sisaruus

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja malin
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
malin

malin

Vauhtiin päässyt keskustelija
hei ihmettelen sellaista että milloin hankkia toinen lapsi. meillä on kaks ja puol kuukautta vanha poika ja on ollut helppo lapsi. itse haluaisin hankkia toisen lapsen vaikka heti mutta miehen mielestä pitäisi odottaa että poika olisi vähän vanhempi. ongelmahan on se etten halua liian isoa ikäeroa ja mulla jäi koulu kesken kun synnytin esikoiseni ja jos nyt jatkaisin koula niin ikäeroa tulisi noin 3, 4 vuotta mutta kun ei ole työtäkään tarjolla pienellä paikkakunnalla niin rahat siinä tulee vastaan olla vaan kotona... eli mikä sopiva ikäero ja miten vaikeeta jos ikäeroa on vähä päälle vuoden...
 
Mä oon kans miettiny samaa, että mikä olis hyvä ikäero. Meillä tyttö 4 kk tällä hetkellä ja mulla rupee vauvakuume taas nostaan päätään ;) Aika hassua, kun ensimmäiset pari kuukautta oli tuon esikoisen kans niin raskasta, että ajattelin, että hän jää meidän ainoaksi lapseksi. Toisaalta mua ei kiinnostais olla enää raskaana ja synnyttää eikä taistella imetyksen kans ja taas epäonnistua siinä. Mutta adoptiossa sitten kestäis kuitenkin niin kauan ja maksaakin vissiin aika paljon..

Ens syksynä olis mun parhaan ystävän häät ja oon siellä kaasona, niin en haluais olla maha pystyssä tai just synnyttäny. Haluun myös päästä tästä raskauden jäljiltä olevasta maharepusta eroon ennen seuraavaa raskautta. Mä oon jo valmistunu ja mulla on vakituinen työpaikka, joten periaatteessa mitään esteitä ei olis. Toisaalta koen olevani sen verran nuori, ettei olis myöskään mitään kiirettä saada toista lasta. Varmaan kahen pienen kans olis rankkaa (riippuu tietysti kauheesti kuinka vaativat lapset olis), mutta kun on se kuume...

Olis tosiaan kiva kuulla minkälaisia ikäeroja muiden lapsilla on.
 
oli meilläki vaikeet alus ku imetys ei onnistunu, kuukauden yritin mutta siihen sitte jäi ku poika sitte kokonaan lopetti imemisen. vaik mä oon vaa 21 ni mä taas haluisin muksut tehtyy nuorena ni sit jaksaa niitten kans touhuta eikä ite oo iha ikäloppu sitte ku ne lentää pesäst pois. mä oon huomen menos liittyy kuntosalin jäseneks et saan vähä tätä roikkuvaa vatsaa pois ja vähä enemmän kiloja karistettuu ennen ku hankkiudun taas raskaaks...
 
Meillä on muksuilla ikäeroa 1,5v eli tällä hetkellä pienempi on siis vajaa 2kk ja isompi kohta 1v 8kk.  Mä halusin nimenomaan pienen ikäeron että ei tartte sitten aloittaa alusta uuden vauvan kanssa just kun alkaa isomman kanssa pääsemään helpommalla.  Ja mieli tekis kyllä kolmatta tähän samaan syssyyn mutta kattoo nyt ensin miten näiden kahden kanssa pärjää <:)

Toistaiseksi meillä on mennyt aivan käsittämättömän hyvin!  Pelkäsin ihan älyttömästi raskausaikana että mihin olen ryhtynytkään kun on yksi ylivilkas uhmaikäinen ja toinen tulossa...  Nyt voin jo sanoa pienellä kokemuksen äänellä että helpompaa olla kahden pienen äiti kuin yhden pienen raskaana oleva äiti! 

