Synnytykset, menneet ja tulevat, yleistä keskustelua
- Ketjun aloittaja Maajo
- Aloituspäivämäärä
Mulla ei jääny traumoja ekasta, mut haluaisin et seuraava käynnistyis luonnollisesti. Joillakihan käynnistetty on kipeempiki.
Esikoinen siis käynnistettii yllättäen :D Sain tabletteja, laitettiin ballonki, puhkastiin kalvot ja laitettiin vielä tippaki. Sit ku tippa oli täysillä, niin alko tapahtuun tarpeeksi.
Bettie tuola mainitsi et kannattaa liikkua. No, mie jouduin olee sängyssä tai keinutuolissa melkein 2 vuorokautta, koska mulla oli ne sydänkäyrä-/supistusvyöt. Pelkkään kyljen kääntämiseen ja vessassa käyntiin piti kutsua kätilö, et tuli asentaa ne uuestaan. Se oli kurjaa. Tasan kerran sain käyä käytävällä kävelee noin 10min.
Ja syömättä piti olla aika ajoin (alussahan en siis ollu kipee, kun supistuksia tuli vaa epäsäännöllisesti) sektion varalta, vauvan sykkeiden takia.
Kipee olin ja epiduraali oli pelastus. Mut loppupeleissä kaikki meni hyvin ja vauva synty terveenä alakautta. Väliliha leikattiin, ilmeisesti sit repeemiltä säästyin. Häntäluu tais vähä ottaa osumaa/vääntyä tms, ku oli pitempää kipeä istuessa. Mut iha kaivelemaan jo joutuu et muistaa nuita "jälkivaivoja"
Esikoinen siis käynnistettii yllättäen :D Sain tabletteja, laitettiin ballonki, puhkastiin kalvot ja laitettiin vielä tippaki. Sit ku tippa oli täysillä, niin alko tapahtuun tarpeeksi.
Bettie tuola mainitsi et kannattaa liikkua. No, mie jouduin olee sängyssä tai keinutuolissa melkein 2 vuorokautta, koska mulla oli ne sydänkäyrä-/supistusvyöt. Pelkkään kyljen kääntämiseen ja vessassa käyntiin piti kutsua kätilö, et tuli asentaa ne uuestaan. Se oli kurjaa. Tasan kerran sain käyä käytävällä kävelee noin 10min.
Ja syömättä piti olla aika ajoin (alussahan en siis ollu kipee, kun supistuksia tuli vaa epäsäännöllisesti) sektion varalta, vauvan sykkeiden takia.
Kipee olin ja epiduraali oli pelastus. Mut loppupeleissä kaikki meni hyvin ja vauva synty terveenä alakautta. Väliliha leikattiin, ilmeisesti sit repeemiltä säästyin. Häntäluu tais vähä ottaa osumaa/vääntyä tms, ku oli pitempää kipeä istuessa. Mut iha kaivelemaan jo joutuu et muistaa nuita "jälkivaivoja"
Oliko sulla Meli ehdoton olla niis käyris niin paljon? Oliko siihen joku syy siis :) Toivottavasti nyt pääsisit liikkeelle ja vähemmillä käyrillä. Esikkoa synnyttäessä oli pisimmillä käyrissä tunnin ja seki oli yhtä tuskaa. Mut silloin oli niin ruuhkanen päivä ja yö, ettei kätilöt ehtiny niitä ottaa pois aikasemmin.
