Synnytys

Kevättäodottaen

Kevättäodottaen

Jostain jotain jo tietävä
Olen toki ajoissa liikkeellä aiheen kanssa, mutta kaikilla se varmaan edes käväisee välillä mielessä. Meille tuleva vauva on ensimmäinen ja mietin aika paljonkin kaikkea synnytykseen liittyvää. En varsinaisesti pelkää sitä, mutta jännitän kyllä. Erityisesti juuri sen takia, kun en yhtään tiedä miltä tulee tuntumaan. Mitä aiheeseen liittyvää teillä on pyörinyt mielessä? Haluatteko jakaa kenties vinkkejä synnytykseen liittyen?
 
Ei vielä kauheasti muuten ole käynyt mielessä, mutta toivon että pääsis taas nopesti kotiutimaan.
Itse olen molemmilla kerroilla mennyt vain ja kuunnellut kätilön ohjeita ja omaa kroppaa. Toisella kerralla tosin pystyi vähän enemmän miettimään valmiiksi että mitä haluaa kun oli jo tuttua hommaa. Ei kannata olla liian ehdoton esim. Kipulääkkeiden tai epparin leikkaamisen suhteen, sitä kun ei voi tietää miten synnytys etenee ja kauanko se kestää. Paras neuvo mitä itse sain oli että menee vain rohkeasti ja uskaltaa kertoa mitä itse milloinkin haluaa ja pyytää apua/neuvoa jos siltä tuntuu.
Ei kannata tehdä mitään mikä ei tunnu itsestä hyvälle vaikka kuka sanoisi mitä.
Toistaiseksi kun omat synnytykset on mennyt ilman komplikaatioita niin en osaa neuvoa yllättäviin tilanteisiin antaa.
 
Jokainen tuntee synnytyksen varmasti omalla tavallaan mutta itsellä ollut kyllä ne elämän suurimmat kivut juurikin synnytyksissä vaikka loukkaantumisia ja luiden murtumiakin vuosien varrelle mahtunut. Selkä ja vatsa ollut kuin tulessa supistusten aikana, onneksi niissäkin on tauot sentään :woot:

Ensimmäinen synnytys käynnistettiin raskausmyrkytyksen takia ja alkoi vesien menolla josta alle viiden tunnin kuluttua olikin jo vauva sylissä. Kivut oli kovat varmaan juurikin tuon käynnistämisen ja nopean etenemisen vuoksi. Ehdin kuitenkin saamaan epiduraalin silloin ja se vei tuntemukset lähes täysin :smiley-angelic003.

Toinen synnytys alkoi miedoilla supistuksilla kotona ja niitten tehot kasvoivat vasta kun olivat jatkuneet vajaan vuorokauden, joten siihen asti olin kotona. Nukkumaan en kyllä koko sinä aikana pystynyt joten kiitettävä väsymystila oli synnytyksen jälkeen :dead:. Sairaalassa ehdin olemaan reilu neljätuntia ennenkuin vauva syntyi. Tämä synnytys meni luomuna ilman kivunlievityksiä ja yllätyin suuresti siitä, että vaikka toki kipeää tekikin supistusten aikana, niin kuinka "helposti" kaikki sujui lopulta.

Kolmatta synnytystä odotan kyllä jo kovasti . Edelliset olleet senverran positiivisia kokemuksia etten osaa pelätä mitään. Ehkä kuitenkin seuraavaan koitokseen lähden hiukan vaativampana asiakkaana kun edellisellä reissulla kätilö toimi eräässä asiassa mielestäni väärin ja vähätteli minun tuntemuksia. Onneksi oli sitten vauvan syntymän aikana tauolla tai jossain niin sain oikein mukavan kätilön varsinaiseen synnytykseen :grin.

Neuvoja tai vinkkejä en osaa muuta antaa kuin ettei kannata etukäteen stressata tai suunnitella synnytystä liikaa. Se etenee omalla painollaan eikä kaikkiin asioihin voi itse vaikuttaa. Avoimin mielin aina itse yrittänyt olla.
 
