(Suunniteltuun) Sektioon meneviä?

Nelaeryn

Nelaeryn

Oman äänensä löytänyt
En mielestäni löytänyt aiheesta vielä ketjua ja ilmeisesti muutama palstalainen on suunniteltuun sektioon menossa. Ajattelin, että voitaisiin avautua tuntemuksista tai kysellä tässä tyhmiä jos jollakin on aikaisempaa kokemusta/tietoa :)

Itsellä olisi h-hetki paria päivää ennen laskettua (ajan sain edellisellä sype-käynnillä) ja syynä siis synnytyspelko. Jänskättää aika tavalla itse leikkaus ja se miten se menee, meneekö hyvin ja millaista toipuminen ja sairaalassaoloaika on. On sellainen fiilis ettei toisaalta malttaisi odottaa h-hetkeä, kovasti haluaisi nähdä jo pikkuisen ja päästä tutustumaan + jännittää itse operaatio niin senkin puolesta olisi kiva saada se "alta pois" ^^ 3 viikkoa enää jäljellä, hui! (ellei pipana sitten päätä haluta tulla etuajassa!) :)
 
Mulla ei oo vielalä aikaa, selviää ensi maanantaina. Eilen oltiin yrittämässä kääntää pikkasta, mutta jäi vain suunnittelun asteelle liian vähäisen lapsiveden vuoksi.En myöskään saa synnyttää pt vauvaa, kuulemma sokereideni vuoksi. Ensi maanantaina on kontrolli, ja jos lapsivettä liian vähän, leikataan jo ensiviikon lopussamuutoin hypätään viikolla yli eli pikkarainen tulee ulos viimeistään ennen kun vko 39 lähtee käyntiin.

Vaikka oon ehtinyt varautua sektioon jo pidemmän aikaa, oon silti hieman pettynyt, etten pääse kokemaan synnytystä. Eniten mietityttää, miten maidontuotant lähtee käyntiin, mutta ei se taida normi synnytyksessäkään lähtee tosta noin?? Epiduraalia varmaan jännittäisin, mutta oon saanut sen jo 2x, polvitähystyksissä. Ajattelen asian jotenkin niin, että aikuinen ihminen selvii. Ja varmasti saa hyvän lääkityksen. Toisaalta voi olla iloinen, ettei joudu pakertamaan montaa tuntia ja lopuksi repee koko alapää:/ Toivon kuitenkin, että pääsis kokemaan sen synnytyksenkin. Kotona oon miehelle koittanu muistuttaa, miten se vaikuttaa häneen, kun itse olen ainakin viikon toipilaana. Hän tuntui ymmärtävän hyvin, koska oli itse aivan kuollut umpisuolileikkauksen jäljiltä. Jotkut tuttuni ovat sanoneet, että on tärkeää lähteä itse liikkeelle (vaikka seuraavana päivänä), joka edesauttaa toipumista. Ensiviikolla jännittää jo varmaan aika tavalla enemmän :wink
 
jos kiinnostaa lukee niin kirjotin tonne aikasemmat synnytystarinat osioon omia fiiliksiä edellisestä sektiosta...
 
Tippa: Älä turhaan huolestu noista maitohommista. Kuvittelisin sen onnistuvan sektion jälkeen ihan yhtälailla, kun alatiesynnytyksenkin. Jos siis on ylipäätään onnistuakseen...
Tuo maidontuotantohan alkaa siitä syystä, kun istukka irtoaa elimistöstä ja estrogeeni vähenee hirveällä rysäyksellä. Tän takia meidän aivot alkaa välittömästi tuottaan prolaktiinia, joka taas saa maidon nousemaan. Istukka poistetaan jokatap. heti vauvan jälkeen, joten ei syytä kai huoleen. :)
 
