Synnytyksen jälkeen!

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja PiPaNat
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Kyllä negatiivisia tunteitaan pitää päästä purkamaan. Minä itkin esikoisen kanssa silloin aina kun en saanut jostain syystä nukahtamaan tai hiljentymään. Mutta jostain syystä aain hillittyä itseni, jota ei kukaan uskonut, koska olen mello tulinen luonne.
Hormonit on aivan sekaisin synnytyksen jälkeen ja tilanteet yllättävät kaikki. Kyllä täällä jännittää miten käy kun vauva maailmaan tulee, kun on jo tuo esikoisneiti tuossa vaatimassa oman osansa. Huh huh. Mutta tänne sitten purkamaan! ;)

Mites syntyneiden navat. Kuka hoitaa niiden putsauksen? ;) meillä mies lupasi sitä hoitaa viimeksi, mutta kahden kerran jälkeen se jäi minun kontoilleni hajun ja näön vuoksi.
 
Mä muistan kans esikoisen kanssa varsinkin, etten antanut itselle lupaa olla väsynyt tai tilaa "en jaksa" ajatuksille koska oltiin poika saatu aikaan hedelmöityshoitojen kautta. Jotenkin oli tunne, että on vaan jaksettava koska tätä me ollaan niin kovasti haluttu. Nyt on kyllä vähän sama fiilis vaikka ei ihan niin voimakkaana. Toisaalta, pakkohan tässä vaan ON jaksaa ainakin ne perus hommat tehdä jos ei karkuun halua lähtee :rolleyes:

Meillä esikoisen kanssa mies hoiti navan, koska minua se ällötti jollain tapaa. Nyt napa jäi minun hoidolle ja ällötti se vieläkin :grin Kylvetykset on meillä isin hommaa!
 
Meillä esikko likan kanssa muuten oli hommat jaettu kumpi kerkesi/halusi paitsi että isi kylvetti (en oo koskaan kylvettänyt vauvaa ammeessa, suihkussa kyllä) ja äiti luonnollisesti imetti :) sekä leikkasin kynnet jota isimies ei uskaltanut tehdä, oli kuulemma niin pikkuruiset..samoin jos tytön pimpsassa oli kovasti kakkaa tms. niin mies ei uskaltanut sieltä ulompien häppäreiden sisältä pestä koska on niin karheat kädet että pelkää satuttavansa...mikä toki oli ihan aiheellinen huoli koska ne kyllä on todella karheat esimerkiksi minuun verrattuna joten minä hoidin sen aina kun pystyin.

Muoks. Niin siis pesi kyllä kakka pyllyjä ahkerammin kun minä mutta mä aina lopuksi sitten "tarkistin" ettei jäänyt mitään sinne syvemmälle..ei siis kuitenkaan luistanut koko hommasta :)
 
Äidinrakkaus. Pakko myöntää, että ei syttyny heti synnytyksen jälkeen. Katoin vaan pientä oliota että tämänkö minä nyt tuun kasvattamaan kunnon mieheks? Sitten hymyilin ja taisin naurahtaa ääneenkin, kun nostivat vauvan syliin. Olin myös tosi väsyny kaiken sen ponnistamisen jälkeen, että en ehken jaksanu ajatellakkaan mitään. Suihkussa käyminenkin oli vähän vaikeeta.

Nyt täällä osastolla ollessa äsken vaihoin vaippaa jossa oli kunnon pihkat ja pissit. Eli vauva pesun kautta (pientä opettelemista tän jössikän kanssa) ja uus vaippa ja uuet vaatteet päälle. Siinä se heräs. Se tunne yllätti täysin! Ehkä mä vaan tarvihin jonkun tämmösen hoivavietinkin laukeamisen (konkreettisen teon) että äidinrakkaus alko puskemaan päälle.
 
