"Sitten, kun en enää ole raskaana, minä.. "

Mulla tuli baby blues sinä kuuluisana kolmantena päivänä synnytyksen jälkeen. Itku tuli ihan pienistä ja mitättömistä asioista. Sitten vielä kun jouduttiin yhdeksi lisäyöksi jäämään sairaalaan, niin kyllä olin alakuloinen. Seuraavana päivänä olo olikin jo aivan erilainen :) Jännä, miten nuo hormonit toimii.

Kotona ekana iltana tuli sitten kauhea ahdistus, että miten pärjätään ja hirmuinen huoli siitä, että jos jotain tapahtuu pikkuiselle. Nämäkin tunteet rauhoittuneet ja järkevöityneet päivä päivältä.
 
VilliVadelma kuulostaa tosi tutulta! Meinasin tänne muutenkin kirjoitella, etten yhtään ihmettele, että joillekin iskee jopa synnytyksen jälkeinen masennus. Vaikken tiedäkkään, voiko masennus olla varsinaisesti seurausta noista hormoneista. Sen verran kovin iskivät hormonimyrskyt päälle parina päivänä kotiutumisen jälkeen. Paniikit siitä, miten pärjätään tai että voiko kaikki muka mennä hyvin, viekö joku kohta tän kaiken multa pois... Mutta nyt ne on jo tasoittuneet paljon, vaikka vieläkin herkistelen ihanille jutuille. ❤️
 
VilliVadelma ja vastavirrassa: Niin tutun kuuloisia teidän tunnelmat ja juurikin kuuluvat asiaan, kun estrogeeni-hormoni on yhtäkkiä elimistöstä matalalla. Kyllä se siitä sitten tasoittuu. En minäkään osaa sanoa vaikuttaako nämä raskauden hormonien muutokset masennuksenkin puhkeamiseen.. Osaltaan varmasti ainakin edesauttavat masennuksen alkamista. Kannattaa vaan herkästi hakea apua jos on mieli maassa jatkuvasti ja se ei tunnu helpottavan.
Muoks: Viimeinen lause oli kaikille lukijoille, eikä pelkästään VilliVadelmalle ja vastavirralle.
 
Mulla oli esikoisen aikaan masennusta. Tai alakuloa, miten ne nyt määritellään. Mut tuntu et oli tosi yksin, kaverit jäi eikä ollu kumppania. Yks kerta neuvolassa sit pillahdin itkuun ja kerroin et mieli maassa, neuvolatätikin itki (ei se väärin oo. :D) Mut totes siihen se sano et masentuneille äideille on vertaistukiryhmiä, mut ne on täynnä.
Tuli jotenki typerä olo et eikö muuta apuja oo?
Myöhemmin terkka kysy et miten voinu, niin en enää myöhemmin edes maininnut asiasta, sanoin vaan et ihan hyvin. Ajan kanssa meni sit ohi..
Mut pitää varmaan osata ite vaatia apuja, tai jos se kestää pitkään niin kai ne jotain lääkkeitä määräis, en tiedä. Mut kyl toi masennuksen hoito on ihan kummaa täällä. Lääkkeitä vaan tuputetaan vaik joillekkin se keskusteluapu olis parempi..

Kävin joskus perheneuvolassa juttelemassa kun kriiseilin lapsen isästä eroa, niin senkin ajain sain puolenvuoden päähän meidän erosta ja se työntekijä oli ihan ylipirtee täti mikä naureskeli ihan ihme asioille. Et eipä siinäkään tehny mieli avautua, eikä toki enään niin suurta tarvettakaan ollu.

Mut pointtina täs nyt oli, hmm..
Haukkua tätä järjestelmää ja kaikessa tehdään säästöjä, et apua ei saa ajallaan. Onneks itellä oli suht pienet murheet ja pärjäsin omin avuin.
 
jutsa: Olen samaa mieltä: Suomessa mt-palvelut ovat supistettu olemattomiin. Liian moni joutuu selviämään vain sillä, että lyödään masennuslääkepurkki käteen.
:sad001 Vääristä resursseista on säästetty tässä. Pahoitteluni jos menee off topic, mutta synnytyksen jälkeinen masennushan voi johtaa myös psykoosiin, jolloin todellakin on osastopaikan tarpeessa. (Erittäin harvalla tuo psykoosi puhkeaa..)
 
Miten hyvältä tuntuu makoilla mahallaan! Ja ai että kuinka fiiliksissä odotin sairaalan lounaslistassa lukevaa maksalaatikkoa, kunnes sain oman allergiaversioni naaman eteen... jauhelihaperunakiusausta tms... voi pettymys! Tota maksalaatikon syömistä oon haikaillut jo niin pitkään... :wink
 
Mä oon syöny tuorejuustoa iha kympil tääl :D ja tietty puuhaillu esikoisen kans, mut muute en kauheest oo kerenny miettii mitä kaikkee nyt voin tehdä :D
 
Mä söin tuorejuustoa kyllä raskaudenkin aikaan, pastöroituja, ja kunhan ei ollut kauaa avattuna olleita pakkauksia... Mutta vuohenjuusto, siitä nautin täysin siemauksin tässä viime viikonloppuna! Ja maksalaatikkoa heti kun päästiin kotiin.
 
Mitas sita tulikaan sanottua? Joo...

