supistelut..miltä ne oikein tuntuu?

magenta

magenta

Satasella mukana keskusteluissa
heips! Voisko joku kertoa mulle, minkälaiselta supparit tuntuu? :D

tietääkseni en ole vielä yhdestäkään "kärsinyt".. Maha on kovin pinkeänä koko ajan, mutta ei ahdistavasti..eniten on pistäny miettimään, mitä sellainen ihmeellinen nippaileminen ja pistely on? Mahan kasvua eli ihon kiristymistä, vai mitä häh? :o

tietyst toivon, ettei monikaa oo itekää viel supistuksia kokemaa, mut ne jotka on tosiaa niist kärsiny jo, ni ois kiva jos pystys kertoo :P

olipas sekava selitys :s
 
Ei siis aiemmista raskauksista kokemusta mutta.... mulla ainakin menee maha välillä ihan kivikovaksi eikä "jousta" mihinkään vaikka sormella painaisi. [:D] Yleensä muuten ihan kivuttomia mutta toisinaan nipistää/vihloo hiukan mahasta tolloin. Tai liikkuessa niin että pakko vaähän rauhottaa. Nää olen ainakin tulkinnut supistuksiksi. [&:]
 
magenta - on aika yksilöllistä, että miten kenelläkin supparit tuntuu... yleensä se kertoo supistuksesta, kun vatsa menee ihan kovaksi. Jos niihin ei kipuja liity, niin ovat ihan valmistautumista tulevaan koitokseen, eli normaalia. [:)]

Eipä niille kipeillekään aina mitään selitystä löydy, itse olen ekan odotuksen kohdalla ollut autuaan tietämätön mitä supparit ovat, selvis kyllä sitten kun synnärille lähtö tuli. [:D] Kolmen muun odotuksen kohdalla olen niistä aina vaan aikaisemmin kärsinyt ja aika hurjan kipeistäkin, mutta eivät ole mitään tehnyt kohdunsuulle.

Ja varoittamatta poikani lähti tulemaan maailmaan viikolla 35+2

Mä yritän kuvailla omia supistuksia... Ne lähtee tuolta jostain tuolta aivan alavatsalta, ikäänkuin kohdunsuulta. Sellaisena menkkamaisena kipuna, sitten se kipu ja puristava tunne nousee(leviää) vatsaa pitkin ja aina tonne kurkkuun asti missä se tuntuu kuristavana tunteena.

Samalla kun se puristava tunne nousee vatsaa pitkin, menee vatsa ihan kivikovaksi. Samalla myös hengitys tuntuu salpautuvan; niinku menis jääkylmään veteen. Tuntemukset eivät ole joka kerta täysin samanlaisia, mutta tuo kuvailemani tunne on pääsääntöisesti suppareissani.

Joillakin kait supistukset tuntuu enemmän tuolla selänpuolella. Mulla myös supistukset tuntuu välillä yläreisillä.
 
Mulla kans on ollut suppareita noin rv 20 asti. Aluksi oli pelkkää kireyttä ja pinkeyttä, tuntui että repeän. Supistuksen aikana vatsa menee yhtäkkiä ihan kivikovaksi ja hengittäminen tuntuu työläältä. Rasituksessa tulee tiheämmin, mutta lepo on kyllä helpottanut. Tosin silti tulee edelleenkin, välillä tiheämmin ja kovempia, välillä taas vähän lievempiä. Ei kuitenkaan pitäisi olla syytä huoleen, jos ei kivuliailta tunnu ja alakerrassa pysytään kiinni :) Siellä se kohtu vaan harjoittelee tulevaa koitosta varten! Ja juodakin kannattaa runsaasti, niin kuin kyllä muutenkin =)
 