Kevättäodottaen sanoi:
Olen toki ajoissa liikkeellä aiheen kanssa, mutta kaikilla se varmaan edes käväisee välillä mielessä. Meille tuleva vauva on ensimmäinen ja mietin aika paljonkin kaikkea synnytykseen liittyvää. En varsinaisesti pelkää sitä, mutta jännitän kyllä. Erityisesti juuri sen takia, kun en yhtään tiedä miltä tulee tuntumaan. Mitä aiheeseen liittyvää teillä on pyörinyt mielessä? Haluatteko jakaa kenties vinkkejä synnytykseen liittyen?
Click to expand...
Mulla aivan sama tilanne ku Kevättäodottaen sulla! Esikoinen tulossa, ei varsinaisesti pelota, mutta jännittää. Nimenomaan eniten mietityttää mitä tuleman pitää, ku ei aikasempaa kokemusta oo. Tottakai kipuki mietityttää, mut oon vaan yrittäny lohuttautua sillä, et kipuun ei kukkaan kuole :)
 
Mä suosittelen lukemaan aktiivisesta synnytyksestä. Itse sain sieltä paljon irti mikä autto myös omassa synnytyksessä. Ja miettimään mitä toiveita haluaa omaan synnytykseen. Kannattaa lukea synnytyksen vaiheista mut kannattaa välttää muiden kirjottamia synnytyskertomuksia.. näin tein esikoisen raskaudessa. :>
 
Esikoista idottaessa jouduin 4pv ennen synnytystä tarkkailuun osastolle, kun lapsivesi tihkutti pikkuhiljaa pois (eka en edes tajunnu vaan luulin et karkas pissit housuun kokoajan :D). Mut juu 4pv supistusten kännistyslääkkeitä ja välil osaavia ja ei osaavia kätilöitä tuli kohdattua. 4pv en kipujen takia saanu nukuttua nii sit ma ku synnytys päätettii alottaa olin ihan poikki. Sain epiduraali piikin ja kivut kun loppu nukahdin pariks tunniks. Itse ponnistusvaihe kesti jopa sen 20min, kunnes tyttö olikin jo sylissä, et ei mullakaan oo huonoja muistoja ekast synnytyksestä.
Torakkaa komppaan et haluisin kans päästä sit mahdollisimman nopsaa kotia vauvan syntymän jälkeen. En saa nukuttua sairaalas muutenkaan tai sairaalas olo on nii tuskaa, et helpoin olis päästä vaa vauvan kans kotia rauhottumaan, omaan sänkyyn.
 
Itse ainakin jotenkin koin että en sairaallassa saanut niin läheistä suhdetta vauvasn kun heti kotia tultuani esikon aikaa. Siellä oli kokoajan joku pyörimässä niin ei saanut yhtään olla rauhassa.
Nyt myös mietityttää ettö miten selviä esikosta erossa jos sattuu et pitempää joutuu olemaan sairaalassa, siitä ku en kolmen vuoden aikana ole ollu erossa ku 3 yötä:sad001:nailbiting:
 
Mulla kaksi täysin erilaista synnytystä takana. Toinen oli kuin elokuvasta, hoidin pari työpuheluakin viittä vaille ponnistamisen. Ei kipuja, nopea ja kolmannella ponnistuksella poika syntyi. Kätilö oli täydellinen!! Mulla ei ole ohjeita antaa, mutta itselle ollut tärkeää hoitaa kipu pois ja rentoutua. Tehdä sitä miltä itsestä milloinkin tuntuu ja missä on hyvä olla. Epiduraali ei ole mulla auttanut ja sitä en halua ottaa, mutta spinaali oli itselle loisto Sairaalassa jouduin toisesta olemaan viikon kun vauva sai valohoitoa, se oli raskasta. Nyt toivon hyvää kätilöä ja nopeaa kotiutumista.
 
