Synnytyksen jälkeinen herkistyminen

[Halipupu]

En pikaisella etsimisellä löytänyt aiheesta vielä keskustelua, joten kyselläänpä täällä. Te ketkä olette jo synnyttäneet, onko tunne-elämä heittänyt kuperkeikkaa? Täällä synnytyksestä on viikko ja ihan kaikki itkettää, iltaisin eniten. En edes tiedä miksi ja sekin itkettää. Saattaa naurattaa joku hauska juttu ja yhtäkkiä sekin muuttuu itkuksi. Sekin itkettää kun katsoo miestä ja miettii miten rakas se on. Kaikki on todellisuudessa hyvin ja tukiverkostoa löytyy, joten yhtäkkiä tämä itkuisuus on ihan mielettömän hämmentävää vaikka kuuluukin ilmeisesti asiaan. Vertaistukea tai kohtalotovereita herkkikselle?

 

[Ruusa#]

En pikaisella etsimisellä löytänyt aiheesta vielä keskustelua, joten kyselläänpä täällä. Te ketkä olette jo synnyttäneet, onko tunne-elämä heittänyt kuperkeikkaa? Täällä synnytyksestä on viikko ja ihan kaikki itkettää, iltaisin eniten. En edes tiedä miksi ja sekin itkettää. Saattaa naurattaa joku hauska juttu ja yhtäkkiä sekin muuttuu itkuksi. Sekin itkettää kun katsoo miestä ja miettii miten rakas se on. Kaikki on todellisuudessa hyvin ja tukiverkostoa löytyy, joten yhtäkkiä tämä itkuisuus on ihan mielettömän hämmentävää vaikka kuuluukin ilmeisesti asiaan. Vertaistukea tai kohtalotovereita herkkikselle?

Kuulostaa ns. Baby bluesille! On normaalia :)
Mulla oli tosi voimakasta esikoisen synnyttyä. Nyt taas olen ollut koko raskauden herkkis niin en huomannu että ois synnyttksen jälkeen tullu erityisesti muutosta.

 

[nokkonen]

En ole edes vielä synnyttänyt, mutta itken aina kun näen vauvan. Tämä ei ole kovin normaalia minulta ja on ilmestynyt viimeisen raskauskuukauden aikana.
Tuossa yks päivä katsoin Toisenlaisia äitejä sivusilmällä ja synnytyksen tullessa aloin saman tien itkeä, ennen kuin koko vauvaa näkyi.. :D Ihan ilman syytä, täysin hormonaalista.

Käsittääkseni tuo synnytyksen jälkeinen on baby bluesia, eli kuuluu asiaan. Jos kuitenkin pitkittyy, siis jos puhutaan viikoista tai kuukausista ja mieliala jatkaa laskemistaan tai vaikuttaa lapsen hoitoon, omaan jaksamiseen tms., silloin puhu asiasta neuvolassa! Baby blues saattaa joillakin kroonistua synnytyksen jälkeiseksi masennukseksi vaikka kaikki olisikin täydellisesti.

 

[Halipupu]

Huh kiva kuulla etten ole ainoa Lähinnä oon nyt itsekin yhdistänyt tätä uuden elämäntilanteen tuomaan stressiin mutta toisaalta tuntuu että välillä jo helpottaakin. Raskausaikanakin olin herkillä joten mitäpä tässä ois muuta voinut odottaakaan

 

[Viirivehka]

Mie en oo vielä synnyttänyt, mutta osallistun nyt silti keskusteluun, koska oon oman kohonneen masennusriskini takia tutustunut näihin juttuihin jo ennakkoon. On olemassa semmonen järjestö kun Äidit irti synnytysmasennuksesta (ÄIMÄ ry). Niiden sivuilla sanotaan baby bluesisista seuraavaa:

"Jopa 80 % vastasynnyttäneistä äideistä kokee voimakkaita mielialan muutoksia. Tuore äiti voi olla itkuinen, herkkä ja ärtynyt. Myös ruokahaluttomuutta ja unihäiriöitä voi olla. Mielialan vaihtelut johtuvat usein hormonitasapainon muutoksista, väsymyksestä ja pitkäaikaisen jännityksen purkautumisesta.

Tällaista synnytykseen liittyvää alavireisyyttä ja mielialojen vaihtelua kutsutaan baby bluesiksi. Tila on luonnollinen ja tarkoituksenmukainen. Se ohjaa äitiä sopeutumaan uuteen elämäntilanteeseen ja vastaamaan vauvan tarpeisiin. Yleensä alakulo menee ohi muutamassa päivässä tai viikossa. Jos oireet kuitenkin jatkuvat, pahenevat tai tulevat takaisin, kyseessä saattaa olla synnytyksen jälkeinen masennus."

Eli täysin normaalia ja jopa vauvan parhaaksi lienee Halipupunkin oireilu :)

Tässä vielä linkki ÄIMÄ:n sivuille http://www.aima.fi/. Sivuilta löytyy hyvät setit synnytyksen jälkeisestä masennuksesta sekä lapsivuodepsykoosista. Äimä:llä on myös vertaistukipuhelin. Jos oireilu pitkittyy, kannattaa asia ottaa puheeksi neuvolassa tai muuten hakea apua. Masennusta on mahdollista hoitaa!

 

[Nuubel]

Täällä synnytyksestä nyt vähän yli viikko. Raskausaikana ei juuri normaalia enempää herkistymistä ollut, mutta itkuisuus lisääntynyt synnytyksen jälkeen. Itku on tullut rinnalla tuntitolkulla kitisseen vauvan vuoksi ja epparihaavan kipeydestä. Näissä tapauksissa ei niinkään ole kyseessä herkistyminen. Vaikka välillä kiukuttaakin "miks helkkarissa piti tuo episiotomiakin tehdä eikö oltais voitu välttää."