Mun eka synnytyskertomus löytyy Sektiolla synnyttäneet -ketjusta mutta tiivistettynä: sairaalahoitoa vaatinut raskausmyrkytys, jonka takia synnytys yritettiin käynnistellä 37+5 onnistumatta siinä ja pidettiin pari huilipäivää kunnes 38+4 lääkäri teki rajumman sisätutkimuksen joka sai supistukset aikaseksi, mies onneksi oli sairaalassa kun meillä oli perhehuone ja yöllä lähdettin saliin ja aamusta olin 4cm auki, jolloin pistettiin oksitosiinitippa vauhdittamaan, pahimpia suppareita taitoin ilokaasulla ja kuumalla suihkulla, sain jossain vaiheessa iltapäivällä epiduraalin ja illalla kätilö huolestui sikiön sykekäyrästä ja lääkäri tuli katsomaan, tihkuva lapsivesi oli kellertävää joten salissa alkoi hässä kun mua alettiin valmisteleen sektiota varten, itse sektio meni äkkiä mutta vauva ei hengitänyt kunnolla ja piti virvoitella ja kohta hän onneksi rääkäsikin, sitten vauva lähettiin kiikuttaan keskolaan hoitoon (vaikka ei keskonen ollutkaan) kun oli kohdussa saanu infektion. Minä myös olin saanu vatsaani kovan tulehduksen ja tilanne alkoi paranemaan vasta kun haava aukesi ja kudosnesteet valuivat sairaalan vessaan (samana päivänä olisi ollut haavanpuhdistuleikkaus) jonka jälkeen 2kk haavanhoitoa. Vuosi vaihtui ja mulla todettiin haavatyrä joka leikattiin esikoisen ollessa 4kk ikäinen, 2kk kestävä nostelu kielto ja vuoden kipuhelvetti. Mutta kaikesta huolimatta toivuin ja kakkosta alettiin yrittään esikoisen ollessa 1.5v.
Kakkosen synnytys käynnistettiin 39+6 ballonki käynnistyksellä, päivän supisteli mutta supistukset hiipuivat kunnes alkuyöstä kävin vessassa ja jotenkin sain ballonkia nykästyä ni supistukset pärähtivät taas käyntiin, osastolla antoivat kipulääkettä lihakseen ja aamusta tutkivat tilanteen ja pääsin saliin ja hälyytin miehen paikalle, aamupäivä meni supistella kunnes hiipuivat, lääkäri laittoi vauvan päähän pinnin jolla sitten samalla puhkasi kalvot ja marssittiin miehen kanssa käytävälle käveleen, mutta supistuksia tuli harvakseltaan, sain oksitosiinitipan vauhdittamaan synnytystä mutta anestesialääkäri pisti ohi suonen joten oksitosiinit valui kudoksiin, onneksi kätilö sai tipan laitettua paremmin ja sitten pärähtikin supistukset päälle kunnolla ja kohta jo pyysinkin epiduraalia ja sainkin sen pumppusyöttöisenä, kunnes selässä oleva putki meni tukkoon, mutta kun sen saivat taas auki niin onnistuin torkahtamaan tovin ja toisenkin kunnes yöllä 2 jälkeen olin täysin auki mutta pieni reuna oli jäljellä ja sain piikin lihakseen sitä hälventämään, kävin kyljelleni ponnistamaan että vauva laskeutuisi alemmas ja ihana yökätilö ohjasi sormillaan ponnistuksen suuntaan, jossain vaiheessa epipumppu taas tukkeentui ja kätilö sulki sen ja tuumas että riittää loppusynnytyksen ajan, mutta kun käännyin selälleni ja aloin kunnolla ponnistamaan niin pikkuhiljaa ajan saatossa epi hävisi ja kivut tulivat, joten ponnistusvaiheen olin melkein ilman epiä, huusin ko syötävä mutta kätilö sai rauhoitettua mut ja loppuviimein poika syntyi 3.00 rv 40+1, vaiheiden pituutta en muista ulkoa ja täytyy sanoa että oli eheyttävä synnytys.
