Synnytys

^Näin se juuri varmasti on. Siinä vaiheessa varmasti on tervetullutta kaikki apu ja asiantuntemus mitä sairaala voi tarjota jne. Jotenkin musta on tullut kauhean skeptinen hoitohenkilökuntaa kohtaan omien kokemusten takia. Niin rankkoja hoitovirheitä tapahtui aiemmin. Ja ennenkaikkea 3 vuoden aikana kypsytti se, ettei mistään toiminnasta saanut itse päättää - oli elettävä täysin sairaalan ja muiden ihmisten luomien rutiinien mukaisesti. No, synnytyksen yhteydessä sairaalassa ei toivottavasti olla kuin max. muutama päivä, joten siinä ajassa tuskin ehtii tuskastua varsinkin kun on oma pieni nyytti siinä, johon voi keskittyä. Tämän takia mulle on ihan äärettömän tärkeää, että päästäisiin perhehuoneeseen miehen kanssa. Hän saa mut pysymään rauhallisena ja tuntemaan oloni turvalliseksi jos sairaalaolosuhteet alkaa ahdistaa. Mä vannoin päästessäni aiemmin sairaalasta pois, että ikinä en enää sairaalaan mene! Ja nyt mä sitten olen menossa vapaaehtoisesti. [:D]
 
meemi:On varmasti myös ihanaa, jos joku läheinen on siellä töissä eli ystäväsi lääkärinä. Varmasti hänkin vielä hieman tarkemmin seuraa sinun kuulumisiasi ja tekee erityisesti parhaansa sinun eteesi. Eräs tuttu just kertoi, miten oli kiva, kun oli pari kuukautta sairaalassa ja siellä pari tuttuansa hoitajina ja he aina erityisesti kävivät moikkailemassa ja vointia ensitöikseen häneltä kyselemässä. Toisaalta mitään puolituttua en synnytystäni haluaisi hoitamaan, mieluummin tuntemattomia. Tai sitten juuri ystävä olisi kiva, mutta mulla sellaisia ei siellä ole. Onneksi yksi lastentautien erikoislääkäri löytyy suvusta, voi olla, että sitten myöhemmin on hänestä hyötyä.. Mutta kolme vuotta sairaalassa - ymmärrän, että ei tee takaisin mieli, varsinkaan jos hoitovirheitä on joutunut kokemaan.. Nyt on kuitenkin toinen aika ja aivan toinen syy mennä sinne!
 
Viel ei synnytys jännitä, mutta sitä mietin, että onkohan menkkakipujen voimakkuudella mitään tekemistä synnytyskipujen voimakkuuden kanssa? Jos mulla ei oo menkkakipuihin särkylääkettä, niin se kipu on aivan sietämätön, silmissä mustenee, taju on lähteä ja vaan kierin tuskissa lattialla... et tarkottasko tää, et myös mun synnytys- ja supistelukivut ois yhtä hirveitä??!
 
Entä onko kellään kokemusta voiko Kättärillä synnyttää istumatuolilta (vai mikä sen nimi on)? Itseäni kiinnosta se eniten. 
 
Onkohan toi Kättärin tuoli se sellanen ku on nyt uutuutena TAYSissakin? Ei siis oo kokemusta, mutta jos se on se sama ni kiinnostais myös.

Mulla olis kaveri kätilönä TAYSissa, mutta taitaa olla vielä hoitovapaalla kun itelle tulee lähtö. Olen kyllä miettiny, että olis hauskaa jos se olis jo töissä sillon. Vaikka ei siis osuis omaks kätilöks ni olis hauska jos kävis moikkaamassa [:)]
 
mä mietin aikoinaan tota samaa,kun omat menkkakivut on oikeasti helvetilliset!!! ja joo,kyllä ne supistukset oli voimakkaita,mutta muistutti sillä tavalla menkkakipuja,että samat paikat oli kipeät eli mulla poltti reisiä ja alaselkää niinkuin kuukautistenkin aikaa. Perhehuone oli kans tosi tärkeä ja onneksi se ekan kanssa saatiin. Nyt haluaisin kanssa,mutta kun on jo tästä kaikesta kokemusta niin ei samalla tavalla haittais vaikka tällä kertaa ei saiskaan.
 
