Sisarusten välinen tappelu ja kateus

[Nepeta Cataria]

Sitten laittakaas mammat parhaat vinkit jakoon et miten lievittää sisarusten välistä kateutta, kun aina kaikki mitä sisko saa, on parempaa ku mitä itsellä on (huolimatta siitä miten äiti koittaa kaiken jakaa). Ja miten saada nuo oppimaan et lällättelyyn ei tartte reagoida, ja ylipäätään lällättely on typerää?

 

[Lya M.]

Voi kun tietäisikin miten.

Isomman mielestä (2014) pikkusisko (2020) saa aina kaiken ja saa aina anteeksi, jos vahingossa rikkoo jotain.

Pienemmän mielestä isosisko saa aina mennä joka paikkaan, mutta hän ei saa mennä yksin edes pihalle. Ja siskon lelut ovat aina kiinnostavampia, vaikka olisivat lähes samoja.

 

[Bella Swan]

Meillä samaa. Enkä tiedä mitään vinkkejä, tappelevat koko ajan. Aina haluavat sen mitä toisella on.
Oltiin kyllä ihan samanlaisia oman veljeni kanssa lapsina. Varmaan kouluiässä pikkuhiljaa väheni ja lopulta loppui.

 

[Nepeta Cataria]

No samaa se oli minun ja siskonikin kanssa. Mutta toivoin että kehitys olisi kehittynyt ja tätäkin ongelmaa osattaisiin käsitellä jo kasvatuksen keinoin. Raastaa näin vanhemman hermoja kun jatkuvasti vieressä on nahistelu käynnissä.

Tuntuu vaan että eikö sitä oman puolen pitämistä ja lällättelyn sietämistä voisi vähemmälläkin treenillä harjoitella.

 

[dimou]

Mä ajattelen vähän niin, että sisarusten kanssa tappelu "kuuluu" lapsuuteen. Opitaan just niitä sosiaalisen kanssakäymisen taitoja ja erilaisten tunteiden sietoa. Jos miettii muitakin laumaeläimiä, niin kyllä niissäkin poikueen jäsenet nahistelevat keskenään ja se on olennainen osa eläimen kehittymistä aikuiseksi lauman jäseneksi. Mun paras vinkki on siis koittaa opetella sietämään pieniä kinasteluja

Me pikkusiskon kanssa tappelimme lapsina hyvin paljon keskenämme. Ja aina kun vanhemmat komensivat lopettamaan, yhteen ääneen huusimme takaisin että ei me tapella

 

[Vargynja]

Meillä kuopus ei ole vielä kahtakaan vuotta, mikä ehkä vähentää varsinaista tappelua. Ei vielä ymmärrä esikoisen lällättelyä. Kun siitä vähän kasvaa voikin alkaa olla vaikeampaa. Nyt jo saattavat haluta juuri sen lelun mikä toisella on, vaikka ikäeroa on niin paljon ettei luulisi samanlaiset lelut kiinnostavan eikä kuopus saakaan leikkiä monilla esikoisen leluilla. Ja epäreiluus on aina elämässä läsnä. Taapero ei saa yhtä paljoa herkkuja kuin isompi ja toisaalta esikoinen valitti, miksei hän saa mitään kivaa kun kuopus saa "kokoajan". Kuopus siis oli saanut vitamiinin ja ollut siitä riemuissaan.

 

[Nepeta Cataria]

No mun ekan ja tokan välinen ikäero on 8v. Se ei estä heitä nahistelemasta. Toki nahistelu on tullut vasta myöhemmällä iällä, mutta silti. Ei se ikäero tunnu suojelevan tältä "ilmiöltä".

 

[Nepeta Cataria]

Asetellaas kysymys toisinpäin. Kuinka kauan annatte lasten tapella keskenään ennen kuin puututte asiaan? Jos yleinen näkemys on että se on osa lapsuutta ja sisaruutta, ja kenties siten hyödyllistäkin. Tapahtuisiko poisoppiminen nopeampaa jos antaa noiden vaan puijuuttaa toisiaan mielin määrin? Toki sitten väliin jos meinaa pysyvää vauriota syntyä?

