sektiolaiset

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Miilo
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä

Miilo

Sanaisen arkkunsa ammentaja
Ajattelin et oliskos kiva/hyvä et me sektion kokeneet voitais vaihdella kuulumisia ja kokemuksia ihan keskenämme (toki muutkin saavat kommentoida). tietäis minne kirjottaa jos tulee jotain kysyttävää tai muuten vaan kommentoitavaa.

mites teillä muilla on haavat parantuneet? onko liikkuminen ollut hankalaa? onko maito noussut hyvin rintoihin?
tässä olis jotain kysymyksiä. mun piti niihin itekkin vastata mut toi pikkumies komentaa meijerit muualle [:D]
 
täällä on haava parantunu suht hyvin, eikä kipujakaan ollu oikeestaan ku sillon kahtena ekana päivänä. Maito nousi viime yönä (jeij!!), sitä ennen mentiin lisämaidon turvin...pötkylä on aika kova imuttaan, että nyt itseasiassa on ylitarjontaa ja paljon!:DD tänään päästään täältä sairaalasta kotio...on sitä jo odotettukki, tää sairaalaelämä ei niiin sovi mulle, tai mun miehelle!!
 
Itse haava on parantunut hyvin ja olen koko ajan ollut paremmassa kunnossa kuin osasin ennalta odottaa. Kivut eivät olleet isoja muuta kuin ekana päivänä ja mitään tulehduksia ei ole tullut. Mutta mutta, nyt kuukauden jälkeen oon kuitenkin tajunnut sen, että sektiossa on kyse isosta leikkauksesta ja kestää oikeesti tuhat vuotta ennen kuin maha on taas kunnossa. Olis ihanaa päästä liikkumaan oikeesti, kunnon jumppaan, juoksemaan tai hyppimään, mutta mulle ainakin sanottiin, että tuollaset on kielletty useiksi kuukausiksi. Millasia liikuntaohjeita te saitte? Mulle siis neuvottiin, että 4 viikkoa nostelukieltoa, pari kuukautta kantsii olla aika hissukseen ja sitten voi aloittaa rauhalliset lajit, esim pyöräily. Vatsalihasliikkeitä voi tehdä sitten joskus kuukausien päästä. Ja kun tämä ei ole asia, jolla haluaisi leikkiä, niin olen vähän epävarma, että mitä sitten uskaltaa tehdä.

Toinen juttu, jota oon miettiny. Ihan ku mulla olis vielä joitain raskausoireita. Esim. jalat ja kädet on turvonnu. En saa sormusta sormeen kivasti (menee mutta puristaa) ja ku kokeeksi sovitin korkkareita, ni tuntu ahtailta. Lisäksi sormien nivelet kipeytyy helposti, jos esim käsi vähän puutuu imettäessä, ni sit on ihan jäykät sormet. Johtuuko sektiosta vai kuuluuko kuvaan ylipäätänsä synnytyksen jälkeen? Yks positiivinen raskausoire on, että mun kynnet ja hiukset voi paksusti, siis paljon paremmin kuin ennen raskautta, vaikka eikös hiuksien pitäis lähteä imettäessä. Hyvä jos ei lähde, mietin vaan, että onko mun hormonitoiminnassa jotain vikaa.

Tänään siis vähän huolestunut olo kaikesta, maha on tosi pömppö, kilot ei enää karise ja sormien jäykkyys ärsyttää. Onneksi poika on kasvanut jo kilon lähtöpainosta, joten siitä ei ainakaan tarvi huolehtia :)
 
No kyllä kait mä oon jo zumbannu vaikka leikkauksesta ei o ku se puoltoista kk.. ja itseasiassa 2 viikkoa leikkauksen jälkeen kävin teknobileissä jo humpalla kun olo olo ihan mainio. Ainoa miten tuo maha enää oireilee, on ihon arkuus. 
 
