Väliaikainen nimimerkkisi:

Varmennus:

Lataa...

Viesti:

<p>[QUOTE=&quot;Nassukka87, post: 875151, member: 91584&quot;]Elikkäs viikolla 38 laitettiin ballongi n klo.15 ja illalla 21 se lähti pois, seuraavana aamuna synnärille käyrille ja tutkimuksiin, ja tutkimuksissa selvis että 4cm auki. siitä sitte saliin ja puhkaistiin kalvot ja laitettiin oksitosiinitippa. Supistukset alkoivat aika lievinä ja kun oksitosiiniannosta lisättiin, supistukset kovenivat. Vähän väliä ku ne kävi ronkkimassa tuota alakertaa niin ei ollut siitä 4cm auennut ja kohdunkaulakaan ei lyhentynyt. Ainoa lääke mitä sain salissa tiistain aikana oli joku lääkepiikki reiteen että saisin nukuttua, koska oksitosiinissa piti pitää 6 tunnin tauko. no eihän se auttanut koska omat supistukset alkoivat ja kesti siihen asti ku oksitosiinia jatkettii. Vielä keskiviikkoaamunakaan ei ollut tapahtunut mitään muutoksia alakerrassa, edelleen 4 cm. Mulla pääsi monta kertaa itku ja kätilölle valittelinki, että kestäisin kyllä nämä kivut jos ne vaan tekiski jotain tuolla alapäässä. No sen itkupotkuraivarin jälkeen sain ilokaasun ja siitä ei ollut mitään hyötyä. Supistukset tuli keskiviikkoaamun sisätutkimuksen jälkeen yhtäjaksoisesti,taukoamatta ja olin todella tuskissani. n.klo 15 kätilö tuli taas kyselemään ja katselemaan miten jakselen ja mä siinä jo räjähdin että mä oon maanantaista asti valvonu, olen väsynyt ja kipeä ja tuo perkeleen ilokaasu ei auta mitään, huonoa oloa vaan lisää jo valmiiksi, HALUAN jotain kunnon lääkettä. Sitte se kätilö tuumas nii että voihan sulle jo laittaa tosiaan sen epiduraalin, miten en sitä aiemmin tajunnut ehdottaa.. Siinä vaiheessa jos olisin ollut toimintakykyinen, olisin saattanut kyseisen henkilön vaikka kampata. Kätilö lähti hakemaan lääkäriä joka laittas epiduraalin, mutta sitä aiemmin 2 lääkäriä tuli tekemään sisätutkimukset ja tutkimaan vauvan sydänääniä ja sydänäänissä oli poikkeuksia ja lapsivesi oli muuttunut vihreäksi. Lääkärit lähti sitte huoneesta ja oltiin miehen kans ö-aapisen laidalla että mitä tämä tarkottaa, että tuliko nyt oikeesti kiire. Siinä väsyneenä ei oikein enää normaalipuhettakaan ymmärtänyt.. Sitten tuli kätilö taas uuden valkotakkisen kanssa ja sanoi että laitetaanpa se epiduraali ja sen jälkeen toinen lääkäri tulee tekemään taas tutkimuksen. Noh epiduraalin laitto meni ekalla kerralla, vaikka se perhanan kipeää kävikin niiden jatkuvien supistusten takia, mutta sitten helpotti kivut =) . n.15.30 taas samaiset 2 lääkäriä tuli ja sanoivat että nyt alkaa lapsella olemaan jo hätä ja aletaan valmistautumaan leikkuriin. Siinä mulle sitte heti tyrkättiin jotaki lääkettä ja kuskattiin saliin jossa laitettiin spinaali. Niiiiin inhottavan tuntuinen kun selkää piikitetään.. 16.15 maailmaan syntyi sitten tytöntylleröinen 3500g 47cm. Tärisin tahtomattani koko leikkauksen ajan, kukaan ei tiennyt mistä se johtui? Lääkäri vaan heilautti tyttöä verhon takaa ja sanoi &quot;enpä ole aikoihin nähnyt näin tuuheatukkaista vastasyntynyttä&quot; ja lähti vauvan kanssa toiseen huoneeseen jonne pyysi miehen. Mulla alkoi sitten verenpaineet laskemaan ja tulin todella huonovointiseksi, oksensin (tai yritin oksentaa koska rinnoista alaspäin ei ollut tuntoa) keltaista vaahtoa ja alkoi silmissä pimeneen ja ne käski pysyä hereillä. Siinä sitten leikkaava lääkäri naurahti &quot;kun yökkäilit, sun suolet meinas tulla ulos sun mahasta&quot;.. jooh paljonpa mua nauratti. Sitten seuraava muistikuva oli heräämöstä kun ne mua herätteli. Olivat antaneet niin vahvat lääkkeet että olin sen takia nukahtanut. väsymyskin tais tehdä osansa. Heräämössä sitten kun hoitaja paineli kohtua, tunsin tosi viiltävää kipua vasemmalla puolen leikkaushaavaa, vaikka spinaali vielä vaikutti <img src="styles/default/xenforo/clear.png" class="mceSmilieSprite mceSmilie12" alt="o_O" unselectable="on" unselectable="on" /> Hoitaja soitti lääkärille vaan lääkäri ei tuntenut tarvetta tulla tutkimaan. Siinä meni sitten muutama tunti nukkuessa ja tunnon palautumista odotellessa. Siitäkin hoitaja huolestui kun ei tunto palautunut, ja lääkäri ei tullut sitäkään katsomaan. 