Kakkosen synnytys käynnistettiin 39+6 ballonki käynnistyksellä, päivän supisteli mutta supistukset hiipuivat kunnes alkuyöstä kävin vessassa ja jotenkin sain ballonkia nykästyä ni supistukset pärähtivät taas käyntiin, osastolla antoivat kipulääkettä lihakseen ja aamusta tutkivat tilanteen ja pääsin saliin ja hälyytin miehen paikalle, aamupäivä meni supistella kunnes hiipuivat, lääkäri laittoi vauvan päähän pinnin jolla sitten samalla puhkasi kalvot ja marssittiin miehen kanssa käytävälle käveleen, mutta supistuksia tuli harvakseltaan, sain oksitosiinitipan vauhdittamaan synnytystä mutta anestesialääkäri pisti ohi suonen joten oksitosiinit valui kudoksiin, onneksi kätilö sai tipan laitettua paremmin ja sitten pärähtikin supistukset päälle kunnolla ja kohta jo pyysinkin epiduraalia ja sainkin sen pumppusyöttöisenä, kunnes selässä oleva putki meni tukkoon, mutta kun sen saivat taas auki niin onnistuin torkahtamaan tovin ja toisenkin kunnes yöllä 2 jälkeen olin täysin auki mutta pieni reuna oli jäljellä ja sain piikin lihakseen sitä hälventämään, kävin kyljelleni ponnistamaan että vauva laskeutuisi alemmas ja ihana yökätilö ohjasi sormillaan ponnistuksen suuntaan, jossain vaiheessa epipumppu taas tukkeentui ja kätilö sulki sen ja tuumas että riittää loppusynnytyksen ajan, mutta kun käännyin selälleni ja aloin kunnolla ponnistamaan niin pikkuhiljaa ajan saatossa epi hävisi ja kivut tulivat, joten ponnistusvaiheen olin melkein ilman epiä, huusin ko syötävä mutta kätilö sai rauhoitettua mut ja loppuviimein poika syntyi 3.00 rv 40+1, vaiheiden pituutta en muista ulkoa ja täytyy sanoa että oli eheyttävä synnytys.
anní
Vauhtiin päässyt keskustelija
Mua kiinnostais tietää että millä viikoilla teidän synnytykset on alkanut? :) oon miettinyt että voikohan sitä jotenkin yrittää ennakoida että jos esim esikoinen on syntynyt rv38+ niin onko todennäköisempää että seuraavakin sitten syntyy samoilla viikoilla.. Meillä äidillä kaikki neljä synnytystä ajoittunut sinne rv38+. Tietysti mahdoton sitä on ennustaa syntyykö lapsi rv30+ vai 42+ mutta kovasti jo jännitetään tuleeko meille vuoden 2015 vai 2016 vauva :D
Voisin tiivistää että mun mielestä synnytys oli yks hel***ti. En päässy käveleen. Supistukset alko kipeinä puolen yön aikaan. Kärvistelin jonnekin 3-4 maihin ja kävin suihkussa ja söin aamupalaa jonka jälkeen sairaalaan. Sairaalassa muistaakseni 6 aikoihin. Alussa meni ilokaasun ja lämpöpussin kanssa kiikkastuolissa keinutellen. Aika nopeesti siirryin sänkyyn ja laitettiin käyrille. Ei meinannu näyttää kunnolla vauvan sykkeitä ja se oli aikamoista pelleilyä niien laitteiden kanssa.
Jossain vaiheessa pyysin epiduraalia ja siinä sähellettiin melkein 2 tuntia saamatta sitä ja olin jo tosi kipee ja pöllyissäni ilokaasusta. Lopulta toinen lääkäri tuli ja sano että pakko tälle nyt on kipuun jotain saada niin laitto spinaalin. Kiesus mikä helpotus. Sai ne lopulta sen epiduraalinkin että kun spinaalin vaikutus loppuu niin laitto epiduraalin. Aukeeminen kesti hitokseen kauan ees siihen 4 cm:n jonka jälkeen puhkottiin kalvot ja lapsivesi vihreetä.
No spinaalin vaikutus loppui ja sisätutkimuksen mukaan olin täysin auki, mutta vauva ei ollu laskeutunut. Sain sen takia epiduraalia, mutta meni aika myöhäseks. Piti ruveta ponnistamaan enkä tuntenu supistuksia ollenkaan. Lopulta rupes supistukset tuntumaan ja tuntuikin että ne ei lopu ollenkaan. En saanu palautetta ponnistanko oikein ja ilmeisesti mitään ei tapahtunu ponnosteluista huolimatta. Lääkäri ultras ja katto että vauva niska vinossa ja ei se sieltä tule ilman imukuppia. Repivät sitten oikein huolella ja tuli muutama repeemä episiotomiasta huolimatta. Synnytys kesti n. 16 tuntia.