Mä en lähde neuvomaan ketään sopivasta ikäerosta.  Se on ihan kiinni omasta jaksamisesta ja perheen katsantokannasta.  Ei ole semmosta kaikille sopivaa patenttiratkaisua.  Itse olen omalla kohdalla sitä mieltä että tehdään nyt läjään kaikki lapset (oli se lopullinen lapsiluku mikä hyvänsä) ja jos sitten joskus alkaa iltatähteä kuumottaa tai vahinko sattuu niin sitten sille on tehtävä kaveri myös.  Mutta kukin tavallaan :)

Mä en ehtiny raskauksien välillä päivätöihin takaisin kun en sitten halua edestakas hypätä pikkupätkiä.  Ja nyt on suunniteltu että lapset pidetään kotona niin pitkään kuin mahdollista ja käyn sitten satunnaisesti iltatöissä jahka hoitovapaa alkaa.  Ans kattoo!
 
Öö.. Okei. Mä oon 26 vee ja ajattelin olevani nuori ;) Ja nuorena mäkin haluisin lapset saada. On varmaan sen jaksamisen suhteen jotain etuja. Mua houkuttelis tuo mitä Moon sanoi, että tekis kaikki lapset läjään. Se olis tosi kätevää, kun toivon, että sitten kun lapsiluku on täynnä, niin saatais mieheltä piuhat poikki eikä tarvis enää ehkäisystä huolehtia. Ja mäkin haluisin näillä yksillä lomilla kaikki lapseni saada, vaikka oon miettiny sitäkin, minkälaista olis mennä töihin takas monen vuoden tauon jälkeen. Yks työkaveri oli 8 vuotta kotona lasten kans ja kun palas työelämään, niin oli kyl selvästi ihan pallo hukassa. Kiva mennä siinä nuorempana ja silloin vielä lapsettomana neuvomaan, lastenhoitoalalla kun ollaan ;)

Ja kerkiäis itsekin vaikka vielä opiskeleen uuden ammatin jne. Mutta eihän sitä koskaan tiedä miten tää elämä heittelee... Me ei olla varsinaisesti miehen kans viel juteltu asiasta. Oon vaan ohimennen sanonu, että vähän kuumottais saada toinenkin vauva, eikä mies ainakaan heti sanonu ei :)
 
Täällä yksi 25v äiti, jolla nyt toinen tulossa. Mekin haluttiin lapsille suht pieni ikäero, suunnitelmissa oli 2-3vuotta ikäeroa, mut nyt se jäis sit johonkin 1v.9kk suurin piirtein. Ruvettiin toista yrittämään kun esikko täytti vuoden ja toinen sit tärppäsikin yllättävän nopeesti.

Itsekin oon halunnu aina lapset nuorena, et jaksaa touhuta niiden kanssa. Itse oon iltatähti ja äitini sai minut reilusti päälle 3-kymppisenä, ja jotenkin oon tuntenu, et ois ollu kivempi jos ois ollu nuorempi äiti. :)

Töihin en tässä välissä kerinny nyt ollenkaan. Tarkoitus oli syksyllä palata, mut raskaaksi tultuani siirrettiin sitä ajatusta. Varmaan palaan töihin sitten 2013 tammikuussa tai niillä tienoilla.. Ellen sit rupeaisi opiskelemaan itselleni uutta ammattia. Vaihtoehtoja kun on monia. Varsinaisesti oman alan töitä en kuitenkaan enää saa, kun en valmistumiseni jälkeen ole päivääkään niitä tehnyt. 

Tosiaan se mikä on oikea ikäero, on jokaisen oma valinta! Toiset haluaa pienellä ikäerolla, toiset sit taas vähintään 5 vuotta ikäeroksi jne. Se on ihan vanhempien valinnoista ja jaksamisesta kiinni.. :)
 
kyllä me varmaanki aletaan yrittää toista lasta ku poika on puolenvuoden ikänen ku mieski ny kokoajan puhuu että sitte ku tulee sisko ja sillai et seki iha oottaa mut saas nähä tuleeko toinen poika vai miehen odotettu tyttö..

kiva saada vähä näkemystä että voi olla helppoo kahen pienen kaa ni sitte ei mikää estä ku esikoinenki oli suht helppo kuha sai korviketta :)
 