Sektion jälkeen mulla maito noussut kunnolla 3-4päivänä sektiosta. Sitä ennen vauva ollut ahkerasti rinnalla, mutta sai noina ekoina päivinä yhteensä kolmisen kertaa hiukan lisämaitoa. Ja siittä sitten täysimetyksellä menty 6kk ja vähän ennen vuoden ikää lopeteltu, eli kyllä onnistuu(jos on muuten onnistuakseen) sektionkin jälkeen :)
 
Minä saan toivottavasti sektioajan tällä viikolla...? Sairaalakassia oon mietiskelly että oonkohan miettiny tarpeeksi vaatteita sekä itselleni että pienelle mukaan? Vai saako pieni sieltä jotkut ns. sairaalavaatteet?
 
Ancy, vauvalle on ihan turha ottaa vaatteita sairaalaan, ne saa sieltä. Kotiintulovaatteet voi mies sitten tuoda myöhemmin. Turha kerätä pyykkiä itselleen kotiin kannettavaksi, sitä tulee kyllä sitten muutenkin riittämiin :).

Mäkin olen muutamaan otteeseen jo sektiokokemuksistani kirjoitellut, mutta laitan jotain juttuja nyt tänne. Takana siis kiireellinen sektio esikoisen kanssa ja kakkosen suunniteltu sektio perätilan vuoksi. Tasan kahden viikon päästä sitten kolmas.

Maito ei ole mulla noussut heti synnytyksen jälkeen ja ilmeisesti sektion jälkeen usein kestääkin useampi päivä, ennen kuin maito kunnolla nousee. Se pari päivää on ainakin mennyt, esikoinen veteli siinä vaiheessa jo isoja määriä pullosta, kun oli iso ja nälkäinen vauva. Imetys loppuikin lyhyeen. Kakkonen sen sijaan ei suostunut sairaalassakaan ottamaan pullosta maitoa, joten vähän lisämaitoa hörpyytettiin ja sitten vaaveli vaan roikkui koko ajan tissillä ja muutamassa päivässä maitoa tuli jo riittämiin. Mutta tosiaan etenkin ne pari ekaa päivää sairaalassa poitsu oli käytännössä tissillä koko ajan ja mun nännirukat oli ihan verillä...

Ei kannata ottaa liian "toipilas"-asennetta sektion jälkeen. Se on iso leikkaus ja esim kauppakasseja on turha yrittää kantaa muutamaan viikkoon, että haava saa rauhassa parantua. Kaikista parasta on kuitenkin nousta pystyyn heti kun luvan siihen saa ja sen jälkeen ottaa vastuu oman vauvan hoitamisesta (ja mies tietysti tässä apuna, etenkin jos on eka lapsi ja miehellä aikaa olla sairaalassa!). Mä olin liian varovainen esikoisen kanssa (koska olo oli kyllä tosi kivulias) ja onnistuin kaiken muun lisäksi saamaan vielä selkänikin jumiin kun kuljin kumarassa sektiohaavaa varoen. Kakkosen kanssa olin viisaampi ja sahasin sairaalassa osastoa edestakaisin vauvansänkyä työnnellen.

Ikävää sektion jälkeen on tietysti se, että liikunta pitää aloittaa varovaisemmin kuin alatiesynnytyksessä, kun on aina vaara siitä, että haava repeää. Maha on mulla ainakin palautunut hitaammin kuin alatiesynnytyksen kokeneilla ystävillä, vaunukävelyt onneksi muuten reipastaa oloa. Vaunuttelemaan ollaan molempien poikien kanssa lähdetty heti kun ollaan synnäriltä kotiin päästy.