mulla kans haava parantunut tosi hyvin ja liikkuminen sujunut parin ekan päivän jälkeen loistavasti. mies kokoajan toputtelee etten rasita itteeni liikaa [:)] se on muutenkin ollut ihan yli-söpö!
kävin eilen poistattamassa tikit ja vähän kuulema haava irvistää, mut toi terkkari onkin tosi tarkka. mun mielestä haava näyttää tosi siistiltä ja mieskin sitä mieltä.
mulle sanottiin liikkumisesta sen verran et kuukauden verran pitää ottaa hissukseen ja sit pikkuhiljaa alotella esim lenkkeilystä, uinnista ja muista rauhallisista lajeista. me päästään viikon päästä vasta alottelemaan ulkoilua pojan kanssa mut luulen et meen koiran kanssa ulos jo ennen sitä, jos mies päästää [:D]. on semmonen tunne et pitäs päästä raittiiseen ilmaan vähän edes kävelemään.
huomaa kyllä ettei ole ihan voimissaan. menin eilen sinne terkkarille niin olin ihan loppu, kävelin bussipysäkille ja mitä nyt siellä terveyskeskuksessa tuli liikuttua niin ihan voimat loppuivat kesken.
mulla on lella kans noitten sormien kans ongelmia. mä oon ymmärtänyt et se johtuu turvotuksesta ja pitäs pikku hiljaa helpottua.
mulla ei lähtenyt maito nousemaan niin me jouduttiin lisämaidolle mut nyt näyttäis oma maito riittävän!
 
Sektio oli mulle ainakin tosi positiivinen kokemus kaikista peloitteluista huolimatta. haava on parantunut hyvin, ei kauheasti kipuja, liikuminen heti tokasta päivästä melko helppoa, maito nousi kolme päivää leikkauksesta ja nyt neljä viikkoa leikkauksesta olo on aivan normaali. Ainoastaan mikä vaivaa on myöskin mulla sormien, ja erityisesti nivelten kohdilla turvotusta! Todella inhottavaa kun ei vieläkään sormus mahdu vaikka kilojakaan ei enää niin paljon ole jäljellä. Miten kauan tämäkin vaiva mahtaa kestää!?

Mä oon käsittänyt että kuukauden päästä voi aloittaa kevyen liikunnan ja parin kuukauden päästä voi pikkuhiljaa siirtyä raskaampiin lajeihin ja vatsalihasten tekoon. Mutta tietenkin kroppaa kuunnellen ja ei yhtäkkiä kauheasti revitellen.

Mä en tiedä että oliko mun palautuminen leikkauksesta "erityisen helppoa" sen vuoksi että alakautta lähdin synnyttämään ja ehdin kokea kaikki synnytyskivut sun muut. Joku joskus väitti että mulla oli kehossani samoja hormoneja kuin olisin alakautta synnyttänyt ja siten vointi olisi parempi. En sitten tiedä.

Ja toista lasta pystyn harkitsemaan kun tiedän saavani senkin sektiolla, ei alatiesynnytystä tänne kiitos! [:D]
 
Itsellä kummastakin sektiosta on toipuminen ollut helppoa ja leikkauksena tää 2. sektio oli todella miellyttävä kokemus kaikkinensa, johtuu tosin varmasti siitä että nyt omaa muutakin ku maallikkonäkökulmaa asioihin ja käytettiin suhteita että saatiin todella pätevä anestesialääkäri hoitamaan hommat. En kanssa henkilökohtaisesti ymmärrä mistä ne puhuu kun pelottelevat että sektiosta toipuu hullun kauan ja on aivan hullun kipeä. Mä olin ainoastaan leikkausta seuraavana päivänä todella kipeä, ja sekin helpotti kun sai vihdoin parasetamolia vahvempaa kun iltavuoron kätilö ihmetteli miks märisen sängyn reunalla josta en päässyt ylös enkä makuulle.