4 tuntia heräämössä olon jälkeen tunto palautui ja mua lähettiin kuskaamaan synnyttäneiden osastolle. Mies oli saanut olla tytön kanssa sen aikaa ja oli jo niin myöhä niin mies lähti kotiin nukkumaan, koska hänkään ei ollut nukkunu pariin vuorokauteen. Siinä alettiin sitten tytön kanssa toisiimme tutustumaan ja seuraavana päivänä leikkaushaavan ympärille oli kauttaaltaan tullut muutaman sentin levyinen punoittava alue. ja aloitettiin toinen antibiootti. siitä sitten seuraavan viikon ajan lääkärit ihmettelivät että &quot;leviääpä nopeaa tuo puna&quot; kunnes jo hermostuin että jotain pitää tehdä. olin nimittäin todella kipeä ja mikään lääke ei kipuihin auttanut. ultrassa sitten näkyi kymmenkunta mustaa kohtaa haavan ympärillä. Tulehtunuthan se oli ja eikun avausleikkaukseen ja puhdistukseen. Haava sitten jätettiin auki seuraavan viikon ajaksi ja päivittäin sitä puhdisteltiin ja lääkkeeksi sain oxynormia joka kyllä vei pään sekasi mutta ei kipuun auttanut. haavan leveys oli n.25 ja syvyys 10 sentistä 15 senttiin. vaan minkäpä siinä teet kun lääkärillä käsi sun mahan sisällä. Puna vain levisi ja tulehdus paheni. puna oli levennyt jo rintojen alapuolelle. Sitten asiasta huolestui jo potilas-asiamies ja tuli mun juttusille, että joku virhe tässä on tapahtunut ja siitä eteenpäin alkoi sitten tapahtumaan. Sairaalan paras plastiikkakirurgi tuli haavaa katsomaan ja tokas heti ku näki haavan että &quot;eihän tämä pääse parantumaan kun kuollutta ja tulehtunutta aluetta ei poisteta kokonaan, siitä sitten leikkaussaliin ja mahasta lähti haavan alapuolelta n.7 sentin alue tulehtunutta ja melkein jo kuoliossa olevaa ihoa ja kudosta ja yläpuolelta n.15 senttiä täysin kuolioon mennyttä kudosta.( Mullahan ei tuon tulehduksen aikana auttanut mikään antibiootti, kunnes lääkäri tuli huolestuneen näköisenä ja sanoi että enään yksi vaihtoehto, semmoinen joka saattaa pilata munuaiset. se aloitettiin ennen tätä viimeistä leikkausta ja tulehdusarvot alkoivat laskemaan pikkuhiljaa. ) Siitä ne sen sitten sulki ja 3 päivää siitä, pääsin tytön kanssa kotiin =) 3 viikkoa meillä vierähti sairaalassa, tyttö joutui olemaan yhden yön sinivalossa ja 4 päivän ikäisenä olisi päässyt kotiin. Siitä joku viikko eteenpäin mulle tuli postissa epikriisi ja kokeiden perusteella mun mahaan oli leikkaussalissa päässyt stafylokokki epidermidis. Nyt 7 kuukautta synnytyksestä maha on ihan karsean näköinen ja vielä ajoittain kipeä ja leikkausaikaa korjausleikkaukseen odotellaan, vaan taidan jättää menemättä. Mähän kuolen seuraavassa leikkauksessa. Sori taas tämmönen epäselvä kirjotus ja nyt ku luin tuon niin paljon asioita jäi kertomatta, mutta tuossa on suurin osa. Tytär on ensimmäiseni, ja todennäköisesti viimeinen koska edelleen näen painajaisia itse synnytyksestä. Kiitos jos jaksoit lukea tämän loppuun =) <img src="styles/default/xenforo/Heart_red.jpg" class="mceSmilie" alt=":Heartred" unselectable="on" />[/QUOTE]</p><p><br /></p>

Sähköpostiosoite:

Salasana:

Pysy kirjautuneena

Unohditko salasanasi?

Uusi käyttäjä? Rekisteröidy täällä!