Synnytys kertomukset!

Keskustelun 'Laskettu aika tammikuussa 2014' aloitti Johnny, 30 kesä 2013.

Vaihda nimimerkki! | Näin pääset alkuun/apua! | Top 100
  1. Johnny Aloittelija

    Tähän vois jokainen halukas kertoa aiempia synnytys kokemuksiaan meille muille kokemattomille!
    Minusta ainakin oliskiva lukea niitä.

    En ainakaan löytänyt tuolta olisko tällänen keskustelu jo olemassa. Jos on niin tän voi poistaa :)
  2. Minzey Peruskäyttäjä

    Mä voin aloittaa :)

    Eli esikoiseni syntyi normaalisti alakautta laskettuna päivänä ja synnytys käynnistyi jo edellisenä iltana supistuksilla ja säännöllisiksi ne muuttuivat aamulla. Klo 6 lähdettiin jo ajeleen sairaalaan ja muhun laitettiin kaikennäköisiä antureita sun muita jolla katsottiin tuleeko supistukset säännöllisesti, siinä oltiin varmaan joku puolisen tuntia ja sitten kätilö katsoi että kuinka oli supistuksia tullut ja katsoi että olin avautunut 2cm. Pääsimme sitten siihen huoneeseen missä lopullinen synnytys sitten kävi. Se oli oikeastaan aikalailla vaan odottelua ja supistusten kestämistä, käytin ensin lämmitettyä kauratyynyä ja sitten ilokaasua ja lopuksi vielä otin epiduraalin. Poikamme syntyi 12.39 kahdella ponnistuksella. Avautumiseen ja lapsen laskeutumiseen annettiin paljon aikaa ja ei varmaankaan siksi tarvinnut ponnistaa paljoa kun poika oli jo melkein itsestään tullut pihalle :D

    Sain todella pienen repeymän emättimeen ja se tikattiin kun istukka oli tullut ulos. Ei vaivannut kuin pissalla käydessä kun vähän kirveli, mutta käytin aina pissalla käydessä alapääsuihkua samaan aikaan niin vesi huuhtoi heti kirvelyn pois. Haavakin parani äkkiä.

    Kaiken kaikkiaan pidin synnytystäni suhteellisen helppona. Siitä yllätyin kuinka paljon oltiin vaan kahden miehen kanssa, jotenkin oletin että siinä on miljoona naamaa 24/7 ympärillä, mut aina vaan välillä kätilö kävi kysymässä vointia ja tarvitseeko jotakin vahvempaa lääkettä.
  3. miju Uusi käyttäjä

    Meillä syntyi 2 viikkoa lasketunajan jälkeen, meillä olisi ollut käynnistys seuraavana päivänä, mutta lähti tulemaa itteksee. Supistukset alkoivat aamuyöllä ja 7 aikaa aamulla ne olivat säännöllisiä 4 min välein tuli no sairaalaan lähdettiin ja sielä mentiin tarkkailtavaksi. Pääsimme kammariin ja sielä oli jumppapalloa ym. laitteita millä pystyi oloa helpottamaan. Supistukset harvenivat päivää kohden, mutta kipu tuli kovemmaksi. Pääsimme synnytys-saliin ja sielä sitten oli ilokaasua, toki en itse kokenut sen auttavan yhtään, mutta niinhän ne sanoo että ensikertalaiset ei yleensä osaa käyttää sitä oikein. No sitten laitettiin supistuksia nopeuttavaa tippaa ja kalvot puhkaistiin jospa lähtisi tulemaan siinä sitten odoteltiin ja kivut olivat niin kovat, että piti puudutusta saada, niimpä lääkäri koitti laittaa epidural puudutusta, mutta se ei onnistunutkaan vaikka moneen kertaan yritettiin, eli täytyi selvitä ilman, klo 21.50 tuli tunne että täytyy päästä vessaan, että siltä se tuntui kun vauva haluaa ulos. Niimpä lähdettiin ponnistamaan ja 12min niin tyttö oli maailmassa. Vaikka kivut oli mitä hirveimmät niin kun tyttö tuli maailmaan sen kaiken unohti samantien :Heartred
    Itse synnytin makuuasennossa (liikkuminen ei onnistunut) vaikka jälkikäteen ajateltuna seisoma-asento olisi ollut minun mieleeni :)
  4. Kerttu2012 Aloittelija