Juon pinot grigio -valkkaria, syon luomujuustoja ja crudoa. Jatkan lenkkeilya ja treenaamista. Nukun mahallani ja katson pitkat leffat ilman vessataukoja. Ostan ihania vaatteita ja pidan lempifarkkujani. Kokkaan enemman, koska nautin siita, mutta nyt en jaksa seista keittiossa kokatakseni. Tilaan baarista yhden ihanan coctailin ja kikattelen humalassa. Jarjestan synttarit itselleni.

Siina nyt jotain ainakin. Aion kylla silti kayda pedikyyreissa, ihan vain siksi, etta I'm worth it. :wink

Valkkari - nope
Juustot - check! :)
Crudo - check! :)
Lenkkeily ja treenaus - juuri aloitin, check! :D
Mahallaan nukkuminen - check! :)
Pitkat leffat - Ooo... Imetystauouilla mennaan, lasketaanko se?
Vaateostokset ja lempifarkut - nope; I wish...
Kokkaus - check! Saan vihdoinkin ihan just sellaista ruokaa kuin haluan. :)
Baari ja synttarit - joo, nope... One day.
 
Joo samoin! Häissä lauantaina join ekaa kertaa raskautumisen jälkeen punaviiniä kolme kulausta ja oli kuulkaa HYVÄÄ!!

Toissailtana otin tujauksen konjakkia kurkkukipuun ja unilääkkeeksi miehen seurana. Oli hyvää sekin!
 
Juon punaviiniä, syön kaikkia herkkujuustoja (vuohenjuustoja ja homejuustoja), haluan myös sushia ja graavilohta. Niin ja maksapihviä! Saunaolut maistuisi myös.
:wink

Treenaan itseni timmiin kuntoon. Kunnon rääkki treeni pari kertaa viikossa tekisi poikaa! :wink Alan treenaamaan juoksua heti kun pystyn. Tavoitteena ensin puolimaraton ja sitten se kokonainenkin (vielä joku kaunis päivä!) :wink

Nukun mahallani heti sitten kun pystyn. Ainakin viimeksi muistan, että imetyksen alussa rintoja aristi ihan pirusti, eikä mahallaan nukkuminen tuntunut alkuun kovin mukavalta.


Sent from my iPhone using Vau Foorumi

Libraa matkin tässä hieman, kun oli niin hauskasti kirjoittanut tuossa yllä :wink , eli 4vkoa synnytyksestä:

-Punaviiniä: ✔️
-Juustoja: ✔️
-Sushia: ✔️
-Graavilohi: Not yet, kylmäsavulohta tosin jo nautittu :wink
-Maksapihvi: Not yet
-Saunaolut: Not yet, tosin yhden saunasiiderin olen jo nauttinut :wink
-Treenit: ✔️ Aloitettu on, varovaisesti

:) Aika monta juttua on tullut jo tehtyä :D
 
Aatelkaas oikeesti kuinka eri tavalla voi taas elämästä nauttii ku ei enää oo raskaana! :) Vaik imetys rajottaa jonki verran ja yöheräilyt tuntuu tuskasilt ni silti on vapaampi olo :)
 
Vatsallaan nukkumisesta nautittu jo. Oman jalkovälin näkemisestä mahan alta nautittu myös ja tarkempi sheivaus, "ihana nähdä taas sinua pitkästä aikaa!" :)
 
Mä en tajua kuinka te pystytte nukkumaan vatsallaan! Mun tissit ei kerta kaikkiaan vielä mahdollista sitä :D
 
Mitään en oo omalta listaltani toteuttanu vielä :D
Mutta olen nukkunut! En varsinaisesti mahallaan, mutta niiiin paljon paremmin kuin raskaana ollessani!
 
Mulla on kyllä toisella tavalla kuin heinukalla. Mulla oli huomattavati vapaampi olo raskaana ollessani, nyt kun on niin sidottu kotiin eikä voi noin vain lähteä huitelemaan pitkin kyliä. Tosi mulla oli tosi helppo raskaus, ja meidän vauva on nyt vasta kolme viikkoa vanha. Mä odottelen kyllä jo sitä, että voi mennä suht rauhassa kauppaan ja kauppakeskuksiin, siis sitten kuin vauvalla on pari viikkoa lisää ikää. Raskausaikana myös pääsi tosta vaan kipaisemaan ulos, nyt vaikkapa halkojen hakemiseen tai koirien ulkoiluttamiseen vaaditaan useimmiten tuntien suunnittelu tai valmistautuminen. :grin Mutta en valita kylläkään, kyllähän tuosta vapaudentunteesta on ollut ihan valmis luopumaankin.

Mun suurimmat "puutteeni" raskausaikana oli ruokiin liittyvää. Alkoholia en kaivannut, enkä oikein ole vieläkään kaivannut. Mutta ihana kun ei tarvi enää miettiä joka marjasta ja juustosta, että onko kuumennettu tai pastöroitu!
 
Nii se on tietyst vähä eri ko odotti ekaa ni pysty raskausaikan menemää ja tulemaa melkee mite vaa :) Mulla ko oli ennestää toi 2v ni ei paljo menty mite vaa ja muutenki oli hankalaa sen valtavan mahan kans rymyt ton mukulan peräs :D
 
heinukka: Veit sanat suustani. :wink Mutta juurikin tuon takia ei tämä toinen lapsi tuntunut niin isolta "vapauden riistolta" kuin ensimmäinen.
 
Takaisin
Top