Suhtautuminen töissä mietityttää

E

Eelos

Silmät suurina ihmettelijä
Olen jo kahden lapsen äiti ja nyt olisi kolmas ilmoittanut mahdollisesta tulostaan.. Ikää on jo riittävästi, eli täyttäisin 40 vähän vauvan syntymän jälkeen.

Tänään töissä sattui tilanne, jossa työkaverit kauhistelivat minua vuoden vanhempaa, joka oli äitiyslomalla, että "noin vanhana"?! Eivät tokikaan tiedä vielä tästä minun tilanteesta mitään. Pahoitin silti todella kovaa mieleni.

Nyt itselläkin alkaa hiipiä ajatus, että mitähän järkeä tässä olikaan taas vaivoin raskautua, kun on jo niin vanha ja paljon riskejä jne. Vauva-arki on kyllä ihan tuoreessa muistissa, kun on parivuotias kotona, että niitä muistoja ei aika ole vielä kullannut. Tiedän sen olevan tällä iällä aina vaan haastavampaa.

Ja arvatkaa tuntuuko mukavalta ajatukselta ilmoittaa sitten aikanaan äitiyslomasta, kun suhtautuminen on tuota luokkaa, jo sen lisäksi, että työkuviot hankaloituu.

Jännittääkö teitä, kuinka töissä tullaan suhtautumaan? Tai jos on samanikäisiä odottajia, niin jännittääkö muiden mielipiteet?
 
Ei kannata välittää muiden mielipiteistä. Teet ja elät elämääsi niin kuin itsestä hyvältä tuntuu. Jos siihen kuuluu lapsi 40-vuotiaana, niin sitten kuuluu. Ei se kuulu kenellekään muulle. Mielestäni todella huonoa käytöstä kollegoiltasi tuollainen kauhistelu, mutta tunnetusti ihmiset kauhistelee kaikkea, mikä ei istu täysin omaan ajatteluun tai normiin.

En tiedä, mitä tarkoitat tuolla, että työkuviot hankaloituu, mutta kenenkään ei pitäisi tuntea huonoa omatuntoa siitä, että vauva/raskaus aiheuttaa normaalista poikkeavia järjestelyitä töissä. Sinulla on ihan täysi oikeus saada lapsi, iästä tai työpaikasta huolimatta, ja sekä työnantajan että työkavereiden täytyy vain sopeutua siihen. Ymmärrän kyllä, että työpaikkoja on erilaisia, joten varmasti toisissa on helpompi ajatella näin kuin toisissa. Omalla kohdalla ei oikeastaan jännitä se, miten töissä tullaan suhtautumaan. Odotan, että siihen suhtaudutaan hyvin ja petyn työnantajaani todella, jos odotukseni ei pidä paikkaansa. Ajattelinkin kertoa töissä melko pian nt-ultran jälkeen, vaikka monet kehottavatkin kertomaan vasta kun on pakko. En näe syytä salata ja jos tästä minulle jotain negatiivista aiheutuu, niin en tiedä haluaisinko työskennellä kyseisessä yrityksessä enää, joten voipi olla että jäisi perhevapaalta sitten palaamatta takaisin.

Mutta tsemppiä sinulle, tiedän, ettei se aina ole niin helppoa viitata kintaalla muiden odotuksille ja mielipiteille.
 
Kiitos kannustuksesta. Mä olen jo luonnostaankin murehtija ja aina mietin pääni puhki, että mitä toiset mahtaa ajatella. Yritän kuitenkin asennoitua niin, että en voi olla vastuussa kaikkien mielipiteistä.

Työkuviot tietysti aina järjestyy, mutta tottakai se tuo lisäharmia työnantajalle ja työkavereille. Olen vielä varsin uusi tuossa paikassa ja vasta itsekin perehtynyt työn kiemuroihin.

Tuo on ihan hyvä asenne, että antaa työnantajallekin aikaa tottua ajatukseen ja varautua henkilövajaukseen. Ajattelin itsekin, että ehkä se on "vähintä" mitä itse voi tehdä helpottaakseen asioita. Eihän sitä koskaan tiedä vaikka joutuu loppu raskausajaksi sairauslomalle tmv.