Ja näin kesäaikaan sektiohaavan kanssa kannattaa olla todella tarkkana ja oikeasti pitää kiinni suihkutteluista monta kertaa päivässä. Ja lisäksi kannattaa yrittää antaa haavalle ilmakylpyjä, esim makaamalla selällään sängyllä tai sohvalla (mulla ei ole ainakaan muussa asennossa onnistunut, kun muuten löysä mahanahka roikkuu haavan päällä...). Ja varatkaa niitä mummoalkkareita kaappiin! Mulla ainakin tavalliset alkkarit tulee just siihen sektiohaavan kohdalle ja se ärsyttää haavaa tosi paljon, olen käyttänyt mummoalkkareita ainakin kuukauden molempien sektioiden jälkeen.

Itse toimenpiteessä varmaan ikävintä on tosiaan tuo epiduraalin laitto, tosin sehän nyt on monilla edessä alatiesynnytyksessäkin. Selkää kun on hankala saada kaarelle ison mahan kanssa :). Mulla ekassa sektiossa ei tullut mitään ongelmia. Tai toinen puoli naamasta turposti kyllä ompeluvaiheessa, kun lääkäri päätti testata että olenko oikeasti allerginen penisilliinille... Tokassa ei ensin puudutus puuduttanut kuin jalat ja hetken aikaa anestesialääkäri pohti nukuttamista, mutta onneksi saivat lisättyä puudutetta, vaikka maha olikin jo steriili (roikuin hoitajan kaulassa että saivat tökättyä uuden satsin selkään). Sitten sain järkyttävät vilunväreet ja tärisin ihan horkassa, mutta siihen auttoi lämpöpeitto ylävartalolle. Vauvan syntymän jälkeen tuli sitten järkky huono olo, kun lämpöpeitto lämmitti vähän liikaakin... Onneksi hoitaja tajusi napata sen pois ja olo parani.
 
Olen myös lukenut paljon tuosta maidontuotannon käynnistyksestä ja juurikin tuo istukan irtoaminen käynnistää sen joka tapauksessa kehossa. Aika monen netissä selaillun kokemuksen mukaan olisi aika yks-yhteen se maidon nousu, oli sitten takana alatiesynnytys tai sektio :) Tärkeintä on, että saa lapsen rinnalle ja sitten vaikka vierihoitoon, että se heruminen lähtee tapahtumaan :)Siinähän kesti muutenkin yleensä useampi vuorokausi, joten ei varmaan kannata panikoida jos ei heti synnytyspäivänä ala maito suihkuamaan :_D

Kävin itse juuri neuvolalääkärillä ja tehtiin sisätutkimus. Jännitti kamalasti onko paikat lähteneet avautumaan - uskaltaako sitä ottaa rennosti juhannuksena vai varautua sairaalareissuun :D Onneksi muutamasta kivuliaasta supistuksesta ja jomotuksista huolimatta on vielä paikat kiinni ja kanavaa jäljellä. Vauvakaan ei ole vielä edes kiinnittynyt. Alkaa jännittää aikalailla tuo sektio. Toisaalta toivoo päivän jo koittavan ja toisaalta on vähän jännityspelko päällä, toivon kovasti, että selviäisin siitä hengissä ja suuremmitta ongelmitta :) (onkohan tosiaan vähän liikaa peloteltu silläkin..) Mutta ihanaa, että vauva saadaan maailmaan, vielä olisi muutama viikko jäljellä :)
 
Joo vauvalle ei tartte ottaa vielä mitään mukaan ja sieltä kun saa pikkanen vaatteen päällensä niin siinä on jo osviittaa minkä kokoiset vaatteet menee. Mulla meinaa kun oli keskonen niin ihan pihalla olin minkä kokoiset ne ollapitää ja kun sitten tiesi niin mies kipaisi ostamaan siltä varalta,jos itellä oli liian isot.
 
Dodi, tänään mittarissa 39+0 ja sektio olisi 39+5, eli ensi viikon tiistaina 9.7. Nyt alkaa jo jännittää aikalailla, ihan kohta nähdään meidän pikkuinen :Heartred Olo on aika epätodellinen ja veikkaan et sairaalassakaan ei varmaan heti tajua, että minusta on tullut äiti ja pikkuinen on tullut jäädäkseen. Huii. En oikein osaa mitenkään "valmistautua" operaatioon, lähinnä olen miettinyt nyt su-ma syömisiä, kun suositeltiin että söisi kevyemmin - ei raskaita pihviaterioita tms.