Hei onko muilla menkat jo alkanu? Meillä alko eilen ja oon vähän ihmeissäni että miten ne näin nopeasti [8|]
 
mulla kans paraneminen sujunut todella hyvin! vähän ne hoitajaktin ihmettelivät sitä et olin paremmassa kunnossa kuin alatiesynnyttäjät. ei ole sektiosta pahaa sanottavaa! (tai no se et puudutteet ei aluks toimineet mut...toipuminen ripeetä)

mä oon kans miettinyt sitä et ehkä seuraavankin kohdalla haluaisin sektion. voihan se olla et mieli tässä vielä muuttuu mut nyt ainakin sellanen tunne. katotaan!

mulla ei ole niin kiire jumppaamaan, kunhan edes pääsis kärryilemään ni olisin tyytyväinen. sit voi pikkuhiljaa mennä uimaan jne.

mulla meni nännit niin rikki et siirryin takas rintakumeihin. piru kun ne niin siellä kättärillä meinas ettei ne haavaudu jos imetysote on oikea. se kyllä tarkistettiin päivittäin eikä siinä mitään valittamista ollut, kuitenkin nännint niin ruvella et toinen jopa osittain halki!

otettiin tutti käyttöön.poika nukahtaa vaan tissille eikä jatka unia kun nännin ottaa suusta. nyt on aika paljon helpompi kun toinen nukkuu tyytyväisenä omassa sängyssä tai sitterissä tutti suussa. ei se siellä vielä hirmu hyvin pysy mut sit laittaa tutin takas suuhun jos alkaa kiukuttaa.

jospa nyt ton vanhan tickerin kimppuun ja sit makkarasopan keittoon!
 
Mulla ei tuo kokemus sektiosta ollut niin kovin positiivinen. Synnytys siis piti tapahtua alakautta mutta tuli mutkia matkaan ja päädyttiin kiireelliseen sektioon. Mutta mun osalta kaikkeen vaikutti se että olin saanut niin paljon jo kaiken näkösiä lääkkeitä + ilokaasua että olin niistä ihan tokkurassa, ja lisäksi tulehdusarvot katossa, 39.8 kuumetta, kipu ja pelko vauvan voinnista. Toipuminenkin kesti mun mielestä tosi kauan, tai siis en mä vieläkään kunnossa ole mutta kotona sentään. Kätilöt kyllä kehu että hyvin oon kuntoutunu, mutta itellä on sellanen olo etten oikeen pysty vielä kaikkeen mihin pitäis ja haluais. Ylösnousu sängystä on edelleen vaikeaa. Kipuja edelleen jos ei säkylääkkeitä syö. Ja antibiotit menee edelleen.
Haava on parantunut hyvin ja on siistin näköinen, iho tosin haava alueen ympäriltä osittain tunnoton.
Mulla on niin jotenkin nyt tunteet pinnassa, itku tulee joka asiasta, en pysty mistään puhuun tai edes ajatteleen etteikö itku tulis. Ja varsinkin jos pitää ruveta synnytyksestä puhuun niin johan rupee kyyneleet valuun. Toivottavasti tämä menee nopeesti ohi.
 
inhottavinta sektios oli se ku heräämöön pääsi niin alko julmettu paineleminen vatsasta että saa veret pois kohdusta..oliko teillä sama juttu? mies ei voinu sietää sitä painelemista ja oli omalla tavalla vihanen hoitajille siitä kun näki että mua sattu ja mä huusi niille että pitäis taukoa..omal taval hyvä kokemus ja toisaalta taas tosi rankka kun joutui odottamaan että olin täysin auki ja siihenki meni  vuorokaus:/
 
ALKUPERÄINEN: CMH

inhottavinta sektios oli se ku heräämöön pääsi niin alko julmettu paineleminen vatsasta että saa veret pois kohdusta..


Ei ne veriä sieltä pumppaa [:D] Kohtua painellaan siks että se supistuu näin paremmin ja samalla tarkkaillaan sitä vuotoa että onko sitä minkä verran ja kans sitä supistumista.
 
Onko teillä muilla tuosta haavan seudulta iho välillä puutunut/ tunnoton. Mulla välillä alamahassa iho ihan tunnoton, välillä tuntuu paremmalta. Ja sitten nyt kun olen vähentänyt kipulääkitystä niin pissaaminen välillä sattuu, mutta ei jokakerta. Onko muilla vastaavaa?
Välillä kun sängyssä kääntää kylkeä niin tuntuu kuin sisuskalut vielä etsis paikkaansa ja olis jotenkin irrallaan tuolla mahassa [:D]
Joo se kohdun painelu teki kyllä ilkeetä! ja kun se tehtiin sairaalassa ollessa jokapäivä.
 
