Synnytys
- Ketjun aloittaja AamuElokuun
- Aloituspäivämäärä
Onnea Minni!
AamuElokuun
Puuhakas puhuja
Ohhoh, olipa nopeaa. Onnea Minnille! Lepää nyt niin kohta on vauva vieressä <3
-mansikka-
Jostain jotain jo tietävä
Onnittelut Minni!
Oihh 
Paljon onnea Minni.
Paljon onnea Minni.
Paljon onnea 
Ihania vauva uutisia alkaa tulemaan tiuhaan jo! Onnea Minni!
Ruusunen29
Näppärä viestien naputtelija
Onnea Minni ja toipumista <3
Paljon onnea Ahven
Niin ja paljon onnea Minni myös
Eilen aamulla 39+1 piti olla sairaalassa seittemältä, jossa ultrattiin tarjonta. Perätila edelleen, joten sektio suunnitelmaa jatkettiin. Sain oman huoneen suihkulla ja vessalla.
Mun leikkauksen piti olla päivän toinen ja arvioitu leikkausaika kello 10, kuitenkin väliin tuli kiireellinen sektio niin pääsin leikkaussaliin vasta puoli kaksi, olin tässä vaiheessa ollut syömättä ja juomatta noin 18 tuntia, voitte kuvitella miltä se tuntuu raskausaikana. Kätilö vei mut sitten leikkaussaliin jossa oli vastassa vissiin kuusi henkilöä, anestesia lääkäri+harjoittelija ja anestesiahoitaja. Kaks tai kolme muuta henkilöä, ilmeisesti leikkaussalihoitaja yms. Kaikki käy yhtäaikaa muhun kiinni, joku laittaa tukisukat oikein ja joku laittaa mut tippaan ja joku verenpainelaitteen käteen kiinni. Sit selkä pestään ja harjoittelija ultraa selän ja laittaa epiduraalin. Puolisen tuntia menee aikaa tähän kaikkeen. Tää oli mulle todella ahdistavaa, ihmispaljous ja kaikki teki jotain ja neulat ja koko leikkaus. Itketti ja pelotti. Sit alkaakin jalkoja pistelemään ja tulee ihan höntti olo. Mut laitetaan leikkausasentoon eli selälleni. Virtsakatetri laitetaan myös. Sitten kaksi lääkäriä tulee paikalle, leikkaava lääkäri on siis vasta erikoistuva ja toinen tuli vahtimaan. Sitten leikkaus alkaa ennen kun mies ehditään hakea paikalle. Tunnen koko ajan kun mun sisuskaluja ronkitaan. Tunnen myös kipua ja säpsähtelen. Tosi inhottavia tuntemuksia. Tunnen kun siellä kaivellaan kovasti, lääkärin oli vaikea saada vauva ulos. Tässä vaiheessa mies on tullut kätilön kanssa noin viisi minuuttia sitten. Vauva nostetaan pois, vilautetaan meille ja hän lähtee pesulle. Saan vauvan hetkeksi syliin mut mulle tulee paha olo niin isä ja vauva viedään pois salista. Sit mua aletaan ompelemaan. Veren hukkaa ei tullut kun puoli litraa eli en tarvinnut punasoluja, kuitenkin jostain tihku verta niin lääkäreillä meni puolitoista tuntia parsia mut kasaan, siihen soitettiin joku vastaava gyne paikalle vielä lisäksi. Olin tietty koko ajan varma että mä kuolen. Sitten kun on huolella ommeltu niin mut kärrätään heräämöön, siellä mies on vauvan kanssa. Jään vauvan ja heräämön hoitsun kanssa odottamaan epiduraalin haihtumista. Heräämön hoitsu painelee mun kohtua niin lujaa et mä vaan itken kivusta ja huudan sille et lopeta. Se ei lopeta ennen ku otan sen käsistä kiinni. Muutenkin se oli tosi ilkeä ja empatiakyvytön. Mut siis, hyi hitto koko leikkaus, jos oisin tiennyt niin en koskaan mennyt sektioon. Ihan luonnotonta jotenkin, alatie sata kertaa mielummin. Kivut on kovat, tänään pääsin suihkuun ja katetri ja tippa otettiin aamulla pois. Vaikea nostaa vauvaa. Vaikea nousta sängystä ylös tai edes istumaan. Mun suolet kuulemma nukkuu koska niitä on siirrelty. Anna mä oksennan