Olin niin kipee vuodeosastolla ollessa että vauva ei kiinnostanu ollenkaan. Kotiin päästyä ehin olla pari päivää kotona ja nous kuume...kohtutulehdus. siihen kun sain lääkkeet niin kaikki muu kipu helpotti nopeasti paitsi häntäluu joka oli murtunu synnytyksessä. Eihän ne sitä siellä huomannu mutta eipä sille ois mitään tehtykään. Kahteen kuukauteen en istunu ollenkaan. Sit alko helpottaa ja pystyin jopa nauttimaan vauvastakin. Nyt vuoden jälkeen synnytyksestä edelleenkin tuntemuksia häntäluussa. Jännittää että kuin tulee käymään seuraavassa synnytyksessä, mutta en halua sektiotakaan. Täytyy kai vaan henkisesti valmistautua että se voi murtua uudestaankin. Käyn varmaan pelkopolilla jutskaamassa.
Jossain vaiheessa pyysin epiduraalia ja siinä sähellettiin melkein 2 tuntia saamatta sitä ja olin jo tosi kipee ja pöllyissäni ilokaasusta. Lopulta toinen lääkäri tuli ja sano että pakko tälle nyt on kipuun jotain saada niin laitto spinaalin. Kiesus mikä helpotus. Sai ne lopulta sen epiduraalinkin että kun spinaalin vaikutus loppuu niin laitto epiduraalin. Aukeeminen kesti hitokseen kauan ees siihen 4 cm:n jonka jälkeen puhkottiin kalvot ja lapsivesi vihreetä.
No spinaalin vaikutus loppui ja sisätutkimuksen mukaan olin täysin auki, mutta vauva ei ollu laskeutunut. Sain sen takia epiduraalia, mutta meni aika myöhäseks. Piti ruveta ponnistamaan enkä tuntenu supistuksia ollenkaan. Lopulta rupes supistukset tuntumaan ja tuntuikin että ne ei lopu ollenkaan. En saanu palautetta ponnistanko oikein ja ilmeisesti mitään ei tapahtunu ponnosteluista huolimatta. Lääkäri ultras ja katto että vauva niska vinossa ja ei se sieltä tule ilman imukuppia. Repivät sitten oikein huolella ja tuli muutama repeemä episiotomiasta huolimatta. Synnytys kesti n. 16 tuntia.
Olin niin kipee vuodeosastolla ollessa että vauva ei kiinnostanu ollenkaan. Kotiin päästyä ehin olla pari päivää kotona ja nous kuume...kohtutulehdus. siihen kun sain lääkkeet niin kaikki muu kipu helpotti nopeasti paitsi häntäluu joka oli murtunu synnytyksessä. Eihän ne sitä siellä huomannu mutta eipä sille ois mitään tehtykään. Kahteen kuukauteen en istunu ollenkaan. Sit alko helpottaa ja pystyin jopa nauttimaan vauvastakin. Nyt vuoden jälkeen synnytyksestä edelleenkin tuntemuksia häntäluussa. Jännittää että kuin tulee käymään seuraavassa synnytyksessä, mutta en halua sektiotakaan. Täytyy kai vaan henkisesti valmistautua että se voi murtua uudestaankin. Käyn varmaan pelkopolilla jutskaamassa.
Olin niin järkyttyny synnytyksen jälkeen että en halunnu ees jutella kenenkään kanssa. Annoin synnytyksestä paljon paremman arvion kuin mitä oikeasti koin, ettei kukaan olis tullu kyselemään. Vedin sellasen suojakilven naamalle niin kauan että pääsin pois sairaalasta. Pari kuukautta meni ihan sumussa synnytyksen jälkeen ja vauva ei tuntunu omalle. En uskaltanu jutella oikeesti kenenkään kanssa ja itkin vaan kotona kaiket päivät. Onneks se siitä helpotti ja nyt pystyy jo sanomaan kaikille mitä tunteita oikeasti oli synnytyksen jälkeen. Nolotti vaan kauheasti kun olin sen pari kuukautta aika masentunut. Paska äiti fiilis.
