Synnytyksen jälkeinen masennus

[Lara88]

Onko kenelläkään aikaisemmin synnyttäneellä ollut raskausaikana tai synnytyksen jälkeen masennusta? Mun mielestä tästä aiheesta ei puhuta tarpeeks (neuvolassa ei muistaakseni ollenkaan) ja on kuitenkin melko yleistä, että kokee synnytyksen jälkeistä alakuloa/masennusta. Itsellä oli parin kuukauden ajan synnytyksen jälkeen ja se aika oli todella pitkä. Tuntui vaan kotiutumisen jälkeen, että vauva on ylimääräinen tässä talossa. Onneksi oli mies tukena. Kenellekään en uskaltanut puhua asiasta, kun koin että olen huono äiti ja se ei ole normaalia olla masentunut, kun on juuri saanut vauvan. Vertaistuki olisi voinut olla hieno juttu. Minulla meni onneksi ohi nuo tuntemukset, mutta kyllä se muutama kuukausikin on liian pitkä aika kärvistellä tuntemuksien kanssa yksin.

 

[Bettie]

En voi sanoa, että olisi ollu masennusta synntysten jälkeen. Esikon vauva-aika oli niin rankka, että itkien zombina se aika meni. Tuntuu et siitä heräs siinä 4-5kk synnytyksen jälkee, jolloin huomasi et on niitä ihaniakin hetkiä vauvan kanssa. Silloin esikolla alko hieman helpottaa ja tulla jonkinlaista rytmiäkin elämää. Nuoremman jälkee ekat viikot meni jossai onnellisuuspöllyssä, ja sit sen jälkee alko tulee tosi rajujaki mielialanvaihteluita. Silloin oli parisuhde todella koetuksella. Kaikesta on kumminkii selvitty.

 

[Bumble84]

Minulla ei ollut mutta en kyllä apua hakenutkaan (ei tullut mieleenikään). Meillä oli todella rankkaa alkuvaiheessa ja minulla oikeasti oli semmoinen olo, että voisin pommin käydä viemässä johonkin kun olo on niin kauhea ja sais jonkun tajuamaan. Mies ei ymmärtänyt ollenkaan miksi olin niin toimintakyvytön koko ajan tai vihamielinen häntä kohtaan. En vain kokenut saavani apua mihinkään. En usko/tiedä oliko kyse masennuksesta vai "vain vauva-arjesta" mutta vertaistuki ja konkreettinen apu olisivat auttaneet. Minunkin lempihetkeni esikon kanssa alkaa siinä 5kk iältä kun ilmeisesti rupesi helpottamaan.

 

[Justnu]

Mun äitillä on ollut (ymmärtääkseni) lähes jokaisen lapsen kohdalla synnytyksen jälkeinen masennus. Myöhemmin hänelle diagnisoitiin kaksisuuntainen mielialahäiriö. Omaa kokemusta on lapsen näkökulmasta ja valitettavasti parhaiten muistan ne pahimmat kuukaudet.

Tietysti omasta puolesta pelottaa koska nuorena oli paljon alakuloisuutta, joka on onneksi helpottanut. Voin kertoa myös sen, että omaa äitiäni auttoivat paljon perhetyöntekijät jotka kävivät esim. kerran viikossa auttamassa arjen askareissa tai ihan vain juttelemassa, jos siltä tuntui.

 

[Maajo]

Mulla ei itellä ole mitään kokemusta synnytyksen jälkeisestä masennuksesta, mutta esikoisen vauvavuosi oli melko rankka kun eka jouduin sektioon jonka seurauksena tuli kova tulehdus mahaan ja vatsakalvot antoi periksi ja vuosin kudosnesteet sairaalan vessaan, jonka jälkeen tulehdus helpotti kun aukaisivat mahasta pari tikkiä ja alkoi 2kk kestävä haavan hoito ja kun haava parani ja aloin nauttia vauva-arjesta niin vuoden vaihduttua tammikuussa tuli kovat kivut mahaan ja hakeuduin päivystykseen josta sitten matka jatkui oysiin jatkotutkimuksiin ja todettiin haavatyrä joka leikattiin samantien, sain 2kk nostelukieltoa enkä saanut edes esikoista nostella syliin, kärsin kovista haavakivuista heinäkuulle saakka jonka jälkeen kivut hellittivät ja esikoinen oli 10kk ikäinen, rankka vuosi mutta miehen avulla selviydyin sairastumatta henkisesti.

Viime syksynä oli lähellä ettei kamelin selkä katkennut kun elämäni rankimpia aikoja kävin läpi ja jouduin vaikeita päätöksiä tekemään, mutta onneksi sain asiantuntijoilta apua toipumiseen ja löysin kirjoittamisen ihanuuden, sain kaiken paskan purettua paperille pois mielestä.

 

[Siiseliini]

Mulla oli lievää masennusta pari kuukautta synnytyksen jälkee johtuen väsymyksestä. Lääkäri ei päästänyt psykiatrille vaan sanoi, että kävisin hakemassa melatoniinia apteekista että unen laatu paranisi. Helpottihan ne hieman, mutta kun on teini-iästä asti ollut aika ajoin taipumusta melankoliaan etenkin jos tulee huolia, niin sitten ahdistaa. Täällä syksyllä työterveyshoitaja tarjosi vaihtoehtona psykiatria, kun oli paha olla, mut siitä vielä selvisi. Jään odottamaan millaisia mielialoja uusi tulokas tuo tullessaan.

 

[Mykerö]

Mulla synnytyksen jälkeen väsymys nosti kaikki negatiiviset ajatukset pintaan, itsetunto romahti enkä enää jaksanut mitään. Mies "painosti" hakemaan apua, jota neuvolan kautta sainkin. Kävin joitain kertaa terapeutilla ja niiden käyntien vaikutus näkyy vieläkin, vaikka aikaa on kulunut jo miltei kolme vuotta.
Mun mielestä neuvolassa liian vähän huomioidaan vanhempien jaksamista, ei voimavaralapun täyttäminen kerro totuutta, itselleen kun on niin helppo valehdella. Rohkeasti vaan sit sanomaan, jos tuntuu ettei jaksa tai jos omat ajatukset alkaa pelottaa, ei oo huonoa pyytää apua.