Jos nyt omasta synnytyksestä vähän raapustelisin, nyt kun vauva torkkuu. Eli menin sisään käynnistysosastolle viime torstaina ja käynnistys aloitettiin n. klo 10 ballongilla. Ballonki aiheutti melkein heti supistelua ja yritin vauhdittaa sen ulostuloa kävelemällä sekä osastolla että ulkona. Ballonki tuli ulos n. klo 14, kun nousin sängyltä ylös. Lääkäri tutki tunti, pari myöhemmin ja totesi, että olin auki n. 3cm, kohdunkanavaa jäljellä saman verran eikä vauvan pää ollut kiinnittynyt. Sain cytotecin suun kautta. Cyto ei paljoa lähtenyt asiaa edistämään ja illalla sain vielä toisen ennen nukkumaanmenoa. Yöllä supisteli 10-15min välein, lievän kipeästi, mutten pyytänyt kipulääkettä, koska en halunnut, että joku tulee tutkimaan kohdunsuuta.
Aamulla jatkettiin cytoilla eikä homma edelleenkään edistynyt. Aukesin kyllä pari cm lisää. Lääkäri tuli tutkimaan n. klo 14 ja päätti, että puhkaistaan kalvot. Sain samalla kiellon nousta vuoteesta, koska vauvan pää edelleen ylhäällä ja liikkui. Oksitosiinia ei vielä laitettu, vaan odoteltiin mun omia supistuksia. Niitä tulikin, joskin melko siedettävinä ja ne lopahtivat illan mittaan. Oksitosiini laitettiin tippumaan illalla ja supistuksia alkoi tulemaan. En ottanut vieläkään kivunlievitystä vaan hengittelin ja koitin rentoutua supistuksen aikana. Papereissa lukee, että supistukset alkoi puoli yhdeksältä illalla. Puolen yön aikaan pyysin hoitajalta kivunlievitystä, että saisin nukuttua. Hoitaja tutki ja totesi, ettei osastolla uskalleta antaa mulle mitään lääkkeellistä ja tarjosi sensijaan tens:iä tai kauratyynyä tai vaihtoehtoisesti saliin siirtymistä, missä mulle voitaisiin antaa kivunlievitys. Halusin saliin, ja pääsinkin sinne n. klo 1.00.
Salissa pyysin heti kivunlievitystä ja sanoin haluavani nukkua vähän aikaa. Kätilö soitti anestesialääkärille ja toisellekin, koska molemmat olivat kiinni. Aloin jo olla tuskissani ja suostuin kätilön ehdotukseen kohdunkaulan puudutteesta. Yksi lääkäri tulikin sitä laittamaan, muttei ehtinyt laittaa loppuun, joten tilalle soitettiin toinen. Tämä toinen tuli jonkin ajan kuluttua (tunti siitä, kun olin pyytänyt kivunlievitystä) ja sai laitettua puudutteen. Kivut lieveni jonkin verran, joskaan ei ihan täysin. Anestesialääkäri tuli hieman vaille klo 3 ja sai laitettua epiduraalin. Heti hänen poistuttuaan tuli tunne, että jotain on tulossa ulos, itse luulin kakkahädäksi. Kätilö tunnusteli ja sanoi, että vauva on syntymässä. Soitettiin toinen kätilö paikalle ja synnytyskätilö alkoi ohjata mua. Vauva ois varmaan tullut ulos kerralla ja jouduin tekemään töitä, etten ponnista kerralla vauvaa ulos. Lopulta vauva syntyi yht. kolmella ponnistuksella ja papereiden mukaan ponnistusvaiheen kesto oli 10min. Mulle tuli 3-4 pientä repeämää, jotka tikattiin salissa.
Meistä otettiin useita verinäytteitä, veriryhmäimmunisaation vuoksi enkä kaikkea edes ymmärtänyt eikä kukaan osannut selittää. Vauvan hemoglobiini oli kuitenkin hyvä eikä mun vasta-aineet olleet siihen onnistuneet vaikuttamaan. Päästiin synnyttäneiden osastolle aamulla vähän kuuden jälkeen ja aloimme heti nukkumaan vauvan kanssa. Mies lähti kotiin nukkumaan otettuaan eka pienet torkut synnytyssalin tukihenkilövuoteella ja juotuaan kahvia.
Kaiken kaikkiaan taas omalla tavallaan rankka synnytys, etenkin kun olisin halunnut kokeilla jumppapalloa ja synnytystuolia enkä voinut, koska mun ei annettu olla pystyssä, mutta helpoin synnytyksistä, koska ponnistusvaihe oli lopulta nopein ja helpoin, koska vauvakin oli pienin näistä kolmesta.
Naikkarilla ilahdutti remontoitu synnytyssali, ja miestä se, että siellä oli hänellekin kunnollinen vuode. Osastolla mun huonekaverit oli uudelleensynnyttäjiä, liekö sattumaa vai tarkoituksellista, mutta sekin oli mukavaa, kun saatiin olla paljon rauhassa kahdestaan vauvan kanssa.