Mutta itkuisuutta ollut myös selkeästä herkistymisestä: mitä jos menettäisinkin vauvani? Miten rakas pikku tuhisija onkaan? Ja kohta se ei enää ole tuollainen pikkuinen...

Myös valtava ikävä iskee, jos ei ole kosketuksessa ollut pitkään aikaan.

 

[Eloinen.]

Kaikki asiat tuntuvat yhtäkkiä niin suurilta ja kaikki mikä särkee vauvakuplaa itkettää. Ja sit samalla tajuat ettei tää ole itkemisen arvoista tai että itkusi johtuu selvästi hormooneista mutta et vaan voi sille mitään

 

[Amandae]

Mä olen itkenyt jo mm. miettiessäni tytön hääpäivää... huoh. Ja millon mistäkin. Nyt synnytyksestä 2 viikkoa ja alkaa olo tasaantumaan.

 

[Mamsuli]

Synnytyksestä on nyt kulunut viikko ja itku on välillä herkässä. Esim. työkapaikan lähettämä kukkakimppu sai itkemään. Vastoinkäymiset tuntuvat paljon suuremmilta kuin tavallisesti. Väsymys tuntuu voimistavan itkuherkkyyttä. Toivottavasti tunteet rauhoittuvat pikkuhiljaa.

 

[Halipupu]

Täällä onneksi helpotti noin viikon kotona olon jälkeen ja vauvan hoito tuntuu sen jälkeen paljon luontevammalta. Kai sillä sit joku merkitys tosiaan on siihen että herkistyy vauvan viesteille minua tosin itketti noiden vauvaan liityvien asioiden ja äitiyden lisäksi se mikä kaikki vauvan myötä muuttui vaikka kaikki olikin hyvin eikä muutos edes haitannut. Samoin itkin päivittäin sitä että jostain epäloogisesta syystä ajattelin että mies ei synnytyksen jälkeen enää välittäisi (??!), rakastaisi tai pitäisi kauniina ja pelkäsin että erotaan yhtäkkiä. Onneks nyt jo helpottaa, olihan tuo nyt ihan hirveetä :D sokerina pohjalla istuin yks päivä kiikussa vauva sylissä ja yhtäkkiä alko valuu kyyneleet ja kun mies kysyi mikä hätänä, sain vaivoin itkun seasta soperrettua "Mulla on karvaiset varpaat", mitä ihmettä

 

[Bingo]

Mä oon alkanut itkeä syödessä Joku siinä nostaa kyynelet silmiin useinkin. Ihan pöljältä tuntui eilen selitellä miehelle, miksi itken ruokapöydässä.

 

[EloPapu]

Mä itkin kun söin paprikaa ja muistin sen jälkeen että jostain olin lukenut että paprika voi aiheuttaa mahanpuruja vauvalle. Hetlen päästö itkin onnellisena kun saattoi laittaa pyykkiä ulos kuivumaan. . . Pari viikkoa meni että homma tasottui :)

 

[Halipupu]

Mä oon alkanut itkeä syödessä Joku siinä nostaa kyynelet silmiin useinkin. Ihan pöljältä tuntui eilen selitellä miehelle, miksi itken ruokapöydässä.

Tää muuten oli mullakin! Ja ruokahalu oli aivan kateissa, piti syödä "väkisin" ja sekin itketti

 

[Milena-89]

Kellään tullut synnytyksen jälkeistä masennusta /ahdistusta? Vai olenko yksin tunteiden kanssa....
Vauva on söpö. Ei kovin vaikea hoitoinen edes.. Nukkuu melko hyvin. mutta ahdistaa pelottaa ja mietityttää mitä minun pitäisi tuntea tuota lasta kohtaan. En rakastunutkaan siihen heti. Se tuntuu pahalle ja väärälle... joka päivä itkettää kaikki.

 

[Nuubel]

Tuskin Milena-89 olet tunteittesi kanssa yksin. Synnytyksen jälkeinen masennus ja ahdistus on kuitenkin melko yleistä. Kuinka pitkä aika sinulla on synnytyksestä? Voisiko kyseessä olla BabyBlues? Vai olisiko kyseessä ihan masennus? Jokatapauksessa neuvoisin sinua ottamaan tämän esille neuvolassa. Ja muista, että myös "en rakastunutkaan heti" -tunne on normaali ja hyväksyttävä eikä tee sinusta millään tavalla huonoa äitiä. Joillekin rakkaus syttyy hitaammin. Kuinka moni on rakastunut kumppaniinsakaan silmänräpäyksessä? Se vaatii joskus tutustumista ja kiintymystä. Ehkä odotit vähän liian suuria tunteita nopeasti ja nyt olet pettynyt. Olet kuitenkin lapsellesi lähes koko maailma, joten pidä itsestäsi huolta.

 

[ippo]

Hienoja vastauksia on äidit antaneet. Oli ne tunteet mitä tahansa, itkua ilosta tai surusta tai riittämättömyyden tunteesta niin muistakaa ja hokekaa itsellenne: Tämä on tilapäistä!

Jos olet kuten minä ja vihaat sitä lausetta "ne on ne hormoonit", niin ole kuten minä ja hyväksy se tän yhden kerran. Koska nehän ne on. Ne hormoonit. Ja ne todella on tilapäisiä. Ja niin helvetin ihmeellisiä.

Se vauva on elämäsi suurin rakkaus ja tärkein aarteesi, vaikka se nyt ei siltä tuntuisikaan. Pyydä joku muistuttamaan sua tästä, kun meinaat sen unohtaa. Olet hänen tärkein. Äiti.