Mulla esikoisen synnytys käynnistyi jo joskus 28+ jotakin alunperin, mutta saatiin vielä lääkkeillä ja levolla pysähtymään hyvissä ajoin eli raskaus sai jatkua (vuodelevossa tosin). Laskettu aika tuli ja meni ja pinna alkoi olla tosi tiukalla kun oli jo varauduttu pikkukeskoseen ja sit meni yliajalla. Lopulta synnytys käynnistyi supistuksilla hieman yli puolen yön (mun ja mun isän syntymäpäivänä) kun viikkoja oli muistaakseni 41+4. Käynnistys oli sovittu vapun pyhien jälkeen tehtäväksi ja poika syntyi 29.4. Ohjeiden mukaisesti (jo kerran käynnistyneen synnytyksen vuoksi kanavaa ei käytännössä ollut ja kohdunsuukin oli reiluhkosti auki) suuntasin heti synnärille kun pari supistusta oli tullut. Jossain vaiheessa pyysin saada epiduraalin, mutta mun sisko (oli mukana synnytyksessä kun en lapsen isää kelpuuttanut sinne hermoilemaan) neuvotteli kätilön kanssa ja sain valita kahdesta vaihtoehdosta. Vaihtoehdot oli a) saan epiduraalin ja nukun hetken aikaa ja synnytän sitten tai b) saan kohdunkaulanpuudutuksen tms ja puhkaistaan kalvot ja synnytän heti ja nukun sen jälkeen. Valitsin b-vaihtoehdon ja se oli kyllä huippuvalinta. Kalvojen puhkaisusta ei mennyt varmaan puolta tuntia kun oli aika ponnistaa ja ponnistusvaihekin oli alle 20min. Poika syntyi 6.30 ja synnytyksen kokonaiskestoksi kirjattiin 5h30min ja tuo aika siis oli laskettu oikeastaan ensimmäisistä supistuksista.
Tytön synnytys käynnistyi myös supistuksilla, mutta ei niin ärhäkkäästi. Rv oli 39+5 kun aamulla herätessäni tiesin, ettei mene enää varmasti vuorokautta siihen kun syntyy. Lähetin esikoisen normaalisti kouluun ja aloin järjestelemään asioita supistuksia kuulostellen. Parissa tunnissa supistukset muuttui säännölliseksi ja tulivat hieman alle 10min välein, mutta eivät olleet niin kivuliaita että olisivat paljon menoa haitanneet. Sovin pojan isän kanssa, että jos ei ihmeitä tapahdu niin otan pojan vastaan koulusta tullessa kuten normaalisti ja ruokin ja sit lähetän matkaan isälleen. Kun poika oli lähetetty matkaan käytiin miehen kanssa vielä kaupassa. Siinä vaiheessa supistukset tuntuivat sen verran paljon, että jätin ostosten pohtimisen miehen huoleksi ja keskityin vain työntelemään kärryjä. Kauppareissulla oltiin joskus klo 18 aikoihin. Kotiin tullessa kävin lämpimässä suihkussa kokeilemassa rauhoittuvatko supistukset vielä, mutta eihän ne mihinkään rauhoittuneet. Soitin synnärille ja kysyin missä vaiheessa pitäisi tulla kun oli jo kuutisen tuntia supistellut säännöllisesti. Sanoivat että sitten riittää kun itsestä tuntuu, että tarvitsen apuja kipuihin ja muistuttivat että jos on tulossa 23.57 eikä ole kova kiire niin kannattaa odottaa oven takana kunnes kello on yli puolen yön ettei mene turhaan hoitopäivämaksua niiltä parilta minuutilta. Naureskellen lopetin puhelun. Ennen puolta yötä mies kyseli, että uskaltaako mennä nukkumaan ja annoin luvan. Sitten tuli kuitenkin jostain syystä mieleen, että lähdetään nyt kuitenkin käymään näytillä siellä synnärillä kun melkein 12h jo jatkunut supistelut niin. Mies tilasi taksin kun kello oli 00.00 ja sekös nauratti kun tuli mieleen synnärin sanat. Vielä enemmän nauratti kun odotettiin taksia pihassa ja se saapui melkein renkaat ulvoen (tilatessa oli kerrottu minne matka). Kuskina oli tosi nuori poika ja sanoin hänelle ettei ole pelkoa että autoon synnyttäisin kun ollaan vaan näytille menossa. Kaikesta huolimatta kaahasi kamalaa vauhtia tuon alle 5km. En muista ikinä päässeeni niin nopeasti tuonne sairaalalle ja mä olen kuitenkin ollut vuosia siellä töissä eli aika monta kertaa matkaa kulkenut.
