialla ja kyykkyasennossa säkkituolissa avautumisvaiheen 10cm asti.
 
Muokattu viimeksi:
Ajattelin myös, että lähden liikkeelle heti, kun supistukset alkavat käynnistetyssä synnytyksessä kunnolla..mutta ensimmäinen vessareissu jo osoitti, että on parempi sittenkin maata sängyssä..niin hassulta kuin se kuulostaakin. Jotenkin pystyi rentouttamaan koko kropan paremmin, kun liike taas sai koko kropan valtavaan jännitystilaan.
 
Esikoisen synnytin selällään maaten, olin aika nuori enkä ollut yhtään perehtynyt synnytysasentoihin, tarjotut lääkkeetkin itsestäänselvyytenä otin kun ajattelin, että niinhän se on tapana. :rolleyes:

Toista odottaessa olin jo vähän ehtinyt tutustua eri synnytystapoihin. Synnytyksen toivelistaan raapustin miten tahdon vauvan ottaa vastaan. Kuopus sai syntyä kuten toivoinkin, ihan luomusti ja asentona oli polvillaan sängynpäätyyn nojaten.

Jos vielä kolmas saadaan, niin suosisin tuota jälkimmäistä suunnitelmaa. :) Asento oli ihan hyvä ja tuntui koko homma etenevän painovoiman ansiosta nopeammin (ei mitään tekemistä sen kanssa, että oli jo toinen synnytys..:grin)

Muoks. Luin aiemmat kirjoitukset ja korjaan oikeat termit: eka syntyi siis puoli-istuvassa asennossa ja toka polviseisonnassa. :)
 
Muokattu viimeksi:
Ekassa synnytyksessä olin aikalailla kytkettynä sänkyyn alusta asti. Oli kamalaa. En tiedä oisinko saanut liikkua mutta ei mulle kukaan ainakaan sanonu että saan liikkua. Todennäköisesti jalat ei olis pelittäny. Ponnistin aluksi kyljeltäni ja lopuksi puoliistuvassa asennossa.

Toisessa synnytyksessä haahuilin salissa, olin kiikkutuolissa (ei ollu mulle hyvä), istuin, kävelin ja nojailin. Loppuvaiheessa könysin sänkyyn saamaan puudutteen, enkä päässyt siitä enää pois. En vaan saanu itseäni liikkeelle. Mutta ei siinä kauaa mennytkään kun jo sai ponnistaa,ponnisti kyljellään, nelinkontin ja lopuksi puoli-istuvassa asennossa.
 
Takaisin
Top