Raskausdiabetes.... lempiaiheeni terveydenhoitajana :-) Selitän sitä aina mielelläni, toivottavasti tästä on jotain iloa jollekulle.
Elimistön solut tarvitsevat sokeria ravinnokseen. Sokeria tulee ruoasta, josta se imeytyy vereen. Haima tuottaa insuliini -nimistä hormonia, jota tarvitaan jotta sokeri siirtyy verestä solujen käyttöön.
Raskausaikana insuliini ei toimi naisella normaalisti: elimistö yrittää varmistaa, että vauvalla on tarpeeksi sokeria käytössään ja häiritsee äidin insuliinin toimintaa äidin oman elimistön hyväksi. Tämä on ihmeellinen kilpailutilanne, luulisi että luonto olisi hoitanut tämän paremmin, mutta näin se vain menee ja muistuttaa meitä siitä, että vauva on tavallaan tunkeilija äidin elimistössä, vaikkakin toivottu :-)
Koska insuliini ei toimi normaalisti, sitä tarvitaan lisää. Raskaus voi nostaa insuliinin tarpeen jopa kaksinkertaiseksi. Haima joutuu töihin.
Joillain naisilla raskauden aikana haima ei pysy mukana tässä kasvavassa insuliinin tarpeessa. On myös mahdollista, että ylipainon tai rasva-aineenvaihdunnan häiriöiden takia vaikka insuliinia erittyisikin normaalisti riittävä määrä, se ei juuri tällä naisella riitä vaan sitä tarvittaisiin vielä enemmän.
Sokerirasitustestissä ollaan ensin syömättä ja mitataan miten paljon sokeria on veressä. Sitten otetaan iso kasa sokeria joka imeytyy nopeasti vereen ja mitataan, miten nopeasti ja tehokkaasti haima valmistaa insuliinia ja sokeri vähenee verestä (eli käytännössä siirtyy sinne soluihin missä sitä jo odotellaan).
Jos se ensimmäinen eli paastoverensokeriarvo on jo selvästi koholla, se on kaikkein huolestuttavinta, koska insuliinimäärä ei ole riittänyt siirtämään sokereita kudoksiin vaikka aikaa on ollut 12 tuntia! Tässä on kyse ihan selvästä ongelmasta ja raskausdiabetes -diagnoosi tulee.
Aiemmin oltiin joustavampia niiden kahden muun arvon kanssa. Nehän kertovat siitä miten nopeasti ja tehokkaasti elimistö alkaa muodostaa ja hyödyntää insuliinia KUN sitä sokeria ladataan vereen iso määrä. Eli mitataan, miten nopeasti verensokeri laskee.
Voi olla, että jollain on vähän "hitaampi kone" ja sokeriarvot pysyvät pidempään koholla, mutta jos ne kuitenkin ovat selvästi laskemaan päin (eli pysyvät tarpeeksi alhaalla: alle niiden hälytysrajojen) niin luultavasti ei ole mitään ongelmaa, kyseessä voi olla jopa ihan vain yksilöllinen ominaisuus joka on samanlainen oli raskaana tai ei.
Nykyään on kuitenkin huomattu, että kannattaa alkaa hoitaa asiaa silloinkin jos vain yksi näistä arvoista on yli hälytysrajan, vaikka luultavasti osalle näistä naisista ei tulisi mitään ongelmia raskauden kanssa vaikka eivät tekisi mitään. Toisten kohdalla nopea puuttuminen voi kuitenkin estää tilanteen pahenemisen. Siksi nykyään saa ihan diagnoosin: raskausdiabetes eli raskaussokeritauti jos yksikin arvo on koholla. Hoito on kuitenkin "mietoa", lähinnä terveellinen ruokavalio joka ei tekisi pahaa kenellekään ;-)
Sokeritauti on nykyään yleistä ja koko ajan yleisempää, ja sitä voi olla ihan nuorillakin ihmisillä. Raskausaika on naisille eräänlainen testi: jos siitä selviää ilman sokeriongelmia, niin on pienempi riski muutenkin sairastua sokeritautiin. Ehkä on hyvä että lähellä hälytysrajaa olevat arvot herättelevät ajattelemaan syömisiä - eikä pidä unohtaa liikkumisen merkitystä joka on suuri, vaikka ei puhuttaisi laihduttamisesta mitään: liikkuminen tehostaa insuliinin vaikutusta elimistössä jolloin vähemmälläkin tulee toimeen. Sillä lailla voi ehkäistä ehkä myöhemmin puhkeavan varsinaisen sokeritaudin.