Soseita vai sormiruokaa?

Minttuliina

Minttuliina

Näppärä viestien naputtelija
Meidän neiti saa rintamaidon lisäksi vajaa 2dl korviketta päivittäin, koska kaikista taikatempuista huolimatta omaan maidontuotantoa ei saatu millään riittävälle tasolle. Nyt sitten olen odottanut 4kk ikää kuin kuuta nousevaa, ja ajattelin, että sitten aloitetaan sosemaistelut ja ujutetaan pikkuhiljaa se 2dl korviketta soseiden joukkoon ja päästään tuosta pullorumbasta kokonaan eroon. Myös neuvola ohjaa, että sosemaistelut voi osittainimetetyllä vauvalla aloittaa 4kk iässä, koska hän on jo joka tapauksessa altistunut "vieraille proteiineille" ja tuttipullo ja korvikemaito ovat aina jonkinasteinen uhka imetykselle.

Mutta. Nyt olen sitten lueskellut sormiruoasta, itse syömään oppimisesta, mikä taas kuulostaa pääosin pirun loogiselta. Sormiruokailun periaatteisiin vain kuuluu, että homma alkaa vasta sitten 6kk iässä, ja sittenkin vauvan ehdoilla eli voi mennä hyvinkin kauan että ruokamäärillä on ravinnonsaannin kannalta todellista merkitystä.

Jos taas sotken nämä kaksi "menetelmää", meneekö lapsi hämilleen, milloin ne nyrkit saa tunkea lautaselle ja milloin ei? Voiko soseita syödä sormiruokailun ohella? Tai voiko sormiruokailun kuitenkin aloittaa jo 4kk iässä? Ajatuksia, kokemuksia, mielipiteitä, soseruokailu vs. sormiruokailu?
 
Minä lähtisin siitä, että tässä vaiheessa on hyvä totuttaa lasta pikkuhiljaa erilaisiin ruokiin - niin koostumukseltaan kuin maultaankin. Eli en näkisi ristiriitaa soseiden antamisen ja sormiruokailun yhdistämisessä. Joutaa ne ruoka- ja pöytätavat opettamaan myöhemminkin!

Olen tätä mieltä siitäkin huolimatta, että itse olen yrittänyt jo ihan ensimmäisestä soselusikallisesta lähtien opettaa niitä "pöytätapoja"... eli syömme keittiössä, vaikka likka syökin ateriansa pääasiassa sitterissä, ja aterioidessa ei myöskään räpelletä lelujen kanssa, vaan keskitytään syömiseen. Jokunen kerta on kokeiltu sitäkin, että tyttö saa lusikan omaan käteensä... ja kippaskappas, tämä mutsi vallan yllättyi, kun se lusikka löysi tiensä melkein oikeaan osoitteeseen, eikä esim. silmään! ;)

Eilen kävimme kummia morjestamassa ja siellä neiti pääsi syöttötuoliin istumaan ja sai sitten ensimmäisen kerran tuoreen omenanpalasen näppeihinsä ja voi sitä riemua, kun sitä oli kiva nypeltää sormin, lipoa kielellä ja jäystää nahkahampaiden + kahden oikean hampaantyngän voimin! Siinä vain pitää olla koko ajan silmä tarkkana, ettei likka saa jäystettyä ompusta liika isoa palasta suuhunsa. Ja kannattaa oikeasti miettiä jo etukäteen, millä sen ruuanmurenen saa sieltä kurkusta pois, jos jotain sattuukin!

Meillä likka siis 5kk ja rapiat, mutta minä en ehkä ihan nelikuiselle vielä aloittaisi sormiruokailua... Pitäisin yhtenä kriteerinä ainakin sitä, että istuminen luonnaa edes jotenkin tuettuna? Ja toisaalta ainakin meillä ne ekat soseet piti olla melko hienojakoista, muuten tuli sellainen kakomis-reaktio. Ja ihan ensimmäisten lusikallisten kohdalla sitä perunasosetta joka tapauksessa työnneltiin kielellä ulos... Niin että jos niillä nahkahampailla saakin jonkin palasen tai riekaleen irrotettua hedelmästä, niin se saattaapi olla hiukan "liika karkeaa" noin niin kuin ensimmäiseksi kokemukseksi, kun suu on tottunut pelkkään nesteeseen. Pikkuhiljaa siirrytään sileämmästä sitten karkeampaan, esim. ensin soseuttaminen sauvasekoittimella ja myöhemmässä vaiheessa vain haarukalla, tai antamalla esim. tuoreraastetta, joka on raastettu raastimen pienimmällä/hienoimmalla terällä... Mutta kukin tyylillään...
 