Synnärillä laittoivat tietysti käyrille ja siinä ollessa puhkesi kalvot joka teki supistuksista voimakkaampia, mutta ihan siedettäviä olivat silti. Käyrien jälkeen lähdettiin heti saliin kun tullessa olin ollut auki 5cm. Täällä mennään synnäriltä hissillä neljä kerrosta saliin ja sen hissimatkan aikana supistukset muuttuivat sen verran kipeiksi, että sanoin heti saliin päästyämme haluavani jotain kipuun. Kätilö tarkasti kohdunsuun tilanteen (7cm) ja soitti lääkäriä antamaan haluamaani kohdunsuunpuudutusta. Meidän hissimatkan aikana kätilö oli valmistellut tipanlaittovälineitä, koska minun piti saada antibiootti synnytyksen yhteydessä, mutta ei ehtinyt tippaa laittamaan kun alkoikin valmistelemaan puudutustarvikkeita. Lääkäri tuli parissa minuutissa paikalle ja teki sisätutkimuksen (9cm). Kun hän kääntyi ottamaan välineitä puudutusta varten niin minä sanoin ettei kannata tuhlata aikaa kun vauva tulee NYT. No ei muuta kun lääkäri ja kätilö yhteistyössä ottamaan koppia. Ponnistusajaksi merkattiin 5min, mutta kätilön sanoin "ei se kyllä kestänyt kun minuutin ehkä mut jäi katsomatta kelloon". Tyttö syntyi klo 1.50 rv 39+6. Ei pystynyt pidättään laskettuun aikaan (11.11.11) asti mitenkään
Tytön synnytys käynnistyi myös supistuksilla, mutta ei niin ärhäkkäästi. Rv oli 39+5 kun aamulla herätessäni tiesin, ettei mene enää varmasti vuorokautta siihen kun syntyy. Lähetin esikoisen normaalisti kouluun ja aloin järjestelemään asioita supistuksia kuulostellen. Parissa tunnissa supistukset muuttui säännölliseksi ja tulivat hieman alle 10min välein, mutta eivät olleet niin kivuliaita että olisivat paljon menoa haitanneet. Sovin pojan isän kanssa, että jos ei ihmeitä tapahdu niin otan pojan vastaan koulusta tullessa kuten normaalisti ja ruokin ja sit lähetän matkaan isälleen. Kun poika oli lähetetty matkaan käytiin miehen kanssa vielä kaupassa. Siinä vaiheessa supistukset tuntuivat sen verran paljon, että jätin ostosten pohtimisen miehen huoleksi ja keskityin vain työntelemään kärryjä. Kauppareissulla oltiin joskus klo 18 aikoihin. Kotiin tullessa kävin lämpimässä suihkussa kokeilemassa rauhoittuvatko supistukset vielä, mutta eihän ne mihinkään rauhoittuneet. Soitin synnärille ja kysyin missä vaiheessa pitäisi tulla kun oli jo kuutisen tuntia supistellut säännöllisesti. Sanoivat että sitten riittää kun itsestä tuntuu, että tarvitsen apuja kipuihin ja muistuttivat että jos on tulossa 23.57 eikä ole kova kiire niin kannattaa odottaa oven takana kunnes kello on yli puolen yön ettei mene turhaan hoitopäivämaksua niiltä parilta minuutilta. Naureskellen lopetin puhelun. Ennen puolta yötä mies kyseli, että uskaltaako mennä nukkumaan ja annoin luvan. Sitten tuli kuitenkin jostain syystä mieleen, että lähdetään nyt kuitenkin käymään näytillä siellä synnärillä kun melkein 12h jo jatkunut supistelut niin. Mies tilasi taksin kun kello oli 00.00 ja sekös nauratti kun tuli mieleen synnärin sanat. Vielä enemmän nauratti kun odotettiin taksia pihassa ja se saapui melkein renkaat ulvoen (tilatessa oli kerrottu minne matka). Kuskina oli tosi nuori poika ja sanoin hänelle ettei ole pelkoa että autoon synnyttäisin kun ollaan vaan näytille menossa. Kaikesta huolimatta kaahasi kamalaa vauhtia tuon alle 5km. En muista ikinä päässeeni niin nopeasti tuonne sairaalalle ja mä olen kuitenkin ollut vuosia siellä töissä eli aika monta kertaa matkaa kulkenut.