Mulla on vähän päälle viikko synnytyksestä, enkä edelleenkään ymmärrä että tuo pikkuinen on mun... Osasin tähän kyllä varautuakin, varmaan kiinnyn typyyn hissukseen
 
Mulla tulee esikoisenkin kassa edelleen välillä vielä fiilis, että en voi käsittää että tuo ihanuus on minun oma poika! :love2 Ja hän on kuitenkin jo 1,5v
 
Uskon kanssa että erityisesti niinä ylpeyden hetkinä tulee pieni epäusko siitä että onko tää mahdollista. Illalla likka tuli halaan meitä miehen kanssa yhtäaikaa ja kertoi kuinka rakastaa meitä. Se onnesta pakahtuminen ♡
Mulla meni muutama kuukausi vauva-aikana uskoa se, että kukaan ei tule hakemaan lasta multa pois ja että se on oma.
 
Ihanaa lukee teidän kertomuksia ja kokemuksia, ku pyöriny tässä mielessä omat tunteet tätä kohtaan. Välillä pelottaa ihan kamalsti tuleva ja välillä odottaa innolla. :Heartred
 
Joo, välillä pelkää ettei tää yövalvominen ja uuvuttava itku lopu koskaan, ja kohta pelkää jo että se kasvaa kauheella vauhdilla eikä olekaan enää pikkuinen vauva :nailbiting:
 
JÄLKISUPISTUKSET! Miksi oi miksi nää kaiken maailman supistukset on mun pahin vihollinen tällä hetkellä. Jälkisupistukset tosiaan on toiselta jo ihan kaameita!! Pakko välillä irrottaa väkisin tyttö tissiltä kun supistaa kestona niin kauheasti että nousee oikein kylmän hiki. Särkylääkettä vaan naamaan. Mä oon kyllä tämän elämäni aikaiset supisteluni supistellut..saisi loppua jo!
 
Toivottavasti menee nopeesti ohi, ite yhen yön itkua tuhrustin kun imettäessä sattu niin paljon, mutta tuo kuulostaa todella, todella inhottavalta. Tsemppiä!
 
En edes muistanut että nekin on pahoja. Mutta ne onneksi tekee myös työtään ja supistaa kohdun takaisin normaalitilaan! ;) Mellu, niilläkin on tarkoituksensa. Mutta miksi ne on voimakkaampia siis uudelleen synnyttäjällä? :/
 
Ääää... unohin kokonaan jälkisupistukset. Hiisi.. nekin vielä kaiken päälle. Voi veljet. :confused:

Tsemppiä mellu. Kyllä ne helpottaa. :smug: täällä kaikki vielä edessä. :confused:
 
En tiiä miksi ovat pahempia aina mitä enemmän raskauksia takana. Anopilla 6 muksua ja sano että aina vaan pahentuneet että itkuksi on mennyt ja kun joutus taas synnyttää. Ei mulla nyt vielä ihan sitä kaliberia mutta tosi kipeitä on..kun ois jäätövät menkat :(
 
Mulla ei ekasta ollu jälkisupistuksia ollenkaan eikä kukaan ollu sellasista edes puhunu! Nyt tokalla ne tuli siis ihan yllätyksenä!! Olin aivan ihmeissään, et miks imettäminen sattuu niin hirveesti! Kunnes kätilöt valaisi asiaa.. Mulla ne kesti kovina muutaman pv ja miedompina ehkä yhteensä noin vkon.
 
Mullakin onneksi menossa ohitse nuo jälkkärit jo! Huh! Mulla oli tosiaan jo esikolta yhtä tuskaa ja nyt aivan kaameaa..kätilötkin voivotteli kun pyörin hikisenä tuskissani kaksi yötä :/ onneksi jo helpottaa!
 
Mä sain noihin jälkisuppareihin jo salissa panadolia.. alko meinaan samointein ja ku neiti oli puoltoista tuntia tissillä/tisseillä salissa ni sehän vasta herkkua oli :D mut mulla onneks kohtu oli palautunu tosi hyvin ja kätilötki ihmetteli joka kerta ku kävivät painelemassa että onpa hyvin palautunu.. joten kaik kivut kestää ku tietää tarkotuksen :D panadolia osastolla vedin sen maximin.. en ois muuten pystyny olemaan.. varsinki ku se imetys tehosti niitä ja tyttö oli jatkuvasti tissillä.. mul tais viel kestää pari-kolme päivää kotiin tultaessa noi supparit.. :)
 
Jännä, että mulla ei oo ollu kummankaan sektion jälkeen jälkisuppareita
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top