Synnytys
- Ketjun aloittaja PeanutMom
- Aloituspäivämäärä
Hyvä että voitte molemmat hyvin :)
Paljon onnea ihanasta pienokaisesta! ♡♡♡ Hyvä, että kaikki meni hyvin :)
Laitan tänne vähän kuulumisia. Päästiin siis kotiin sairaalasta päivää vaille neljän viikon iässä. Poika kehittyi siellä osastolla ihan hurjaa vauhtia ja joka päivä oli jotain edistystä tapahtunut. Tuntui lopulta ihan uskomattomalta viedä vauva kotiin, kun oltiin ensin kuukauden päivät oltu vähän niinkuin "osa-aikavanhempia". Itse olin sairaalassa silloin HELLP-oireyhtymän takia vain 6 päivää. Oli aika rankkaa käydä sairaalalla joka päivä ja kuitenkin tulla kotiin "tyhjin käsin": Oli jotenkin vaikea mieltää itsensä vanhemmaksi siinä kohtaa, ja kun lopulta saatiin vauva kotiin niin tuntui ihan kummalliselta, että nyt ne antavat tämän sairaalan vauvan meille itsellemme... Mutta kotona ollaan oltu nyt pari viikkoa ja sitä on alettu jo tuntemaan itsemme äidiksi ja isäksi ja opittu tuntemaan vauvaa ihan eri lailla. Tuntui kuitenkin omalla kohdallani vähän siltä, että se äitiys kunnolla tosiaan vasta sitten kun vauva tuli kotiin.
Kotona hän syö ja nukkuu hyvin. Unta riittää kerralla neljäkin tuntia, eli yöllä saa itsekin nukkua, kunhan oppi parin ensimmäisen yön jälkeen, ettei jokaiseen pikku inahdukseen tarvitse nousta, vaan että herra kyllä ilmoittaa sitten kuuluvammin kun on aika nousta syömään ja vaipanvaihdolle. Maitoa minulta tulee heikonlaisesti, mikä on surettanut minua tosi paljon ja olen tuntenut huonommuutta sen takia, mutta en tiedä onko vauvan keskosuudella ja alkuvaiheen erossaololla vauvasta sitten kuinka paljon tekemistä asian kanssa. Voi olla että se on juuri se merkittävä asia, mikä on vaikuttanut siihen ettei maitoa tule kuin pieniä määriä. Korvikkeilla mennään siis pääsääntöisesti ja ruokahalu on vauvalla ihan älytön. En tiedä miten noin pieneen voi upota niin paljon maitoa! Tärkeintä on kuitenkin että vauva kasvaa ja voi hyvin. Hänen syntymäpainonsahan oli siis 2220g, ja sairaalasta lähtiessä paino oli sen neljän viikon jälkeen 2570g. Nyt on kuitenkin kotona ollessa vajaassa parissa viikossa tullut painoa niin, että taisi jo 3kg ylittyä muutamalla grammalla. :) Laskettu aikahan minulla olisi siis 12.1. eli luulempa että vauva on tätä menoa siihen mennessä ihan sen kokoinen kun vauvat nyt yleensäkin on keskimäärin syntyessään. Hienosti on siis kiritty muita jotka ovat saaneet vielä kohdussa kasvaa vähän kauemmin.
Olen tosi onnellinen ja iloinen tästä ihanasta pienokaisesta, ja isän kanssa kilvan huokaillaan sitä, kuinka suloinen hän on. Tuntuu ihmeelliseltä ja ihanalta rakastaa jotakuta näin paljon!
Poikaa ei ole vielä kastettu eikä nimeä virallistettu, mutta päätimme, että nimeksi tulee hänelle Arden Christopher!