Onneks sinne synnytykseen on vielä aikaa! Mua pelottaa aivan kauheesti se kipu. Oon niin herkkä muutenki kivulle. En osaa viel muuta pelkää synnytyksestä ku päällimmäisenä on vaan mielessä se kipu. Tai en tarkota et pitäs alkaa pelkää jotain muutaki. Kai siit on vaan yritettävä selvii. Koskaan en oo kovista menkka kivuista kärsiny.
 
Kaikille teille pelkaaville (kone sekosi ja aakkosista pilkut kateissa) ensikertalaisille sen verran lohdun sanaa voin sanoa, etta se kipu ja tuska (itsellanikin ekalla kertaa 2,5vrk supisteluja /tosin vain 2h sitten oikeasti niita, jotka laskettiin synnytyksen kestoksi, kun ne muut aina hiipuivat muutaman tunnin jalkeen) OIKEASTI unohtuu heti, kun se vauva siina on ja sita voi vain ajatella, etta todellakin se kannatti.

Ei se mikaan kivuton kokemus ole, en vaita, mutta ihana se palkinto on joka kerta ollut. JA tuskin minakaan olisin viidetta kertaa menossa sinne, jos se ei olisi siedettavissa. Eli rohkeasti vain kohti joulukuuta kaikki! Mielestani ei todellakaan kannata etukateen miettia ja panikoida, mika kaikki voi vikaan menna, kun kuitenkin ylivoimaisesti suurin osa synnytyksista menee hyvin ja paattyy onnellisesti vauvan syntymaan. Jos itse tilanteessa tulee jotain eteen, niin kannattaa vain luottaa olevansa sairaalassa hyvissa ja osaavissa kasissa. Sellaisia kaikki kohtaamani katilot ja laakarit ovat olleet. Myos keskossynnytykseni oli loppujen lopuksi hyva kokemus, vaikka hieman yllatti ja pelastyttikin.
 
Tättärä: Ihanaa, että joku joskus puhuu synnytyksistä tuohon sävyyn. Yleensä aina tunnutaan keskittyvän niin "pahinpiin hetkiin" ja kerrotaan vain siitä tuskasta. Ei helpota ensisynnyttäjiä yhtään. Todella tarpeellista ja ihanaa kuulla tuon suuntainen kommentti, kiitos!
 
En ole sinänsä miettiny koko asiaa..Mahdollisimman pitkään yritän selvitä ilman mitään kivunlievitystä mut sitten kun kipu käy sietämättömäksi niin aion siihen apuja pyytää..Tottakai sitä toivoo ettei tulis pahoja repeytymiä tai mitään..Mutta synnytystä en pelkää:) 
 
Mua ei varsinaisesti synnytys pelota, mut on vaan toiveena, että ei tulisi repeämiä. Olen itse esikoinen ja äitini kertoi, että oli aika lailla revennyt eri paikoista mua synnyttäessään. Musta tuntuu, että on paikat kaikin puolin niin tiukat, että mitenhän käy. Ainakin pitää aloittaa hyvissä ajoin se hieronta ja venyttely, ne kuulemma tutkitusti vähentää repeämiä.

Oon pari synnytysvideota kattonu, ja täytyy myöntää, että joka kertaa alkaa vähän ahdistaa, kun nään miten pää alkaa puskea ulos... se näyttää niin hurjalta.
 
Sitä, että pitää kuulemma aloittaa välilihan ja sen alueen hieronta ja venyttäminen 6 vkoa ennen laskettua aikaa. Kevyttä ja pehmeää hierontaa, joka lisää joustavuutta jne. Tutkimusten mukaan niillä naisilla, jotka on näin toimineet on ollut vähemmän repeämiä synnytyksessä. Kuulemma mieskin voi auttaa tässä puuhassa, ja apuna voi käyttää jotain intiimialueelle sopivaa hierontaöljyä. Jostakin sain tähän ohjeet, en kyllä muista tarkemmin missä ne nyt ovat.
 
Verkkoapteekeissa ja muissa äitiystuotteita myyvissä shopeissa netissä myydään niitä öljyjä.
Samoin vatsan seudulle kannattaa käyttää jo nyt kiireesti öljyjä, venymisen takia.
 
Oon pelännyt synnytystä aiemmin, mutta viime keväänä olin synnärillä harjoittelussa ja synnytyspelot jäi kyllä sinne. [:D] Mulla se monen erilaisen synnytyksen näkeminen jotenki helpotti: vaikka synnytys ois ollu miten vaikee, niin se lopputulos on jotain aivan mielettömän ihanaa. Ja kaikkinensa synnytys on hirveen luonnollinen tapahtuma.