Heh. Kuulostaa tutulta. Mäkin meidän tytölle juttelen välillä, että onpas näitä vaaleanpunaisia vaatteita paljon, voidaankos me niitä sit pukea pikkuveikalle :)

Huomaan nyt koko ajan pyöritteleväni tota ajatusta toisesta lapsesta. Eilenkin kuntosalilla mietin vaan, että nyt äkkiä kroppa kuntoon, että voidaan ruveta yrittään. Eikä enää edes haittaa, vaikka olisin siellä ensi syksyn häissä maha pystyssä, kunhan en just synnyttäneenä. Mä nimittäin toivuin aika hitaasti synnytyksestä. Sain kohtutulehduksen ja olin sen takia tosi kipee ja sit episiotomian takia en voinut kahteen viikkoon istua. Ja kunto oli tietysti hunontunut aika lailla, kun alkuraskaudesta oli kauhee pahoinvointi enkä sen takia voinut kuntoilla ja loppuraskaudesta selkä temppuili ja oli hirveesti supistuksia, ei mitään vaarallisia kuitenkaan. Niin haluanko mä nyt sit taas käydä nää vaivat läpi? ;)

Ja miten pienen lapsen hoitaminen onnistuu raskaana? Jos on tosiaan niin huono olo, ettei jaksa kuin nukkua vaan.. Ja miten tuon neidin kans esim. ulkoilut tapahtuis, jos taas olis niin ärhäköitä harkkasupistuksia, ettei pysty liikkumaan kuin pari askelta kerralla? Jos se vaikka karkaa multa, niin enhän mä sen perään jaksa lähtee, saati sitten ehdi...
 
sitä mäki pelkään että mite loppuraskaudesta jaksaa ku olin viimeset 4 kuukautta iha vaa kotosalla ku en pystynyt liikkumaan enemmän ku sängystä sohvalle... mutta saahan sitä apua sitte kuha osaa pyytää... meilläki ku on kolme koiraa ni otti kyl koville ku ei päässy niittenkaa lenkille ja nyt sitte jos lastenhoito jäis osaks miehen niskoille koirien lisäks...
 
No joo, kieltämättä loppuraskaus taaperon kanssa oli jotain ihan hirveetä.  Mä nyt voin muuten hyvin mutta kun sattui toi ennätyslämmin kesä just loppuraskauteen.  Aika järkyttävää oli kun ei pystyny ulkona olemaan ja sisälläkin oli melkein 35 astetta pahimmillaan...  Huhhuh...  Muuten kyllä ihmettelin miten hyvässä kunnossa olinkaan kun en käytännössä mitään fyysistä ollu esikoisen syntymän jälkeen tehnyt!

Varmaan hankalinta siinä raskaana olemisessa oli se ettei voinu just levätä sillon kun siltä tuntui kun oli yksi pieni hoidettavana.  Toisaalta se raskausaika meni kuin itsestään kun ei ehtinyt niin asiaa ajatella :D  Ja sen loppuraskauden henkisen ja fyysisen rääkin jälkeen elo vauvan ja taaperon kanssa on kyllä ollu ruusuilla tanssimista!
 
Mä oon 21 ja meillä on kohta 6kk vauva ja toinen synty toukokuun alussa...näille tulee 10pv alle vuos ikäeroo:)
 
oj kunpa mäki uskaltasin tehää toista noin nopeesti mut pelkään etten jaksais raskausaikana niin nuoren kaa...
 
mulla oli vaa et haluun molemmat lapset nuorena ja aika peräkkäin niin pääsee sitten kerralla niistä heräämisistä sun muista jutuista, ja raskaus kiloista ettei tarvii eka laihuttaa ja sit taas lihoo xD hih
 
just toi ajattelutapa mullaki on mutta aattelin kuiteski oottaa et poiks ois puoltoist vuotta eennen toista vauvaa... seki jo hermostuttaa et miten käy...
 
Takaisin
Top