Meillä tyttö 4 kk aloitti tällä viikolla perunasoseen maistelun. Rupes n. 3 kk iässä puklaileen ihan hirveesti, joten siksi halusin mahdollisimman pian aloittaa soseet.

Mä oon kans ajatellu, että soseiden syömisen ja sormiruokailun vois yhdistää. Tosin antaisin sitä sormiruokaa vasta sitten puolen vuoden iässä, kun lapsi osaa ehkä jo istua. En usko, että noiden kahden ruokailutavan yhdistäminen sekoittaa lapsen pään. Jos vaikka soseet tarjotaan lautaselta ja alusta lähtien opetetaan, ettei käsiä laiteta lautaselle. Sormiruuat sitten vaikka ihan reilusti pöydälle paloina. Näin mä ajattelin tehdä :)

Neuvolasta mulle sanottiin, ettei edes pienen vauvan soseet tarvi olla ihan hirveen hienojakoisia, mutta kyl mä oon pistäny keitetyt potut siivilästä läpi. Sekaan oon laittanu vähän Tuttelia (meillä on neiti ollut 1 kk iästä asti pelkällä korvikkeella), jotta olis vähän tuttua makua ja suorastaan vellimäiseks oon tehny soseen, ettei olis ihan shokki tuo ruuan koostumus. Sit oon aina keittiössä ruokapöydän ääressä syöttäny tytön, jotta oppii ajallaan, että se on meidän perheessä se ruokailupaikka. Lautaselle en oo antanu laittaa käsiä, mutta lusikasta on saanu itse ottaa kiinni, koska haluaa :)

Oon nyt tässä alussa antanu neidin ottaa lusikasta käsiinsäkin sosetta ja kokeilla miltä se tuntuu, koska on kuitenkin niin uusi asia hänelle. Sitten ajallan, kun soseiden syönti on vähän tutumpaa, niin yritän opettaa, ettei kauheesti räpeltäis sitä ruokaa. Olin tosi yllättynyt, kun tänään (4. maistelupäivä) näytti jo siltä, että tyttö ihan oikeasti söi sosetta ja suurin osa siitä meni kurkusta alas eikä ruokalapulle :) Viikonloppuna varmaan maistellaan sitten porkkanaa.

Ai niin, oon mä välillä antanu kurkunsiivun imeskeltäväksi, koska tytsy on tosi kiinnostunu meidän vanhempien ruuista. Oon kylläkin myös itse pitäny siitä kurkkusiivusta kiinni, ettei sitä tungeta  liian syvälle suuhun.
 
Meillä aloitettiin tytöllä soseet joskus vähän vajaa 4kk iässä. Oma tekoiset tuo sylki pihalle alusta asti, vaikka mitä keinoja koitettiin. Kaupan soseet sentäs meni. Ensimmäiset sormiruoat annettin joskus lähempänä puolen vuoden ikää. Kurkku tais olla ekoja joita sai imeskellä, ja maissinaksut, jotka sulaa vauvan suuhun. Tosi käteviä eväitä!

Sormiruokailua ollaan jatkettu tähän päiväänkin asti, ja puoliksi varmaan sit käytetty lusikkaa ym. Jossain vaiheessa tuolle rupes oma tekoinen ruokakin kelpaamaan ja nykyään tuo syö melkeinpä kaikkea mitä eteenlaittaa. Eikä tarvii paljoa pilkkoa tai soseuttaa enää tms. vaan menee ihan sama ruoka mikä meillekin. Nyt tyttö syö jo itsekin hienosti lusikalla.  Ei nuo ole tuota sekoittaneet, enempi pidän sitä sormiruokailua hyödyllisenä, koska uskon, että se on auttanut tuohon, että tyttö syö nyt niin monipuolisesti kaikkea, eikä pelkää isompiakaan paloja suussa, vaan osaa hienosti ne pureskella ja murskata, vaikka hampaita ei vielä älyttömästi olekaan.. :)
 