Mun leikkauksen piti olla päivän toinen ja arvioitu leikkausaika kello 10, kuitenkin väliin tuli kiireellinen sektio niin pääsin leikkaussaliin vasta puoli kaksi, olin tässä vaiheessa ollut syömättä ja juomatta noin 18 tuntia, voitte kuvitella miltä se tuntuu raskausaikana. Kätilö vei mut sitten leikkaussaliin jossa oli vastassa vissiin kuusi henkilöä, anestesia lääkäri+harjoittelija ja anestesiahoitaja. Kaks tai kolme muuta henkilöä, ilmeisesti leikkaussalihoitaja yms. Kaikki käy yhtäaikaa muhun kiinni, joku laittaa tukisukat oikein ja joku laittaa mut tippaan ja joku verenpainelaitteen käteen kiinni. Sit selkä pestään ja harjoittelija ultraa selän ja laittaa epiduraalin. Puolisen tuntia menee aikaa tähän kaikkeen. Tää oli mulle todella ahdistavaa, ihmispaljous ja kaikki teki jotain ja neulat ja koko leikkaus. Itketti ja pelotti. Sit alkaakin jalkoja pistelemään ja tulee ihan höntti olo. Mut laitetaan leikkausasentoon eli selälleni. Virtsakatetri laitetaan myös. Sitten kaksi lääkäriä tulee paikalle, leikkaava lääkäri on siis vasta erikoistuva ja toinen tuli vahtimaan. Sitten leikkaus alkaa ennen kun mies ehditään hakea paikalle. Tunnen koko ajan kun mun sisuskaluja ronkitaan. Tunnen myös kipua ja säpsähtelen. Tosi inhottavia tuntemuksia. Tunnen kun siellä kaivellaan kovasti, lääkärin oli vaikea saada vauva ulos. Tässä vaiheessa mies on tullut kätilön kanssa noin viisi minuuttia sitten. Vauva nostetaan pois, vilautetaan meille ja hän lähtee pesulle. Saan vauvan hetkeksi syliin mut mulle tulee paha olo niin isä ja vauva viedään pois salista. Sit mua aletaan ompelemaan. Veren hukkaa ei tullut kun puoli litraa eli en tarvinnut punasoluja, kuitenkin jostain tihku verta niin lääkäreillä meni puolitoista tuntia parsia mut kasaan, siihen soitettiin joku vastaava gyne paikalle vielä lisäksi. Olin tietty koko ajan varma että mä kuolen. Sitten kun on huolella ommeltu niin mut kärrätään heräämöön, siellä mies on vauvan kanssa. Jään vauvan ja heräämön hoitsun kanssa odottamaan epiduraalin haihtumista. Heräämön hoitsu painelee mun kohtua niin lujaa et mä vaan itken kivusta ja huudan sille et lopeta. Se ei lopeta ennen ku otan sen käsistä kiinni. Muutenkin se oli tosi ilkeä ja empatiakyvytön. Mut siis, hyi hitto koko leikkaus, jos oisin tiennyt niin en koskaan mennyt sektioon. Ihan luonnotonta jotenkin, alatie sata kertaa mielummin. Kivut on kovat, tänään pääsin suihkuun ja katetri ja tippa otettiin aamulla pois. Vaikea nostaa vauvaa. Vaikea nousta sängystä ylös tai edes istumaan. Mun suolet kuulemma nukkuu koska niitä on siirrelty. Anna mä oksennan