supistuksista, minulla on niitä ollut aivan alusta asti. Ovat tosiaan menkkamaisia kipuja, eli ne joilla on menkka kipuja tietävät mitä ne on. Mutta sitenhän on niitäkin naisia jotka eivät tiedä menkkakivuistakaan mitään joten Riikka33 kuvasi supistuskipua aika kuvaavasti. Elikäs lähtee aivan alhaalta leviää ylös ja sivuille päin, puristaa, särkee, pakottaa aivan kauheasti (jos on kipeä supistus), tulee kipua säteilevänä aaltoina vähän hellittää ja alkaa uudelleen. Minulla kipu tuntuu myös ristiselässä ja takamuksissa. Synnytys poltot ovat sitten eri juttu ainakin meikäläisellä´, vaikka olisi ollut kuinka kipeitä supisteluja aivan niin kipeitä että on pitänyt hengityksellä yrittää itseään rentouttaa eikä ole voinut supistuksen aikana puhua niin silti ne on vain ollut niitä valmistavia supistuksia. Poltot ovat sitten niin omaa luokkaa ainakin meikäläisellä, että vanhana konkarina tiedän että itku tulee kun se aika koittaa... sen unohtaa, aivan totta vaikka olen sen kolmesti kokenut aiemmin. Tiedän että sitten kun poltot alkaa itken itsekseni sitä että taas olen tässä jamassa ja vielä omasta tahdostani enkä pääse näistä kivuista eroon muuta kuin synnyttämällä... äitiä on ollut ikävä joka kerta synnytyksessä ja joskus työntövaiheessa olen äitiä huutanutkin apuun. Äiti vain ei ole ollut paikalla lohduttamassa eikä auttamassa. Mies on ollut eikä siitä ole ollut kyllä paljon apua eikä lohdutusta. Hän on tuonut vettä ja huulirasvaa kun olen niitä tarvinnut. On hän tietysti yrittänyt hieroa ristiselkää mutta minä en tykkää kosketuksesta silloin kun olen oikein kipeä, olisin ehkä kaivannut sellaista sanallista rohkaisua enemmänkin. On silti ollut hyvä että mies on mukana ollut siinä huoneesa jossa olen ollut synnyttämässä varsinkin silloin kun avautumisvaihe on kestänyt tunteja ja hoitajilla on ollut niin kiire että olemme olleet kahden huoneessa tunninkin kenenkään käymättä katsomassa mitä kuuluu.
Mutta supistukset ja poltot ovat yksilöllisä, toiset tuntevat niitä vähemmä. Meillähän on jokaisella erilainen kipukynnys ja minä olen kyllä hirmuisen kipuherkkä... siks toisekseen jos otta epirudaali- tai spinaalipuudutuksen tai on altaassa niin supistukset eivät kyllä tunnu varmasti ollenkaan sellaiselta kuin normaalisti tuntuisi. Minusta on aivan käsittämätöntä että jotkut jopa nukkuvat avautumisvaiheessa kun ovat saaneet epirudaalipuudutuksen. Minä en ole uskaltanut koskaan ottaa epirudaali-tai spinaali puudutusta, niissä saattaa kuitenkin olla omat vaikutuksensa lapsen vointiin synnytyksen jälkeen samoin itselle voi tulla pahoinvointia ja päänsärkyä puudutuksista. Joten en ole niitä käyttänyt, vain aqva-rakkuloita (pistää ja karvastelee pistettäessä aivan kuin ampiainen pistäisi), ilokaasua ja suihkua sekä vesiallasta.
En ole vielä tehnyt päätöstä tuosta kivunlievityksetä tällä kerralla, ehkä mietin sitä sitten vasta kun pääsen sairaalaan ja tosi toimiin. Jos synnytän yhtä nopeasti kuin 10 vuotta sitten en varmaan saa edes epirudaalia tai spinaalia vaikka haluaisin. Ensimmäisestä poltosta 2,5 tunnin kuluttua poikamme oli maailmassa...
 
Niin no tuossa muut on aika hyvin kuvanneetkin tuota pinkeyttä muita. minäkin olen noista suppareista saanut kärsiä jo n. viikosta 20 asti.
Mutta siis minulla ne on aina olleet kipeitä ja erittäin tukalia, kaiken lisäksi muutamia viikkoja sitten kun ensimmäiseltä sairaslomalta palasin töihin, on tullut sellainen lisäksi että on pakko laittaa jalat ristiin kun tuntuu että jotain olis tulossa ulospäin. Muutamana yönä on supistanut ihan koko yön jolloin vetää sitten alaselän aivan kireälle ja tuntuu kuin selkä olis tosi jumissa.
Mulla supistukset tulee heti jos touhuan jotain tai kävelen hetkenkään.
Vielä ei ole onneksi paikkoja availlut ja toivotaan ettei vielä avaakaan. saikulla ja lepäillen mennään loppuaika.
 
