Mun eka synnytyskertomus löytyy Sektiolla synnyttäneet -ketjusta mutta tiivistettynä: sairaalahoitoa vaatinut raskausmyrkytys, jonka takia synnytys yritettiin käynnistellä 37+5 onnistumatta siinä ja pidettiin pari huilipäivää kunnes 38+4 lääkäri teki rajumman sisätutkimuksen joka sai supistukset aikaseksi, mies onneksi oli sairaalassa kun meillä oli perhehuone ja yöllä lähdettin saliin ja aamusta olin 4cm auki, jolloin pistettiin oksitosiinitippa vauhdittamaan, pahimpia suppareita taitoin ilokaasulla ja kuumalla suihkulla, sain jossain vaiheessa iltapäivällä epiduraalin ja illalla kätilö huolestui sikiön sykekäyrästä ja lääkäri tuli katsomaan, tihkuva lapsivesi oli kellertävää joten salissa alkoi hässä kun mua alettiin valmisteleen sektiota varten, itse sektio meni äkkiä mutta vauva ei hengitänyt kunnolla ja piti virvoitella ja kohta hän onneksi rääkäsikin, sitten vauva lähettiin kiikuttaan keskolaan hoitoon (vaikka ei keskonen ollutkaan) kun oli kohdussa saanu infektion. Minä myös olin saanu vatsaani kovan tulehduksen ja tilanne alkoi paranemaan vasta kun haava aukesi ja kudosnesteet valuivat sairaalan vessaan (samana päivänä olisi ollut haavanpuhdistuleikkaus) jonka jälkeen 2kk haavanhoitoa. Vuosi vaihtui ja mulla todettiin haavatyrä joka leikattiin esikoisen ollessa 4kk ikäinen, 2kk kestävä nostelu kielto ja vuoden kipuhelvetti. Mutta kaikesta huolimatta toivuin ja kakkosta alettiin yrittään esikoisen ollessa 1.5v.
Kakkosen synnytys käynnistettiin 39+6 ballonki käynnistyksellä, päivän supisteli mutta supistukset hiipuivat kunnes alkuyöstä kävin vessassa ja jotenkin sain ballonkia nykästyä ni supistukset pärähtivät taas käyntiin, osastolla antoivat kipulääkettä lihakseen ja aamusta tutkivat tilanteen ja pääsin saliin ja hälyytin miehen paikalle, aamupäivä meni supistella kunnes hiipuivat, lääkäri laittoi vauvan päähän pinnin jolla sitten samalla puhkasi kalvot ja marssittiin miehen kanssa käytävälle käveleen, mutta supistuksia tuli harvakseltaan, sain oksitosiinitipan vauhdittamaan synnytystä mutta anestesialääkäri pisti ohi suonen joten oksitosiinit valui kudoksiin, onneksi kätilö sai tipan laitettua paremmin ja sitten pärähtikin supistukset päälle kunnolla ja kohta jo pyysinkin epiduraalia ja sainkin sen pumppusyöttöisenä, kunnes selässä oleva putki meni tukkoon, mutta kun sen saivat taas auki niin onnistuin torkahtamaan tovin ja toisenkin kunnes yöllä 2 jälkeen olin täysin auki mutta pieni reuna oli jäljellä ja sain piikin lihakseen sitä hälventämään, kävin kyljelleni ponnistamaan että vauva laskeutuisi alemmas ja ihana yökätilö ohjasi sormillaan ponnistuksen suuntaan, jossain vaiheessa epipumppu taas tukkeentui ja kätilö sulki sen ja tuumas että riittää loppusynnytyksen ajan, mutta kun käännyin selälleni ja aloin kunnolla ponnistamaan niin pikkuhiljaa ajan saatossa epi hävisi ja kivut tulivat, joten ponnistusvaiheen olin melkein ilman epiä, huusin ko syötävä mutta kätilö sai rauhoitettua mut ja loppuviimein poika syntyi 3.00 rv 40+1, vaiheiden pituutta en muista ulkoa ja täytyy sanoa että oli eheyttävä synnytys.