Onko muut saaneet millaisia neuvoja, joko aika on päätetty tms? Kysyin omalta synnäriltä suolentyhjennyksestä ennen operaatiota ja sitä ei kuulemma ole enää pidempiin aikoihin ainakaan täällä päin Suomea tehty. Tarkoittaa siis esim. kotona laitettavia peräruiskeita yms. Mietin tuotakin kannattaisiko sitä varmuuden vuoksi kuitenkin itse toteuttaa kotona ennen operaatiota, itselläni on nyt kilpirauhaslääkityksen ansiosta nimittäin suolentoiminta vilkastunut ja pelottaa et voiko niissä puudutuksen jälkimainingeissa tai sängyllä makoillessa tulla vahinko. :eek: :oops: Kun jos ei pääsekään makuulta vessaan vaikka tarvitsisi... o_O
 
Mulla on sektio 39+2 eli ensi ma, enää 4 päivää!!! :) huiii!!
olen miettiny ihan samaa, mitä jos suoli tyhjenee siinä leikkauksen aikana tai sen jälkeen ennen kun saa liikkua!! apua!
ja onko muilla tieto siitä että saako leikkausta edeltävänä yönä syödä rennietä jos närästää vaikka muuten on paastossa?
 
Minulla sektio tasan viikon päästä, 11.7.

Tänään kävin kättärillä, ja mukaani sain pari lippulappusta jossa oli ohjeita ja tietoa sektiosta. Siinä oli syömisestä niin että klo 24 asti saa edellisenä päivänä syödä normaalisti, mutta sen jälkeen klo 6 asti saa juoda pari lasia vettä tai mehua (Ei tuorepuristettuja/hedelmälihaisia). Tämän jälkeen ei saa syödä eikä juoda mitään.
Lisäksi sain mukaan parit tukisukat, jotka on meikäläiselle ihan uus tuttavuus, täytyy ne sitten vetästä sektiopäivänä jalkaan ennenkuin nousee sängystä...

Täällä rupee pikkuhiljaa hirvittämään ja jännittämään... :S Sekä itse leikkaus, että tuleva lapsi. Mitäs jos en osaakkaan hoitaa sitä, tai teen jotain väärin? Sinne meni nuoruus, ja elämä muuttuu peruuttamattomasti, koko loppu elämäksi. Onneksi mulla on ihana ja tukeva mies, joka jaksaa kannustaa ja olla positiivinen.

Härregyyd, kohta meikäläisestä tulee mutsi! :D
 
Tulin vähän kommentoimaan tohon suolen toiminta asiaan miten omalla kohdallani... Elikkä mulla molemmat on luokiteltu kiireiseksi sektioiksi, eka joka tehtiin Tayssissa, niin hoitaja ajeli jopa karvoja vähän pois tieltä sekä anto peräruiskeen (sektio tiedossa noin tunti etukäteen)
Toinen tehtiin nyt K-HKS ehkä 10min varotusajalla, mutta olin niihin supistuksiin pyytäny joskus 11 aikaa päivällä kipulääkkeen joka pistettiin olkapäähän rokotuksen tavoin ja mulle tuli siitä niin paha olo etten pystyny sen jälkee syömään mitään. Poika leikattiin siis mun edellisestä ateriasta n. 20tunnin päästä.
Molemmissa tapauksissa mulla alko leikkauksesta seuraavana päivänä mahassa ilma kiertään niin ettei se vaan päässy ulos ja tähän vaivaan kannattaa kyllä heti pyytää lääkettä koska se ilma alkaa sattuu mitä enemmän sitä tuntuu ja maha kuplii siihen mallii et tuntuu että vauva siellä vielä potkis. Tän lääkkeen lisäks sain nyt sellasta jauhetta ummetukseen joka autto pehmentään mahan sisältöö, mutta niitäkin kerkesin ainakin 3 pussia vetää ennenku tuli sellane olo että pitänee vessassa käydä. Eipä tee mieli ponnistella tuoreen leikkausarven kanssa.
Molemmista sektioista oksensin kun jotain suuhuni sain, ja nyt osasin siihen jo vähän varautua ja otin vettä sen verran suuhun että sain sen märäks ja saman tien tuli tunne että nyt oksettaa. On muuten aika mielenkiintosta oksentaa makuulteen.
 
