Ruusunen29
Näppärä viestien naputtelija
Mietteitä mitä herää ja mielen päällä synnytyksestä (raskaus, h-hetki, jälkeen). :)
Synnytys
- Ketjun aloittaja Ruusunen29
- Aloituspäivämäärä
Ruusunen29
Näppärä viestien naputtelija
Täällä odotetaan kovasti h-hetkeä. 
Mietityttää kuitenkin synnytyksen pitkä väli edellisestä (10v) kuinka vaikuttanee ja tietenkin kuinka uusi puoliso "klaaraa" ensimmäisensä.
Muuten kolme edellistä synnytystä on ollut suhteellisen nopeita 8h50min-5h(?) ja ponnistus 5-20min sekä menneet hyvin.
Mietityttää kuitenkin synnytyksen pitkä väli edellisestä (10v) kuinka vaikuttanee ja tietenkin kuinka uusi puoliso "klaaraa" ensimmäisensä.
Muuten kolme edellistä synnytystä on ollut suhteellisen nopeita 8h50min-5h(?) ja ponnistus 5-20min sekä menneet hyvin.
Eka oli perätilasynnytys, suju hyvin, tokassa ponnistus kesti 45min, minkä jälkeen oli varmaan nivuset venähtäny, oli vaikee kävellä useempi päivä. Mutta mitään traumoja ei oo jääny kummastakaan :) Kaks tikkiä laitettu molemmilla kerroilla, eka oli 3460g ja toka 4150g (hoppas ei tuu enää isompi :D )
Täällä ei myöskään kammoa ole kahdesta aikaisemmasta jäänyt. Helppoja ja nopeita synnytyksiä olleet kumpainenkin: esikoinen tuli 6 tunnissa ja nykyinen kuopus 2,5 tunnissa. :D Ehkä se onkin ainoa asia, mikä mietityttää, että ehditäänhän tällä kertaa sairaalaan! Kuopuksen syntymässä mies oli vielä klo13.00 töissä, jonne laitoin viestiä että voisi olla hyvä kohta tulla kotiopäin. Lapsonen syntyi klo 14.29! :D :D
Aika pelonsekaisin tuntein aina kun ajattelen tulevaa synnytystä 
. Ensimmäisestä ei jäänyt mikään mahdottoman hyvä fiilis eikä myöskään osastolla oloajasta. Esikoinen syntyi loppujen lopuksi kiireellisellä sektiolla , joten sektio ei houkuttele.....tosin alatiesynnytyskään ei saa multa hurraahuutoja. Mutta jotenkinhan sen lapsen on ulos tultava niin on vaan yritettävä henkisesti valmistautua. Tässä tulee vielä monta itkukohtausta ja unetonta yötä vietettyä.
. Ensimmäisestä ei jäänyt mikään mahdottoman hyvä fiilis eikä myöskään osastolla oloajasta. Esikoinen syntyi loppujen lopuksi kiireellisellä sektiolla , joten sektio ei houkuttele.....tosin alatiesynnytyskään ei saa multa hurraahuutoja. Mutta jotenkinhan sen lapsen on ulos tultava niin on vaan yritettävä henkisesti valmistautua. Tässä tulee vielä monta itkukohtausta ja unetonta yötä vietettyä.
Hansu Ransu
Jostain jotain jo tietävä
Ensisynnyttäjä täällä yrittää tuudittautua siihen että onneks on vielä monta kuukautta h-hetkeen. Tänään olin perhevalmennuksessa, toisin sanoen luennolla jossa käytiin läpi synnytys for dummies. Nyt tuntuu, että parempi kun ei ajattele koko urakkaa vielä, kun ilmeisesti siihen ei voi mitenkään varautua. Menee kuitenkin ihan eri lailla kuin on kuvitellut ja sattuu ihan sama mitä tekis. Yritän keskittyä vaan itse maha-asukkiin ja syntymän jälkeiseen aikaan.
Hah, sopivasti tyyppi alkoi potkimaan, haluaa ehkä osallistua keskusteluun.
Tänään olin perhevalmennuksessa, toisin sanoen luennolla jossa käytiin läpi synnytys for dummies. Nyt tuntuu, että parempi kun ei ajattele koko urakkaa vielä, kun ilmeisesti siihen ei voi mitenkään varautua. Menee kuitenkin ihan eri lailla kuin on kuvitellut ja sattuu ihan sama mitä tekis. Yritän keskittyä vaan itse maha-asukkiin ja syntymän jälkeiseen aikaan. Hah, sopivasti tyyppi alkoi potkimaan, haluaa ehkä osallistua keskusteluun.
Aivan mahtavaa! Sain tietää että vaikka meillä edelliset synnytykset päättyneet kiireelliseen sektion niin tällä kerralla lähdetään kumminkin vielä yrittämään normaalia alatiesynnytystä. tämä on iso juttu minulle koska näin halusinkin ja tunnen itseni jotenkin epäonnistuneeksi jos en edes yrittäisi... jotenkin epäkelvoksi. En tällä ota kantaa muiden suunniteltuihin sektioihin jokainen tekee miten on paras itselleen, mutta minulle itselleni alatiesynnytys olisi se toivottu juttu.
Jos päätyy taas sektion niin ei se mitään. Osaan sitten olla armollinen itselleni kun sentään yritin.
Jos päätyy taas sektion niin ei se mitään. Osaan sitten olla armollinen itselleni kun sentään yritin.
Ruusunen29
Näppärä viestien naputtelija
Mahtava juttu! :)
Toivottavasti pääset tällä kertaa maaliin asti ilman "keskeytyksiä" ja armollisuuskortti on hyvä aina pitää taskussa! :)
Kiitos Ruusunen.
.
Toivon kovasti että tämä toinen haluaa tulla itse ulos kun aika koittaa. Esikoista jouduttiin hätyyttelemään, mutta onneksi kaikki meni sitten hyvin ja nopeastikin, noin 9h, mutta kovin oli lääkettä ja piuhaa liikaa mun makuun pelissä.
Aika pelonsekaisin tuntein aina kun ajattelen tulevaa synnytystä
Mullakin esikoinen syntyny kiirellisellä sektiolla rankan päivän päätteeksi. Ahdistaa ja oksettaa ajatella koko synnytystä. Välillä tekis mieli nostaa jo valmiiks hanskat pystyyn ja vonkua suunniteltu sektio, toisaalta kuitenkin haluaisin yrittää alakautta ja uusi sektio ois kamala pettymys. Onneksi meillä on täällä synnytyspelkopoliklinikka, eka aika varattu rakenneultran kaa samalle päivälle. Edellinen synnytys pistää vieläkin itkemään siitä puhuessa.
Oon ensisynnyttäjä ja mä kans yritän olla ajattelematta sitä vielä liikaa. Sit lähempänä kerkeää jännittämään kyllä ihan riittävästi
Samoilla linjoilla. Vielä ei oo tullu pohdiskeltua synnytystä juurikaan. Se tuntuu toistaseks aika kaukaiselta :)