Synnärillä laittoivat tietysti käyrille ja siinä ollessa puhkesi kalvot joka teki supistuksista voimakkaampia, mutta ihan siedettäviä olivat silti. Käyrien jälkeen lähdettiin heti saliin kun tullessa olin ollut auki 5cm. Täällä mennään synnäriltä hissillä neljä kerrosta saliin ja sen hissimatkan aikana supistukset muuttuivat sen verran kipeiksi, että sanoin heti saliin päästyämme haluavani jotain kipuun. Kätilö tarkasti kohdunsuun tilanteen (7cm) ja soitti lääkäriä antamaan haluamaani kohdunsuunpuudutusta. Meidän hissimatkan aikana kätilö oli valmistellut tipanlaittovälineitä, koska minun piti saada antibiootti synnytyksen yhteydessä, mutta ei ehtinyt tippaa laittamaan kun alkoikin valmistelemaan puudutustarvikkeita. Lääkäri tuli parissa minuutissa paikalle ja teki sisätutkimuksen (9cm). Kun hän kääntyi ottamaan välineitä puudutusta varten niin minä sanoin ettei kannata tuhlata aikaa kun vauva tulee NYT. No ei muuta kun lääkäri ja kätilö yhteistyössä ottamaan koppia. Ponnistusajaksi merkattiin 5min, mutta kätilön sanoin "ei se kyllä kestänyt kun minuutin ehkä mut jäi katsomatta kelloon". Tyttö syntyi klo 1.50 rv 39+6. Ei pystynyt pidättään laskettuun aikaan (11.11.11) asti mitenkään
Itellä esikoinen synty rv 37+4. Oli aavistellu koko raskauden ajan että tää tulisi syntyy etuajassa ja viimesellä kolmanneksella "tiesi" että tää syntyy juhannuksena, niiku syntyki 24.6 :)
Tämän kohdalla ei vielä ole tuntemuksia, miten tän kanssa tulee käymään.
Kuten toisella palstalla kerroin synnytyksestä, niin kesti liki 2vrk, jouduttiin 2 kertaa käynnistämään ja lopulta kun supistukset oli pahimmillaan, kun kätilö jätti oksitosiinit täysille ja mut yksin saliin 45min, niin se oli mun pahin helvetti siinä kokemuksessa, kun pelot, paniikki ja sokki voittivat järjen. Sitten kun lopulta sain kätilöni takaisin ja sain kivuiltani sanottua että hakee äkkiä mun miehen isähuoneesta, niin sitten alkoi asiat luistamaan ja tyttö syntyi 21min ponnistusajalla maailmaan. Pintanaarmuja vain sai kun tyttö oli 2600g :) Imetys meillä ei onnistunut, kun tyttö ei oppinut imemään rintaa, joten rintamaitoa sai vaan 1kk ja loput korvikkeella. Toivottavasti tämän kaverin kanssa imetys menisi paremmassa yhteis ymmärryksessä :)
Tämän kohdalla ei vielä ole tuntemuksia, miten tän kanssa tulee käymään.