Ja se piti vielä sanoa että mulla taas auttoi muiden synnytyskertomusten lukeminen.
 
En ole koskaan ollut osastolla, inhoan sairaaloita ja synnytys jännittää. Lähinnä näin entisenä kontrollifriikkinä se kontrollin menettäminen pelottaa..

Neuvolassa asia otettiin puheeksi ja saan lähetteen pelkopolille. Kaikki konkreettinen kiinnostaisi nähdä etukäteen; minne menen, miltä synnytyssali näyttää, mitä kaikkea synnytys voi tarkoittaa...
 
Oma neuvo on se, että älä odota mitään, älä suunnittele mitään, kuuntele kehoasi ja luota siihen. Ensimmäinen synnytys oli mulla pitkä, mutta helppo. Tekisin sen koska tahansa uudestaan. Toka tuli hätäsektiolla ja ehdin olemaan 20min sairaalassa, kun lapsi oli jo maailmassa. Syy oli lapsen todella matalat sydänäänet, napanuora oli kaulan ympärillä. Tuli täytenä yllätyksenä, koska odotin, että saisin kokea taas synnytyksen, joka oli minusta ihanaa. Mutta toisin kävi. Kolmannen kohdalla onneksi mulla on kotona doppleri niin voin kuunnella itse heti, että onko normaalin kuuloinen meininki mahassa, vai pitääkö taas hyökätä synnärille kahta sataa ja varautua sektioon. :)
 
Oon kans samoilla linjoilla siinä suhteen et ei kannata paljoa etukäteen suunnitella tai odottaa, synnytys etenee omalla painollaan kyllä.
Itsellä eka synnytys käynnistyi vesien menolla ja lieviä ja epäsäännällisiä supistuksia joudutettiin oksitosiinilla. Synnytys etenikin sit nopeasti ja paikat aukesi muutamassa tunnissa, itse ponnistusvaihe kestikin sitten 3h. Olin ihan loppu ja en lopussa jaksanu enää ponnistaa ollenkaan, parhaillaan mahan päällä makasi 3 hoitajaa ja lääkäri repi samalla imukupilla vauvaa ulos..tuloksena syntyi pieni terve tyttö ja minulle järkyttävät repeämät alapäähän, tikkaamisessa meni 1,5h. Pikkasen jännitti toinen synnytys, se oli sitten käynnistys rv41+6. Oksitosiini taas buustasi paikat nopeasti auki, mutta luojan kiitos ponnistusvaihe kesti vain 8minuuttia, repesin taas mutta onneks niistä ei ole komplikaatioita tullut. Kuopuksella oli napanuora tiukasti kaulan ympärillä, joten napanuora jouduttiin leikkaamaan heti pään synnyttyä. Tyttö joutu vielä käymään teholla tarkastettavana, kun kujersi kuin pulu..häntä tutkittiinkin pitkään hengityksen vinkumisen takia ja lopulta diagnoosiksi tuli laryngomalasia eli synnynnäinen kurkunpään rakennevika, meidän tapauksessa pehmeä kurkunpää.
Vaikka eka synnytys oli mikä oli, en saanut traumoja tai pelännyt seuraavaa synnytystä. Molempien aikaan vauvat voivat synnytyksen aikana hyvin ja itse en kokenut pahoja kipuja, sain molemmissa kohdunkaulan puudutteen ja ilokaasua.
Tuleva synnytys ei pelota, mutta ainahan siinä se oma jännityksensä on.
 
Nostetaas vähä tätä ketjua..
Onko herännyt uusia asioita ja kysymyksiä synnyttämisen suhteen?