ALKUPERÄINEN: Hoo

Onko teillä muilla tuosta haavan seudulta iho välillä puutunut/ tunnoton. Mulla välillä alamahassa iho ihan tunnoton, välillä tuntuu paremmalta. Ja sitten nyt kun olen vähentänyt kipulääkitystä niin pissaaminen välillä sattuu, mutta ei jokakerta. Onko muilla vastaavaa?


Kyllä! Precis samat oireet oli mullakin, epäilin jo pissatulehdusta kun siinä reilu viikko katetrin poistamisen jälkeen kotona rupes noita oireita tulemaan pissatessa, mutta eipä mitään tulehdusta ollut ja terkkari pisti vaan sen katetrin/leikkauksen piikkiin. Vajaa viikon ne oireet kesti ja sitten hävisivät.

Ja samoin se haavan tunnottomuus on ihan normaalia, onhan siellä pintahermotus yhtälailla viilletty katki leikkaushaavaa tehtäessä. Mulla ensimmäisessä meni tunnottomaksi, nyt toisessa tuntuu että kosketusherkkyys on kasvanut, hipaisukin tuntuu epämiellyttävältä. Ainiin ja ekasta jäi semmonen homma että kun oikeelle haavan yläpuolelle koski niin se tuntu haavan alapuolella keskellä se kosketus, usean sentin päässä kosketuspaikasta [:D]
 
Tulin tänne jouluisista huutelemaan,vaikka poitsu synty lokakuussa..Mulla sektiohaava tulehtu,tai sinne oli jääny sellanen onkalo..Vielä viikko sitten jouduin sitä hoitamaan kaksi kertaa viikossa neuvolassa,mutta tänään neukku sano että kerran päivässä kotona suihkuttelu riittää:) Jouduin alle vuorokausi kotiutumisen jälkeen takaisin sairaalaan ja lääkäri leikkas sitä haavaa auki lisää mistä kohtaa oli revenny,sit sinne on tässä näiden kuukausien aikana työnnetty sellaista bakteereja keräävää nauhaa..Neukku sano että tähän yhteen kohtaan ei välttämättä tule arpea ikinä,että haava jää periaatteessa niinku vähän auki:O Mulla oli jälkitarkastuksessa kohtu repaleinen ja kiinnikkeitä tos haavan seutuvilla..Muutenkin mun haavakohta jää kovaksi araksi:/ mun leikkauksessa tapahtui joku virhe ku se onkalo oli ihan alusta asti ollu siellä ja sairaalassaoloaikana  mua ei kuunneltu ku valitin että se on tosi kipeä..antoivat koko ajan vaan kovempia lääkkeitä,en voinu kävellä suorassa ja istuminen/nouseminen/nukkuminen oli helvettiä
 
Itsellä jouduttiin kans sektio tekee kun oli tarkotus alakautta synnyttää mutta synnytys ei edennytkään..yhteensä 3 päivää kipujen kera kärvisteltiin ja olin todella lääketokkurassa ja toipuminenkin kesti.Ekana päivänä sektiosta mut vietiin suihkuun ja jalat petti alta mut seuraavana päivänä pääsin itte käveleen. Tulehdus arvot olivat koko sairaalassaoloajan taivaissa mut onneks alko laskee ja päästii kotii mut antibioottikuurii joutu sitte kotona jatkamaan.Kuinka kauan teillä on tukiteipit ollu haavassa?Mulle sanottiin että niitä pidetään kunnes ne itekseen irtoovat.
 

Se on kyllä kamalinta kun on joutunut kokemaan ensin ne pitkät synnytyskivut ja sitten viel iso leikkaus siihen päälle. Muistan et pää oli ihan sekasin siinä vaiheessa kun leikkaukseen mentiin...
Mut ei mulla edes ollut tukiteippejä, tikit poistettiin ennen kun pääsin sairaalasta kotiin ja sillon ne anto niitä mukaan ja sano et jos haava alkaa "irvistämään" niin voin ite sit laittaa. Mut ei tarvinnut.
 
Onko teillä ollut muuten jo jälkitarkastuksia? Mulla on ens viikolla ja jänskättää mitä siellä tapahtuu ja mitä ne sanoo haavasta ja kaikesta. :D
 
Takaisin
Top