    Tosi mielenkiintoisia, lisää näitä! :)
  5. Heleia Aloittelija

    26,5 tuntia virallinen kesto, sitä ennen puolisen päivää satunnaisesti supistellut, ja sen vuoksi edellinen yl nukuttu huonosti. Supistukset loppuivat aina kun sain kivunlievitystä tai oli kovaa kipua, joten oksitosiinitippa oli koko ajan tukena. Kauratyyny, keinutuoli, kävely, kylpy, aquarakkulat, epiduraali, ja ilokaasu käytiin kaikki läpi, epiduraali ehti loppua hiukan ennen synnytystä. Sitten olinkin jo niin väsynyt, että imukupin avulla vedettiin lapsi ulos. Toisen asteen repeämä, jonka ompelu sattui enemmän kuin paraneminen.
    Ei traumoja, näen koko jutun jälkikäteen uuvuttavana, mutta sen arvoisena, enkä mitenkään erityisen kauhulla odota uutta synnytystä. Tosin joudun tällä kertaa synnytystapa-arviointiin, kun oli sen verran vaivalloinen tuo eka. =)
  6. Mimmu86 Ihastunut foorumiin

    2 Synnytystä takana ja aika identtiset. Kestoiltaan 8-9h. Ensimmäinen käynnistettiin raskausmyrkytysepäilyn takia 41+2 (syntyi 41+3), toinen käynnistyi spontaanisti 40+5. Ilokaasusta meni pää sekaisin, lämmin suihku autto aika hyvin alkuun mutta 4cm kohdalla oli kivut niin hirveet että oksensin ja kätilö totesi että laitetaan epiduraali (molemmissa tismalleen samalla tavalla siis). Ekassa epiduraali vaikutti vain toisella puolella ja molemmilla kerroilla aiheutti hallitsematonta vapinaa laiton jälkeen, loppui kyllä ponnistamiseen mennessä eikä siitä nyt mitään haittaa ollut, mahdollinen sivuvaikutus joillekin kuitenkin. Ponnistaminen oli mulle vaikeaa koska kumpikaan pojista ei missään vaiheessa laskeutunut tai kiinnittynyt. Imukupilla avustettuna tuli molemmat ja hätäsektiot oli varattuna mutta onneksi ei niihin tarvinnut varautua. Esikoisella hävisi ajoittain sydänäänet kokonaan ja kuopuksella laski. Esikoinen vietiin virvoitteluun heti syntymän jälkeen mutta kuopuksen onneksi sain suoraan rinnalle. Esikoisen synnytyksessä imukuppi aiheutti pienen repeämän emättimeen mikä tikattiin, kuopuksesta ei mitään. Niin ja molemmilla oli napanuora kaulan ympärillä mikä on varmasti vaikeuttanut laskeutumista ja muutenkin tota synnytystä.

    Nyt ajattelin jättää epiduraalin ja jos on tarvetta niin sitten spinaali. Mutta saa nähdä, synnytystapa-arvioon varmaan pyydän päästä että pääsen noista edellisistä keskustelemaan kätilön kanssa. Ei nyt varsinaisia traumoja mutta kyllä mua pelottaa kun molemmat olleet niin identtiset ja vauva vaarassa että käykö nytkin niin. Ja toisaalta mä en koe synnyttäneeni koska en itse ole ponnistanut lapsiani vaan lääkäri on imukupilla ne vetänyt ulos...jännä tämä ihmisen mieli :D Voi tällaisestakin tehdä itellensä ongelman. Mutta siis kaikin puolin on olleet nopeat synnytykset, epiduraalin jälkeen maks pari tuntia ja alettiin ponnistaa eli se 4-10cm meni hirmusella rytinällä.
  7. Heleia Aloittelija

    Meillä myös tytöllä napanuora pariin kertaan kaulan ympäri, ja oli hörppiny lapsivettäkin, eli ihan ekana vietiin imuun, ja sitten oli puolisen tuntia saamassa happea, ennenkun ekan kerran nähtiin kasvokkain. =)
  8. matti Peruskäyttäjä