Samoilla linjoilla kuin edellisetkin viestittelijät - eli kumpaakin omien mieltymysten mukaan ja vauvan ehdoilla :)

Minäkin innostuin sormiruokailusta, mutta käytännössä kuitenkin tytär söi mieluummin kaupan soseita tai hyvin hienosti hienonnettuja kotisoseita. Sormiruokaa tarjosin heti kun kiinteitä alettiin maistella, mutta isommat palaset alkoivat maistua vasta lähempänä 9kk ikää. Maissinaksut tosin menivät aikaisemminkin, kun ne tosiaan sulavat kivasti suuhun. Ja vaatteisiin ja hiuksiin ja tuoleille ja verhoihin - you name it :D
 
Törmäsinpä sitten tällaiseen asiaan tässä taaperrellessani tiedonvaltatietä:

Puheterapeutit suosittavat esim. vauvojen puuron tehtävän tavan hiutaleista, eikä niistä "vauvojen puurojauhoista". Suun motoriikan kehittymisen kannalta siis rakeisempi / paksumpi rakenne olisi parempi. Joten tältäkin kantilta katsottuna ei varmastikaan olisi yhtään huono homma yhdistellä sose- ja sormiruokailua, tai ylipäänsä pyrkiä "vähän rouheampaan" rakenteeseen vauvan ruokien kohdalla. Itse ajattelin ihan lähipäivinä kokeilla, kuinka esim omenaraaste uppoa likalle... Jos ei sellaisenaan mene, niin voisipa kokeilla pienellä kataluudella sitten, ujutettuna esim puuron tai normisoseen päälle...
 
Ha haa! Pieni kataluus on ihan hyvästä ;) Meillä oli eilisessä peruna-porkkana-soseessa jo vähän möykkyjä mukana. Hyvin meni alas :) Ajattelin myös sitten ajallaan tehdä puurotkin itse ihan tavallisista hiutaleista. Mutta kertokaas mulle viisaammat, että miksi jotkut lapset juo velliä tuttipullosta? Törmäsin nettikaupassa vellitutteihin ja ihmettelin, että mihin tarkoitukseen ne ovat. Mä jotenkin kuvittelin, että vellit ja puurotkin syödään lusikalla, niin onko ne vellit mitä juodaan tuttipullosta, joillekin pienemmille vauvoille. Itse meinasin ostaa vellitutteja, kun mietin mahtaako sakeutettu maito tulla tavallisista 2-reikäisistä tuteista läpi, mutta hyvinpä näyttää tulevan. Onneks en ostanu.
 
Tietoa ei ole, pelkästään mutu... Moni ehkä ajattelee korvaavansa unimaitopullon vellipullolla? Ja olisko niin, että tuttipullosta on nopeampi syöttää se velli kuin lusikalla? Itsekin kokeilin noita "ensivellejä" (4kk -->), joiden siis sanotaan olevan vain maustettua korviketta, ja niinhän se taitaa olla... ainoastaan pikkuisen paksumpaa kuin tavallinen korvike (energiasisällössäkään ei ole huisia eroa). Eikä ne minusta olekaan siinä mielessä vellejä, kuin esim. mannaryyneistä keitetty velli tms. En sitten tiedä, kuinka on laita noiden teollisten vellien, joita voi antaa 5kk ja 6kk eteenpäin... niitä kun näyttää olevan mm. aamuvelliä ja iltavelliä. Mikä mahtaa olla ero?? No mutta siis... toiveissa oli silloin, kun kokeilin sitä maissi-ensivelliä, että se pitäisi nälkää paremmin loitolla ja vaikuttaisi yöuniin pidentävästi. Maissi vaan tuppasi pierettämään, joten vellikokeilut jäivät varsin lyhyiksi. Katotaan, josko tässä sitten joku ilta innostuisi keittelemään "oikeaa" velliä...
 
Takaisin
Top