Mulla on keskiviikkona sokerirasitus ja se on sellainen, joka tehdään myöhemmässä raskauden vaiheessa. Lääkäri ensin arpoi ja arpoi, että pitäisikö tehdä jo nyt aiemminkin (koska isällä dp2 ja äidin isälllä dp1), mutta ylipainostani ei ollut huolissaan, vaikka siitä itse muutaman kerran mainitsin

se vaan jotenkin hölmistyneenä mua kattoa, että "
mitenkäs sinä siitä ylipainosta niin paljon puhut, ethän sinä nyt näytä ylipainoiselta"

Sanoin, että mukava kuulla jos ei ulospäin näy, mutta painoindeksi on kuitenkin sen 31, mikä kaikkien arvioiden mukaan kyllä valitettavasti on ylipainoa. Meinas naurattaa, kiva että joku niinkin ajattelee
Mulla oli toisaalta rauhallinen olo asian suhteen siinä vaiheessa, silloin ei ollut paino noussut yhtään ja oli niin huono olo jos ei aamulla päässyt heti syömään, että toivoin sitä myöhempää ajankohtaa testille ja toivomukseni kuultiin. Tämä samainen lääkäri myös kysyi mielipidettäni
"tehtäisiinkö me sulle nyt se sisätutkimus vai ei?"

Sain siis itse päättää senkin... minä sanoin, että ei minulle ole kyllä välttämätöntä, voin tästä lähteä vaikka töihinkin, mutta sitten kun se alkoi mietiskelemään, että hänellä "
ei ole sitten mitään tekemistä tässä" niin suostuin sitten sisätutkimukseen

Älkää käsittäkö väärin, lääkäri oli tosi mukava, mutta en oo tottunut ollenkaan, että lääkäri noin paljon miettii, mitä seuraavaksi tehtäisiin.
