Pahin oire on selkäkipu. Selällään ei oikein voi olla muualla kuin sängyssä tai ylösnouseminen vaatii voimia enemmän kuin koskaan raskauden aikana. Hirveä nällkä ja jano koko ajan. Rintoja alkaa pakottaa, kun vauvan syötöstä kulunut 2h. Onneksi tissiliivinsuojat on keksitty. Kakkosella käyminen sattuu vatsaan tosi oudolla tavalla. Terkkarin mielestä ei syytä huoleen. Mutta saapa nyt syödä niin paljon kuin maha vetää ilman että rupee ahdistaan ja hengästyttää eikä ole enää diabetestakaan. Päivisin jaksan puuhailla paljon enemmän kuin ennen vauvan syntymää, tosin vetelen edelleenkin 1-2 päiväunet plus yöunta 8-10h. Vauva herää 1-2 kertaa yössä. Ja ihan parasta on tuo pikkuriikkinen poitsu. Miten ne voikin olla niin ihania.



Kellään muulla kokemusta vastaavasta?