Esikoisen kanssa epiduraalia ei ehditty laittamaan ollenkaan, siinä vaiheessa kun kiljuin infernaalisesta kivusta ja kätilö sai aikaiseksi kutsua anestesialääkärin, ei epiduraalia pystytty enää laittamaan, koska supistukset väänsivät minut tikkusuoraksi, eikä supistusten välillä ollut kuin muutaman sekunnin tauko, jonka aikana epiduraalia ei ehditty laittamaan. Esikoinen syntyi tästä syystä luomuna, täysin vastoin toiveitani. Minulla oli esikoisen synnytykselle vain yksi vaatimus, ja se oli tehokas kivunlievitys.
Toisen lapsen synnytyksessä epiduraali+spinaali laitettiin hyvissä ajoin, jotta vältetään tuo aikaisempi tilanne varmasti. Pelkäsin epiduraalin laittoa, ajatuskin siitä että selkärankaani tyrkätään piikki on kamala, mutta toisaalta en halunnut enää kokea tuota infernaalista kipua uudestaankaan. Epiduraalin laitto ei sattunut sen enempää kuin vaikkapa ihan tavallisen kanyylin laitto, mutta selkärankaan kajoaminen vain tuntui jotenkin niin väärältä että ällötti ja kiskoin naamarista samalla ilokaasua, jotta en joutuisi paniikkiin. Sitten kun letku pistoskohtaan oli saatu paikoilleen loppui pelkokin epiduraalin laittamista kohtaan. Epiduraali toimi todella hyvin, ja lukuunottamatta noin puolen tunnin ajanjaksoa siitä kun ensimmäinen lääkesatsi lakkasi vaikuttamasta ja seuraavan satsin vaikutusta vielä odoteltiin, oli tämä synnytys kivun suhteen täysin siedettävissä, valtaosan ajasta tuntui vain painetta kivun sijasta. Supistukset tuntuivat ponnistusvaiheessa hyvin, mutta pelkkänä paineena, ei kipuna ollenkaan.