Synnytykseen valmistautuminen ja pelot

Tuo on törkeää. Just koulussa kouluvuosina kerto yksi opettaja, että hälle ei sairaalassa kerrottu mitään tulevasta leikkauksesta, koska hän oli alan opettaja ja tämä ihan hädissään, että miksi kukaan ei kerro mitään, että hän haluaa tietoa! Että kyllä se kuuluu kertoo vaikka ois kollega tms.
 
Onpa törkeetä :sad001 Nykyäänhän saa muuten valita synnytyssairaalansa, mut onko sulla Sg86 lähellä toista sairaalaa?
 
No mulla on aika pitkä matka sitten seuraavaan mahdolliseen synnytyssairaalaan. Että kai se on vaan mentävä tähän omaan sairaalaan. Onneksi jään jo kohta lomille, niin pääsee edes sillä tavalla tosta paikasta hetkeksi eroon. Pitämättömiä lomia on niin paljon että enää viikko duunia ja sitten se olis siinä

Viimeksi synnytinkin eri sairaalassa kuin missä itse olin töissä, mutta silloin toinen sairaala oli inhimillisen matkan päässä ja sen järjestäminen oli suht helppoa.
 
Ymmärrän! Meiltäkin taysiin 30min matka ja muualle reilusti yli tunti.. Onpa kiva että pääset kohta lomalle! Toivotaan ettei eteen osu ketään törppöjä sitten heinäkuussa :)
 
Mulla ei jäänyt ensimmäisestä synnytyksestä mitään suurempia pelkoja ja toivon, että tämä toinenkin syntyisi alateitse. Ensimmäinen synnytys lähti rivakasti käyntiin. Alkoi supistukset ja melko nopeasti tuli lapsivesi. Supistukset olivat niin kovia, että piti käydä montaa kertaa oksentamassa ennen kuin uskalsin lähteä sairaalaan. Eniten ehkä pelottaa toisen kohdalla se, jos ei ehdi saamaan mitään kipulääkkeitä.
 
Mulla meni vedet ja supistukset alkoivat sen jälkeen ekasta. Sektioksi meni silloin perätilan takia. Nyt huolettaa se, jos synnytys lähtee etenemään nopeasti. Puolen tunnin matka sairaalaan. Äidillä ollut nopeita synnytyksiä. Kaverilla tuli viime kesänä kakkonen omaan eteiseen, kun ekasta supistuksesta meni vain pari tuntia syntymään... järjestä siinä sitten lapsenvahti paikalle ja aja puoli tuntia sairaalaan...

No, näitä huolia riittää.
 
No mutta onhan siinä puolensa jos etenee nopeasti! Eipä tarvii kauaa miettii miten päin ois :D iteki kyl kauhul odotan miten etenee kun ajomatkaa meilläki n. 40-45min
 
Neuvolassa eilen kysyivät millä mielin synnytykseen, no sanoin että ei tässä jännitä kun se että jos en pääse perhehuoneeseen ja se jos joudutaan leikkaamaan ja kuinka kipeäksi sitä sitten tulee. Ja sanoin et oon lukenu synnytys kertomuksia jonkun verran..
Mut luottavaisin ja avoimin mielin kuitenkin menossa synnyttämään, en osaa nyt taas jotenkin pelätä. Katotaan minä on tilanne kuukauden päästä sitten..
 
Hei kaikille!

Oon vasta nyt löytäny tämän keskustelualueen :) ite käyn juttelemassa kerran viikossa psyk.polilla sairaanhoitajan kanssa synnytykseen, lapsivuodeaikaan yms. Liittyen. Taustalla meillä on vaikea lapsettomuus (3 vuotta yritystä ja sit IVF-hoidoilla onnistui), vaikea masennus ja paniikkihäiriö. Paljon oon synnytystä aina pelänny ja pelottaa edelleen :S eniten pelkään että saan kauhian paniikkikohtauksen ja lamaannun..
 
anleko sanoi:
Hei kaikille!

Oon vasta nyt löytäny tämän keskustelualueen :) ite käyn juttelemassa kerran viikossa psyk.polilla sairaanhoitajan kanssa synnytykseen, lapsivuodeaikaan yms. Liittyen. Taustalla meillä on vaikea lapsettomuus (3 vuotta yritystä ja sit IVF-hoidoilla onnistui), vaikea masennus ja paniikkihäiriö. Paljon oon synnytystä aina pelänny ja pelottaa edelleen :S eniten pelkään että saan kauhian paniikkikohtauksen ja lamaannun..
Click to expand...

Mullakin paniikkihäiriö... Esikoisen synnytyksessä ei tullut esille mutta jälkeenpäin kyllä, ilm hormooni muutosten takia ja siinä vaiheessa kun ehkäisypillereitä taas aloteltiin.
 
Mulla kans joku ahdistus/paniikki häiriö. Pojan syntymän jälkeen tuli kaikkien komplikaatioiden takia.. Sekä masennus. Mikä uusi toukokuisen km jälkeen
 
Mulla on kans ollu paniikkikohtauksia joskus mut ihan satunnaisia enkä oo tarvinnu lääkitystä. Toivottavasti en ala hirveästi panikoimaan tätä synnytystä. Oon yrittänyt pitää sen nyt taka-alalle vielä ajatuksena...
 
Mullakaa ei oo lääkitystä enkä halua. Rentoutumisharjoituksia teen. Mitä aion sektiossakin käyttää.
 
En hitossa mäkään halua mitään lääkitystä. Masislääkkeistä pääsin eroon niin ei kiitos mitään psyykelääkkeitä kiitos..
 
Parastahan on jos ei lääkkeitä tarvi, mutta esim. Itellä se ei tällä hetkellä oo mahdollista, joten oon onnellinen siitä että mulle on löytyny aikoinaan niin hyvät lääkkeet :)
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top