    Synnytys käynnistyi 40+1 supistuksilla, jotka tuli 20-10 minuutin välein ja olivat päivällä välillä pois. 40+2 menin synnärille kun en tiennyt yhtään mitä ne supistukset saa aikaan. Ottivat tarkkailuun kun verenpaine ja pulssi huitelivat pilvissä. 40+3 iltapäivällä pari päivää kestäneet supistelut oli avanneet kohdunsuun 4 senttiin ja kun salit oli tyhjänä päätti lääkäri siirtää saliin ja puhkaista kalvot. Kello oli silloin neljä.Kalvojen puhkaisu ei nopeuttanut touhua yhtään niin laitettiin oksitosiinitippa. Ilokaasusta ei ollut apua, epiduraalia ei saatu oikean nikamaväliin niin se ei auttanut, aquarakkulat ei helpottaneet oloa. Paracervikaalipuudutus toi vajaan tunnin kiuttomuuden minkä jälkeen jatkettiin taas käytännössä luomuna. Ponnistuksen tarve tuntuu tosiaan kakkahädältä ja sellainen tunne tuli puoli 11 aikoihin. Kätilö laittoi pudenduspuudutuksen mikä onnistui hyvin ja säästi ponnistusvaiheen tuskilta. Vauva ei ollut laskeutunut kunnolla niin ponnistusvaihe kesti 44 minuuttia. Supistukset meinasi hiipua vielä ponnistusvaiheessakin ja kätilöt tuplasivat oksitosiinin annosta jatkuvasti.

    Kivut oli kovemmat mitä olisin ikinä osannut kuvitella ja korkeista odotuksista huolimatta kivunlievitys epäonnistui. Lupasin jo vuodeosastolla etten enää ikinä synnytä alateitse. Jos ei vaihtoehtoja olisi niin meille olisi riittänyt 1 lapsi.
  9. Emmuliini Peruskäyttäjä

    Meillä meni loppujen lopuksi hyvin.Loppiaisena mentiin Naistenklinikan päivystykseen itkien ja lujaa tyttö ei reagoinut mihinkään ärsykkeisiin ja sisällä käyrillä 1h ja kaikki hyvin,mutta pissasta ja verenpaineen takia sisälle.Tuo sunnuntainen oli alkava varoitus mitä luvassa oli,jo todetun ja hoidossa oleva verenpainetauti alkoikin olemaan nopeasti agresitoituva lääkkeille vastustuskykyinen raskausmyrkytys ja kokonaisuudessaan 10kg oli nestettä kehossa.Sitten 5pv:n jälkeen yöllä olivat lääkärit tehneet kiirrelisen sektio päätöksen.
    Leikkaus ei mennyt niinkuin piti ennen operaatiota aloin voimaan pahoin ja vatta ei suostunut puutumaan vaikka jalat olivat turta.Tyttö syntyi pepputarjonnalla ja emännän elkein jahyväkuntoisena, heti sen jälkeen eivätmeinanneetsaada kohtua kiinni ja veren meno oli 1350ml, ja sulkemisen jälkeen tuli sitten valtavat sydänkivut. Röntgenissä oli iso ja vasemmaltapuolen sydän turvonnut ja keuhkoissa 2l nestettä ja 60% mahollisuus saada syvälaskimo tukos. Heräämössä alkoivat sittentätä tilaa purkamaan ja molemmat kädet täynnä kanuuleita.3pn: jälkeen pääsin äippä osastolle 10kg hoikempana ja ilo oli suuri kun seuraavana päivä keskospuolella käytyäni katsomassa pikkastani sainkin tietää,että saisin pikkasen ylös vierihoitoon pysyvästi.
    Kaikesta kokemasta niin ei pahemmin jäänyt traumoja ja tytöllä onneksi oli kaikki hyvin valohoidossa ja tipassa sokereiden takia 2pv ja paino onneksi alkoi nousemaan niin molemmat päästiin yhtä aikaa kotiin.1kk kunniaksi pidettiin ristiäiset ja nyt kohta 6kk ja isosiskoksi tulossa.
    Nyt katsotaan miten Primaspan kuuri auttaa kun sain sen ehkäisemään raskausmyrkytykseltä ja mahollisilta hyytymisiltä napanuorassa.Muuten kaikki niinkuin pitää.
  10. Tiinamaria Aloittelija