Kuten toisella palstalla kerroin synnytyksestä, niin kesti liki 2vrk, jouduttiin 2 kertaa käynnistämään ja lopulta kun supistukset oli pahimmillaan, kun kätilö jätti oksitosiinit täysille ja mut yksin saliin 45min, niin se oli mun pahin helvetti siinä kokemuksessa, kun pelot, paniikki ja sokki voittivat järjen. Sitten kun lopulta sain kätilöni takaisin ja sain kivuiltani sanottua että hakee äkkiä mun miehen isähuoneesta, niin sitten alkoi asiat luistamaan ja tyttö syntyi 21min ponnistusajalla maailmaan. Pintanaarmuja vain sai kun tyttö oli 2600g :) Imetys meillä ei onnistunut, kun tyttö ei oppinut imemään rintaa, joten rintamaitoa sai vaan 1kk ja loput korvikkeella. Toivottavasti tämän kaverin kanssa imetys menisi paremmassa yhteis ymmärryksessä :)
Mulla on molemmista tullut jonkinlainen repeämä, esikoisesta varmaan lähinnä sen takia, että syntyi käsi poskella ja nuorempi taas tuli niin kovalla vauhdilla. Mutta ei noista repeämistä tullut mitään erikoisempaa ongelmaa, mitä nyt tikit häiritsivät. Esikoisen syntymän jälkeen jouduin olemaan 5vrk sairaalassa ja imetys ei meinannut lähteä käyntiin ja tunsin itsenikin kipeäksi.. Kunnes sain tiedon että päästään kotiin. Kivut ja säryt hävisi siinä hetkessä ja imetyskin toimi kotona oikein luontevasti. Vaikka olenkin sairaanhoitaja niin en voi sietää sairaalassaoloa potilaan roolissa ja tuon vuoksi varmasti se imetyskin onnistui vasta kotona. Toisen lapsen kanssa "huijasin" sairaalassa imetyksen toimivan oikein hyvin vaikka todellisuudessa ongelmaa vielä olikin. Pääsimme lähtemään kotiin heti kun lapsi oli 1,5vrk ikäinen ja kotona imetys lähti taas heti sujuvasti käyntiin. Mä olen imettänyt kumpaakin lasta reilun vuoden ajan, osittain senkin vuoksi kun ovat allergisia ja sopivan korvikkeen löytäminenkin on ollut kiven alla. Imetys on loppunut siinä vaiheessa kun olen palannut töihin (paitsi esikoista kyllä täysimetin koulusta käsin 4kk-1v1kk iässä), koska en ole jaksanut pitää tiukkaa imetysdieettiä lähinnä vain yöimetysten vuoksi. Olen sitten lopettanut imetyksen seinään koska vaihtoehdot ovat olleet joko lopettaa kokonaan ja alkaa syödä normaalisti tai jatkaa osittaisimetystä ja elää muutamien ruoka-aineiden dieetillä.
Mulle ei tullu junnun synnytyksessä pahoja repeämiä, yks pikku naarmu johon sain 2 kauneustikkiä, oli niin ihana se yökätilö (vanhempi nainen), se ohjasi koko synntystä ja se hautoi välilihaa kuumilla pyyhkeillä niin siksi kai en revenny pahemmin kun junnu oli syntyissään sen 3910g ja ensimmäinen alatiesynnytys mulle. Esikoisen kanssa ei imetys onnistunut kun poika oli keskolassa 6vrk ja tottui siellä pulloon ja nopeaan virtaukseen niin ei suostunu rinnalla olemaan yhtään, joten pumppailin hänelle sitten äidinmaitoa korvikkeen lisäksi. Junnua imetin sen kuukauden, mutta en ollu yhtään sinut kehoni (lukekaa rintojen) ja imetyksen kanssa ja lopetin imetyksen. Saas nähä miten nyt käy imetyksen suhteen, mutta stressiä en revi siitä onnistuuko vaiko ei.
Itsellä tuli morkkis imetyksestä kun kaikki omia vanhempia myöten sanoi, että PITÄÄ imettää yms. Mut jos ei onnistu niin en MINÄ sille mitään voi! Terveydenhoitaja ja oma ukko oli ainoot, jotka ymmärti että olin yrittäny kaikkeni ja kuukaus synnytyksen jälkeen maidon tulokin lopulta ehtyi eikä palannut.
Pöh. Jos synnytys ei onnistu tai tunnu muuten luontevalta niin turha sen kanssa on takuta ja tuntea huonoa omatuntoa. Lapset kasvaa ja kehittyy yhtälailla korvikkeilla ja joskus ehkä paremminkin. Meillä esim nuorempi alkoi kasvaa kunnolla pituutta vasta kun lopetin imetyksen (myöhemmin kävi ilmi että mun suppeassa ruokavaliossa oli edelleen lapselle sopimattomia ruokia eli ravinto ei imeytynyt kunnolla kun suolisto ei ollut kunnossa) eli hänen kohdallaan olisi ollut varmasti parempi jos imetys olisi ollut lyhyempi. Olen vaan laiska äiti ja imetys on helppo tapa ruokkia..
Meilläkin esikoinen on ikäistään pidempi, vaikka korvikkeella alkuelämänsä maidot saanu :) aina o käyrä ollu +1 kasvussa. Mut jotkut tuntuu olevan vaa nii vanhoillisia ton imetysperiaatteen suhteen...
