siviilisäätynne?!?

L

lilleroinen

Vauhtiin päässyt keskustelija
elikkäs;
lyhyesti virsi kaunis .. mikä on teidän siviilisäätynne ?! ..
me ollaan avoliitossa, eli ollaan kihloissa.. meiltä on monet kysyny, että ollaanko menossa naimisiin ja se on hieman ihmetyttäny meitä !!
me ei nähdä sitä vielä tarpeelliseksi. eikä meillä olisi nyt rahallisestikkaan varaa.. mennään sitte joskus ku aika on sille parempi .. [:)]
 
meillä vähän sama homma, kihloissa ollaan ja yhdessä asutaan mutta ei ihan hetkeen avioon olla astumassa. meillä on hyvä näin =)
 
Avoliitossa ollaan.. Asutaan yhdessä ja mies on kuulemma päättänyt kihlajaispäivän, mutta mulle ei vaan kerrota [:D] Hyviä veikkauksia on, mut enpä varmaksi tiedä.
 
Täälläkin yhdessä asustellaan, ja kihloissa ollaan. Mieshän toi haluis naimisiin vaikka heti (maistraatissa), mutta mulle on tärkeetä tehdä hääpäivästämme täydellinen (haluun siis jonkin sortin prinsessahäät) että mennään naimisiin sitte ku raha tilanne antaa periksi =)
 
Me on oltu miehen kanssa naimisissa 1v 4kk. Olin siis raskaana kun sanoimme tahdon. Ensin meidän oli tarkoitus mennä pari kuukautta myöhemmin naimisiin, mutta kun vauveli ilmoitti tulostaan aikaistimme juhlia ne pari kuukautta jotta mahtuisin pukuun ja muutenkin jaksaisin nauttia päivästä. [:)] Juhlat oli aivan ihanat ja todella hyvin onnistuneet. Illan aikana paljastimme vauvauutisen niille ketkä eivät vielä tienneet! [:D] Eli me ei menty naimisiin vauvan takia, vaan koska itse sitä halusimme jo ennen raskautta. Vauva tavallaan kruunasi liittomme. [;)] Mun mielestä se on jokaisen oma asia meneekö naimisiin ja milloin sen tekee. Ei vauvan tulo tee naimisiinmenosta yhtään sen tärkeämpää tai tarpeellisempaa. Jokainen tavallaan. [:)]
 
Naimisiin mentiin (maistraatissa) v.2006 kun toisen lapsen laskettuun aikaan oli 3 viikkoa. Oltiin silloin oltu yhdessä 14 vuotta. Naimisiinmeno ei oikeastaan muuttanut elämäämme mitenkään, mutta ei haluttu enää joutua toista kertaa isyydentunnustus-tilaisuuteen, oli sen verran nöyryyttävä kokemus...[:'(]
 
ollaan avoliitossa ja kihloissa.häät mahdollisesti ensi kesänä.
 
täälä kiinnostaa kans miten toi isyydentunnustaminen sitte meni maukka ?!?! . meillä susipareillahan tuo on edessä !! [:D]
pini; varmaan hauskaa elää tommosessa jännityksessä .. [:D] se tulee tietysti sit ku sitä vähiten osaa odottaa, niinku varmaan nämä meidän lapsetki .. [:D]
 
Naimisissa oltu nyt reilu vuos. Mentiin vihille esikon syntymän jälkeen, esikko silloin 4 kk. Työn alla oli samaan aikaan vauvan hoidon lisäksi opinnäytetyö ja hääjärjestelyt, eikä niiden kasassa pitäminen ilman stressiä ollu välillä helppoa, mutta nro yksi oli tietty vauva. Nyt jälkiin päin ajatellen olis voinu vähän oottaakki, mutta miehelle oli tosi tärkeetä mennä naimisiin ku tuli lapsiki. Vaan niin oli ihanat ja ikimuistoiset juhlat niin meille, kuin vieraillekkin. Naimisiin meno oli meille semmoinen normaali etappi/jatkumo elämässä. Ja nyt kun pikkukakkonen saapuu, niin vältytään siltä isyydentunnustukselta mekin :) vaikkakaan en pitänyt sitä oikein minään. Kunhan siinä kysellään kauanko oletta ollut yhdessä, onko ollut muita suhteen aikana ja meillä ratkottiin siinä myös huoltajuus asia samassa. Onhan se vähän hassu tilanne, kun uppo-outo ihminen utelee teidän parisuhteen saloja, mutta koin, että se kuitenkin oli meidän kaikkien turvaksi, minun, miehen ja ennen kaikkea lapsen.
 