Kotona hän syö ja nukkuu hyvin. Unta riittää kerralla neljäkin tuntia, eli yöllä saa itsekin nukkua, kunhan oppi parin ensimmäisen yön jälkeen, ettei jokaiseen pikku inahdukseen tarvitse nousta, vaan että herra kyllä ilmoittaa sitten kuuluvammin kun on aika nousta syömään ja vaipanvaihdolle. Maitoa minulta tulee heikonlaisesti, mikä on surettanut minua tosi paljon ja olen tuntenut huonommuutta sen takia, mutta en tiedä onko vauvan keskosuudella ja alkuvaiheen erossaololla vauvasta sitten kuinka paljon tekemistä asian kanssa. Voi olla että se on juuri se merkittävä asia, mikä on vaikuttanut siihen ettei maitoa tule kuin pieniä määriä. Korvikkeilla mennään siis pääsääntöisesti ja ruokahalu on vauvalla ihan älytön. En tiedä miten noin pieneen voi upota niin paljon maitoa! Tärkeintä on kuitenkin että vauva kasvaa ja voi hyvin. Hänen syntymäpainonsahan oli siis 2220g, ja sairaalasta lähtiessä paino oli sen neljän viikon jälkeen 2570g. Nyt on kuitenkin kotona ollessa vajaassa parissa viikossa tullut painoa niin, että taisi jo 3kg ylittyä muutamalla grammalla. :) Laskettu aikahan minulla olisi siis 12.1. eli luulempa että vauva on tätä menoa siihen mennessä ihan sen kokoinen kun vauvat nyt yleensäkin on keskimäärin syntyessään. Hienosti on siis kiritty muita jotka ovat saaneet vielä kohdussa kasvaa vähän kauemmin.
Olen tosi onnellinen ja iloinen tästä ihanasta pienokaisesta, ja isän kanssa kilvan huokaillaan sitä, kuinka suloinen hän on. Tuntuu ihmeelliseltä ja ihanalta rakastaa jotakuta näin paljon!
Poikaa ei ole vielä kastettu eikä nimeä virallistettu, mutta päätimme, että nimeksi tulee hänelle Arden Christopher!
Liitteet
Peanut, ihana kuulla että olette päässeet kotiin kasvamaan ja opettelemaan uutta elämää :) hienosti paino noussut pojalla! Ja mikä ihana pikku-ukko! 
Rapsutan oman synnytys kokemuksen tähän :)
Eli sillon 31.12 mulla alko noin yhen aikaan yöllä supistaa todella kivuliaat supistukset mitkä tuli 10-15 min välein. Soitin silti synnärille joskus puol neljän maita ja sieltä sano et jos mahollista kotona seurata et tihentys jos kivuilta kestää. No tunnin vuotin ja tuli vasta 8 min välein mut kivut oli jo mitä kauheita et itkin ihan supistuksen tullessa joten päätin et lähen hakee kivunlievitystä. Synnärillä olin kuudelta aamulla sain vaan lämpötyynyt alkuun mut sit lähti supistukset harvenemaan ja yheksän maita tuli jo niin harvakseen et piti ruveta kuoksemaan sairaalaa ympäri no se taas sai supistukset voimistumaan vähäksi aikaa ja yhdeltätoista ol viel 2 senttii kaulaa jäljellä ja olin vaan 2 senttii auki joten lähettiin miehen kaa vähän matkanpäähän kauppaan ja sieltä tulessa kiertelin viel saikkuu ympäri ja söin. kahelta käyrille jossa tunnissa yks supistus kolmelta otti käyrät pois ja puhuttiin kotiin lähöstä et hän tulee puolentunnin päästä kattoo viel kohdunsuun tilanteen ja et sit kotiin käski yrittää nukkuu sen välin. No kätilö lähti itse lähin vessaan joloin tuli tosi kipeä supistus ja lapsvedet tuli. kätilö hälytetty paikalle ja takas käyrille puoleksituntia ja katto kohdunsuun tilanteen joloin kanava hävinny ja 3 senttiä auki. supistukset ylty ja kivutkin ylty viiden ja puol kuuden välillä kävi laittaa kohdunsuun puudutteen ja ilokaasu oli lisänä jolloin tuli jo 2 minuutin välein supistukset. kuuden jälkeen pyysin tarkastaa tilanteen ku tuli ponnistus tarve ja kätilö tuumas et ei ihme ku oot täysin auki ja pääsin hommiin. ponnistus vaihe kesti sen 13 min ja tyttö mailmassa :) repeämä tuli pieni vaati yhden tikin ja tosi nopee palautuminen oma vointi on erittäin loistava ja onnelinen ja jälkivuotokin on nyt jo todella niukkaa :)
