supistuksista, minulla on niitä ollut aivan alusta asti. Ovat tosiaan menkkamaisia kipuja, eli ne joilla on menkka kipuja tietävät mitä ne on. Mutta sitenhän on niitäkin naisia jotka eivät tiedä menkkakivuistakaan mitään joten Riikka33 kuvasi supistuskipua aika kuvaavasti. Elikäs lähtee aivan alhaalta leviää ylös ja sivuille päin, puristaa, särkee, pakottaa aivan kauheasti (jos on kipeä supistus), tulee kipua säteilevänä aaltoina vähän hellittää ja alkaa uudelleen. Minulla kipu tuntuu myös ristiselässä ja takamuksissa. Synnytys poltot ovat sitten eri juttu ainakin meikäläisellä´, vaikka olisi ollut kuinka kipeitä supisteluja aivan niin kipeitä että on pitänyt hengityksellä yrittää itseään rentouttaa eikä ole voinut supistuksen aikana puhua niin silti ne on vain ollut niitä valmistavia supistuksia. Poltot ovat sitten niin omaa luokkaa ainakin meikäläisellä, että vanhana konkarina tiedän että itku tulee kun se aika koittaa... sen unohtaa, aivan totta vaikka olen sen kolmesti kokenut aiemmin. Tiedän että sitten kun poltot alkaa itken itsekseni sitä että taas olen tässä jamassa ja vielä omasta tahdostani enkä pääse näistä kivuista eroon muuta kuin synnyttämällä... äitiä on ollut ikävä joka kerta synnytyksessä ja joskus työntövaiheessa olen äitiä huutanutkin apuun. Äiti vain ei ole ollut paikalla lohduttamassa eikä auttamassa. Mies on ollut eikä siitä ole ollut kyllä paljon apua eikä lohdutusta. Hän on tuonut vettä ja huulirasvaa kun olen niitä tarvinnut. On hän tietysti yrittänyt hieroa ristiselkää mutta minä en tykkää kosketuksesta silloin kun olen oikein kipeä, olisin ehkä kaivannut sellaista sanallista rohkaisua enemmänkin. On silti ollut hyvä että mies on mukana ollut siinä huoneesa jossa olen ollut synnyttämässä varsinkin silloin kun avautumisvaihe on kestänyt tunteja ja hoitajilla on ollut niin kiire että olemme olleet kahden huoneessa tunninkin kenenkään käymättä katsomassa mitä kuuluu.
Mutta supistukset ja poltot ovat yksilöllisä, toiset tuntevat niitä vähemmä. Meillähän on jokaisella erilainen kipukynnys ja minä olen kyllä hirmuisen kipuherkkä... siks toisekseen jos otta epirudaali- tai spinaalipuudutuksen tai on altaassa niin supistukset eivät kyllä tunnu varmasti ollenkaan sellaiselta kuin normaalisti tuntuisi. Minusta on aivan käsittämätöntä että jotkut jopa nukkuvat avautumisvaiheessa kun ovat saaneet epirudaalipuudutuksen. Minä en ole uskaltanut koskaan ottaa epirudaali-tai spinaali puudutusta, niissä saattaa kuitenkin olla omat vaikutuksensa lapsen vointiin synnytyksen jälkeen samoin itselle voi tulla pahoinvointia ja päänsärkyä puudutuksista. Joten en ole niitä käyttänyt, vain aqva-rakkuloita (pistää ja karvastelee pistettäessä aivan kuin ampiainen pistäisi), ilokaasua ja suihkua sekä vesiallasta.
En ole vielä tehnyt päätöstä tuosta kivunlievityksetä tällä kerralla, ehkä mietin sitä sitten vasta kun pääsen sairaalaan ja tosi toimiin. Jos synnytän yhtä nopeasti kuin 10 vuotta sitten en varmaan saa edes epirudaalia tai spinaalia vaikka haluaisin. Ensimmäisestä poltosta 2,5 tunnin kuluttua poikamme oli maailmassa...