Meillä tuo isyyden tunnustustilaisuus silloin 8½ vuotta sitten oli jotenkin älyttömän ahdistava, mutta riippuuhan se varmaan paljon paikkakunnasta ja henkilöstä joka on kysymässä. Ja ehkä se on jo nykyään vähän hienotunteisempaa, kun avoliitossa syntyneet lapset eivät ole mikään poikkeus senkään vertaa kuin tulloin 2000-luvun alussa.
 
En enää kunnolla muista yksityiskohtia, mutta siellä tentattiin mm. kauanko ollaan oltu yhdessä (tuohon mennessä 9 vuotta josta saman katon alla 6 v!), sukupuolielämän säännöllisyydestä, muista mahdollisista seksisuhteista ym tuollaista erittäin henkilökohtaista, ja ei siinäkään mitään muuten, kuuluuhan se asiaan, mutta kun se tapahtui jotenkin sellaiseen epämukavaan sävyyn, että joutui jollain lailla hirveästi puolustelemaan ja perustelemaan sitä, että juu kyllä tässä nyt ihan vakavissaan ollaan yhdessä eikä vieraissa hypitä vaikkei ollakaan pidetty sitä naimisiinmenoa tarpeellisena...
 
Niistä kuulusteluista jäi sellainen omituisen nolo olo, niinkuin olisi jotenkin syyllinen ja syntinen!
Että katsoimme sitten tosiaan parhaaksi siellä maistraatissa käväistä ennen seuraavan syntymää (Anopin hartaasta toivomuksesta pappi vielä siunasi liiton ristiäisten yhteydessä).
 
Mutta hei, älkää pelästykö...ehkä se ei tosiaan enää ole tuollaista...!
 
Me ollaan myös kihloissa, tosin asutaan vaan 400 km päästä toisistamme. Vauvauutinen hieman "kiiruhti" kihlautumistamme.
Tarkoitus tosin on muuttaa saman katon alle ja jopa samaan kaupunkiin kunhan mammaloma alkaa. [;)] Eli suuria elämän muutoksia edessä, muunkin kuin vauvan suhteen. Mulla muutto kaupingista maalle edessä.
 
Päätimme suorimmantien  ja mentiin naimisiin suoraan 4,5 vuoden yhteiselon jälkeen ilman kihlausta. Vauvasta ei silloin ollut tietoa mutta toiveissa oli jo silloin :)
 
Avoliitossa asustellaan ja elokuussa kihlauduttiin 8 vuoden seurustelun jälkeen. Ainoastaan kihlat oli suunnitelmissa tälle vuodelle enkä osannut vielä keväällä arvata, että paketti täydentyy yllättäen myös lapsella ja koiralla.[:)]
 
Huutelen nyt vieraisiin pöytiin, tulin tuolta toukokuisista [;)][:D]Mulla on vähän tuoreempaa tietoa tosta isyydentunnustuksesta [:)]
Eli nykyään (tai ainakaan meidän kohdalla) ei kysellä noin henkilökohtaisia asioita [:)]
Kysyttiin:
- kuinka kauan ollaan oltu yhdessä, ja kauanko saman katon alla.
- onko mahdollista, että joku muu olisi lapsen isä.

Ei mikään paniikkitilanne ollu [:)] Henkkarit mukaan..
 
Naimisissa vuodesta 07, yhdessä vuodesta 96. Pääsin siis naimisiin 10 yhdessäolon aikana (4 pvää vaille 11 v.), minkä olin miehelle asettanut rajapyykiksi :) Yhteistä omaisuuttakin oli jo kerennyt tulla, siksi raja :) Naiset ne tuppaa saamaan kaiken haluamansa, vai mitä :)
 
Yhdessä ollaan oltu pian 6 vuotta ja eilen mieheni kosi minua <3 Päätettiin mennä joulun maisemissa maistraatissa vihille ja pidetään ensi kesänä sitten juhlat :)
 
Kihloissa ollaan. Ensin mietittiin että naimisiin sitten kunhan ehtii, mutta nyt ollaan ajateltu vaihtoehtoa josko meidät vihittäisiin sitten tulevan lapsen ristiäisissä. Mulle jotenkin perheen yksi yhteinen nimi on yhtäkkiä kauheen tärkeetä.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top