Eli sillon 31.12 mulla alko noin yhen aikaan yöllä supistaa todella kivuliaat supistukset mitkä tuli 10-15 min välein. Soitin silti synnärille joskus puol neljän maita ja sieltä sano et jos mahollista kotona seurata et tihentys jos kivuilta kestää. No tunnin vuotin ja tuli vasta 8 min välein mut kivut oli jo mitä kauheita et itkin ihan supistuksen tullessa joten päätin et lähen hakee kivunlievitystä. Synnärillä olin kuudelta aamulla sain vaan lämpötyynyt alkuun mut sit lähti supistukset harvenemaan ja yheksän maita tuli jo niin harvakseen et piti ruveta kuoksemaan sairaalaa ympäri no se taas sai supistukset voimistumaan vähäksi aikaa ja yhdeltätoista ol viel 2 senttii kaulaa jäljellä ja olin vaan 2 senttii auki joten lähettiin miehen kaa vähän matkanpäähän kauppaan ja sieltä tulessa kiertelin viel saikkuu ympäri ja söin. kahelta käyrille jossa tunnissa yks supistus kolmelta otti käyrät pois ja puhuttiin kotiin lähöstä et hän tulee puolentunnin päästä kattoo viel kohdunsuun tilanteen ja et sit kotiin käski yrittää nukkuu sen välin. No kätilö lähti itse lähin vessaan joloin tuli tosi kipeä supistus ja lapsvedet tuli. kätilö hälytetty paikalle ja takas käyrille puoleksituntia ja katto kohdunsuun tilanteen joloin kanava hävinny ja 3 senttiä auki. supistukset ylty ja kivutkin ylty viiden ja puol kuuden välillä kävi laittaa kohdunsuun puudutteen ja ilokaasu oli lisänä jolloin tuli jo 2 minuutin välein supistukset. kuuden jälkeen pyysin tarkastaa tilanteen ku tuli ponnistus tarve ja kätilö tuumas et ei ihme ku oot täysin auki ja pääsin hommiin. ponnistus vaihe kesti sen 13 min ja tyttö mailmassa :) repeämä tuli pieni vaati yhden tikin ja tosi nopee palautuminen oma vointi on erittäin loistava ja onnelinen ja jälkivuotokin on nyt jo todella niukkaa :)
Tiita, sullahan on ollut aivan unelmasynnytys!
Aliisia ennemminkin komedia 
tosta tarinasta uupuu se hauskin kohta ku kätilö tuumi et pääsen ponnistamaan kuului ilotulistusten pauke jolloin ihana mieheni ja kätilöni ampaisivat ikkunalle kattomaan näkyykö raketteja meikäläinen huutelee sängynpohjalla et " hei mä synnytän mun pitäs ponnistaa" :'D itteenikin ihan huvitti ja naureskelin siinä et voiko olla ees totta :'D
tosta tarinasta uupuu se hauskin kohta ku kätilö tuumi et pääsen ponnistamaan kuului ilotulistusten pauke jolloin ihana mieheni ja kätilöni ampaisivat ikkunalle kattomaan näkyykö raketteja meikäläinen huutelee sängynpohjalla et " hei mä synnytän mun pitäs ponnistaa" :'D itteenikin ihan huvitti ja naureskelin siinä et voiko olla ees totta :'DMinäkin voisin jakaa tämän traumaattisen kokemuksen teidän kanssa LA oli siis 39.12. Sunnuntaina 10.1 alko supistuksia tulemaan 10min välein ja aloin vuotamaan kirkasta verta. Illalla noin klo22 lähettiin päivystykseen ja todettiin että sormelle auki ja kaulaa 2cm. Vuodon takia päättivät ottaa osastolle ja minulla muutenkin olisi ollut maanantaina yliaikaiskotrolli! Sain ihan hyvin nukuttua ja maanantaina heräsin kuuden aikaan supistuksiin 5min välein. Klo13 meni vedet ja sain antibiootit kun strepto oli pos. Kävin suihkussa lievitteleen kipua ja sen jälkeen käytin TENS-laitetta (se oli ihan huippu hyvä kivunlievittäjä) aloin aukeamaan suht nopeesti ja klo15 kätilö sanoi että on aika lähteä synnytyssaliin, olin 3cm auki ja kaulaa 1cm ja aloin haluamaan ilokaasua! Koitin kävellä saliin mutta eihän siitä mitään tullut :/ saliin päästyäni sain ilokaasun ja ja tens-laitteen! Kivut koveni ja supistukset tiheni mutta mitään ei tapahtunut alapäässä!! Alkoi niin kova hermokipu vasempaan jalkaan että tuntui kuin joku olisi repinyt mun jalkaa irti taukoamatta ja oksensin kivusta. Kätilö ehdotti ammetta ja siellä taivas aukeni, kipu hellitti ja olin ihan jossain toisessa ulottuvuudessa! Siellä vetelin ilokaasua supistuksiin! Sain olla 2,5h siellä kun mua pyydettiin istuun tuolille käyrän ajaksi, pääsin istumaan niin taas oksensin. Vauvan liikkeet heikot ja takaisin saliin, teki sisätutkimuksen, eikä vieläkään edistystä, olin edelleen 3cm auki ja kaulaa 1cm!!!!! Ja kello oli jo yli puolen yön, eli synnyttämässä olin ollut 9h. Koitin kärvistellä kaikin keinoin sängyssä, en saanut liikkua kun käyriin ei piirtynyt vauvan liikkeitä. Jouduin makaamaan vain yhdellä kyljellä ja sisätutkimuksen ajaksi sain kääntyä selälleni. Ajantaju katosi täysin ja se saatanan hermosärky vasemmassa jalassa oli jotain sairasta. Jossain kohtaa ilmoitin että mulla on varmaan kuumetta, mittaisi kuumeen ja totesi että kyllä 38,5, ottivat tulehdusarvot ja totesi että korkeella on (en tiedä kuinka korkeella) tekivät sisätutkimuksen ja kuinka ollakaan tilanne oli alakerrassa täysin sama, supistukset eivät enää lauenneet vaan pysyivät koko ajan siinä puolessa välissä 40-90, eli jatkuva supistus päällä. Alkoi tiistai aamu kun vaan itkin ja kiljuin jatkuvasta kivusta, enkä saanut liikkua sängyltä pois kun olin käyrillä ja kun vauva ei liikkunut. Kuudelta tiistai aamuna sain epiduraalin, vaikka olin vannonut että sitä en ota. Mutta olin 15 tuntia ollut samassa pisteessä!!!!! Puudutuksesta meni muutama minuutti ja olin untenmailla. Heräsin noin tunnin kuluttua ja kysyin mikä tilanne, kätilö tutki ja sanoi että valitettavasti edelleen sama. Hän kertoi että kohtu ei jaksa supistella tulehduksen takia ja poika painaa hermoon väärän tarjonnan vuoksi. Hän kertoi että mitään en saa syödä enkä juoda enkä nousta pois sängyltä. Alkoi varovasti puhumaan sektiosta. Omat supparit loppu kuin seinään puudutuksen jälkeen ja oksitosiinillä ei saatu tasaisia supistuksia mitenkään. Joskus kymmeneltä aamulla kätilö totesi että optimistinen 5cm auki! Aattelin että ei hätää tästä tulee vielä jotain. Joo no eipä tullu, puudutusta sain koko ajan lisää ja sain nukuttua aina hetkittäin. Kun kello oli jotain yhden jälkeen tiistaipäivänä lääkäri tuli ja tutki ja sanoi että nyt lähetään keisarinleikkaukseen. Aloin hysteerisesti itkemään ja menin paniikkiin kun koko kroppa vaan tärisi. Leikkaus meni kuitenkin nopeesti puudutuksessa ja vauva oli pian pihalla klo 14.15. Sain vain pienen poikittaisen haavan bikinirajaan. Poika kiidätettiin teholle ja minut heräämöön. Itellä kivut oli ihan kammottavat illalla johon sain jotain tujuja lääkkeitä mut seuraavana päivänä jo kävelin itse ja pääsin katsomaan poikaa. Poika on siirrettynä lastenosastolla, kun tulehdusarvot on korkeat ja on kosketusarka. Toipuminen vie varmasti kaikesta ihan hirveesti aikaa, varsinkin henkisesti, mutta pääasia että poika on hyvässä hoidossa ja paranemaan päin :) pojan mitat 4165g ja 54cm!