Soitin kättärille ja kysyin suoletoiminnasta ja ei siellä ainakaan mainittu että annetaan peräruiske ennen sitä. nyt alko sekin vaivaamaan. Hän sanoi vaan että jos vahinkoja sattuu niin ne pyyhitään vaan pois.

Miksi möhistä on oksettanut? oon kyllä kuullut että supistukset sen aiheuttaa helposti mutta miksi leikkauksen jälkeen?
En haluais sitäkään kokea. eikö kaikki hemmetin kivut ja toimenpiteet riitä!!
 
ja piti vielä sanomani, että kyllä ne hoitsut siellä näkee kaikennäköstä, sitä on turha murehtia. Joutuuhan ne sitä pissakatetriakin tyhjentää jnejne ja just oksennuksia siivoo verisistä alusista puhumattakaan niin jos jollain sattuu joku tällänen vahinko käymään mikä suht normaalia on synnytyssaleissa muutenkin, niin ei sitä kyl pidä nolostella. Mun on kyl omien kokemuksien perusteella vaikee uskoo, että kellään näin kävis leikkauksen jälkeen... Siitä puhutaankin aika paljon leikkauksen jälkeen, ja paskoohan ne itekki :D ei siis epänormaali asia ollenkaan. Ite kyllä kiitin joka kerta kun joku vaihto mulle puhdasta päälle tai autto suihkuun ymsyms.

muoks, en tiedä mistä/miksi omat oksennusrefleksit on tullu, onko muilla samoja kokemuksia?
 
Joo, turha murehtia suolen toimintaa. Se pitkä syömättömyys ennen leikkausta aika hyvin estää sen, että hätä iskisi. Mulla sama juttu kun mohomahalla, ekaa suolen toimintaa joutuu leikkauksen jälkeen odottamaan tuskaisen kauan ja lääkettä kannattaa pyytää jos homma ei toimi tai jos ilmaa rupeaa kertymää. Tämä kolmas sektio oli mulla ainoa, jossa en tarvinnut lääkettä kyseisiin toimintoihin. Ja leikkauksen jälkeen jos pierettää, niin vaikka olisitte viiden hengen huoneessa, niin antaa mennä! Se on nimittäin todellakin kivuliasta, jos sitä ilmaa ei saa ulos.

Leikkauksen jälkeen, ennen kun on päässyt jalkeille, mulla ainakin hoitaja on käynyt tekemässä kerran tai pari alapesun märillä räteillä ja vaihtanut verkkoalkkarit ja veriset siteet. Eli kaikenlaista ne tosiaan näkee. Ja noin ekan vuorokauden on pissakatedri, jonka hoitsu käy myös tasaisin väliajoin tyhjentämässä kannuun.

Mulla ei ole syömisistä tullut koskaan huono olo, eka vuorokausi mennään nestemäisellä ruualla, eli tuovat mehukeittoa ja jugurttia pääasiassa. Sen sijaan nyt oksensin leikkaussalissa. Kakkosenkin kanssa tuli huono olo, mutta en oksentanut. Nyt kun vauva oli saatu ulos ja mies jo lähtenyt hänen kanssaan eteenpäin, ja mulle tehtiin sterilisaatiota ja kursittiin umpeen, niin ensin tuli tosi kova väsy ja torkahdin hetkeksi ja siitä kun heräsin, ennätin juuri pyytää kaarimaljan ja oksensin. Ja tosiaan, selällään ei ole mukava oksentaa...

