Sensuroitko lapsellesi lukiessa?

Vargynja

Vargynja

Admin
Staff member
Administrator
Helmikuiset 2021
Kun luet lapselle, luetko kirjaa sanasta sanaan vai muutatko tai hyppäätkö yli joitain kohtia? Mitä sensuroit lukiessasi? Siloitteletko esim. pelottavia kohtia?

Ainakin yhtä kirjaa lukiessa teen yhdestä lapsesta enemmän ikätasoisemman. Lapsi ei kirjassa osaa s, eikä r, kirjainta vaikka ikänsä puolesta voisi osata vähintään toisen niistä. Tätä kirjaa lukiessa luen lapsen puheet kuin hän ne osaisi. Sitten on yksi kirja, jonka kieli on hyvin töksähtelevää. Sitä sujuvoitan usein lukiessani. Liian pelottavat kirjat olen yrittänyt kiertää.
 
En vielä ole varsinaisesti sensuroinut mitään, mutta olen kertonut möröistä ja aaveista, että ne on ihan kilttejä otuksia. 3v on nyt vasta ihan viime aikoina ruvennut ehkä tiedostamaan pelon tunteet eri tavalla kuin aiemmin, kun kehitystä ymmärrykseen on tullut roppakaupalla tässä kesän aikana, ja lapsen oma puhekin on kehittynyt huimasti. Osaa jo ilmaista, jos pelkää jotakin. Pimeäkin on nyt ruvennut hiukan pelottamaan. Ennen tätä kesää ei pelännyt mitään sillä tavalla, että olisi reagoinut jotenkin. Poika oli jossain vaiheessa hyvin kiinnostunut aaveista, joita esim. Herra Hakkaraisissa välillä on. Onneksi ne haamut yms. on lastenkirjoissa vielä sellaisia, etteivät tee pahojaan :) Ehkä tulevaisuudessa täytyy vähän kaunistellakin, riippuu kirjasta.
 
Olen lukenut sanasta sanaan. Ei meillä ole vielä tullut vastaan sellaisia kirjoja, joita en lukisi 2v, 4v ja 6v lapsille. Onhan nuo oman lapsuuden satukirjat vähän rajumpia kuin uudemmat, mutta en kyllä itse muista lapsena niistä hätkähtäneeni, joten olen niitäkin lukenut.
Ollaan kyllä lasten kanssa keskusteltu mikä on totta ja mikä satua, joten kukaan heistä ei ainakaan tietääkseni pelkää mitään aaveita tms.
 
sellaiset oman lapsuuden aikaiset kirjat, joissa puhutaan tappamisesta/hengiltä syömisestä/vastaavasta olen kyllä kaunistanut lempeämpään muotoon. samoin hyvin pitkissä saduissa tulee välillä oiottua mutkia varsinkin iltasadulla, ettei venähdä liikaa. noidat, kummitukset yms saavat kyllä jäädä, lapselle 2,5v on kerrottu että ne ovat satuolentoja eikä niitä tarvitse pelätä.
 
Yleensä luen juuri niin kuin kirjassa lukee, mutta vanhat Peppi Pitkätossut yritän muuttaa nykysuomeksi. Siellähän Pepin isä on neekerikuningas ja toivon, että lapselleni neekeri-sana ei ole niin neutraali kuin minulle, sillä nykyisin sillä on negatiivinen merkitys, vaikka kirjailija ei ole sitä sellaiseksi tarkoittanut.

Vähän heikkoa tekee kyllä lukea, miten suden vatsa leikataan saduissa auki, mutta niistä on selvitty keskustelemalla.
 
Korjaan kirjoista virheet, esim. jos kirjassa lukee "lampaat juoksee kedolla", niin minä luen "lampaat juoksevat kedolla". Samoin jos kirjassa ei kuvissa näy, kuka mitäkin tekee, vaihdan usein kirjan sukupuoliroolit toisinpäin, tyyliin "äiti hakkaa puita ja isä laittaa ruokaa".
 
Sensuroin, oijon, keksin omia kivoja juttuja väliin. Harvoin luen sanasta sanaan. :bookworm: Johtunee siitä, kun tytön pyytämät kirjat ovat lyhyitä.
 
Joissain lastenkirjoissa on valitettavasti haukkumasanoja, kuten ruma, typerä tms. niin näitä sitten vähän "korjailen".

Varsinkin miina ja manu -kirjoissa on pitkät sepustukset per sivu niin jos lapsi on jo kovin väsynyt niin skippaan osan tarinasta.

Miksei ole tehty satukirjoja sillä tavalla, että punaisella tekstillä pääsee kirjan nopeasti loppuun mutta lukemalla myös sinisen tekstin saa tarinaan vähän pituutta lisää?
 
Takaisin
Top