Synnytyksen eri vaiheiden näkeminen anto myös varmuutta - tietääpä ainakin mitä on edessä. Mun mielestä synnytysvideoilta (puhumattakaan tv-sarjoista!) ei saa ollenkaan oikeeta käsitystä. Vitsailtiinki luokkakavereitten kans myöhemmin, että oisko hyvä, jos kaikille tytöille ja naisille kuuluis pakollinen synnäriharjoittelu.. [:D]
 
Heti saatuani tietää raskaudestani toukokuun alussa menin heti YouTubeen ja katsoin kaikki "synnytysvideot" mitä sieltä löytyi... Yökötti ja etoi katsoa, mutta ainakin tietää mitä edestä löytyy kaunistelematta. Päätin, etten rupea synnytystä pelkäämään jos se kerta vain on yksi päivä elämästäni niin anti mennä. [;)]

Toisaalta asia mitä pelkään ja inhoan elämässäni eniten on piikit ja ihoni läpäisy metallilla. Vähän vaikea selittää, mutta kaikki kirurgiset toimenpiteet ja kaikki verikokeet ja muut saavat minut pyörtymään. [X(] Hassua, että veren näkeminen sinänsä ei tuota heikotusta. Kyse on siitä, että minua "leikellään" tai minuun tungetaan joitain vieraita instrumentteja ihoni läpi. I know, kuulostaa poskettomalta, mutta jos kyseeseen tulee sektio tai jokin muu ihoni leikkely, siitä haluan antaa ehdottomasti tarkat ohjeet miten kanssani tulee toimia, jotten saa elinikäistä traumaa. Luuletteko, että tällaisista asioista voi juuri puhua synnytyssuunnitelmaa tekiessä??? [8|]

Eniten tietenkin toivon, että voin ja saan synnyttää perinteisellä tavalla, mielellään ammeessa ja omaan tahtiin ilman lääkäreiden ja kätilöiden hosumista ympärilläni. En pelkää muuta kuin syntymättömän lapseni terveyden puolesta ja toivon, että kaikki raskaudessani menee hyvin siihen päivään asti kunnes lapsi parkaisee ensimmäisen kerran...

" target="_blank">Pikkaraisen matka
 
Mä odotan synnytystä jo innolla - uusi huisin jännittävä kokemus edessä! :-)
 
Lueskelin noista kivunlievityksistä ja kuin luin, että niissä on ikäviä sivuvaituksia, niin nyt en sitten tiedä miten suhtautua. Jossakin oli, että vauvakin on 3 päivää tokkurassa lääkkeestä ja kaikkea muuta ikävää, ja että epiduraali vaikeuttaa lapsen luonnollista ulostuloa kun se lamaannuttaa jotain lantionpohjalihaksia... että pitääkö tässä yrittää ihan luomuna? Se tuntuu kyllä melkosen hurjalta vaihtoehdolta. Varmaankin yritin ens alkuun niin pitkälle ilman kivunlievitystä kun pystyn ja sit jos käy ylivoimaseks niin pitää keksiä jotain...
 
Mä olen myös miettinyt paljon tuota kivunlievietyspuolta. En haluaisi ottaa sellaista kivunlievitystä, joka vaikuttaa lapseen negatiivisesti tai voi vaikeuttaa synnytystä. Toivon saavani valmennuksessa vähän lisäinformaatiota näistä asioista, mutta nyt ajattelen, että yritän selvitä ns. luomu kivunlievityksellä, eli hierontaa, amme, öö... olikohan ne aquarakkulat nimeltään... ja sitten ilokaasu. Eli ilokaasua ajattelin näistä lääkinnällisistä menetelmistä käyttää, koska sen vaikutus kestää vain sen hetken.

Toivotttavasti viisastun synnärin valmennuksessa niin tarkentuu nämä omat ajatukset.
 
Minä olen kanssa miettinyt synnytytstä ja ehkä vähä pelkäänkin....
Olen aika pieni kokoinen ja rakenneultrassa todettiin että on ns.isopäinen lapsi tulossa (mikä on kyllä miehen puolelta ihan yleistäkin, heistä kuulemma suurin osa olleet isopäisiä syntyessään)
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top