Kiitos tästä ajankohtaisesta aiheesta!
Parin kolmen viime viikon aikana on mulla ollut näitä harjotussupistuksia, ne lisääntyy pikkuhiljaa. Eilenkin illalla kun oli aika kiirettä töissä ja joutui oikein todella huhkimaan, niin sitten kun pääsi hetkeksi istumaan tauolle ja siitä sitten jatkoi töitä, supistuksia tuntui jo aika paljon. Mulla menee alavatsa kovaksi ja se aaltomaisesti leviää se tunne, mutta ei se satu, tuntuu vaan vähän oudolle ja epämukavalle. Mutta ilmeisesti ei mitään hätää ole vielä.
Mulla on semmonen puoliraskas työ, oon ravintolan keittiössä hommissa, ja toistaiseksi oon jaksanu ihan hyvin. Joskus jos pitää jotain nostaa tai kurkotella niin en aina viitsi pyytää muita vaan tee sen itse, ja mua vähän ärsyttää olla koko ajan pyytämässä apua mutta pitää vaan malttaa ja kuunnella omaa kroppaa. Tuossa helteiden aikana oli vähän tukala olla, ilmastointi rikki ja huoneilma +37 astetta plus että kaikki uunit ja hellat hohkaa kuumaa :D
Ryppy puhui äidin huutamisesta apuun... Oma äitini nukkui pois reilu 2 vuotta sitten. Hän oli mun paras ystävä ja oltiin toistemme tukena tilanteessa kuin tilanteessa. Nyt on ollut aika vaikeeta kun esikoinen tulossa eikä voi soittaa äidille ja kysyä ja puhua. Kerran neuvolassa kun lääkäri kysyi perhesuhteista ja lapsen isovanhemmista, rupesin rääkymään ja poraamaan oikein kunnolla. Oli päässyt ikävä vähän syvälle hautautuun ja sieltä sitten nousi tunnetusti näin herkkänä aikana. Mieheni on ollut mun suuri ja tärkeä tuki ja turva myös, ja hänellä on sitten kova sairaalakammo. Oon huolissani pystyykö hän tulla synnytykseen mukaan, kun kuitenkin tarvin hänen läsnäoloaan. Hän lupasi että yrittää tulla, vaikka ei kauheasti pysty mitään auttamaan. Pari ystävää on kyllä tarjoutunu doulaksi mutta mieluiten ottaisin sen kaikkein tärkeimmän.
No tämmöinen vuodatus tällä kertaa .
 
Mä nostelen vuorostaan tätä. Kun oon huomannut, et joillakin ei oo suppareita ollut ollenkaan, ja jotkut supistelleet jo pidempään. Kiinnostaiskin tietää muitten tilanteesta asian tiimoilta. Millasia ennakoivia supistuksia teillä on ollu, kivuliaita vai kivuttomia jne. Myös vauvautuneitten supparit kiinnostaa, kun itellä osiaan on ollut paljonkin. Alkoiko synnytykset suoraan sellasilla "jaahas se on menoa sit-suppareilla" vai lievemmillä, kuinka nopeesti voimistu jne :)
 
Hei tosihyvä nosto!!! Oon ite miettiny ihan samaa Sormustin! Vaikka itellä ollu läpi raskauden niin ei mitään tietoo et miltä ne "oikeet" sitten tuntuu... 
 
Ette haluu tietää miltä ne oikeet supistukset tuntuvat [;)]. Inhotti kun kaikki vain aina sanoivat että kyllä synnytys supistukset tuntee sitten kun alkavat ja niin pirun totta tuo on. Mie luulin et supistukset oli jo ennen synnytystä kovia, mutta niin väärässä olin.

Mitenköhän tuon lilypien saisi muutettua, kun olen unohtanut tunnukset?
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top