    Hippiäinen meni 10 päivää yli lasketun ajan (syntyi viikolla 41+3). Parin päivän kuluttua oli varattu aika käynnistykseen, mutta lähtikin omatoimisesti syntymään. Torstai-yönä en juurikaan nukkunut, supisteli erittäin kipeästi. Supistukset eivät olleet vielä säännöllisiä, mutta erilaisempia kuin aiemmin raskauden aikana. Perjantai-aamuna minulla oli vielä viimeinen neuvola, johon miehenikin tuli mukaan. Arvoimme aamusta, että jätämmekö menemättä ja lähdemme suorilta synnärille. Menimme kuitenkin neuvolaan, ja neuvolan täti totesi synnytyksen olevan lähellä, koska maha oli pullahtanut alas päin ja pissassa oli verta.

    Neuvolan jälkeen mies lähti töihin ja minä jäin kotiin puhisemaan. Limatulppakin irtosi aamusta, kävin saunassa ja yritin nukkua. Kivut alkoivat olemaan melkoiset ja supistuksia tuli jo melko säännöllisesti. Mies tuli töistä kotiin, ja lähdimme synnärille "varmuuden vuoksi". Matkaa synnärin ja kodin välissä on vajaa 130 km, enkä uskaltanut yötä olla enää kotosalla.

    Osastolle päästessämme olin käyrillä, ja supistuksia tuli harvakseltaan. Kätilö tarkasti alapään tilanteen ja olin 3,5cm auki, joten jäimme sille tielle. Pääsimme suoraan saliin ja melko pian sain epiduraalin. Puudute stoppasi synnytyksen, supistuksia ei tullut koko yönä. Kätilö ei lähtenyt jouduttamaan synnytystä, koska kahdessa muussa salissa oli synnytykset edistyneempiä. Yritin nukkua, mutten juurikaan saanut unta. Viereisten salien äänet kuuluivat selkeästi, ja jännitys alkoi itselläni olemaan huipussa. Mies nukkui kuorsaten koko yön.

    Aamuyöstä alkoi kipeät supistukset, ja sain toisen annoksen epiduraalia. Yhdeksän aikaan kalvot puhkaistiin ja laitettiin supistuksia edistävä tippa. Sain tuolloin myös viimeisen annoksen epiduraalia, jonka avulla pystyin nukkumaan hetkisen. Yhdentoista aikoihin soitin äidilleni itkien, ettei lapsi tule ikinä ulos. Äiti kovasti tsemppasi..

    Pian alkoi ponnistuttamaan, tosin luulin sitä aluksi kakka-hädäksi. :D Mutta olinkin täysin auki ja sain alkaa ponnistamaan. Ponnistus vaihe kesti kaiken kaikkiaan 12 minuuttia ja tyttö oli maailmassa kolmella ponnistuksella klo. 11:50. Epiduraali ei vaikuttanut enää ponnistusvaiheessa, joten luomuna synnytin. Etukäteen kovasti pelkäsin synnytystä, muttei se ollutkaan niin kamala kuin mitä mielikuvissa siitä oli maalaillut.

    Repeytymiä en saanut, kolme nirhaumaa, joihin sain tikit nopeuttaakseen parantumista. Kokonaiskesto synntyksellä oli vajaa 18h. Kivulian osuus oli avautuminen, synnytys itsessään meni helposti, kun luotin omaan vartalooni ja annoin tilanteen viedä. Mieheni on jälkeen päin naureskellutkin, että oli odottanut kova äänisempää toimintaa, joka olisi sisältänyt enemmän kirosanoja. En kiroillut enkä huutanut missään vaiheessa. Odotan kovasti synnyttämistä, jospa se olisi yhtä helppo kuin ensimmäinenkin. Tosin voisi olla hitusen lyhkäisempi.