 

[Bella Swan]

Asetellaas kysymys toisinpäin. Kuinka kauan annatte lasten tapella keskenään ennen kuin puututte asiaan? Jos yleinen näkemys on että se on osa lapsuutta ja sisaruutta, ja kenties siten hyödyllistäkin. Tapahtuisiko poisoppiminen nopeampaa jos antaa noiden vaan puijuuttaa toisiaan mielin määrin? Toki sitten väliin jos meinaa pysyvää vauriota syntyä?

Hyvä kysymys!
Mä en ainakaan yhtään siedä kun isompi tahallaan kiusaa nuorempaansa, varastaa leluja ja nauraen juoksee pois. Ja toinen itkee naama punaisena. Toisaalta minkäänlainen satuttaminenkaan ei ole ok, kun nuorempi nauraa ja puree tai nipistää toista että jää jäljet ja toinen huutaa kivusta. Molempiin olen heti puuttunut.
Jos vaikka laitan pyykkejä, en puutu heti ellei kuulu kolaus ja itkua. Saatan kyllä joutua tokaisemaan jotain jos nahistelun äänet ei lopu. Nää tappelee leluista, molemmat on hyvin kömpelöitä, itkevät paljon ja raivoavat paljon kun suuttuvat. Nyt on nätimmin leikitty keskenään jo jonkin aikaa, kopkop..

 

[dimou]

Mä puutun satuttamiseen heti ja muuten sitten kun tuntuu että toisella alkaa hermo mennä, eikä ns. pärjää enää itse. Samalla pyrin myös opettamaan niitä kanssakäymisen sääntöjä, että kädestä ei oteta, annetaan rauha jos toinen haluaa olla yksin jne, ettei ihan viidakon lakien mukaan mennä kuitenkaan. Meillä on toki ehkä siinä mielessä vielä aika pieniä nää nahistelut, kun kukaan lapsista ei osaa vielä kunnolla puhua (ei ole siis nälvimistä tai tahallista ärsyttämistä) eikä kellään ole vielä kovin monimutkaisia leikkejä joita tulla häiritsemään. Voi siis olla että joudun vielä pyörtämään omat kasvatusperiaatteeni

 

[Miyn]

Mä ajattelen vähän niin, että sisarusten kanssa tappelu "kuuluu" lapsuuteen. Opitaan just niitä sosiaalisen kanssakäymisen taitoja ja erilaisten tunteiden sietoa. Jos miettii muitakin laumaeläimiä, niin kyllä niissäkin poikueen jäsenet nahistelevat keskenään ja se on olennainen osa eläimen kehittymistä aikuiseksi lauman jäseneksi. Mun paras vinkki on siis koittaa opetella sietämään pieniä kinasteluja

Me pikkusiskon kanssa tappelimme lapsina hyvin paljon keskenämme. Ja aina kun vanhemmat komensivat lopettamaan, yhteen ääneen huusimme takaisin että ei me tapella

Samaa mieltä. Mekin tapeltiin ja nahisteltiin ja otettiin yhteen. Tästä olisi ehkä voinut olla jotain hyötyä, jos heti ei olisi tultu komentamaan olemaan hiljaa ja lopettamaan leikit ja menemään omiin huoneisiin. Siis jo vähänkin tuli erimielisyyttä ja kovempaa ääntä niin heti riita poikki. Tällaista kasvatusmallia pidän yhtenä osasyynä siihen, miksi en osaa pitää puoliani enkä siedä minkäänlaista kovempaa väittelyä / riitaa. En ole koskaan saanut turvallisesti / ohjatusti harjoitella näitä asioita. Että miettikää tarkoin, milloin kannattaa mennä väliin. Tärkeintä ei ole löytää syyllistä tai selvittää sitä riitaa. Nykykasvatuksen mukaisesti kun pitää sanoittaa kaikki niin ehkä kannattaa mennä sen kysymyspatteriston kanssa sinne tilanteeseen ja antaa lasten itse sovitella riitansa.

 

[pilvikirsikka]

Meilläkin tappelevat, pahin on 3-vuotias joka on temperamenttinen ja huutaa kovaan ääneen. Ei anna millään periksi vaan taistelee vastaan. Hän on se joka saattaa purra isompiaan ja siihen menen tottakai väliin. Ketään ei saa satuttaa, mutta sellaiseen pieneen nahisteluun monesti sanon, että koittakaa itse setviä. Esim jos isommat kinastelee kumpi saa pelata tietokoneella. Näistä tilanteista usein selviävät hyvin sovussa nykyään, ovat siis 7v ja 5v