Mutta ehkä sitä pitäisi yrittää olla murehtimatta ja ottaa päivän kerralla. Muutenkin mennään niin alkuviikkoja vielä, että mitä tahansa voi tulla eteen..
 
Minäkin mietin miten muut suhtautuu. Töissä olen uusi ja määräaikainen, ja haluaisin pitää asian salassa mahdollisimman myöhään. Eilen jäin yhdelle kollegalle kiinni kun voin huonosti ja hän esitti suoran kysymyksen lähinnä vitsinä. En osannut valehdella.
Siviilielämäni on melko sekaisin, huoltokiistaa ja haasteita. Tiedän ettei lähipiirini näe tätä järkiratkaisuna ja saan kuulla ikäviäkin kommentteja. Sen takia olen päättänyt kertoa vasta sitten kun on pakko, eli kun se alkaa näkyä päälle päin. Onneksi on myös niitä ystäviä joiden voin luottaa suhtautuvan hyvin.
 
Mulla on määräaikainen työsopimus, joka päättyy toukokuun lopussa. Ajattelin etten erikseen kerro pomoille raskaudesta ennen kuin se näkyy ulospäin. Omalle työtiimille ajattelin kuitenkin kertoa jo heti ensimmäisen ultran jälkeen, sillä raskaus saattaa vaikuttaa jollain tapaa meidän joihinkin toimintoihin.
Viime raskaudessa jäin sairaslomalle noin kuukausi ennen äitiysloman alkua, joten hyvällä tuurilla pystyisin olemaan töissä ihan loppuun asti.
 
Onpa ikävä joutua jännittämään tälläistä @Eelos. Toivotan tsemppiä ja kuten tässä on sanottukin, ei kannata liiaksi toisten mielipiteitä pohtia.

Itselläni on tilanne, että joko pitää jatkaa töitä jotenkin kevennetysti myös läpi vanhempainvapaan taikka sitten irtisanoutua totaalisesti. Eli kyse on vastuunkantopositiosta eikä aivan perinteisestä työsuhteesta. Olen ajatellut lopettaa työskentelyn ko. positiossa sitten äitiysloman alkaessa, sillä muutenkin olen ajatellut aikani tuossa tulleen täyteen. Suunnitelmia sitten vanhempainvapaan ja hoitovapaan jälkeiseen aikaan onkin jo.

Eli työpaikan suhtautuminen ei jännitä, sen sijaan jännitän aivan hirveästi muiden ympärilläolevien ihmisten reaktiota tähän neljänteen lapseen. Suuri yllätys tulee olemaan monelle. Ikäeroa aiempiin lapsiin on lähes 10 vuotta, emmekä ole koskaan sanoneet kellekään haluavamme vielä yhden lapsen, joten jonkinlainen kohahdus on edessä.
 
Mulla kävikin nyt niin, että käytännön syistä totesin helpommaksi kertoa esimiehelle nyt jo. En olisi vielä halunnut, mutta tämän pahoinvoinnin takia oli pakko. Hyvin hän sen otti, kuten ajattelinkin. Nyt vaan mietin, haluanko kertoa tiimille jo. Meillä on tulossa tiimipäivä, jossa tulee kyllä todennäköisesti ilmi tämä, jos sinne menen. Haluaisin mennä, mutta en haluaisi vielä kertoa, joten tosi ristiriitaista. Esimies sanoi, että voin jäädä pois, jos en halua vielä kertoa muille. Toivoisin, että olo olisi laantunut siihen mennessä, mutta eikös se niin ole että tästä todennäköisesti vaan pahenee vielä viikkojen ajan...
 
Hei @Eelos ja muutkin, täällä kans lähestytään 4kymppiä ja kolmas olisi tuloillaan. Aiemmat lapset ovat alle kouluikäisiä.

Tilastot pelottelee riskeillä mutta eipä olisi kyllä mielestäni kuitenkaan parempaa aikaa ja hetkeä vielä kolmannelle. Joo, ois ehkä ollut enemmän virtaa nuorempana mutta silloin vaihdettiin siihen tahtiin maisemia ja suhteetkaan olleet kestäviä.. Nyt kun maailmaa on nähty, opiskelut takana, uraa luotu, hyvä puoliso ja elämä uomissaan ja taloudellisesti vakaata on minusta todelma hyvä aika vauvalle. Ja jokainen elää omaa ainutlaatuista elämää, ei kannata vertailla tai harmistua muiden mielipiteistä. Luulen että haasteita riittää niin 20 kuin 40 äideille.