Tukisukat mun piti pitää koko sairaalassaoloaika.

Mutta, noi on kaikki pikkujuttuja verrattuna ihanaan, tuhisevaan lopputulokseen!
 
Mariannu: Mulla on LA 8.1.14 ja voi kun menis kanssa hyvin mulla kun ennen leikkausta oli jo huono olo ja niin pois ja toivottavasti Kättärillä laittaisivat suoraan sektioon kun en halua alateitse sitä vääntää ettei haavakohta repeä. Sektiosta ei jäänyt traumoja vaikka kipeäolikin mutta kipulääkkeitä pari ensimmäistä päivää ja ei senenenpää.

Onnea ensi viikkoon :happy118
 
Huh, alkaa jännittää ihan hulluna. Eilen tuli ennakoivia kipeitä supistuksia muutaman tunnin ajan iltapäivästä. Tajusin siinä et perhana, nyt jos alkaakin syntymään etuajassa, ei mulla ole edes kassia vielä pakattuna! Rupesinkin sitä eilen pienoisessa paniikissa pakkailemaan. Jotenkin meni pasmat ihan sekaisin, kun en odottanut et MITÄÄN tapahtuu ennen sitä sektiopäivää :eek: Sit tiristelin itkua miehelle siinä viiden maissa, kun hän tuli töistä kotiin ja tajusin et niin, enpä ole sitten aamun syönytkään mitään.. Kumma kyllä olo parani kun mies teki sitten vähän ruokaa ja söin jotain.. :rolleyes: Ja sitten henkisestikin helpotti kun ne supistukset loppui, säikähdin et joko tulikin lähtö, en ole valmis vielä :rolleyes: Nyt sitten hirmuisella paniikilla tässä yritän siivota asuntoa ja pyykätä ja ja et olisi sitten kiva tulla kotiin sairaalasta ja kaikki olisi suht valmista jos tuleekin tarve lähteä aikaisemmin :smiley-ashamed004

Ahdistaa kyllä itse leikkauskin, mut ehkä enemmän kuitenkin se sairaalassa olo. Olen pienoinen kontrollifriikki ja sen kontrollin luovuttaminen lääkäreille ja hoitajille on aikamoinen kynnys.. Ja se, että joutuu makoilemaan alussakin "palveltavana" ja hoidettavana, kun olen niin omatoiminen ollut aina. Ja aika iso kamaluus on myös nuo alapesut sun muut, ääks.. Ehkä parempi yrittää olla ajattelematta noita etukäteen ja koettaa sitten siinä tilanteessa ajatella muita asioita. :smiley-ashamed005
Jos saisin valita vielä, niin en synnyttäisi ollenkaan :schocked028 Mut pakkohan se pipana on ulos tuolta masusta saada, täytyy toivoa et kaikki menisi hyvin :confused1
 
mua taas etoo se, kun mies on joutunut näkemään kaiken, mutta tosiasiahan se on, ettei synnytys ole minuutissa ohi ja täysin "puhdas" tapahtuma. Täytyy myöntää etten millään ois pärjänny ilman sen apua ja tukea,en viimeks enkä nyt:Heartred
 
Nojoo, vaikeapa tuo on välttyä kaikilta noilta ihanuuksilta oli synnytystapa mikä hyvänsä :oops: Meinasin itse häätää miestä paikalta jos käy liian intiimiksi nuo paljastelut tuolla. Ja TOIVON ettei siinä sektiossa sitten pidetä täysin peitteettä tai heräämössä vilautella kaikille ohikulkijoille, saati sitten huoneessa jos ei heti pääse jalkeille.. o_O
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top