    Tämä tuli nyt vähän pidemmän kaavan mukaan. :D
  11. Mel Tuttu foorumilla Lokaäidit 2020

    37+3 makasin sängyllä ja mies puuhaili vielä olohuoneessa. Seuraavana päivänä oli tulossa illallisvieraita, joten avokeittiö oli täynnä ruoka-aineksia yms, hirveä kaaos. Klo 00:00 meni lapsivedet. Klo 00:30 alko supistukset ja käskin miehen nukkumaan, koska ei ehkä voi enää nukkua, jos tulee lähtö. Ensin otin 2 särkylääkettä, sitten menin suihkuun, sitten etsin sopivaa asentoa kävellen, sohvaan ja jumppapalloon nojaten. Klo 2 aikaan herätin miehen, että voi olla, että lähtö tulee pian, koska en oikeen pystynyt olemaan missään asennossa. Koitin kellotella supistuksia tuli alle 5 min välein. Ensisynnyttäjänä mietin, että lähdetäänkö nyt liian aikasin näytille, mutta klo 3 mies oli sitä mieltä, että nyt mennään ja hyvä niin -oltiin perillä 3:15 ja olin jo 10cm auki ---> suoraan käyriltä synnytyssaliin siis. Aluksi hengittelin ilokaasua. Anestesialääkäri oli juuri nukuttamassa jotain toista potilasta, joten melkein en ehtinyt saada mitään puudutusta, mutta onneksi sainkin sitten spinaalin, joka vei kaikki kivut pois. Ihanaa. Ponnistaminen oli vähän hassua, kun piti käyrältä katsoa, että koska ponnistaa, kun en tuntenut supistuksia lainkaan. Alapäähän venyminen sattui, vaikkei supistukset tuntuneetkaan. Mutta nopea synnytys oli, poika syntyi 4:19.

    Nyt jännätään, että kuinka nopeasti toinen tulee ja, kuinka aikaisilla viikoilla..
  12. 4S Aloittelija

    Poika syntyi 39+3. Maanantai iltana alkoi supistella ja sitä jatkui aina torstaille asti. Minuutin -puolen tunnin välein, sen verran kipeästi, että nukuttu ei juuri ollenkaan tuona aikana. Joka päivä kävin synnärillä ja aina oli vähä enemmän auki. Torstaina menin synnärille ja itkin väsymyksestä. Lääkäri arvioi tilanteen ja päätti, että kalvot puhkaistaan, olin 4cm auki. Supistukset lähtikin rytinällä käyntiin sen jälkeen. Hengittelin ilokaasua, josta tuli hassun hauska olo eikä epiduraalinkaan laitto tuntunut missään :) Poika syntyi illalla 9min. ponnistusvaiheen jälkeen. Emättimeen sain toisen asteen repeämän ja istukan tulo viivästyi niin, että sain aika paljon lääkkeitä ja mahan päällä pompintaa ennen kuin se suostui tulla pois. Just kerkes täyttyä käsin irrotuksen aika 45min, mutta onneksi ei siihen tarvinnu mennä.

    Tyttö syntyi 39+2. Samalla kaavalla lähdettiin liikkeelle. Illasta alkoi supistella ja seuraavana aamuna me tiin synnärille. Pääsin sisään ja supistukset alko laantua. Sanoin etten ala käymään yhtä pitkää synnytystä läpi kuin pojan kanssa ja lääkäri päätti puhkaista kalvot, olin auki sen 3-4cm. Riskinähän siinä on ettei supistukset jatkukkaan, mutta rytinällä taas mentiin. Ilokaasu ei nyt auttanut yhtään. Spinaalin laitto ei tuntunu missään, ku supistukset niin kipeät. Tyttö syntyi sitten päivällä 9min. ponnistusvaiheen jälkeen. Pieniä repeämiä tuli ja istukkaan sain etukäteen lääkityksiä edellisen synnytyksen istukan irtoamisen takia.

    Jälkeen päin oon kuullu, että suurien lapsivesimäärien takia mun supparit ei oo kunnolla päässeet käyntiin. Kalvoja ei kannata antaa puhkasta, jos ei oo pakko, supistukset on kuulemma pehmeämpiä veden kera. Kalvojen puhkasun jälkeen supparit oli mulla ainaki melkeen sietämättömät, sitä ennen oli siedettävät, että en tiiä millaset ois ollu sitte loppuvaiheessa, mutta tämmöset kokemukset mulla ja kolmatta kokemusta ootan innolla :) Kipuhan on sanoin kuvailematon, mutta sen unohtaa heti ja sitte, ku se alkaa uudestaan niin heti muistaa kuin kivuliasta se on :) Kyllä siitä selviää ja kaikillahan meillä on erilaiset synnytyskokemukset, semppistä vaan ite kullekkin tulevaan :Heartred

Jaa tämä sivu