Työnantaja on suhtautunut hyvin edellisiinkin raskauksiin. Lähipiiri osaksi ehkä jopa odottaa myös tätä. Persoonana en muutenkaan en kyllä kauheasti välitä mitä muut sanoo.
 
Itsekin olen alkanut miettimään ajankohtaa, milloin on ehkä pakko kertoa töissä... Mietin tulevia neuvolakäyntejä, jotka varmaankin on aina työaikoina ja sitä, miten raskauden edetessä esim. Väsymys ja pahoinvointi vaikuttaa olemiseen ja myöhemmin vielä työergonomia ym.jotka otettava esille. Muutenkin tuntuisi pomoa ja omaa tiimiä kohtaan jotenkin reilulta kertoa suht ajoissa, sillä aloitin työpaikalla elokuussa ja nyt olenkin sitten minäkin kesän jälkeen jäämässä pois, vaihtuvuus kun on ollut suurta.

Miten muiden työkaverit on suhtautunut jos töistä tulee poissaolopäiviä raskauden takia? Tai jos joutuu työtehtäviä muovaamaan hieman?
 
Mullakin pyörii mielessä että milloin tästä nyt sitten töissä kertoisi. Ajoitus on töiden puolesta huono, koska tulin syksyllä takaisin edelliseltä vanhempainvapaalta ja pääsin heti aloittamaan yhtä projektia mistä on puhuttu niin kauan kun oon tuolla töissä ollut. Enpä sitten pääse siinä sitten kuitenkaan kunnolla vaikuttamaan kun on niin pitkä että ens keväänä on vasta ensimmäiset vaiheet valmiita. :sad-face: tiedän että reiluinta olisi kertoa heti, että mulle ehditään löytää joku korvaaja, mutta oon itsekäs enkä halua että mut korvataan heti pois siitä projektista. :Smiling Face With Open Mouth And Cold Sweat:
 
Mä aion kertoa tällä viikolla kehityskeskustelussa. (en halua tehdä tavoitteita koko vuodeksi "turhaan"...) viikot silloin 13+6.
 
Marbob sanoi:
Moi! Milloin aiotte kertoa töissä?
Click to expand...
Minä kerroin esimiehelle heti kun tuli tieto raskaudesta ja päivittänyt tietoa sitä mukaa kuin raskaus edennyt. Hyvin on suhtautunut siihenkin että on paljon lääkärikäyntejä edessä tän riskiraskauden myötä ja eletään sitä mukaa kun aikoja lääkäriin tulee. Töistä jään pois sitten kun alkaa vointi olla semmoinen ettei pysty enää yksin tuota työtä tekemään
 
Marbob sanoi:
Moi! Milloin aiotte kertoa töissä?
Click to expand...
Kerroin joskus viikon 10-11 tuntumassa lähiesimiehelle ja muulle tiimille nt ultran jälkeen vko 13. Minullakin normaalia enemmän käyntejä äitipolilla ja neuvolassa, joten olisi varmasti jossain vaiheessa aiheuttanut ihmettelyä ja koin paremmaksi kertoa melko aikaisin.
 
Marbob sanoi:
Moi! Milloin aiotte kertoa töissä?
Click to expand...

Miekin kerroin melko äkkiä (vaikka jännitti älyttömästi), n. 8-9viikolla. Työpaikalla tuli juuri muutoksia (1 työntekijä irtisanoutui) ja miun työnkuva sitä myöten muuttui ja olotilani rupesi jo näkymään (etovaa oloa 24/7). Muutenkin pieni työyhteisö, niin helpompi oli heti kertoa että osaa esimies jo suunnitella työpaikan osalta tulevaa.
 
Kiitos vastauksista. Tuntuu, että on vaikea saada esimiehen kanssa hetken rauhaa. Ehkä kerron itsekin heti sopivan tilaisuuden tullen. Maha kyllä näkyy jo, jos osaa katsoa. Siksikään en voi kauaa asiaa jättää kertomatta.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top