Mulla on. Just joku aika sitten luin paikallisesta lehdestä että meillä on jatkossa mahdollisuus vesisynnyttämiseen. Ajatuksena itselleni varsin houkutteleva, mutta en pidä siitä että joudun tuntemattomien ihmisten edessä olemaan alasti. Ja se mahdollinen sotkun määrä siellä vedessä vähän arveluttaa myös.. ja itselleni kaikkein pahin et sinne veteen ei muistaakseni saanu mennä puudutettuna? Korjatkaa toki jos muistan taas väärin :)

Edellinen eli tokan lapsen synnytys alkoi mulla supistuksilla ja sairaalaan mentyä kärvistelin niiden kans Tens-laitteella n.4h? Kunnes sitten älysin viime metreillä siirtyä sinne ammeeseen, jossa tuntui heti et taivas aukeni ja kroppa pääs rentoutumaan niinkin paljon et mulla meni ekaa kertaa elämässäni lapsivedet (auts! Meinas tyttö syntyä samalla rytinällä) ja aukenin siis kerralla ainakin sen 4-6cm. Kohdunkaula oli siis täysin auki kun nousin vedestä ylös. Halusin puudutuksen kun en ilman sitä uskaltanut synnyttää, niin jouduin nousemaan ammeesta pois miehen ja kätilön avustamana. Teki hiukan kipeää tulla sieltä lämpimästä ja kelluttavasta vedestä vähemmän kelluttavaan ja kylmään ilmatilaan..

Hmm.. edellisistä kerroista oppineena taidan pyrkiä ammeeseen hyvissä ajoin rentoutumaan, mutta en tiedä uskallanko ihan synnyttääkkin siellä. Aika näyttää. Onhan se ihan erilaista toimintaa kuin sängyssä ollessa. Täytynee jutella myös isännän kanssa. En siis koe olevani mikään seisaaltaan tai kontaltaankaan synnyttäjä, mutta aikahan sen näyttää miten se sitten tulee käytännössä menemään.
 
Muaki kiinnostais veesä synnyttäminen! Must tuntuu et oon ihan pikkutyttö vielä, mut siis mua jännittää se et samalla rytinällä tulis ulosteet sinne vetteen[emoji85] kaippa se taitaa yhtä luonnollista olla ku veri, mut silti! Ei sitä oikein putsattuakaan sieltä kesken kaiken saa. Sängyllä synnyttäesä kuulemma monet ei ees huomaa ulostamista, ku henkilökunta sen niin hienovarasrsti siivoo. Onko tästä asiasta tarinoita jo ennenki synnyttäneillä?[emoji4]
 
Mul on kauhu muistikuva esikkoa synnyttäessä, et ponnistusten alussa ulostetta tuli vähän, jonka kyl kätilö siivos ilman mtn kommentoimatta. Jotenki se et toinen pyyhkii sun pyllyn, on vastenmielinen kokemus. Mut tuo on kait nii yleistä, et kätilöt ei siit mtn kommentoi
 
evve sanoi:
Ja monella ennen synnytystä kaikki tyhjenee luonnostaankin. Ettei mitään synnytyksen aikana tule edes. Itselläkin alkoi ekassa raskaudessa muutama päivä ennen synnytystä sellainen ihme mahan tyhjentyminen ja mulle kerrottiin sitten että se on ihan tavallista. Ja synnytyksessä ei sitten mitään tullutkaan.

Mua on alkanut mietityttää, että joudunko yksin synnyttämään. Onko jollain siitä kokemusta? Viimeksi ainakin tukeuduin niin mieheen, että mitä nyt, jos joudun ihan yksin olla.. Onneksi oli nopea synnytys, niin toivonmukaan tämänkin, mutta silti.. Ja sairaala ei ole suosikki paikka ja oli viimeksi tosi raskasta synnytyksen jälkeenkin, kun jouduin ensin tavalliseen huoneeseen, ennen kuin saatiin perhehuone:(

Nyt siis mies varmaan joutuu jäädä kotiin lapsen kanssa, kun meillä ei ole sukulaisia eikä muitakaan, kuka voisi esikoisen kanssa olla.
Click to expand...

Ootko aatellut doulaa? Sillon ei tartteis yksin olla
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top